maanantai 31. joulukuuta 2018

Tervetuloa vuosi 2019!

Aika jälleen tarkistaa, kuinka suuruudenhulluja suunnitelmia sitä tulikaan vuosi sitten tehtyä ja kuinka kauaksi niistä jäätiinkään sekä asettaa uudet haaveet.

Myöhästyneet jouluntoivotukset tähän väliin!

Gatsbyn tavoitteet:

Agility 
Olin asettanut tavoitteet aika matalalle, kun tavoitteena oli saada se viimeinen nolla ykkösistä ja nousta kakkosiin. Hyvin näkee, että pakka ei ollut ihan aina kasassa (toki ei sitä ole vieläkään aina!) Tavoite saavutettiin kirkkaasti ja meillä oli muutaman kuukauden putki, jolloin meillä meni kisoissakin oikeasti hyvin! Loppuvuosi vetäs mielen vähän maahan, mutta sieltä noustiin, kirjaimellisesti aina kolmosiin asti. Lisäksi yhtenä kivana lisänä oli ehdottomasti piirinmestisjoukkuekulta ja haastavalla radalla nollan tekeminen!

Tulevana vuonna kokeillaan kolmosia ja katsotaan, mihin meidän taidot siellä riittää. Riittääkö kummankaan nopeus tai ainakaan koirakkona jää nähtäväksi. Hieman myös jännittää, että muistanko niitä ratojakaan... Mutta tosiaan joku nolla olisi kiva tulla, jotta näkisin, minne sillä ylletään. Lisäksi piirinmestaruuskisoihin on pakko mennä yksilöimään, sillä tänä vuonna siellä oli semmoiset radat, että ensimmäistä kertaa heräsi halu päästä kokeilemaan itsekin! Oli meinaan ihan super mielenkiintoisia! Oma seura järjestää myös Games SM kisat, joinne ymmärtääkseni ei tarvitse olla mitään erityisiä nollia kerättynä, joten jos ehdin saada mitään käryä niistä, niin olisi todella mielenkiintoista käydä kokeilemassa! Lopuksi aion heittää meidän nimen myös seuran SM joukkue hattuun vaikkei meillä enää olekaan siihen agi teamin loputtua mitään velvollisuutta. En tiedä valintakriteereistä mitään, joten ei ole hajuakaan onko sinne saumaa päästä.

Luminen Käpy
Muista lajeista ei mainittavia tavoitteita ollutkaan ja niissä ne täyttyivätkin eli satunnaista pelastelua, jäljestelyä eikä paimennusta laisinkaan. 

Me
Tämä oli toissavuonna yhtenä isona tavoitteena ja kuten viime vuonnakin totesin, pelastelun lopettaminen on tehnyt mielettömän hyvää meidän suhteelle. Gatsbystä on kasvanut Aikuinen Koira ja se on monessa asiassa mennyt vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Tykkään hitokseen ❤

Viimeisenä tavoitteena olin listannut ne pennut ja nehän toteutuivat. Tästä päästäänkin ovelasti yhden kyseisen palleroisen tavoitteisiin!


Se on niin söpö etten kestä!!!

Hawkin tavoitteet:

Pelastelu
Hawk on ymmärtänyt homman jujun todella kivasti! Se on intoa täynnä ja iloinen ihmisiä etsiessään. Jalkoja ja vauhtia (sekä ääntä) on välillä järkeä enemmän, mutta kyllä se paketti alkaa sieltä hahmottumaan. On hyvin kuulolla ja ilmaisu aloitettu. Haukkanen on pienestä pitäen tullut "kertomaan" minulle asioita, joten semmoinen siitä on myös ilmaisultaan tulossa. Välillä se on itse tarjonnut minulle haukkumistakin luokse tullessaan eli yllättävän hyvin palasia ollaan saatu yhdisteltyä todella pienellä treenillä. Hieman hirvittääkin, että onko siellä pohjat kunnossa, kun pikku jätkä on hiffannut asioita niin nopeasti. 

Tavoitteena on saada ilmaisu kuntoon tulevan vuoden aikana. 

Jälkeä tehtiin tänä vuonna vain kerran eli sitäkin olisi hyvä alkaa treenaamaan vähän enemmän.

Paimennus
Käytiin kerran ja mielentila oli aika äänekäs. Saatiin kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä ja innolla odotan, että päästään taas uudestaan! Kasvattaja on puhunut paimennuspäivästä ja sinne todellakin mennään ihan haukkana mukaan!

Pikku herbbaderbba

Agility
Tarkoitus olisi ehkä aloitella tekemään pohjia jos terveys ja aika vain suovat. Toisin sanoen, Haukka pääsee mahdollisimman pian synttäreidensä jälkeen vetämään pienet kännit. Jos kuvissa ei näy mitään ikävää,, niin sitten varmaan kesällä lomallani olisi aikaa vähän agia puuhailla.

Me
Hieman jännitin, tulisiko Hawkista Gatsbyn koira, mutta turhaan jännitin! Se on selvästi minun koirani! Muuten se on kiltti, fiksu, reaktiivinen ja innokas. Oikein ahne pikku otus, joka myös on tohkeissaan sosiaalisesta palkasta ja rapsuista. Leikkiä vahvistetaan ja perus käskyjä myös. 

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Tuore kolmosluokkalainen

Agi on kyllä jännä laji, koska se vain herättää ohjaajassa aika suuria tunteita. Tai ainakin siinä kisaaminen. Ykkösissä tuntui, että sieltä ei vain päästä pois vaikka koiraa kehuttiin ties kuinka monen ihan oikeasti asiasta tietävän toimesta. Kisavire teki oman osansa samoin kuin vieraat esteet. Niistä kuitenkin päästiin aika hyvin yli, mutta ne nollat eivät silti tätä kehitystä seuranneet. Sitten napsahti toukokuussa vihdoinkin se viimeinen nolla ykkösissä ja heinäkuussa aloitettiin kakkosissa juoksentelu, joka tuotti todella pian ensimmäisen nollan ja elokuussa saimme heti toisen. Sitten tuli se vähän vähemmän hehkeiden kisojen putki, joissa kyllä sijoituimme, mutta todella karmeilla pisteillä. Ehdottomat pohjat oli 40 ja usein pyörittiin 20 hujakoilla, kun rimat vain kolisivat koiran tieltä.

Kovasti hän mielensä pahoitti
Onneksi hyvitykset oli kohdillaan, kun Käpy sai yhtä suurinta herkkuaan eli smetanaa

Tänään tämä järjettömän kaahotuksen putki sai kuitenkin kunnon stopin, kun Gatsby teki todella kivan 5 radan ja sen jälkeen vihdoin sen puhtaan nollan! Hieman saatiin extra kiekuraa aikaiseksi, joten hävittiin hieman sujuvamman radan tehneelle bc:lle, mutta etenemä oli silti 4,94 eli ehkä se tulee siellä kolmosissakin jonnekin riittämään? Pian se selviää, sillä viikon päästä käydään korkkaamassa sitten ne kolmoset! Alla video nousuradasta. Tuomarina Mika Kangas, sijoitus 2/11, tulos -15,37 ja OIVA.


Kuvaamisesta kiitos Jasmin Koljoselle

Kuva Mika Kangas

lauantai 20. lokakuuta 2018

Todistetusti kullan arvoinen agipuikula

Tänään kävimme koittamassa saada sitä viimeistä nollaa kakkosissa siinä ihan onnistumatta. Alla ensimmäisestä radasta video, josta näkee, mitä tapahtuu, kun unohtaa katsoa sitä koiraa... Rimahan sieltä tipahtaa ja tulokseksi vitonen napsahtaa! Mutta super hieno fiilis jäi! Kakkosradalla mentiin sitten ansaesteeseen ja HYLlytettiin (sekä melkein tapettiin ratahenkilö...) Mutta hienosti pysyi Käpyllä mopo käsissä ja se myös käyttäytyi melko nuhteettomasti kisakentän ulkopuolellakin!


Kuvaamisesta kiitos Emma Lahtiselle!

Sitten jäätiin norkoilemaan hallille odottamaan piirinmestisten joukkueratoja. Viime vuonnahan sain hylätyn heti lähdössä, joten rima oli sopivan matalalla. En meinannut saada itseäni enää kisamoodiin ja radalla oli muutama hieman huolestuttava kohta (kuten persjättö putkensuun edestä ja vaikeaksi havaittu takaakierto). Mutta Käpy meni ja teki juuri niin hienoa työtä kuin se parhaimmillaan tekeekin! Irtosi, kuunteli, kiiti ja kompensoi mamman lyllerrystä! Niin vain napattiin haastavaksi osoittautuneelta radalta nolla! Kaksi muutakin joukkuelaista saivat nollat alle ja niinpä me vain mennä nappasimme kultaa! Maksijoukkueita oli useita, mutta muut jäivät tuloksia vaille, joten lopulta saimme ainoina mitalit kaulaamme. Ensi vuonna kohti yksilökarkeloita!

Näin niitä voittajia nöyryytetään

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Viimeisen riman kirous

Kuva täältä
Toisin sanoen kävimme Gatsbyn kanssa kokeilemassa agikisoja kahden radan verran. Ensimmäisellä oli aikasmoinen kisavire eikä tuloksia tarvinut pelätä. Sitten tuli muuten puhdas rata, mutta viimeinen rima tuli alas. Olen nyt onnistunut saamaan yhden hylätyn ja kaksi vitosta omalla laiskuudella/tyhmyydellä kakkosissa. Muistan ajatelleeni, että nyt pitää muistaa juosta loppuun saakka, mutta sitten Gatsby ei kuunnellut kunnolla "keinu" komentoa (kuten videolla näkyy ja kuuluu!) joten omat pasmat meni sekaisin enkä toipunut harmituksestani ajoissa. Muuten ihme varmistelua koko rata eikä sitä normaalia koiraan luottamista, hyi minä! Olen kuitenkin super tyytyväinen, että Gatsby teki A:n ja puomin kontaktit todella esimerkillisesti! Hieno pieni puikula! Tällä kertaa vauhti riitti ykköspaikkaan, sillä ihanneaika alittui yli 17 sekunnilla ja muutkin sijoittuneet tekivät vitosia. Onhan se kiva voittaa, mutta sillä nollalla ja OIVAlla olisi ollut vielä kivempi! Kiitos Susanna Laitinen kuvaamisesta!


Hawk täytti eilen jo 6kk

Tänään kävimme pitkästä aikaa jäljestämässä. En muista koska Gatsby olisi viimeksi maata nuuskutellut ja Hawkille kerta oli ensimmäinen. Gatsby muisti hienosti jutun juonen vaikka aika vauhdikas olikin! Kaikki esineet löytyivät (vaikka yhdessä autoin pysäyttämällä) ha Käpy ilmaisi ne hienosti. Motivaatio oli hyvä eikä hämärä metsä haitannut nenänkäyttöä pätkääkään! Ei haitannut edes liinassa roikkuva ja kerran hieman makuullakin käynyt emäntä! Hawkille laitettiin jäljelle purkkeja, joiden päällä oli hajustettu esine. Ihan ei pentu ymmärtänyt, miksei se löytänytkään ihmisen hajua seuratessaan sitä ihmistä itseään. Nenä oli selvästi käytössä, mutta hieman jäi vielä rasiat esineineen sille ehkä arvoitukseksi. Aina kun löysi, niin tuli minun luokseni (haluaako siis olla kertova?) ja meni maahan itse, kun tulin purkkia avaamaan. Ilmaisunalkeita siis! Pätevät pienet nenäeläimet!

lauantai 8. syyskuuta 2018

Pieni edustuseläin

Ständiä edustamassa
Hawk pääsi toimimaan erittäin vaatissa edustustehtävissä tänään Kokonaisturvallisuusmessuilla. Hieman jännitin, miten messuilu tulisi sujumaan, mutta aivan turhaan! Hawk oli oikein reipas ja järkevä edustuspentu, joka sai osakseen suuren määrän täysin ansaittuja kehuja. Se käyttätytyi reippaan sosiaalisesti, muttei tungettelevasti tai ylikiihtyneesti. Se otti rapsut mielellään vastaan, mutta hyvin näkee, ettei se ole yhtä yltiösosiaalinen kuin isänsä. Voipi jopa olla, että pennusta kasvaa vielä aavistuksen välinpitämätön vieraita kohtaan, mikä ei ole mitenkään huono juttu. Moni kehui sen käytöksen lisäksi pentua myös kovin kauniiksi. Yksi lapsi jopa meinasi, että Hawk on niin nätti, että voisi olla tyttö! Eräs nainen vielä tokaisi, että Hawk on jo selvästi valmis pelastuskoita, sillä se pelasti hänen päivänsä! 

Messuilla oli paljon muitakin koiria sekä järjestömme omasta takaa, että virkakoiria mm. tullista ja poliisista. Hawk pelästyi alkuun yhtä porokoiraurosta, mutta hienosti palautui siitä ja ne edustivat ständiämme yhdessä oikein mallikkaasti. Sen sijaan Hawk taisi vähän rakastua muutaman vuoden ikäiseen Ranja-suursnautseriin ja koitti kaikkensa saada neitokaisen leikkimään kanssaan. Pentu pelästyi myös kuvassa näkyvää nukkekoiraa ja huvitti messukansaa meuhkaamalla hysterian rajamailla oudolle otukselle. Pienen mietinnän jälkeen uskalsi tutustua kummajaiseen. Paikalle tuli ehkä korkein koskaan näkemäni labradorinnoutaja, jolle Hawk koitti vielä kertoa kuinka nukkekoira oli aikas järkyttävä. Tullin koira ei kuitenkaan ollut siitä milläänsäkään ja Hawk katsoi rohkeaa kaveria aika ihaillen. Pentu olisi halunnutkin lähteä tullin porukan mukaan uuden sankarikoiransa perässä!

Emäntä muka auttoi esityksen valmistelussa, joten tässä mä odotan esiintymilavan vieressä. Sain paljon aplodeja!

Jos koskaan näätte tämmösen kammotuksen, niin kannattaa pyytää kaveriksi semmonen iso labukka tuolta tullin puolelta! Se ei pelännyt yhtään vaikka kerroin sille kauhukokemuksestani!

perjantai 7. syyskuuta 2018

Epävirallista pönötystä

Taru nappasi meistä pönötyskuvan
Hawk korkkasi näyttelyuransa Myrskylän pelastuskoirien hyväksi. Kaverini Tarun houkuttelemana lähdimme tukemaan hienoa toimintaa yhden kähässäpatsastelun verran. Joku ei ehkä ollut valmistautunut mätsäreihin kaikkien taiden sääntöjen mukaisesti vai onko muitakin, jotka ovat opettaneet iltaraksujen voimalla seisomisen edellisenä päivänä ja koittanut kerran iltalenkillä hihnassa juoksemista? Koska niin me teimme! Hawk seisoi yllättävän mallikkaasti vaikka olikin uusi temppu ja vielä uudessa ympäristössä ja melkoisessa häiriössä. Olin ihan super tyytyväinen pieneen mustuaiseeni! Se oli luokkansa nuorimmasta päästä, sillä 5 kk oli ikärajana ja Hawk oli ohittanut tämän rajapyykin noin viikkoa aiemmin. Juokseminen menikin sitten aivan pipariksi, jos nätisti asia ilmaistaan... Haukan pentunen kiihtyi kovin toisten juoksemisesta ja raahasikin minua perässään muille kiihtymistään huutaen. Omalla yksilövuorollaan kokeili myös ääntään ja roikkui hienosti hihnassa! Sain sen ravaamaan ehkä kolmen askeleen verran.

Mutta kiva päivä silti ja saimme mukavan arvostelun. Hawk oli tuomaria kohtaan oikein reipas ja saikin tästä sekä ystävällisyydestään maininnan. Lisäksi sen hampaita, väriä ja rakennetta kehuttiin. Hawk sai myös maininnan erittäin hyväkuntoisesta turkistaan (se on syvänmusta ja kiiltävä, joten en ihmettele), mikä huvitti minua syvästi. Tiedän meinaan, ettei sitten siellä oikeassa näyttelyssä tulevaisuudessa tulla turkkia tuomarin toimesta ihailemaan! Saimme "hyvä yhteistyö" maininnan, mutta siihen ei selvästi laskettu meidän juoksentelua. Lopulta meidät käteltiin ensimmäisinä pois kehästä, mutta ei ilman diplomia! Koirani ja joku ihmeen Laurila saivat meinaan Match Show'n iloisin pari diplomin! Lopuksi käytiin syömässä mahdollisimman nopeasti nakkia niin vedestä kuin purkinkin alta ja Hawk oli siinä oikein taitava!


Tämän "kohta lakoan vaainimisasentoon" kuva on napannut Terhi Pessi

Pelastuskoirailua ollaan jatkettu oiken mukavalla menestyksellä. Pentutreenit on kyllä kivoja, kun ovat lyhyitä, omistajaystävällisiä ja ilman paineita. Vielä ei tarvitse miettiä ilmaisua tai mitään muutakaan kuin pennun motivaation ylläpitämistä ja nenunkäytön tukemista. Vielä jää pentu helposti hajukupliin jumiin, mutta tekee todella sitkeästi, reippaasti ja iloisesti hommia! Loppuleikki ei vielä kelpaa, koska Hawk koittaa vain jatkaa etsimistä. Tätäkin siis rakennellaan muiden treenirutiinien lisäksi. Toinen asia, mihin olen heti panostanut, on myös se, että Hawk tulee aina maalin jälkeen hallintaani. Se ei siis saa jatkaa ilman lupaa vaan vain minua kuunneltuaan. Hienosti pieni kyllä kuunteleekin! 

Myös tämä Terhin kamerasta

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Päivitys pläjäys

Aloitetaan a niin kuin agilitystä! Gatsbyn kanssa ollaan käyty parit kisat ja vire on ollut hieman vaihtelevaa. Ylöjärvellä tuli lähinnä paha mieli, kun koira ei ollut kuulolla tai halunnut muutenkaan näyttää osaamistaan. Ensimmäistä kertaa osui myös kohdalle kepit, jotka tuo luki selvästi jotenkin väärin. Gatsby meinaan hakeutui kahdella radalla tokaan väliin. Viimeinen hyppäri oli jotain täysin kaaoottisen ja ai kauhea ottakaa minut pois täältä välimaastosta. Tosin jotenkin tuli pienesti parempi mieli, kun näin tuomarin jälkeenpäin ja hän meinasi, että nolla oli lähellä. Kiitos siis tsempeistä Jari Helin! Pelastit muuten aika kökön kisareissun! Muuten kisoista palauduttiin mökillä mitä parhaassa seurassa, kun Gatsbyn siskoja tuli jälkikasvuineen (adoptiolapsi mukaan luettuna) kylään.

Ylärivissä syypäät kaikkeen eli Wirneen I-pentueen Ikiliikkuja, Ilopilleri, Ilmalento ja Ilmiliekki. Alarivissä jälkeläiset Hawk, Ilon tyttö Hupi (Wirneen Niin on Nätti), Priyan adoptio hörökorva bc Popa sekä Tintin tyttö Oitis (Wirneen Oo Äm Gee) Kuva pöllitty Jennyltä

Tänään riehuttiin lapsuuteni hoodeilla Parolassa. Juurikin sen koulun kentällä, mitä minäkin kuusi vuotta pienenä Katanana kävin. Olin katsellut tuomari Salme Mujusen ratoja netistä suurella kauhulla, mutta myös mielenkiinnolla. Lähdin kisoihin hakemaan kolmea hauskaa hylkyä, mutta toisin kävi. Ensimmäisellä radalla, joka oli vielä kaiken lisäksi hyppäri aka mun inhokki, pärjättiinkin vähän liiankin hyvin. Siitäkin huolimatta, että olin tutustunut rataan hieman väärin eli olin jättämässä yhden hypyn tekemättä, hupsista... Yksi rima kolahti, mutta tästä huolimatta seinässä luki 0 ja LUVA. Minä sitä ihmettelin ja kävin oikein perään kysymässä, mutta joko tuomari ei huomannut, sihteeri ei huomannut lappuun kirjata tai minä kuvittelin omiani. Hieman ristiriitaisin fiiliksin siis nappasimme toisen kakkosten nollamme. Toisella radalla tuli ainakin sitten se rima niin että kaikki huomasivat, mutta tultiin kivalla ja super nopealla (5,31 m/s) vitosella kakkosiksi. Viimeinen rata oli kolmanneksi viimeisen esteen eli renkaan päässä nollasta. Se oli muuten ihan törkeän hienoa menoa vaikka itse sanonkin, sillä in-in toimi, kuten ohjaukseni muutenkin ja koira vastasi siihen täydellisesti! Renkaan vierestä pujahtaminen harmitti tästä syystä ihan aidosti hetken. Kovasta vauhdista Gatsby teki tietenkin seuraavankin esteen eli hylky sieltä napsahti. Noh, kuten sanoin kisapaikallakin, niin minä olen pilannut meiltä monta nollanpaikkaa, joten jos koira joskus pissii meiltä yhden, niin ehkä se on ihan reilua! Kosto on suloinen, vai mitä Käpy? Gatsbyn kisavire oli oikeasti täydellinen ja se käyttäytyi tosi hienosti koko päivän! Ihan superit kisat siis kaikesta häslingistä huolimatta!



Hawk on kasvanut (yli 12 kiloa ja jalkoja vaikka muille jakaa) sekä reipastunut todenteolla! En tiedä, oliko sillä joku herkkiskausi vai mikä oli, mutta pieni reppana pentuni on nykyään jotain ihan toista maata! Se huutaa herkästi kaikelle, mutta ei enää semmoista pelkohuutoa vaan kiihtymystään. Tai sitten se on oppinut lisäämään niitä kierroksia peittääkseen epävarmuuttaan? Mutta sen kanssa on oikeasti helpompi ja kivempi puuhailla. Se on ollut jopa törkeän taitava pieni pelastuskoiranalku, jolle otettiin yksi perässäjuoksu ja kaksi valmiina olevaa maalimiestä. Ja tiedättekö mitä? Minun pieni pentu käytti aikuisten oikeasti nenäänsä ja etsi maalit tosi hienosti! 


Pelastelun lisäksi Hawk on ehtinyt käydä myös liikuttelemassa lampaita. Meni yllättävän kivuttomasti ja kivasti! Alkuun Hawk mutusti itsensä rukeaksi kakasta, sitten se alkoi huutaa lampaille ja lopulta juoksi monttu auki niitä jahdaten. Gatsbyn kasvistäti meinasi, että nyt olisi tarkoitus saada pentu jotenkin kiinni. Minä siis kutsuin ja Laura ehti aloittaa, että "en usko, että onnistuu" ja minun pieni kultapoika ampaisi mamman luo kesken ilakoinnin! Hawk saikin ansaittuja kehuja yllättävästä tottelevaisuudestaan! Toinen kierros meni paremmin, kun oli liinassa. Hawk kiihtyi ja huusi, mutta otti siitä palautteen hyvin vastaan. Niinpä se tekikin lopulta ihan kivasti paimennuksen alkeita ja oikeasti leikki lampaiden liikuttelua. Olin siihen todella tyytyväinen! Tästä voi ihan oikeasti tullakin vielä jotain!

Hawk ja Juju (Kuvat Tuija Laurila)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Agikisojen tunteiden koko kirjo ängettynä yhteen viikonloppuun

Kuva Krista Riitinki
Oma seuramme järjesti melkoisen ison koiratapahtuman nimeltään Artjärven Ärinät. Yhteen viikonloppuun mahtuu meinaan kahdelle päivälle kahdet kaikkien luokkien agikisat sekä tokot ja rallytkin. Ilmoitin meidät kaikille kakkosten radoille (viisi pipaletta) sekä molempina päivinä vielä talkoilemaan. Yleensä tämmöinen setti on toiminut todella hyvin, mutta nyt en ottanut huomioon sitä, että lauantaina luokkajärjestys olikin kolmoset-kakkoset-ykköset. Aloitin siis aamuni kasilta ja talkoilin kevyet kahdeksan tuntia. Tämän koko ajan Hawk oli seuramme nuorisojaoston loistavassa hoidossa (sitä oli lenkitetty ja koulutettu sekä tietenkin palluteltu!) ja Gatsby hengasi koko päivän autossa. Kun saavuimme kisapaikalle, niin Gatsby oli yhtä ihana kuin viime kisoissakin: se lenkkeili omiaan nuuskutellen eikä koittanut haastaa ketään ja aina autolle tulessani, se makoili rauhakseen. Hawk sen sijaan mörköhaukkui, ja ihan rehellisesti vartiohaukkui, kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat. Se oli kuulemma ollut häkissään ajoittain aika hurjanakin ja hoitajiensa suureksi ihmeeksi kevythäkki sen kuitenkin onnistui pidättelemään. Voihan pentunen!

Koska maxit aloittivat kakkoset, niin minulla oli vain melko vähän aikaa siirtyä talkoohommista kisahommiin. Koitin epätoivoisesti pikalämpätä koirani ja vipelsin sitten rataantutustumiseen. Kiireeni ja koko päivän tekemättömyys selvästi näkyivät Gatsbyssä. Meitä ennen oli toistakymmentä koiraa, joten koitin ottaa sen aikaisin autosta hieman lämmittelemään ja itseään purkamaan. Se kuitenkin oli saanut tässä vaiheessa sivistyneestä käytöksestä tarpeekseen ja räyhäsi aivan kaikelle. En muista, koska se olisi viimeksi ollut niin ikävällä päällä! Ensimmäinen rata sujui kuitenkin odottamaani paremmin vaikkakin saimme hyllyn juurikin olettamassani kohdassa. En millään voinut ehtiä yhteen kohtaan ja juoksin vain paniikissa enkä tajunnut koittaa pelastaa tilannetta. Jäin niin paljon jälkeen, että Gatsby alkoi kääntymään sille puolelle, jota tömistelin ja eteen-käskyni siivitti sen hylkyputkeen. 

Kuva Krista Riitinki
Hylly rata ei jäänyt pätkääkään harmittamaan, sillä ehtimätöntä kohtaa lukuun ottamatta teimme ihan suhteellisen järkevää yhteistyötä. Huokaisin jo mielessäni radalta poistuessani, että nyt on koirasta pahimmat höyryt pihalla ja seuraavilla radoilla onnistuminen olisi jo todennäköisempää. Gatsby ei kuitenkaan radankaan jälkeen halunnut katsella muita koiria lähimaillakaan ja sen kanssa oli todella ikävä odotella. Kakkosradalla se yllätti täysin kieltämällä oman, tutun renkaan kahdesti ja lopulta tippumalla puomilta. Tippuminen näytti sen verran pahalta, että lopetin radan siihen. Tuomari kehotti, että kannattaa juoksuttaa puomi vielä, ettei jää pahaa makua suuhun, joten menimme sitä kautta. Kolmas rata oli jotain aika järkyttävää. Minun normaalisti pätevä koiruni, minun taitava taitoötökkäni, meni ja tuli kepeiltä ulos ennen aikojaan vaikkei sille ollut mitään erityistä syytä (vaikea kulma, outo rytmi yms) ja en ollutkaan uskoa silmiäni. Oli pakko kysyä yleisössä olevilta tutuilta. Tässäkään vaiheessa käytöstkään ei parantunut pätkääkään ja pahoin mielin pakkasin koirani autoon. Se käyttäytyi juuri niin kuin viime kesänä, kun Hänen Agihirmuutensa oli vähän kehittänyt Kisavirettä. Saldona kolme hyllyä ja huonosti käyttäytyvä koira. Mieli ehti jo rypeä maassa, että tätäkö meidän kisaaminen tulisi taas olemaan? En enää kestä vaan kisat saavat kyllä sitten jäädä. Paljon siis itsesääliä ja muuta mukavaa! 

Hain vielä Hawkin hoidosta ja se oli tosiaan käyttäytynyt hyvin vaihtelevasti. Mutta oli se myös hurmannut hoitajiansa! Minun viedessä sitä hyvin myöhäistä lounastani kohti kanttiiniin (kello oli yhdeksän illalla) Hawk löysi jännittävän repun, mutta hienosti meni sitä itse katsomaan. Hawk, tai siis Mentupentu, sai kasviksen siskolta (melkein siis sukulaiselta) namia urheudestaan ja jatkoi reippaasti eteenpäin! Hawk oli väenpaljoudessa taas todella reipas. Ei haukkunut tai pöhissyt vaan iloisesti tervehti ihmisiä ja sai hyvät painit aikaiseksi itseään vähän vanhemman pennun kanssa. Se odotti kiltisti pöytään kahlittuna, kun söin ja otti ihmisten ihailut hyvin vastaan. Tästä sentään jäi parempi mieli! Kotiin kuitenkin päästyäni en odottanut seuraavaa kisapäivää ollenkaan ja jollei talkoot olisi odottaneet tekijäänsä, olisi voinut mokomat jäädä välistä kokonaan.


A post shared by VAU Nuoret (@vau_nuoret) on

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin jo paljon paremmin jo siitä syystä, ettei paikalla tarvinut olla kuin vasta kympin aikoihin. Vein Hawkin hoitoon ja se rauhottui sinne paljon edellistä päivää nopeammin. Gatsby pääsi ilmoittautumaan kanssani, koska ilmon vieressä oli koirien viilennykseen tarkoitetu altaat, joissa aioin uittaa sen ennen kisoja. Yllätyksekseni se käyttäytyi juuri niin hienosti kuin se nykyään osaakin! Ei ärrännyt, purrannut tai tuijotellut. Lenkillä se rähähti yhdelle tuijottavalle urokselle, mutta lopetti mukavan pian. En saanut autoani kauhean lähelle ja lähdin lopulta hieman liian myöhään hakemaan Gatsbyä radalle. Tulimme melkein suoraan lähtöön ja jotenkin oma pää löi tyhjää radan suhteen. Alkuun tulikin ihmeellinen säätö, kun in-in ei ollutkaan ihan kisavalmis ja luulin siitä jo tulleen vitosen. Tästä mentiinkin sitten rata loppuun hieman hälläväliä asenteella ja säntäsin helpottuneena maaliin katselematta sen enempiä koiraani. Niinpä Gatsby tiputti viimeisen riman. Yllätyksekseni se olikin sitten ainoa virheen paikka ja saimme tuloksen 5, jolla pääsimme kolmansiksi. Jotenkin tämä herätti minut masennuksestani ja tajusin, että Gatsby oli hoitanut oman ruutunsa todella hienosti radalla. Se oikeasti kuunteli, kesti kepeillä ja teki sen typerän renkaankin täydellisesti eikä edes tippunut puomilta! Seurakaveritkin kehaisivat rataa ohimennessään ja jotenkin se oma fiilis lähti vihdoinkin nousuun!

Lopulta kiltti hoitolainen! Joka painoi maanantaina rokotuksilla jo melkein 12 kiloa!

Uutta intoa puhkuen valmistauduin seuraavaan ja viikonlopun viimeiseen rataan. Radassa ei ollut meille mitään erityisen vaikeaa ja jos koira malttaisi kuunnella, niin olisi täysin tehtävissä. Otin itseäni niskasta kiinni ja keskityin jokaisen esteen ohjaamiseen kunnolla. Gatsby meni, teki ja kuunteli juuri niin hienosti, kuin se parhaimmillaan tekeekin! A:n kontaktilta se koitti varastaa ja pienen hetken oli vaarana saada hylly joko siitä, että se peruuttaisi takaisin kontaktille tai vipeltäisi väärään putkeen. Mutta Gatsby kuitenkin pönötti hiekalla paikallaan ja sain hermoni hallintaan ajoissa. Tuloksena oikeasti yhdessä tehty rata, ensimmäinen 0 kakkosista ja toinen sija! Paljon emme ykkösestä jääneet 4,49m/s etenemällämme ja olisimme olleet kyllä lähellä ilman A:n jälkeistä mietintätaukoa. Onneksi koiria oli kuitenkin riittävästi, joten LUVAhan sieltä napsahti! Nämä olivat vasta toiset kakkosen kisamme eli ei huonosti! Lisäksi oman seuran kisoissa on niin kiva pärjätä, kun on niin paljon kannustajia! Hyvin mielin jäin vielä muutamaksi tunniksi talkoilemaan! Päivän kruunasi se, että Hawkin käyttäytyi hoidossa vihdoin järkevästi! Hyvä mun parhaus pojat!!!


torstai 19. heinäkuuta 2018

Synttäripoikkeli

Käpy on tästä päivästä lähtien silmissäni nyt sitten Aikuinen Koira. Tämä johtuu siitä, että sen syntymästä on nyt viisi kokonaista vuotta! Onnea siis pienelle parhaus-pakkaukselleni! Gatsby on kehittynyt ihan hirveästi monessa asiassa ja ehkä minäkin olen oppinut pelaamaan sen kanssa selkeämmin. Toisin sanoen, elämä sen kanssa alkaa olla aika kivaa ja voin sanoa aidosti tykkääväni koirastani. Ainahan se on ollut rakas, mutta välillä sen kanssa on painittu asioista, jotka tekivät siitä aika raskaan rakastettavan. Nykyään kuitenkin koen, että tiedän, mitä siltä voi odottaa enkä enää koita pakottaa sitä sopimaan siihen muottiin, johon haluaisin sen sopivan. En saanut siitä itselleni sitä pelastuskoiraa, joksi sen alunperin hankin. Rehellisesti myönnän, että tästä haaveesta luopuminen oli todella vaikeaa, mutta nykyään osaan arvostaa sitä, että sain vaihtokaupaksi ihan törkeän hienon agikoirun! Nyt kun olemme panostaneet vain yhteen lajiin, niin se on myös  tuottanut oikeasti tulosta. Hitto, kun meillä on oikeasti niin siistiä radalla yhdessä  Toivotan koko sydämestäni onnea Käpyttimelleni ja toivon mahdollisimman monta tervettä, yhteistä vuotta meille!

Gatsby vietti juhlapäivän mökillä perheen parissa pusutellen, uiden ja ahkerasti esitiskaten (Kuva Krista Riitinki)


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kakkosten korkkaus

Kisakuume on ollut kova sen jälkeen, kun saimme rämmittyä tiemme agissa kakkosiin. Itse kuitenkin matkustelin ja kesäkuussa oli kisoja muutenkin aika nihkeästi. Viimein kuitenkin eilen pääsimme kokeilemaan oikein kivoja kakkosten ratoja Porvooseen. Tuomarina Mika Kangas, joka oli suunnitellut oikein meille sopivat radat. Koira sai suorittaa, mutta emäntäkin joutui tekemään muutakin  kuin huutamaan eteen-käskyä! Mitä ihanaa vaihtelua ykkösten jälkeen! 

Ratapiirosten vastapainoksi söpö Käpy kivellä (Kuva Krista Riitinki)

Ensimmäisenä mentiin tämä hyppäri (Kuva Mika Kangas)

Itsellä ei ollut mitään suuria odotuksia menestymisen suhteen. Hieman oli alkanut ykkösissä junnaaminen ja niillä helpoilla radoilla koko aikainen ei-ihan-onnistuminen nakertaan itsetunnon rippeitä pienemmiksi murusiksi. Ehti tulla se fiilis, että jos ei ykkösistä meinaa päästä pois, niin mitä ihmettä sitä siellä kakkosissa sitten edes tekee... Mutta hitto vieköön, me tehtiin siellä kakkosissa ihan oikeaa aksaa ja vielä yhdessä! Hyppärit ei ole se meidän juttu, kun koiraa ei pysäytä mikään ja meikä onkin sen takia usein auttamattoman myöhässä. Nämä kakkosten koukerot kuitenkin hidastivat koirua sen verran, että ehdin mukaan! Ja mikä parasta, kisakaverini vire pysyi koko ajan kurissa eli Gatsby kuunteli ohjaustani jo ekalla radalla! Hiekkakenttä tuotti selvästi hieman haasteita, sillä ekalla radalla tippui pari rimaa, mutta muuten meni oikein kivasti! 

Toinen yrittämä (kuva Mika Kangas)
Toiselle radalle lähdinkin jo aikas iloisin mielin. Gatsby käyttäytyi (mitä nyt kannusti edellä menijöitä) ja hyvä fiilis jatkui koko radan. Hieman mietin, että mitenköhän tuo suhtautuu jälleen uuden näköiseen renkaaseen, mutta hyvin Käpy senkin suoritti! Muutenkin vain 9 rima tipahti (ehkä hätiköin käännöstä itse hieman liikaa), mutta aivan kuten ensimmäiselläkin radalla, niin Gatsby hoiti oman osuutensa just eikä melkein! Se teki kaikilla radoilla upeat, itsenäiset kepit vaikka minä painelin jo pituuden kohdilla. En olisi tyytyväisempi voinut koiraani tämän radan jälkeen olla! Kisoissa oli sen verran kova taso, ettei meidän nopealla vitosella tällä erää päästy palkinnoille.

Kuuva Mika Kangas

Kurre-Käpy (Kuva Krista Riitinki)
Viimeinen rata tuotti itselle tutustuessa hieman päänvaivaa, mutta turhaan. Gatsby meni ja teki juuri niin hienosti kuin vain se osaa! Se kepitteli ja irtosi kuin ammattilainen! Ainoastaan keinulla se tuli hieman liian vauhdikkaasti alas ja itselle tuli pieni pelko persiisiin puomin alastulosta. Suunnitelmani oli vaihtaa puolta puomia ennen, mutta unohdin. En sitten uskaltanut enää leikata Gatsbyn edestä puomilla ettei se vain räjäyttäisi rengasta. Lopputulemana meidän 0-rata kosahti siihen, että minä kuulemma aloin hidastaa hitusen juuri ennen maalia, joten Gatsby luki sen takaaleikkauksena. Niinpä minun pieni super kuuliainen agihirmuni kirmasikin huudostani huolimatta 2 hypylle maalin sijaan. Uskomatonta! Mutta hitto sentään jäi ihan mahtavat fiilikset näistä kisoista vaikkei mitään supereita tuloksia tullutkaan! Me tehtiin koko ajan yhdessä samaa rataa eikä mikään kohta mennyt armottomaksi säätämiseksi. Kisakuume on nyt ihan järkyttävä, mutta kaksi viikko pitää malttaa odottaa! Sitten onkin kahden päivän oman seuran kisat, joissa vielä toisena päivänä sama tuomari kuin eilen. 

Hawk oli kisapäivän kotona harjoittelemassa yksinoloa ja sekään ei olisi voinut paremmin mennä! Pieni oli kotiin tullessamme rauhallinen eivätkä naapuritkaan raportoineet mistää kauheasta melusta. Lisäksi pentu pidetteli koko yksinolon ajan! Hieno pieni! Samoin se nukkui tänä yönä ihan vapaana, mutta heräsinkin sitten aamulla lorottamiseen. Tässä vaiheessa tosin olimme nukkuneet melkein 10 tuntia eli ei valittamista!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Ajan hammas puree

Toisin sanoen, Hawkilta on lähtenyt ensimmäinen hammas! Aivan järkyttävää! Muitakin kasvun merkkejä on ollut ilmassa. Pentupanta meni vielä kaulaan, mutta hieman liian napakkana. Niinpä pentunen sai tällä viikolla seuraavan koon käyttöönsä. Hawk on yleisesti hienosti pitänyt päällään ihan mitä vain, mutta tämä isompi panta tuotti alkuun ärsyyntynyttä rapsuttelua. Äkkiä panta unohtui, kun petunen kirmaili Gatsbyn perässä pitkin metsää. Hawk pysyy koko ajan paremmin isänsä perässä ja Gatsby jaksaa nykyään leikittää sitä jahtileikkiäkin. Kivasti Käpy vähän himmaa, että pieni musta pysyy edes vähän perässä, mutta komian jahtihaukun saattelemana merle pysyy kuitenkin pienten harvahampaiden ulottumattomissa. Gatsbyllä ja Hawkilla muutenkin menee juuri niin hyvin kuin vain voisi toivoa! 


Mitä isä edellä...

...sitä poika perässä!

Hampaiden lisäksi ulkonäköön on tullut viime aikoina selkeitä muutoksia. Karva alkaa vihdoinkin hieman kasvaa. Hännässä on havaittavissa pientä hapsutusta ja rintakarvoitus pörhöttää nykyään joka suuntaan. Korvat ovat myös alkaneet elää omaa elämäänsä kuten kuvista näkyy. Pentupomppimisen lisäksi Hawk on keksinyt, että voi myös joskus kävelläkin ja jopa ravata! Edelleen menee välillä vähän iltavillit yli, mutta ruhoittuu ihan sairaan nätisti syliin ja nukkuu nykyään koko yön! Sisäsiisteys on muutenkin hienolla mallilla, sillä Hawk pyytää itse ulos ja selvästi yksin ollessaan pidättelee. Yhtenä iltana se sai jonkun ihmeen juomahepulin ja pissasi sitten kolme kertaa 20 min aikana surutta sisään. Muuten en ole kauheasti joutunut sen jäljiltä siivoamaan. Paitsi leluista nyhdettyä pumpulia! Tämä nyt on toki pientä, sillä muuten irtaimisto on jäänyt hienosti rauhaan. Jopa mattojen hapsujen repiminen on loppunut! 


Nätti pieni, jossa katseessa aika paljon jotain kovin tuttua!


tiistai 3. heinäkuuta 2018

Agia, agia

Gatsbyn viikonloppu oli pelkkää agilityä. Ensin käytiin juoksentelemassa alla olevan piirrustuksen mukainen rata. Ensimmäinen yritys meni hieman miten meni, mutta sitten saatiinkiin lopulta aikaiseksi aikas kivan ehjä kokonaisuus! Gatsby oli taas tutun pätevä oma itsensä ja teki hommia itsenäisesti. Selvästi pääsi Käpytin hieman kuumumaan, kun kerrankin pääsi isolle radalle, mutta hyvin kuitenkin lopulta kasasi itsensä. Isoimpana plussana oli ehdottomasti meidän puomi, sillä Gatsby teki sen nopeasti, mutta malttoi odottaa upeasti vapautusta! Meidän viime kisoissahan nuo kontaktit olivat hieman liukkaat, köh köh. 

Gatsby kävi ihanan Krista Riitingin kuvattavana. Suosittelen! (Kuva Krista Riitinki)

Jäimme vielä tekemään omatoimisesti muutamia juttuja, joista osa päätyi videollekin. Otin Gatsbyn tuon putken jälkeen luokseni in-in käskyllä ja se toimi odottamaani paremmin! Tästä ohjauksesta on tullut ihan oma lempparini! Hirveän vähän ollaan sitä oikeastaan treenattu ja vielä on matkaa, että se on kisavalmis, mutta järjettömän nopeasti Gatsby on senkin oivaltanut. Se myös kuuntelee niin ihanasti agikentällä ohjaustani; nähtävästi myös suullista sellaista! Ylpeä olen pienestä sukkulastani! Hieman se alkaa olla jo hyytynyt videon lopussa ja on hieman epävarma kepeille mennessään, mutta onnistuttiin silti! Hyvin näkee, miten paljon oma vedätykseni tuo kepeille vauhtia! Loppusuoraa pitää myös selvästi vahvistaa.





Sunnuntaina suunnattiin Helsinkiin Wirneen minimiittiin. Oli todella kiva päästä näkemään muita Wirneen koiria ja omistajiakin! Hawk sai pentuseuraa ja leikki yleisesti aika nätisti. Hieman näkyi välillä pienemmän pennun kanssa sitä, että Hawk koitti leikkiä yhtä rajusti kuin Gatsbyn kanssa, josta kävin sitä huomauttamassa. Hienosti pentunen kuuntelikin! Yllätyksekseni se myös ehti vipeltää sekä puomille että A:lle, mutta onneksi ihmiset ehtivät aina väliin. Joku meinasikin, että huomaa, että sen kanssa on esteitä käyty ihmettelemässä. Huvittavintahan tässä on, ettei Hawkin kanssa todellakaan ole tehty mitään agiin liittyvää vielä! Hieman Hawkia hirvitti välillä ja se esitteli huutamistaitojaan. Sen kanssa on vielä työtä ja kaikki sanovat eri ohjeita, joten ymmyrkäisenä mennään...

Tämmöisellä sukulaiskokoonpanolla lenkkeiltiin vielä lopuksi. Gatsby, Hawk, Oitis (Wirneen Oo Äm Gee) sekä Tintti (Wirneen Ilmiliekki). Merlet sisaruksia ja mustat niiden jälkeläisiä eli toistensa serkuksia.

Gatsby pääsi tekemään isojen koirien juttuja eli jälleen agilityä. Vaikean oloinen rata sujuikin yllättävän hyvin (silloin kun muistin, mihin piti mennä...) ja Gatsby oli jälleen hienosti kuulolla vaikka ei koskaan treenata ulkona, oltiin täysin vieraassa paikassa ja ihana kasvistäti Laura oli kentällä neuvomassa. Niin vain keskittyi pieni jätkä täysillä! Se paikkasi omia mokiani esimerkiksi tekemällä paniikissa huutamani in-inin vaikka oma liikkeeni kertoikin jotain muuta. Olin pakahtua ylpeydestä! Ehkä se alkaakin olla kisavalmis tuokin ohjaus? Saimme kasvikseltakin kehuja yhteistyöstämme ja Laura kehui, että annan Gatsbylle hienosti tilaa suorittaa. Käpy hoiti oman ruutunsa kyllä juuri eikä melkein ja meidän yhteistyö pelitti. Agi on kyllä meille niin sopiva laji!


Maanantain treenirata

Maanantaina rämmittiinkin hieman eri tasoisesti rataa läpi. Gatsby pudotti järjestäen 2 riman vaikka tuli muuten nätisti ohjaukseen. Se hyppäsi parikin kertaa täysin rimaa päin vaikka laitettiin kolmannen treenipäivän kunniaksi rimat hieman normia alemmaksikin. Sama rima tippui meinaan myös ollessaan 11. Minä taas jarruttelin liikoja 13 hypylle, mutta hienosti koirani taas kuunteli eli jotain hyvääkin vaikka kielto napsahtikin? Kepit oli taas kyllä harvinaisen upeat. Jätkä haki ja teki vaikka en ollutkaan tukemassa. In-in toimi super nätisti 12 hypyllä. Se on ihana, kun ei tarvitse itse tehdä muuta kuin liikkua oikeaan suuntaan. Ei tarvita mitään normaalin välistävedon hässäköitä, jolloin matka jatkuu tosi jouhevasti.



keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Hawkin ihmeellinen maailma

Hawk on todistanut tässä viikkojen aikana, ettei todellakaan ole isänsä kopio. Se osaa rauhoittua todella paljon paremmin niin häkkiin, autoon kuin vieraaseen paikkaankin kuin Gatsby samassa iässä (tai vähän myöhemminkään). Iltavillit ovat jo aika hillittyjä ja minun onnekseni suurin osa energiasta kohdistuu tällöin Käpyssä roikkumiseen! Gatsby onkin melkein liiankin kiltti leikkisetä välillä, mutta asettaa onneksi vieläkin edes joitakin rajoja pennulle. Poikien yhteiselo ei voisi paljon paremmin sujua, mistä olen oikein kiitollinen! Toivottavasti jatkuisi yhtä hyvin jatkossakin.

Mamma hylkäsi vessanoven väärälle puolelle nämä kaksi reppanaa

Hawk ja samanrotuinen Lion (Snowtime's Six Rivers)
Navi (Titangus Donella ) ja Hawk

Hawk on jo hyvin pitkälti sisäsiisti silloin, kun vaan pääsee halutessaan ulos. Ja sehän osaa jo ihan oikeasti sinne pyytääkin! Tosin takapihalta kantautuu lähes joka kerta sisään myös tikunpalasia, jotka se antaa kyllä ottaa kiltisti itseltään pois. Mitään se ei ole ehtinyt tuhoamaan, mutta tänään keksi, että hänhän pääsee sängylle jo! Sieltä olen saanut sitä sitten olla nostamassa alas jo useampaan otteeseen. Muuten sen maltti on kasvanut selvästi ja esimerkiksi hyppiminen on vähentynyt todella paljon. Se on jotenkin ihanasti selvästi astetta kohteliaampi lasten kanssa ja rento pieni lötköpötkö kenen tahansa sylissä. Selkeän ihmishakuinen koirun alku! Hakuisuudesta puheen ollen, Hawk kävi korkkaamassa myös pelastuskoiratreenit ja rohkaistui sielläkin irtoamaan ihmiseltä toiselle oikein mukavasti!

Tarun luona hoidossa ollessaan Hawk kävi ansaitsemassa ensimmäisen ruusukkeensa Houkutsten Highwaylla
Hawk ei ole se kaikista rohkein pentu, mutta tässäkin asiassa ollaan tultu jo paljon eteenpäin. Siitä on selvästi tullut rohkeampi menemään itsekin tutkimaan kauhistuksen kohteitaan. Maanantaina se pelkäsi penkin ja roskiksen yhdistelmä möykkyä, mutta oli jo valmis kiipeilemään sitä vasten, kun ehdin itse paikalle. Tiistaina se huusi järkytystään Viima belgianpaimenkoiralle, mutta lopulta uskaltautui hienosti leikkimään isomman kaverin kanssa. Tänään se olikin jo paljon rennompi, kun seikkailimme hallin ympäristössä ihmisiä ja koiria bongaillen. Ei huutanut kellekään kertaakaan ja tervehti pentusen ihailijoita innoissaan. Minkä siis minun tuijottelultaan kerkesi! Se on oppinut ihan super hienosti kontaktin tarjoamisen ja ymmärtää selvästi, mitä naksu tarkoittaa! Edelleen super ahne pieni, joka repii mielellään erityisesti hihnaansa. Muuten kyllä on yllättänyt täysin sillä, miten lunkisti se suhtautuu pantaan ja valjaisiin. Hihnassa kuuntelee hyvin eli kun vetää, niin pysähdyn ja se vipeltääkin yleensä siinä vaiheessa luokseni.

Viima ja suuri australianjahtikoira Hawk


Hawk ja bc:t Pasi ja Kiira

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hawk tuli taloon

Perjantaina arki muuttui suuresti pienen pennun muodossa. Hawk huusi ensimmäiset kymmenisen minuuttia hakumatkasta, mutta nukkui sen jälkeen hienosti kotiin asti. Kämpillä se tutki reippaasti vaikkakin uikutti välillä hämmennystään. Tarjosin ruokaa ja se upposi pieneen hienosti. Gatsby oli perjantain aika välinpitämätön koko otuksesta eli ilta oli aikas rauhallinen. Kunnes menimme nukkuman ja Hawk joutui kevythäkkiinsä yöksi. Vartin huutokonsertti tuntui loputtomalta, mutta sen uuvuttamana pentu nukkuikin sitten kuusi tuntia putkeen. Aamulla koitin nukkua vielä, mutta torkuttuani huutokonsertein säestetyn tunnin, luovutin. Hawk pääsi kannustamaan isukkiaan agikisoihin ja oli siellä vähän vakavana muiden koirien huutomsesta. Se ei tietenkään estänyt Hawkia huutamasta häkkivankeuden koittaessa tai juoksematta jokaisen rapsuja tarjonneen treenikaverin jalkoihin. Kaiken kaikkiaan pentu oli yllättävän reipas! Ja super hienolla alulla on myös Hawkin sisäsiisteys! Toistaiseksi ei vielä yhtään yllätystä ole sisälle siltä päässyt!

Reipas ja söpö pentulainen
Gatsbyn viileä välinpitämättömyys vaihtui ketutukseen lauantaina. Se omi kaiken mahdollisen pennulta ja jouduin jopa huomattamaan sille, että minä saan kyllä leikkiä pennun kanssa. Sen jälkeen iso mies heittäytyi viereeni selälleen ja koitti pentuilla pentuakin söpömmin. Tänään meno on ollut jo paljon suvaitsevaisempaa ja vaikka Käpy murraakin pennulle, niin paljon jo vähemmän ja lähinnä ihan ymmärrettävistä asioista (esim hännän ihailuyrityksistä). Kuten kuvasta näkyy, niin Hawk on onnistunut ujuttautumaan jo aika lähelle yrmeää isäänsä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Gatsby alkaa olla jo aika alistunut kohtaloonsa

lauantai 19. toukokuuta 2018

Nousuaksaa

Meikäläistä alkoi jo painaa hetken aikaa epätoivo, kun nollat antoivat odottaa itseään vaikka monesti käytiinkiin niin kovin lähellä! Viime viikolla korkattiin agikisat taas pitkästä aikaa ja nehän sujuivat aikas hyvin! Gatsbyllä on ollut tapana kuumua liikaa ja viipottaa ensimmäinen rata aina ihan miten sattuu, mutta nyt molemmilla radoilla tehtiin oikeasti samaa rataa! Tuli tosi kivat 10 ja 5.

Kakkosluokkalaisen kidutusta

Tänään sitten oman seuran kisoissa minä hätiköin meille tosi kivan vitosen ja sitten toisella yrittämällä hätäilyistäni huolimatta koira meni ja teki nollan! Ja aivan järjettömän lujaa vipelletyn nollan! Molemmat ykkösten radat voitettiin ja videolla näkyvällä puhtaalla radalla ihanneaika alittui 22,16 sekunnilla jätkän painaessa menemään 5,43 m/s. Kontaktit olivatkin hieman hilkulla ja niihin pitää nyt alkaa taas panostaa, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä! Kakkosten hyppäriltä ei jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa, mutta ehkä kaksi voittoa kolmesta on ihan siedettävä saldo! Videosta iso kiitos Laura Okkerille!

Tässä nollaradan ratapiirros. Pöllitty tuomari Laura Mätön FB sivuilta.



Ps. Hawkin kotiutuminen on alkanut aikas kivasti! Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Meidän pentu

Tässä se sitten olisi. Minun seuraava tulevaisuuden toivoni. Koiranasi Käpysen Tapsa eli Hawk. Gatsbyn poika ja suuren miehen, Stephen Hawkingin, mukaan nimetty pieni musta pallukka. Perjantaina poika muuttaa kotiin. Katsotaan, mihin yhteinen matkamme vielä viekään.

Vauhtia tulee varmaan ainakin riittämään!