Hulivilin Dennisthemenice eli Eddie alias Ruttu, Röyhkeä Sika, Röhköpossu, Edmund, Mutmutti, Kuuro Pappa
Rotu: novascotiannoutaja
Syntynyt: 15.3.2000
Kuollut: 4.12.2015 kotona saamaansa kohtaukseen
Kuollut: 4.12.2015 kotona saamaansa kohtaukseen
Sukupuoli: Oli ihan täysiosainen poika-koira kunnes menetti pikkuiset palleroisensa vähän ennen kuin täytti 12. Mitäs meni kasvattamaan niihin kasvaimet. Ehkä omistajan hermoja olisi armahdettu jo aikaisemmalla leikkauksella, mutta itepähän jääräpäisesti olin sitä mieltä, ettei tervettä koiraa huvikseen lähdetä leikkelemään. Jalostukseen herrasta ei koskaan ollut minun mielestäni erittäin söpöjen, mutta rotumääritelmän vastaisten ruttukorviensa vuoksi. Terveyskään ei ole ollut ihan priimaa (sitä surullisenkuuluisaa aivokalvontulehdusta) eli ei ollut järkeä pojalla jälkeläisiä edes harkita.
Lemppareihin lukeutuu: Karkailun huuma, tuoksut, ihanat tytöt ja joskus pojatkin ja uiminen oli se sitten järvessä tai lätäkössä niin kastuminen tuntuu olevan se pääasia. Pyyhkeillä on myös erityinen paikka tämän koiruuden sydämessä ja hän onkin itsekuivautuvaa mallia! Plus pyyhkeet ovat ainoa asia (toisten koirien lisäksi) mitä Eddie on ikinä yrittänyt kiksiä. Nirsoksi tätä poikaa on turha haukkua ja siitä saakin mitä uskollisimman apukokin keittiöön :D
Esittely: Luonteensa puolesta Eddie on aika hyvä tolleri eli täysillä mennään turkki
putkella ja rapaa roiskutellen! Emäntää ei tartte miellyttää kunhan itsellä on hauskaa (ja hauskaahan on!), vesi on ihan ykkösjuttu ja uuden oppiminen tapahtuu erittäin sujuvasti. Energiaa on myös kuin pienessä kylässä ja ego on vähintäänkin pienen planeetan kokoinen. Aivan ihanan täydellisen turhauttavan mahtava koiruus siis! :D
Se on lunastanut toiveeni, jotka pienenä tyttönä haaveilin koirassani olevan. Ensinnäkin se isoin juttu eli vanhempani vihdoinkin antoivat minun hankkia koiran! Se jos mikä on saavutus jo itsessään! Sain sen rippilahjaksi 15 kesäisenä ja siitä lähtien se on tuhistanut rinnallani, sopeutuen kaikkiin eri harrastuksiin (nome, tottis, agility) ja harrastumattomuuksiin sekä muuttoihin. Sen kanssa on aina ollut helppo elää, tosin Iso Herra Kaikkien Pomo ei aina ymmärrä, miksei kaikki halua Hänelle alistua ja katsookin provosoimiaan rähisijöitä hyvinkin yllättyneesti. Eddie on itsepäinen omantienkulkija, joka oppii kaiken helposti ja osaakin aikamoisen kasan kaikkea todella "hyödyllistä". Lukuisat karkauskeikat ovat iän myötä kadonneet ja varmaan lähes kuurona ja vähän jo huononäköisenäkin vanhuksena se seurailee vapaanaollessaan aika tarkkaan, missä minä menen. Aina se tosin on valmis lähtemään lenkille ja ruoka kelpaa poikkeuksetta :) Rohkea, jopa röyhkeäkin se on aina ollut ja niin on vieläkin. Eddie ei vahdi tai vartioi, mutta on osoittanut suojelevansa laumaansa, jos tarve vaatii. Tunnen oloni oikein turvalliseksi suojelu-tollerini kanssa, vaikkakin ihmiset ovatkin yleensä enemmän huolissaan haukkuvasta hoffi-poikkelista elikkä Ferosta.
Se on lunastanut toiveeni, jotka pienenä tyttönä haaveilin koirassani olevan. Ensinnäkin se isoin juttu eli vanhempani vihdoinkin antoivat minun hankkia koiran! Se jos mikä on saavutus jo itsessään! Sain sen rippilahjaksi 15 kesäisenä ja siitä lähtien se on tuhistanut rinnallani, sopeutuen kaikkiin eri harrastuksiin (nome, tottis, agility) ja harrastumattomuuksiin sekä muuttoihin. Sen kanssa on aina ollut helppo elää, tosin Iso Herra Kaikkien Pomo ei aina ymmärrä, miksei kaikki halua Hänelle alistua ja katsookin provosoimiaan rähisijöitä hyvinkin yllättyneesti. Eddie on itsepäinen omantienkulkija, joka oppii kaiken helposti ja osaakin aikamoisen kasan kaikkea todella "hyödyllistä". Lukuisat karkauskeikat ovat iän myötä kadonneet ja varmaan lähes kuurona ja vähän jo huononäköisenäkin vanhuksena se seurailee vapaanaollessaan aika tarkkaan, missä minä menen. Aina se tosin on valmis lähtemään lenkille ja ruoka kelpaa poikkeuksetta :) Rohkea, jopa röyhkeäkin se on aina ollut ja niin on vieläkin. Eddie ei vahdi tai vartioi, mutta on osoittanut suojelevansa laumaansa, jos tarve vaatii. Tunnen oloni oikein turvalliseksi suojelu-tollerini kanssa, vaikkakin ihmiset ovatkin yleensä enemmän huolissaan haukkuvasta hoffi-poikkelista elikkä Ferosta.
Herra parikuukautisena söpistelypakkauksena:
12-vuotiaana ja edelleen melkoisen söpönä:
Voi pikku-Eddie <3
VastaaPoistaEddiestä kyllä huomas, kun en oo pitkään aikaan nähnyt, että vanhuus ei tuu yksin.
Eikö ookkin ollu ihan ylisöpö!? Sillä oli pienenä vähän aikaa siniset simmutkin :)
PoistaEddiestä on tullu ihan superlaiska, varsinkin nyt kuumalla! Vähiin on jääny sen hepuli ryntäilyt ja kiehnäämiset röhkimisineen... Katotaan, jos se jaksais taas syksyllä piristyä niinkun viime vuonnakin, mutta ehkä sille myös sallitaan vanhuus tällä iällä :)