perjantai 29. heinäkuuta 2016

Lo and behold, the Internet provideth!

Hyvä onneni internetkilpailujen ihmeellisessä maailmassa jatkuu! Olen jo pidemmän aikaa miettinyt jonkinlaisen viileennysliivin hankkimisesta Gatsbylle, joten kun Hurtta etsi testaajia, niin ilmoittauduin toiveikkaana mukaan. Arpaonni suosi meitä ja Gatsbylle saapui ihanasti sen syntymäpäivänä paketti, joka sisälsi Hurtta Cooling Harnessin. Valjas on ollut nyt reilun viikon testissä erityisesti agilitytreenien yhteydessä. En olisi yhtenä päivänä varmaan uskaltanut hallille ilman viilennysapua lähteäkään, sillä vaikka hallilla on suhteellisen viileä treenata, niin jäähdyttelylenkki kuumassa tuntui vähän pahalta. Viilennysvaljaat mukanani kuitenkin suuntasin hallille ja treenien jälkeen hyvin mielin lämpöön ulkoilemaankin!

Kuten kaikessa myös näissä valjaissa on jotain hyvää ja jotain parannettavaa. Omaan järkeen ainakin tuote on suunniteltu fiksusti, sillä viilennyskohta tai kohdat, tuntuvat olevan järkevissä paikoissa. Tuote imee veden nopeasti ja on täten helppo kastella, mikä on oikein mukavaa. Vettä tuntuu lisäksi imeytyvän ihan kunnon määrä eli valjas ei kuivu ihan hetkessä ollessaan käytössä. Toisaalta märän tuotteen kuljettaminen ei ole kaikkein ihaninta. Olen kuljettanut valjaita tyylikkäästi roskispussissa, joka on toki ollut ihan käypä ratkaisu. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kastella valjaat vasta paikanpäällä. Itse en kuitenkaan viitsi lutrata treenipaikassa ja märät valjaat kulkevat hyvin mukana pussissa. Valjaissa on myös rinnassa paikka erilliselle, irralliselle pussille vettä, jota olen säilyttänyt jääkaapissa viileyden takaamiseksi. Pussi on kiva idea, mutta ensinnäkin se oli vaikea avata ja toisekseen se vuoti. Ensimmäisellä kerralla viskaisin sen lappeelleen kananmunakennon päälle, joka onneksi imi itseensä karanneen kosteuden. Tämän jälkeen pussi on saanut edelleen asustella jääkaapissa, mutta pystyasennossa. Käytössähän vuotaminen ei haittaa, jos vuotavat valjaisiin enkä tosin ole vuotamista havainnutkaan, sillä pussi on pystyasennossa valjaiden sisällä.


Huh hellettä!

Kotona nakkasin valjaat takapihalle, enkä kovinkaan ilmavasti, kastelukannun päälle kuivumaan. Olinkin hämmästynyt, kun ne oikeasti moisessa mytyssä kuivuivat! Tämä on kyllä todella kiva ominaisuus, sillä valjaita ei tarvitse kuivatella ikuisuuksia, ennen kuin ne voi laittaa vaikka kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Materiaali siis sekä imee vettä tehokkaasti, niin myös haihduttaa sitä nopeasti. Tämä on tietenkin todella toivottavaa, kun tuotteen viilennyt perustuu paljolti vedenhaihtumiseen. Oman kokemukseni mukaan toimii siis luvatulla tavalla! Opin nopeasti, että valjaat kannattaa säilyttää solki kiinni, sillä se karkaa muuten helposti ja varsinkin märän soljen pujottelu valjaiden läpi on hieman työlästä (kuten videolta näkyy). Ei siis nopeimmat mahdolliset pukea päälle, mutta pysyvät kyllä istuvan ja tukevan näköisesti. Videolla kaulansäätö oli vielä liian löysällä ja kiristinkin lopulta kaiken mahdollisen löysän pois. Gatsby liikkui valjaat päällä täysin normaalisti ja vaikka yleensä käytänkin Gatsbyllä pantaa, niin nämä toimivat yllättävän kivasti ihan taluttaessakin. Kaiken kaikkiaan valjaat tekevät sen, mitä lupaavat ja paremmin mielin käymme agittamassa myös lämpöisillä keleillä! Valjaat tulevat näillä näkymin todellakin pysymään käytössä ja olemme varmasti Gatsbyn kanssa molemmat onnellisia viilennysvaljaiden omistajia! Iso kiitos siis Hurtalle! Itsekin kun tulee juostua agikentällä, niin jäähkälenkillä olin koiralleni hieman kateellinen sen kantamasta viilennyksestä! Voisin ottaa itsellenikin samanlaiset!


Hieman viileennyttyään Gatsby vipelsi jo tyytyväisenä kepin kanssa :)
Tässäpä vielä video valjaiden pukemisesta asiasta kiinnostuneille (plus todisteita agissa lämmenneestä koirasta!)


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Liian lepsu lampaiden liikuttelija

Eilen oli historiallinen paimennuskerta kahdestakin syystä: minä odotin enemmän innolla kuin kauhulla tulevaa ja Gatsby olisi halunnut olla mitä kiltein sylikoira. Viime kerralla pääsimme pitkästä aikaa eteenpäin paimennuksessa eli hommassa oli jotain järkeä kauhean kaahaamisen sijaan. Gatsby on välillä hyvin ristiriitainen otus sillä joskus sitä ei kiinnosta pätkääkään vaikka karjuisin sille ja toisinaan pienikin paine saa sen näyttämään hakatulta. Tällä kertaa minulla oli paimenessa mukana se hakattu versio eli koira, jonka itseluottamus ei ihan riittänyt ja lampaiden työstämisen sijaan se olisi halunnu ihmisten tykö. Se teki hyviäkin pätkiä, mutta jos tuli vaikeampi kohta eteen, niin Gatsby hakeutui joko Lauran tai minun luokse hyppimään päälle. Epävarmuus painoi siis selvästi eli on varmaan tullut vaadittua liikaa ja liian epäselvästi. Viimeksikin itse yritin sabotoida koiraa kieltämällä sitä useammankin kerran sen tehdessä juurikin niitä fiksuja omia päätöksiään.

Kuva Maija Piippo
Toisella kierroksella menin aitaukseen kaksistaan (ilman Lauraa siis) koirani kanssa ja tarkoitus oli antaa sen nostattaa itseään keräämällä lampaita. Se keräsikin lampaat minulle, mutta se ei innostunut pyörimisestä kuten yleensä. Itsetunnonnostatusta ei auttanut myöskään se, että jouduin huomauttamaan etäisyydestä. Osittain liian lähellä työskentely johtui Gatsbyn halusta pyrkiä luokseni. Saimme lopulta kivoja kuljetuksiakin, mutta niissäkin ongelmana oli se, että Gasby halusi työnsä tehtyään tulla liki, jolloin lampaat karkasivat. Näin myös pari kertaa kuinka sen itseluottamus ei ihan riittänyt vaan se siirsi linjansa nätistä poispäin suuntaavasta ulkokaaresta liian tiukaksi lampaita (ja minua) päin kohdistuvaksi liikkeeksi. Harmitti, kun koira ei tehnytkään tällä kertaa niitä vaistonvaraisia hyviä päätöksiä vaan nössöili. Kehuin Gatsbyä (jota se ei yleensä paimenessa kestä), kun se teki itsenäisesti töitä ja työsti nimenomaan lampaita eikä tuijotellut minua. Pikkuhiljaa loppua kohden sen fokus alkoikin onneksi siirtyä taas lambien suuntaan. Itsekin pärjäsin odottamaani paremmin, toki Lauran hyvien neuvojen opastamana. Yllättäen teemaksi tälläkin kertaa nousi "kävele nainen, kävele!" eli oma liikkuminen olisi voinut sujua hieman paremmin kuten aina!

Nousi se häntäkin vihdoinkin! (Kuva Maija Piippo)

Nyt pitää siis löytää se maaginen kultainen keskitie, jolla tuo tekee hommia hillitysti, mutta hyvällä asenteella. Osa syy Gatsbyn vetelyyteen oli varmasti myös se, että se oli juuri toipunut masuvaivoista. Se herätti minut perjantaiaamuna, koska sen maha oli kovin löysällä. Tätä kesti pari päivää ja ilmoitinkin jo lauantaina kasvattajalle, ettei koirani ollut paimennuskunnossa. Gatsby kieltäytyi lauantaina syömästä ja minä jo meinasin pakkojuottaa sitä, mutta onneksi se lopulta joi itse. Kaiken kaikkiaan se oli aivan vetämätön eikä selvästikään voinut hyvin. Sunnuntaina sen sijaan minut herätti energialla ladattu, normaalisti voiva Käpyläinen joka söi ja joi ahnaasti. Niinpä uskaltauduimme paimeneen, mutta toki sairastelu varmasti vaikutti Gatsbyn sunnuntainkin menoon. Sairastelu vaikutti myös sen peppukarvojen ulkonäköön, sillä olen niitä julmia ihmisiä, jotka mieluummin leikkaavat kakakkarvat irti kuin pesevät koiransa pyllyä. Laura kehuikin parturointiani vähän vähemmän ylistävästi!

Mukana oli myös tälläistä ällöä pentusaastetta Menon (Wirneen Melkoinen Menijä) muodossa!
Muuten Gatsby sai kehuja satunnaiselta ohikulkijalta. Olimme paikalla ensimmäisinä, joten juoksutin Gatsbyä pellolla. Pyysin sen luokseni, kun tietäpitkin lähestyi nainen sähköisellä pyörätuolilla huristellen. Käpy ei moista vehjettä ollut ennen nähnyt ja vaikka jättääkin pyörät ym hyvin rauhaan, niin päätin pelata varman päälle. Nainen pysähtyikin kohdallamme ja kehui kuinka tottelevainen koira minulla oli. Juttelimme siinä hetken koirista ja keskustelu ajautui Gatsbyn sinisiin silmiin. Sanoinkin, että moni on luullut sitä huskysekoitukseksi, mihin nainen tokaisi Gatsbyn olevan selvä bordercollie! Jouduin tässä vaiheessa tietenkin häntä korjaamaan ja selvästi oli uusi rotututtavuus hänelle ja sanoikin ottavan rodusta selvää. 

Gatsbyn ihana äippä Nessa (Windedos After Eight) näytti mallia.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Käpymies kolme kokonaista vuotta vanha!

Tänään on aihetta juhlaan sillä pieni aussieni meni ja täytti vuosia! Siitä alkaa pelottavasti kasvaa ihan aikuinen koira! Synttäreiden kunniaksi se sai pönöttää kuvissa ja kostoksi kaikissa päivällä ottamissani se näytti hakatulta pieneltä paralta. Illan hämyssä otin sitten uudet kuvat ja valo olisi voinut olla parempikin... Sainpahan kuitenkin kollaasiin matskua tämänkin vuoden osalta:


Illemmalla suuntasimme epävirallisiin agikisoihin ja olin jo hieman miettinyt, jos olisin ilmoittanut sen mölliluokan lisäksi kisaaviinkin. Rata oli kuulemma kakkosten tasoa, joten jänistin. Otin sitten kaksi starttia mölliluokkaan ja odotin taas painelevamme täysiä pitkin rataa. Toisin kuitenkin kävi ja möllirata oli pieni pyöritys hässäkkä, jota en vain oppinut. Katselin ensin kun alemmat säkäluokat menivät rataa ja opin sen suurinpiirtein kahdeksanteen esteeseen saakka. Aivoni eivät vain pystyneet parempaan. Meidän rataantutustumisvuorolla porukkaa oli ihan liian paljon tuntuisesti, kaikki törmäilivät toisiinsa enkä saanut kertaakaan vedettyä koko rataa kuivaharjoitteluna, sillä aina oli joku edessä ja siinä väistellessä sekä anteeksipyydellessä ajatus katkesi. Tuomarin meinatessa, että eiköhän kaikki ole saaneet radan painettua mieleensä, olin edelleen varma ainoastaan kahdeksasta ensimmäisestä esteestä. Voitte varmaan arvata, että rata meni sen verran kaaoottisesti, etten videota suostu jakamaan...


Harmittaa, kun menin mölleihin nimenomaan nostattamaan itsetuntoani, jotta uskaltaisin oikeisiin kisoihin, mutta tämän päivän rata oli kyllä itselleni aivan täysi järkytys. Sähelsin ensimmäisen ostamani vuoron läpi ja päätin, että ihan turhaan menisin toiste, kun en edelleenkään rataa osannut. Puolituttuni kävi kehumassa Gatsbyä hienoksi agikoiruksi ja Emma suostui hyvin pienellä painostuksella menemään meidän toisen radan. Ja hienosti Emma vetikin! Oli huolissaan, kun ei koskaan maxikoiraa ole ohjannut, muttei kyllä menosta olisi ikinä uskonut! Upeaa oli katsoa upeaa agieläintäni upeassa ohjauksessa! Oli varmasti Gatsbylle paras mahdollinen synttärilahja!



Odottelu sujui vaihtelevasti eli huutaen ja kiltisti. Tällä kertaa Gatsby oli autossa todella nätisti. Huusi hieman perääni, muttei ärjynyt sieltä kellekään tai kiljunut muiden agin perään. Kisan järjestelyistä johtuen (rataan pääsi tutustumaan vasta minien suorituksen jälkeen ja isompia säkäluokkia oli vähemmän) en ehtinyt ottaa Gatsbyä autosta niin aikasin kuin olisin halunnut. Lisäksi koitin epätoivoisesti opetella rataa katsomalla muita, joten koiruus pääsi vain pienelle lenkille ja oli täynnä räyhäenergiaa ensimmäistä keirrosta odottaessamme. Me olimme heti toisena eli ei ollut varaa pööpöillä missään kauhean kaukana. Gatsby oli aikas kamala ja se vuoroin ärräsi tai kiljui toisenk oiran suoritusta kannustaen. En tiedä, kumpi oli pahempi... Varsinkin, kun tällä kertaa kaikki muut tuntuivat käyttäytyvän oikein mallikkaasti... Toisella kierroksella isoimmat höyryt oli saatu hädellettyä ja Gatsby odottikin oikein mallikkaasti naksun ja namien lumoissa omaa vuoroaan. Se rähähti kerran Emman viedessä sitä lähemmäs lähtöä, mutta lopetti Emman käskystä. Radalla ja radan jälkeen se oli upeasti kuulolla, retuutti tyytyväisenä palkkaleluaan eikä suuttunut läheltäkään menneistä koirista. Tarvitsemme siis molemmat lisää harjoitusta kaikkeen kisaamiseen liittyen.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Käpy ja Katana kaltaisessaan seurassa

Gatsbyllä on takanaan elämänsä varmaan kaksi hauskinta päivää! Koska visiittimme jäi kovin lyhkäiseksi tämän vuoden Wirneen leirillä eikä oikein ehditty tapaamaan I-pentu porukalla, niin Jenny keksikin ehdottaa josko nähtäisiin ihan omalla pentuepoppoolla. Lopulta neljä kuudesta pääsi paikalle ja vanhempani antoivat mökkinsä I-kersojen käyttöön. Paikalla siis lopulta Gatsbyn lisäksi Ilo, Priya ja Tintti. Gatsby oli viimeksi mainitun siskonsa pyllystä hieman liiankin kiinnostunut, mutta siskokset laittoivat veljensä kuriin ja loppujen lopuksi homma sujui yllättävän kivuttomasti. Tosin Tintillä meni jossain vaiheessa Gatsbyn flirttiyrityksiin hermot ja Gatsby sai kuulla ihan kunnolla kunniansa! Enää ei meinannutkaan velipoika uskaltaa matkustajaksi Tintin häkkiin! 

Autossa matkustettiin vakavana ja visusti omilla puolillaan vaikkei väliseinää olekaan!
Autoilla huristelimme pienen matkan tiheästi asutettua mökkitietä kauemmaksi metsään, jossa omistajat pyllistelivät valtavia mustikoita napsien ja koirat rallattelivat keskenään. Gatsbyllä oli kova yritys saada siskoista leikkiseuraa ja olikin pienistäkin mielenkiinnon rippeistä liikuttavan onnellinen! Niin koirat kuin omistajatkin viihtyivät keskenään. Oli kiva jutella sisarusten eroista ja samankaltaisuuksista sekä naureskella koiramaisille kommelluksille. Lisäksi puhuttiin tietenkin myös kouluttamisesta ja Milli opasti meitä luopumisen saloihin. Minä puolestani järjestin koiraolympialaiset ja olin aivan innoissani löydettyäni vihdoinkin ihmisiä, jotka arvostivat yhdessä pelaamista ja leikkimistä! Olen vuosia kiduttanut synttärivieraitani erinäisillä ohjelmanumeroilla ja leikeillä (viimeksi järjestin mysteerihuoneen, jota kaikki eivät arvostaneet). Niinpä päätin kiduttaa Gatsbyn siskojen omistajiakin! Lajit oli tietenkin vanhoja tuttuja koirankoulutukseen liittyviä, mutta melkoisilla twisteillä.

Viestin yhtenä osana oli ottaa koirasta kuva ja Merlemyssyt selvästi häpesivät moista
kun taas Punanutut suorittivat rastin tyylillä!
Lopulta päätimme rasistisesti jakautua joukkueisiin koiriemme värien mukaan eli Punanuttuihin ja Merlemyssyihin. Ensimmäinen laji oli tunnistusnouto. Minä asetin viisi lelua riviin ja omistajan piti arvata, minkä lelun hänen oma koiransa tuo, kun se saa itse valita. Muut tunsivat koiransa täydellisesti ja kaikki siskot toivat omistajien veikkaaman lelun. Gatsby ei ollut leluista juurikaan kiinnostunut vaan se olisi halunnut riekkua siskojensa kanssa. Me emme siis voittaneet joukkueellemme täysiä pisteitä vaikkakin toisella kerralla Gatsby arvaamani lelun toikin. Tämän jälkeen oli noseworkin vuoro. Tällä kertaa koetukselle joutuivat omistajien nenät eli tehtävänä oli tunnistaa viisi hakupurkeissa usein käytettyä herkkua vain hajun avulla. Tintin emännän Sarin nenä oli ilmiömäinen ja hän nappasi merletiimille tämän lajin voiton!



Seuraavaksi oli vuorossa viesti. Tiimin jäsenet suorittivat vuorotellen radan, jossa oli muunmuassa koirankantoa ja ohjattua noutoa (omistajaa ohjattiin silmät sidottuna noutamaan lei) ja namien kopittelua. Naksutinkoulutuksessa pääsimme kouluttamaan koiraa paljon vaikeammin koulutettavaa eläinlajia eli toisiamme! Oli kyllä melkoisen hauskaa koittaa arvailla ja tarjota asioita ja oikeasti oli hieno tunne kuulla se palkkanaksu oikeasta toiminnasta! Samalla kyllä ymmärsi koiraakin harjoituksen kautta paremmin. Oli yllättävän vaikea välillä ymmärtää, mistä naksu olikaan tullut, jos meni häslänä tekemään useampaa asiaa samaan aikaan! Sokerina pohjalla oli vielä oman koiran tunnistaminen silmät sidottuina ihan vain käsikopelolla. Minun oli helppo tunnistaa omani, sillä sain noin miljoona järjettömän iloista pusua! Merlemyssyt saivat riivittyä voiton yhden pisteen marginaalilla ja palkkioksi pääsivät nauttimaan Punanuttujen lämmittämästä saunasta, josta ryhdistäydyimme sateesta ja viileydestä huolimatta uimaan. Vietimme tois kivat pari päivää yhdessä ja jos tästä oikeasti kehkeytyisi perinne, niin en panisi yhtään pahakseni!

Kaverikuvassa Priya (Wirneen Ilmalento), Ilo (Wirneen Ilopilleri), Tintti (Wirneen Ilmiliekki) ja Wirneen Ikiliikkuja itse

Iltapäivällä suuntasimme vielä agittamaan ja siskojen omistajat minulle vähän meinasivatkin, ettei Gatsby varmaan ole ihan parhaassa tikissä treeneissä. Se kuitenkin veti kiltisti sikeitä autossa ja oli hallilla valpas kuin partiolainen ja aivan yhtä valmis kaikkeen! Treenit olivat taas aivan huikean kivat! Jouduin juoksemaan ihan hulluna, mutta myös kerkesin yllätyshyvin! Yhdesäs kohtaa koira pääsi painamaan kolmen putken verran, jonka jälkeen se piti saada takaakierrolle seuraavalle hypylle. Yllättäen Gatsby viiletti putken nopeammin kuin minä putken vierellä, mutta kun sille hihkaisi oikeaan aikaan "kierrä" kaskyn, niin tuohan meni ja suoritti takaakierron minun ollessa melkoisen kaukana! Muutenkin se teki todella päteviä puomeja ja tätä vauhtia meidän kontaktiongelmat ovat pian historiaa! Eikä siinä vielä kaikki! Gatsby odotti omaa vuoroaan sairaan nätisti ♥ Se ei kiihtynyt muiden agittamisesta vaan pääsin naksuttelemaan sitä todella paljon. Ainoa tuhmuus mitä se treeneissä teki oli aivan liian ihanan Minna luokse karkaaminen! Minua ohjeistettiin ohjaamaan ja Gatsby hengasi vapaasti vierelläni. Minna tuli vetämään rallytreenejä ja Gatsbyn itsehillintä petti sen kuullessa yhden suosikki-ihmisensä äänen aidan takaa. Saattoi siinä sitten olla hetkessä väliaita nurin ja Minnalla pari pusua poskella. Eihän tuolle voinut olla edes vihainen, kun se oli niin vietävän onnellinen ja minä olin äärettömän haltioissani treeneistä muuten!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kiltit pojat jäävät pimeään halliin!

Suuntasimme omalla avaimella agihallille tänään ja vastassa oli ikävä yllätys. Jo sisään astuessa hallin pimeydessä kuului tasainen tip, tip, tip, kun katosta tippui matolle pisaroita tasaiseen tahtiin. Siinä sitten ensiapuna löysin vadin vedenkerääjäksi, kuivasin mattoa minkä pystyin ja aloin etsiä yhdistyksen sivuilta vastaavien numeroita. Vastassani oli kuitenkin vain sähköposteja, mutta onneksi sain entisen rallyohjaajamme kiinni, joka alkoi soitella taas eteenpäin. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta agitimme aika hämärässä, kun kyseisen varaamani kentän valoja en  uskaltanut pitää päällä.

Herra Uimamaisterin kootut ravisteluilmeet 
Hämärä ei haitannut Gatsbyä, jonka kanssa hinkkasin meille hanakalaa rengasta. Gatsby menee sen todella helposti jostakin välistä ellen ole itse renkaan läpi näkyvissä. Ei siis kestä yhtään sivuliikettäni tai tee kovinkaan nätisti, jos lähetän sen itsekseen rengasta suorittamaan. Minun pitää siis aina vetää se läpi, joka ei ole kauhean kätevää. Tänään vieraanamme oli myös rengasesteen kehikon ihmettely. Gatsby on ennenkin jäänyt tuijottelemaan ja hyppimään renkaan päällä olevaa salpaa ja tänään, kun palkkaa ei tippunutkaan renkaan väleistä tai ali pujahtelemalla, alkoi pieni sirkuskoirani käymään renkaan ylätankoa läpi takajaloillaan seisten. Sitä sitten nuuskuteltiin ja ihmeteltiin ja minä puolestani ihmettelin koiraani. Lopulta tarkistuksen jälkeen keskittyminen löytyi taas ja saimme onnistuneita rinkuloita vaikken ollutkaan toisella puolella odottamassa! Gatsby teki myös loistavia kontakteja A:lla! Se tuli vauhdilla ja sillä oli selvä käsitys pysähtymisestä ja vielä oikeaan kohtaan! Se myös muisti eteenmenon loistavasti, joten lopulta lähetin sen paikallani seisten hypyn kautta putkeen, josta otin sen kiipeämään A:lle ja lopuksi se vielä kirmasi eteenlähetyksellä itsenäisesti hypyn ja täydellisen renkaan! Olin siitä niin kauhean ylpeä!

MUN KEPPI!
Muutenkin Gatsby käyttäytyi keskenämme hallilla ollessamme melkein liiankin hienosti. Se jäi käskyn alle makoilemaan super kiltisti vaikka minä juoksin eri huoneissa vatia etsimässä ja muutenkin ympäri hallia. Lopulta treeneistä lähtiessäni olin taas laittanut sen parkkiin, kun minulle soitettiin katon vuodosta ja koska olin todella huojuntunut siitä, että asia oli nyt hoidossa, keräsin tyytyväisenä kamani lähteäkseni. Olin jo valoja sammuttelemassa kunnes tajusin, että sen koirankin voisi ottaa sieltä makoilemasta mukaan! Gatsby oli vaan yksinkertaisesti maailman paras koira tänään ja meillä oli ihan sika hauskaa agitella! Muutenkin agi on edelleen ollut sairaan siistiä molempien mielestä ihan ohjatuissakin treeneissä. Pieni kisakärpänenkin on puraissut ja kännykkä muistuttelikin viime viikolla agiepiksistä, mutta lomamatkalta poimittu flunssa oli erimieltä. Seuraaviin lähellä järjestettäiin kyllä taas pyritään!

Pentusaastetta Elsan muodossa. Neidossa on mm. kultsua, labbista, jämptiä ja ranskista. 

Muuten ollaan tietenkin käyty pelastelemassa maalimiehiä, nähty treenikaverin ihanaa Elsa-pentua sekä uitu. Uiminen on kyllä ihan parasta, kun on kuuma ja itse hieman flunssan takia puolikuntoinen. Koira saa kunnolla liikuntaa vaikka itse keppien viskonnan lomassa lähinnä yskii ja niistää! Gatsby oli ihan kiltti, mutta välinpitämätön leikkisetä Elsalle. Alkuun hihnassa ei halunntu pentua lähelleen vaan örähteli ja jatkoi mieluummin hajujen nuuskimista. Vapaana koittikin jo leikkiärinällä saada Elsaa mukaansa, mutta toista hieman vieraan ison koiran urinat jänskätti. Sitten Gatsby keskittyikin vain hajuja nuuskuttelemaan tai järvessä pulahtelemaan, jolloin Elsakin alkoi hieman jo isommasta kaverista innostua. Lenkin lopussa Elsa kävikin Gatsbyn kuonoa ihan armotta läpsimässä ja ehkä hieman puremassakin, kun koitti saada toisen olemaan hajujen sijaan pentusesta kiinnostunut! Ehkä ensi kerralla ne jo saavatkin pienet painit aikaiseksi?

Elsa yritti kaikkensa saadakseen Käpyn leikkiin kanssaan :)