tiistai 27. syyskuuta 2016

Ongelmallisten otusten kerho

Pelastusporukassamme alkoi uusi ryhmä ongelmallisille tapauksille. Ryhmään sai hakeutua, jos koirakolla oli jotain, mikä estää tällä hetkellä pelastuskokeisiin osallistumisen. Osa on ryhmässä työstämässä esimerkiksi ilmaisua, mutta meillähän ongelmana on se surullisenkuuluisa urosrähinä. Olen palannut Gatsbyn kanssa alkeisiin eli palkkaan sitä ahkerasti kontaktin tarjoamisesta. Olen vihdoin tajunnut luopua sen houkuttelusta missään asiassa ja minun kanssa puuhaaminen on aina palkkio. Olen palkannut sitä myös nyt perusasentopaikassa eli jalkani viereen, jotta sekin ehdollistuisi aina vain kivemmaksi paikaksi koirulin mielestä. Eilen sitten pääsimme tositoimiin Wictorin avustuksella. Palautin Gatsbyn häkkiin, jos se aloitti heti ulostullessaan rääkymisen. Hyvin tajusi poikkeli idean, sillä se tarjosi pari kertaa ihan itsekin häkkiin menoa rääkäistyään. Lopulta pääsimme muiden ilmoille ilman kauheaa huutokonserttia. Tottahan toki Gatsbystä ääntä ehti harjoituksen aikana lähteä, mutta aivan käsittämättömän vähän aikaisempiin kertoihin nähden! Pystyin naksuttelemaan sille muiden rauhassa katsomisesta ja sen häntä oli suurimman osan ajasta rentona eikä ylhäällä mahtipuuhkana. Se haki itse kontaktia ja haki myös perusasentoon omatoimisesti. Jos se rääkyi, niin en huomioinut ollenkaan, mutta keräsin hihnan lyhyemmälle, jottei voinut seilata aivan holtittomasti. Tällä kertaa pääsimme jopa lähentymään Wictoria ja Gatsbyn asenne oli todella maltillinen. Vielä viime kerralla Gatsby sai aina puolen minuutin välein ärsytyskohtauksen, mutta nyt se oli enimmäkseen ihan hiljaa. Huutaminen oli ilokseni myös enemmän sellaista kiihtynyttä "mäkin haluun" kuin "mene v*ttuun mun reviiriltä!"-huutoa. Kyllä, tämä tekee minut onnelliseksi! Jos homma jatkuu tätä rataa, niin mehän hitto vieköön voidaan oikeasti selättää tämä ongelma! Itselle on ollut vaikeinta se ajatus, ettei koirani saa mitään negatiivista seuraamusta huonosta käytöksestään. Myös ajatus siitä, että auktoriteettini pitäisi riittää huonon käytöksen kieltämiseen, on painanut ja johdatellut aivan väärille urille. Nyt haemme rauhallisuutta ja positiivisuutta urostenkin kohtaamiseen, mikä ainakin nykyisten tulosten valossa näyttäisi olevan se tie sinne onnistumiseen.

Kuvan napannut Jenny Söderlund

Lopuksi herra Pätevyyspakkaus pääsi ID-jäljestämään yhden maalimiehen huonosti hajuja imevällä varikkoalueella. Parit rakennustenkulmatkin tuli kierrettyä, mutta niin se vain alun pienen palloilun jälkeen seurasi nokkaansa (ja nimenomaan sitä jälkeä!) todella taitavasti ihan perille asti! Ei tuntuneet kulmat missään!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Omatoimista ja ohjattua

Paristi olemme taaseen pelastelleet ja Gatsbylle on tehty tahallaan haasteita treeneihin. Sille on ollut lähellä olevat maalimiehet vaikeita, sillä Gatsby ei osaa aina päättää, kumpaa ilmaisisi. Ekoissa treeneissä läheisyys ei tuottanut ongelmaa, koska Gatsby ei saanut hajua kuin yhdestä kerrallaan. Ohjaaja koitti sen sijaan väärinymmärryksen seurauksena saada koiransa etsimään tyhjää aluetta ja sieltä kuvitellun maalimiehen löytämään. Onneksi Käpyläinen on emäntää pätevämpi eikä taipunut paineen alla valeilmaisuun! Toisella erää lähekkäiset tuottivat jo oikeasti pään vaivaa. Gatsby vaihtoi ilmaisemaan tullessaan hajua eikä sitten meinannutkaan enää muistaa, ettei tätä ensimmäistä hajua oltukaan minulle missään vaiheessa ilmaistu. Vaikka pörräsimme alueella uudelleen, Gatsby ei hajuun meinannut reagoida. Onneksi lopulta se sai hehkulamppu hetkensä ja viimeinenkin pääsi mönkimään roskiksestaan ulos. 




Omalla ajalla kävimme Minnan ja Novan kanssa jälkihommissa. Veljekset tekivät aika kauheaa jälkeä viime kerralla, mutta nyt molemmille saatiin onneksi onnistumisia. Otin ID-jäljen tapaisen eli Minna jätti esineen maahan ja meni piiloon. Koska ahnehtiminen on kivaa, niin vaikeutin harjoitusta vain kahdella tavalla, köh köh. Olimme paikassa, jossa ei todennäköisesti ollut ollut vähään aikaan muita eli aikas hajuton metikkö. Niinpä Gatsby joutui kiljumaan odottamaan autossa, kun Minna katosi. Lisäksi halusin koittaa saada ilmaisunkin Gatsbystä irti eli emme ottaneet suorapalkkaa. Näissä treeneissä löytyi myös ratkaisu kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden motivaatio-ongelmiin. Gatsby rrrrrakastaa Minnaa ja lähti tämän jäljelle kuin ohjus. Edes tukevasti ylipainoinen ohjaaja ei meinannut riittää jarruksi aussien etsiessä yhtä lemppari-ihmisistään. Käpytin painoi menemään kuin höyryjuna ja minä jarrutin takakenossa, minkä pystyin. Yllättäen Minna löytyi ja omaksi ilokseni hänet myös ilmaistiin täydellisesti! Teimme vielä toisen lyhyen jäljen ja vaikka Gatsby näkikin selvästi mihin Minna meni, niin silti se käytti nenäänsä jälkeä seuratessaan. Jälleen Minna ilmaistiin ja olin kaikin puolin todella tyytyväinen pieneen koiruuteeni!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Oppia ominaishajusta

Kokeilimme jotain uutta, ihmeellistä ja sangen mielenkiintoista nimeltä ID-jälki! Kyseessä on nuuskutushomma, jossa koiran pitää seurata juuri tietyn ihmisen hajua. Kaikilla ihmisillä on jokaiselle ominainen hajunsa, jonka avulla koira voi erottaa meidät toisistamme. Teoriassa koiralle annetaan alkuhaju esimerkiksi etsittävän vaatekappaleesta ja koiran pitää seurata tämän jälkeen vain tämän kyseisen ihmisen ominaishajua vaikka muidenkin hajuja olisi tarjolla. Kouluttajana toimi Minna Pessi ja hän piti meille alkuun hyvän ja kattavan teroiapläjäyksen niin ID-jäljestä kuin hajujen liikkumisestakin, koiran luonnollisia nuuskutusominaisuuksia unohtamatta. Isoin ero moneen muuhun jälkihommaan verrattuna oli se, että koira saa jäljestää siellä, missä haju oikeasti on. Monesti koiraa opetetaan seuraamaan kohtaa, missä askeleet ovat vaikka ihmisen haju saattaisi ollakin tämän jäljen vieressä. ID-jälki tähtää nimenomaan ihmisen löytymiseen. Minna ymmärsi hyvin, miten haju liikkuu (tai miksi se ei liiku) ja mitkä asiat vetävät hajua itseensä. Koko viikonlopun saimme käytännön demonstraatioita hänen puheistaan, kun seurasimme koirien työskentelyä. Hajut olivat usein juuri siellä, missä Minna oli ennustanutkin niiden olevan.

Perjantaina kävimme viihdyttämässä Rocky-shelttiä ensin lenkillä ja sitten emäntä viihtyi oikein hyvin munkin ja teekupposen äärellä mukavia Rockyn perheen kanssa jutustellen. Hienosti pysyi Gatsbykin 40cm korkean aidan takana!

Kyseistä jälkeä voi alkaa harjoittelemaan monella eri tavalla, mutta Minnan kanssa yhdistimme alkuhajun heti "tositoimiin". Eli suuntasimme teorian jälkeen ulos, missä maalimies näytti koiralle hajustamansa esineen ja sen päällä vielä esitteli koiran palkkaa. Tämän jälkeen koira sai katsoa, kun maalimies lähti piiloon ja jäljelle lähdettiin saman tien. Nämä ensimmäiset harjoitukset eivät meidän kohdalla muistuttaneet juurikaan jäljestämistä vaikka koitin epätoivoisesti pistää Gatsbylle jälkivermeet päälle ja käytin vielä "jälki" käskyä homman alkuun. Näin kuitenkin minua tiiviisti silmiin napottavasta, lähtölupaa kysyvästä koirastani, että se oli menossa hakuilemaan. Sain sen kiinnostumaan kyllä jätetystä hajuartikkelista ja Gatsby tarjosi jopa maahanmenoa pariin otteeseen niin kuin esinettä jäljellä kuuluukin ilmaista. En käyttänyt meidän hakukäskyä ja alkuun meno oli hieman kysyvää. Nopeasti sain kuitenkin toimia liinassa jarruna ja Gatsby risteili edestakaisin hajun perässä. Tätä se tekee luonnostaan hakuillessa eli ilmavainua hyödyntäessään. Kyllä se välillä laittoi nokkaa toki maahankin, koska tuppaa olemaan pieni sekäkäyttäjä, mutta jäljestyksestä meidän metsäversiot olivat aika kaukana. Hyvin kuitenkin hajun jättäjä löytyi ja otin suorapalkan käyttöön, ettei Gatsby tulisi ilmaisemaan minulle. Toki taidan kohtapuoliin ottaa tuleviin harjoituksiin ilmaisutkin käyttöön.

Ensimmäinen harjoitus tältä päivältä. Maassa näkyy hajulähde ja juuri kuvan ulkopuolella seinän vieressä pestään autoa.
 (Kuva Tiina Mansikkamäki)
Minna lohdutti, että seuraavan päivän harjoituksissa Gatsbykin saataisiin paremmin jälkimoodiin, sillä siirryimme metsästä huoltsikka/ostoskeskushärpäkkeen ympärille. Ihmisiä oli siis parkkipaikalla ja kompleksin ympärillä muitakin kuin me. Olin todella tyytyväinen siihen, että Gatsby taisi ihan oikeasti ymmärtää etsiä juuri alkuhajun aiheuttajaa (joka oli myös sen palkat vienyt!), sillä se meni muista ihmisistä ohi. Gatsbyä ei haitannut autonpesijät vaan se kiersi heidät (niin läheltä että huikkasimme pienet anteeksipyynnöt häirinnästä) ja ostoksilta tulleen miehen. Edes liukuovet eivät hämmentäneet urheaa etsijääni ensimmäisellä kierroksella vaikka haju kulki seinää pitkin. Hieman näki herneiden päässä pyörivän, sillä Gatsby pysähtyi yhdessä vaiheessa hieman hyvin hajustettua kohtaa miettimään. Jatkoi kuitenkin itsekseen ja lihapullavaras löytyi!

Mietintätuokio kaupan ovella (Kuva Tiina Mansikkämäki)
Gatsby oli niin taitava nenänkäyttäjä, että seuraava harjoitus oli vielä vähän vaikeampi. Varkaamme kulki jälleen seinänviertä, mutta tällä kertaa avoimet liukuovet aiheuttivat pienen mietintähetken. Hienosti Gatsby kuitenkin jätti kaupan tavaroita järjestelevän myyjän rauhaan ja minäkin maltoin melkein olla auttamatta sitä (Minna ehti onneksi keiltää!) Niinpä pätevyyspakkaukseni päätteli, ettei haju mennytkään liikeeseen sisään ja jatkoi matkaa. Tänään näkyi hyvin se, että koira kulki selvästi lähes koko ajan hajulla ja antoi sen imeä itsensä mukaan. Koska Gatsbylle oli tehty pari haastavempaa harjoitusta, sai se vielä yhden juoksevan maalimiehen, jonka perään se myös sai juosta vaikkakin emäntä riippakivenä liinan jatkona mukana! Oli kyllä ihan huippu kiva viikonloppu niin minulle kuin selvästi koirallenikin! Lähinnä Wirneen porukalla oltiin liikkeessä ja mukavempaa porukkaahan saa hakea! Lisäksi houkuttelin pelastuskoirakaverini (ja valokuvaajani) Tiinan mukaan, jonka kanssa olemmekin päättäneet näitä harjoituksia nyt innolla jatkaa! 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hajuhommia


Menneinä päivinä on käyty useampaankin otteeseen pelastelemassa vaikkei omistaja siitä juuri blogiin olekaan saanut juttua kirjoitettua. Eräissä treeneissä harjoittelimme pitkää kertomismatkaa, joka tuli tarpeeseen, sillä Gatsbyllä tuppaa ajatus välillä pitkässä matkassa katkeamaan. Ensimmäinen ilmaisu meni aivan kuten pitikin vaikka siinä oli pupu bonushäiriönä! Gatsby ei tainnut pitkäkorvaa onneksi huomata, mutta minä pidätin hetken hengitystäni rusakon lähtiessä loikkimaan meitä karkuun. Ainoa miinus oli se, että Gatsby ehti mielestään käydä viereisessä ojapurossa viilentymässä minua odotellessaan. Toisella maalimiehellä taas työsti hajun hienosti ja irtosi kivasti. Minutkin koiruli vielä löysi, mutta ilmaisua ei tullutkaan. Otimme maalimiehen ylös ja minä pyysin Gatsbyn maahan odottamaan. Maali sitten antoi minulle palkkarasian ja minä hieman voivotellen laitoin sen koiran nähden omaan taskuuni. Kolmas maali sitten ilmaistiinkin, mutta sahaaminen jäi vähän laiskaksi eikä minua viitsitty kauheasti ylämäestä haeskella. 

Liitävän vauhti-Käpyläisen on kuvannut Jenny Söderlund

Olemme käyneet myös vanhassa palolaitoksessa ja taas sai huomata kuinka oudosti hajut rakennuksissa liikkuvat. Gatsbyn oli todella vaikea paikantaa suihkuverhon takana olevaa maalia, sillä haju oli keskellä viereistä huonetta. Hajun kohdalla minulla olikin tanssiva pieni koira, joka tarkisti epätoivoisena patterien taustat ja lavuaarinkin maalimiehen varalta. Lopulta pienellä ääniavulla Gatsby luopui hajusta ja löysi vihdoinkin sen lähteen. Hienosti ilmaisi vaikka oli melkein vieressä. Kaappirivistöstä se sen sijaan löysi heti juuri sen haisevimman kaapin! Paikalle ilmestyi myös porukka bändiharkkailemaan eikä musiikki aina ollut Gatsbyn mieleen vaan se jäi välillä kuuntelemaan pää kenossa toisten musisointia. Hienosti meni kaikesta huolimatta!

Lauantain lenkkiseurue eli Gatsby, Elsa ja Mimmi

Olimme Tarun kanssa eilen ainoat treeneihin ilmoittautuneet. Sovimme kuitenkin, että Taru menisi Gatsbylle piiloon ja lopuksi lähtisimme kimpassa lenkille Mimmin ja Elsan kanssa. Kuljin tahallaan pitkin tyhjiä alueita ja Gatsby teki hommia hieman laiskasti hajujen puuttuessa. Tämän olen huomannut ennenkin eli tuo liikkuu hajustetulla alueella todella paljon aktiivisemmin kuin hajuttomalla. Teki kuitenkin hommia, risteili laiskan puoleisesti, mutta tarkensi todella kivasti ihan itse! Päätin kuvata treenin, mutta kännykkäni oli asiasta eri mieltä ja pimahti totaalisesti. Ensin kuva meni täysin valkoiseksi, sen jälkeen täysin mustaksi ja sitten jännän vihreäksi. Lopulta jouduin käynnistämään koko laitteen uudestaan, jotta pääsin jatkamaan videointia. Videolla esiintyy normaalia vähemmän pissaileva, normaalia laiskemmin liikkuva, mutta perus Käpymäisesti löydöstä riemastuva pikku koira!




Gatsby ei ollut taaskaan kauhean kiinnostunut Elsasta, sillä metsässä oli paljon kivempi tutkia hajuja. Elsa kantaa usein jotain suussaan ja saikin Käpyn välillä kiinnostumaan kepeistään. Jonkin verran koirat siis juoksentelivat leikkien, mutta ainakin omistaja nautti lenkkiseurasta koiransakin edestä! Menee kyllä lenkki niin hujauksessa, kun on seuraa ja uusia lenkkihoodeja kaupan päälle. Ennen autoille menemistä koirat spurttailivat vielä treenialueellamme kunnes Gatsby vingahti ja nosti tassun ilmaan. Menin katsomaan mikä sillä oli ja ihan kunnon anturanriekale lärpätti tuulessa. Nappasin koiran varmuudeksi syliini, sillä koko tassu oli niin hiekkainen, etten ollut yhtään varma vamman vakavuudesta. Matka ei onneksi ollut pitkä, mutta reilu 20 kilon kantaminen ei silti ole ihan kevyttäkään hommaa. Autolla huuhtelin tassun ja Gatsby ehti omatoimisesti nypätä riekaleen irti. Verta ei tullut eikä haavassa näyttänyt onneksi olevan mitään sinne kuulumatonta. Kotona vielä putsasin huolella, laitoin lääkesalvaa ja kielsin nuoleskelemasta. Haava oli jo tänään kuivan ja siistin näköinen, kunnes joku keksi innostua naapurin ihanasta tädistä pienen juoksuspurtin verran. Nyt se punoittaa taas vähän, mutta on onneksi aika ylhäällä jalassa eli ei normaalisiti kävellessä ota maahan. Hieman koomisen korkealle Gatsby tassuaan nostaa, mutta kulkee kuitenkin kivuttoman oloisesti. Olen siis optimistinen paranemisen suhteen! Ja juuri kun puhuttiin Tarun kanssa vaakuutuksista ja kehuin, kuinka vähän tuo on telonut itseään!

Anturanlärpäke

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kisamainen treeni

Seuramme järjestää kuukauden välein kisamaisen treenin, joka on normaalista poiketen myös isolla kentällä. Normaalisti hallimme on jaettu kahtia eli harvoin pääsee kokeilemaan millainen se kisamitoilla varustettu agirata oikeastaan onkaan. En ole aikaisemmin uskaltautunut mukaan, sillä radat ovat usein 2.-luokan tasoa ja olen pelännyt vain kyllästyttävän kaikki kysymyksilläni. Onnekseni ratapiirros postattiin nettiin jo etukäteen, joten ehdin pähkäillä jo kotosalla ohjauskuvioita. Lisäksi pääsin tutustumaan rataan oikein hyvissä käsissä eli sain paljon neuvoja eri kohtien suorittamiseen. Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvät treenit tuli vaikkakaan kertaakaan ei saatu puhdasta suoritusta aikaiseksi.

10 putki olikin keinu ja 11 okseri, muuten tehtiin kuvan mukaista rataa.
Olin todella mielissäni siitä, että Gatsby teki puomin hienosti alustan avulla (jolla ei ollut namia). Se eteni vauhdikkaasti ja sillä oli erinomainen fokus kontaktille! Tämän jälkeen yllätyksenä tulikin muuri, jota Gatsby ei osannutkaan hakea. Minua varoiteltiinkin jo etukäteen, että nurkkaan osoittava muuri voisi olla haastava, mutta Gatsby ei oikein hahmottanut muuria ollenkaan. Se kääntyi sen edessä ja katsoi minua ihmeissään, että mihin minä sitä oikein ohjasin!? Muuria siis enemmän treeniin, jotta koiruli hahmottaa senkin olevan ihan oikea este! Kolmesti juoksimme radan ja kahdesti Gatsby väisti eteentullutta muuria. Ensimmäisellä kierroksella se ei kuunnellut minua vaan teki lähes eeppisen upean lentokeinun! Keinu ei juurikaan ehtinyt laskea vaan pysyi melkein lähtöasennossa... Olen koittanut nyt matalampaa (ja toivottavasti rauhallisempaa sekä voimakkaampaa) käskyä keinulla, jotta Gatsbyn olisi helpompi erottaa se puomista. Ongelmiahan ei ole enää toisella kierroksella, sillä kunhan Käpy on oppinut juuri tämän esteen olevan keinu, niin tulee sen nätisti. Vielä on kuitenkin matkaa saada se suorittamaan keinu oikein jo ensiyrittämällä.



Okseri meillä on ollut tasan kerran treeneissä ja silloin Gatsbyn oli hankala hahmottaa sitä eli hyppäsi vain ensimmäisen riman ja tiputti toisen. Tänään se kuitenkin suoritti okserin kuin vanha tekijä, upea Käpy! Se myös teki 15 putken ihan super hienosti irroten, kun kolmannella kerralla uskalsin luottaa siihen tarpeeksi. Kepit olivat joka kerta täydelliset samoin kuin rengas!!! Vaikka juoksin sivussa, niin silti se teki renkaat juuri sieltä, mistä pitikin! Kaiken kaikkiaan kivasti haastava rata, josta tuli hyvä mieli molemmille! Lisäksi oli kiva nähdä oman treeniryhmän ulkopuolisia agittajia ja nähdä itselle uusien koirien suorituksia.