keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Oman seuran agikisoissa

Syysloma oli mukava taputella oman seuran agikisoilla. Petri Siimes oli taiteillut suoraan sanottuna haastavat ykkösten radat ja monen kauhuksi rimatkin olivat vielä yllätyskorkealla eli 60 cm. Meillä oli haasteina perusongelmat eli järjetön kisavire ensimmäisellä radalla. Gatsby veti surutta vähän sinnepäin ja rimoja tipahteli minkä kerkesi. Kirsikkana kaaoskakun päällä oli vielä loppuun saatu hylky, kun luotin sen suorittavan kepit ihan itse. Noh, eihän hänen Vireytensä viitsinyt mennä oikeasta välistä tai pysyä ihan loppuun saakka. Gatsby myös uhosi ennen rataa vähän kaikille, mutta lopulta purki itseään hyvin hihnaansa ja pystyi olemaan ihan fiksustikin. Huomasin myös ilokseni, ettei Gatsbylle jäänyt rähinä kertaakaan päälle eli se palautui urinoistaan todella kivasti! Lisäksi hampaat eivät olleet lähelläkään iskeytyä omistajan lihaan missään vaiheessa. Gatsby myös selvästi kuunteli minua radalla vireestään huolimatta eli ei tehnyt muuten omia ratkaisujaan, kuin ettei viitsinyt suorittaa hyppyjä tai keppejä kunnolla. Eteenpäin ollaan siis tultu!

Tokan radan täydet kympit! Vale-Wirnistelijä Hyrrä (Snowtimes Bonanza) pinkoi omalla kympillään kakkosradan voittoon

Ensimmäisen radan kepeistä johtuen en sitten uskaltanutkaan luottaa meidän keppeihin tokalla radalla vaikkakin Gatsby teki todella nättiä työtä niiden sisäänmenossa (jossa moni teki virheitä). En kuitenkaan uskaltanut irrtoa terpeeksi kauaksi sen edelle ja ohjasin seuraavan hypyn hieman myöhässä ja turhan takaa. Ei ollut kellekään varmaan yllätys, kun tämä rima tipahti. Lisäksi pelkäsin jostakin syystä ettei Gatsby tekisi muuria nätisti, koska sille käännyttiin aika tiukasti putkesta. Monen muun makiskoira ryntäsi sellaista vauhtia putkesta ulos, ettei niillä ollut olngelmia, mutta minun pieni kiltti poikana kääntyi mammaa etsimään turhankin nätisti. Siinä sitten kun jännittelin ja varmistelin muuria, niin unohdin minne sen jälkeen mennään, lähes tungin koiran hylkyputkeenkin, mutta onneksi Gatsby pyöri vain kiellon meille. Teimme jälleen yhteistä rataa, mikä oli itselle se isoin juttu!  Lisäksi Gatsbyn vire oli kohdillaan radan ulkopuolellakin ja sen kanssa oli rento ja kiva odotella! Harmi, kun ei ollut sitä kolmatta rataa! Jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla se meidän rata! Seuramme palkinnot olivat parantuneet sitten viime kisoissa pärjäämistemme. Sain starttialennuslahjakortin, etusetelin Riemuun, suklaata sekä kivan lelun koiralle. Tämän lisäksi sain vielä valkata palkintopöydästä jotain pientä kivaa ja otin Gatsbylle äijämäisen pinkin vilkkuvalon talven pimeisiin iltoihin! 


Gatsby ♥ Hurtta

Jokunen aikaa sitten Gatsby voitti itselleen panta- ja hihnasetin Hurtalta. Jos joku vielä muistaa ajan ennen lunta, niin kävimme Käpyläisen kanssa testaamassa, miten Hurtta pärjää sienimetsällä. Spoileri varoitus: pärjäsihän se!

Setti on tämmöinen hieno Suomi 100 teemainen ja sopii kyllä Gatsbyn väreihin hienosti!
Omistajan mieltä lämmittää Hurtta-tuotteissa aina se, että tekijät tiedostavat Suomessa olevan aikas usein pimeää. Niinpä sekä hihna että panta ovat tehokkaasti heijastimilla varustellut. Vaikka panta näyttääkin hukkuvan Gatsbyn harjaan sen verran tehokkaasti, ettei tähänkään postaukseen saatu yhtään hyvää kuvaa pannasta sen kaulassa, niin pimeällä sen heijastimet oikeasti näkyvät esimerkiksi otsalamppuni valossa hämmästyttävän hyvin. Varmaan jotain uudenlaista taikaa moinen! Panta saa myös valtaisat plussat siitä, että se on oikeasti tarpeeksi leveä! On todella paljon pantoja, jotka näyttävät leveiltä, mutta joissa tuo kovikenauha on kauhean kapea. Tässä pannassa kaikki on kuitenkin leveää ja tukevaa, mutta pehmeää. Lisäksi koko on Gatsbylle juuri passeli, sillä se ei kiristyessäänkään kurista koiraa, mutta pysyy kaulassa. Ollut aivan ihanan kätevä erityisesti agikisoissa! Lisäksi puhelinnumerolappunen oli iloinen yllätys! Tosin en ole vielä löytänyt kynää, joka ei kulu pois. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan, jos jollakulla on niitä tarjota! Kuulakärkikynä näytti alkuun lupaavalta, mutta enää ei ihan koko numerosta saa selvää.

Kuvassa numerolappu siis vielä ihan täyttämättömänä
En ole rehellisesti sanottuna mikään suurin köysitaluttimien ystävä, koska koirani ei ole täysin vetämätön tapaus. Hihnasta on inhottava napata keskeltä kiinni, jos yllättävä tilanne tulee vastaan. Hihna on silti voittanut minut puolelleen kolmesta syystä. Ensinnäkin sen käsilenksu on taivaallisen pehmeä! Siis aivan ihanan tuntuinen kädessä! Toisekseen sen pystyy kiinnittämään super helposti lenkiksi. Käsilenkki on yhditetty hihnaan metallirinkulalla, johon hinan lukko on helppo sujauttaa. Tämä mahdollistaa helpon ja turvallisen koiran kytkemisen johonkin kiinteään. Kolmanneksi hihna on tämän ominaisuuden takia lempparini ottaa metsälenkeille mukaan, koska se on todella helppo heittää niskan taakse tai olan yli eikä se tipu matkasta, koska sen saa niin hyvin kiinni itseensä.

Maailman ihanin käsilenkki! ♥ Tykkään myös hitokseen metalliosien väristä!
Joku ilkimys sitoi Gatsbyn puuhun! 


Setti ei ole enää ihan niin valkoinen kuin uutena, mutta mitään muuta vikaa siihen ei ole ilmennyt. Kuten kuvasta näkyy, kanttarellisaaliimme jäi hieman pieneksi, mutta se ei Gatsbyä haitannut, sillä se pääsi tekemään lemppariaan eli metsäagilityä!

Gatsby tutkii emännän säälittävää saalista

Wihiii!