Pieni paimenpoika

Viime aikoina on takaraivossani kutkutellut ajatus päästä kokeilamaan lampaiden liikuttelua. Kasvattajamme on hankkinut omia lambeja ja kun niitä tuli mahdollisuus päästä moikkaamaan, niin ilmoitin meidät mukaan. Laura toimi myös kouluttajana ja erittäin hyvänä sellaisena! Laura loi meille suunnitelman ennen aitaukseen menoa ja ohjasi minua sekä koiraani erittäin selkeästi. Hän myös lukee koiraa todella hyvin ja ymmärsi sen hakemia reittejä paljon itseäni paremmin! Tietenkin apua oli siitäkin, että Laura on nähnyt meidän paimennusta ennenkin eli osasi heti asennoitua pieneen vauhtipirulaiseen. Blogin hiljaiselo on johtunut osittain siitä, että olin viikon maailmalla ja Gatsby lomaili vanhempieni huomassa. Mietinkin siis, oliko mitään järkeä viedä Gatsbyä lampaille heti palattuani, kun se ei ollut yli viikkoon saanut mitään ohjattua aktiviteettia. Odotin jotain aivan kauheaa ja korvatonta menoa. Varsinkin kun viime paimentamisesta on jo lähes vuosi aikaa ja kyseinen kerta meni aivan järkyttävän huonosti!

Hitsi niitä on kaksi! Parasta varmaan totella! (Kuva Tuuli Mertanen)

Ennen aitaukseen astumista Laura muistutteli Gatsbylle kepin kunnioittamista. Pienen koiran oli kauhean vaikea hillitä itseään eli ei välittänyt eteen asetetusta kepistä, koska olisi niin kovasti halunnut antaa pari pusua kasvattajalle! Lopulta antautui kuitenkin ja kuunteli keppiä viedessäni koiraa aitaukseen eli kun pistin kepin sen eteen, niin vetäminen loppui ja koira himmasi. Kepin yli kun paimennuksessa ei koiralla ole lupa mennä. Laura hyppäsi meidän mukaan ja ehkä hänen auktoriteettinsä avulla homma toimikin odottamaani paljon rauhallisemmin, suorastaan järkevästi! Gatsby ei lamaantunut vaan kuunteli niin keppiä kuin pysäytyksiänikin. Se teki oikeasti hommia keskittyneesti ja sikaili paljon odottamaani vähemmän! Suurin ongelma olikin lopululta oma liikkumiseni (ylläri!) eli en pysynyt Lauran tahdissa vaan minusta tuli toinen koira! Gatsby tekikin erityisesti ekalla kierroksella töitä lähinnä Lauralle ja luuli minun auttavan sitä keräilemään lampaita sille oikealle paimenelle. Hups... Hieman ylijumala-Lauran luoma paine näkyi siinä, että Gatsby tuli välillä minua moikkailemaan kuin apua pyydellen. Lähetin sen kuitenkin pois ja takaisin hommiin, jotka sujuivat kerrankin ilman kokoaikaista pysäyttelyn tarvetta! Ihan huippua oli! 

Mitäs mamma sitten? (Kuva Tuuli Mertanen)

Lomalaisesta treeniholistiksi

Omistajan kesäloman kunniaksi olemme vipeltäneet Gatsbyn kanssa ahkerasti erinäisissä paikoissa ja treenailemassa ihan omatoimisestikin. Olen käynyt kerran ihan itsekseni agittamassa hallilla, mutta suureksi ilokseni useimmiten kuitenkin agiryhmästä tutun Terhin ja Pyry-bortsun mahtavassa seurassa. Olemme pähkäilleet koiriemme ohjausta ja säheltäneet hyvällä asenteella yhdessä. Gatsbyn treenien teemana on ollut kontaktit ja Terhin avulla ne ovatkin parantuneet pikkuhiljaa. Tänään kokeilin A:ta vain osana rataa, ilman palkkaajaa (alustan laitoin muistuttamaan oikeasta paikasta) ja Gatsby teki täydelliset kontaktit joka kerta! Puomi on vielä pahasti työn alla, mutta kyllä me sekin ehditään varmaan kesän aikana saada kuntoon.

Agipupu ♥

Wirnistelevät weljekset kävivät myös nuuskuttelemassa parit jäljet. Oli kiva saada Minna treenikaveriksi ja veljesten hinalenkkeily sujui yllättävän kivuttomasti. Pojat aina alkuun huutavat innosta toiset nähdessään ja sen jälkeen vetävät kuin höyryjunat, mutta tällä kertaa vetäminen jopa loppui suhteellisen aikaisin! Lisäksi pojat poseerasivat nätisti kuten kuvasta näkyy ja vaikka kuvaussession tohinassa molemmat kirmailivat hetken vapaana meidän jaloissa, niin kummallakaan ei alkanut kiehumaan. Veljethän tulevat ihan kivasti rauhallisina toimeen, mutta vapaana alkaa mennä hieman liian lujaa ja jommalle kummalle tulee jossain vaiheessa paha mieli. Itse olen kuitenkin oikein tyytyväinen moisesta rauhallisesta kanssaelosta, johon pojatkin tuntuvat tyytyvän. Gatsby jäljesti taas alkuun hyvin, mutta lopussa esineet jäivät nousematta ja koiruli kulki selvästi jäljen vierestä. Ensi kerralla pitääkin siis ottaa vaikka useampi lyhyt jälki eikä ahnehtia pitkää pätkää.

Wirneen Hukkapala kera Wirneen Ikiliikkuja aka Team Riemuidiootit

Sokerina pohjalla palasimme viime kesänä aloittamaani traditioon eli pyöräilyyn! Gatsby pääsi hölkyttelemään (ei siis vetämään) tänään pyöräni vierellä ja hyvin tuntui tyyppi muistavan jutun juonen. Ainoastaan pari kertaa jouduin muistuttamaan, ettei pyöräillessä saa nuuskuttaa maata tai jäädä ihailemaan tiellä hypähteleviä lintusia. Meillä on tosi mukavat hiekkatiet, mitä ajella ja isäni yllätti minut viime vuonna huollattamalla pyöräni. Vanhasta muistista kirosin kuinka tuo ei tietenkään vaihtaisi pienimmälle rattaalle ylämäessä, mutta mitä vielä! Hyvin oli ajopelini huollettu, kun vaihtaminen sujui kuin vettä vain. Tavoite on käydä vähintään viikottain ravauttamassa maitohapot koiran lihaksistosta liikkeelle. Plus kyllä emäntäkin sai ihan töitä tehdä ylämäissä, joita harjuisessa maastossa riitti!

Taattua kännykkälaatua.

Ps. Pelastelemssakin on käyty ja kaikki pressumöykkykammot tuntuvat olevan historiaa, jee!

Epävirallista agiliitoa!

Vihdoinkin tein sen! Eli uskaltauduin Gatsbyn kanssa agilityn epävirallisiin kisoihin mölliluokkaan! Gatsbyhän on jo kerran super hoidossa Maijalla ollessaan käynytkin epistelemässä, mutta suostui onneksi minunkin kartturoimakseni. Otin kaksi strattia kouluttajamme yllytyksestä ja kyllä kannatti! Ensimmäinen meni enemmän tai vähemmän säätämiseksi eikä treenikaveri onnistunut rataa ihan kuvatakaan, mikä oli ehkä ihan hyvä... Toinen rata meni jo ihan kivasti vain yhdellä huonolla ohjauksella muurin kohdalla, mutta isoin ylpeyden aihe oli lopussa, kun pieni pätevyys eläimeni lähti loppusuoraa itsenäisesti suorittamaan! Toisaalta kauhea katsoa, kun itse lyllertää säälittävän näköisenä, mutta upea katsoa, kun koira viilettää uljaasti hienolla asenteella täysiä etiäpäin! Yhdessä kuitenkin mentiin eli me tehtiin se, hyvä me! Tästä lopulta itsetuntoa nostattaneesta kokemuksesta vielä video alla:

Sijoituksista oltiin kaukana, mutta tämä onnistunut rata meni 20,83 sekunnissa, kun ihanneaika oli 42 sekunttia.

Ideaali vilkas, mutta kuriton

Otsikon sanoin koiraani kehui (tai ei-niin-kehui) luonnetestituomarit, jotka kateellisena ihailivat koirani loikkavoimia! Gatsby pääsi siis vihdoin seikkailemaan luonnetestiin. En ollut varsinaisesti tehnyt päätöstä Gatsbyn testiin viemisestä juuri tämän kesän aikana, mutta kun testi pidettiin täällä meidän hoodeilla Hollolassa, niin en malttanut olla ilmoittautumatta. Sain kameranaiseksi ja apukuskiksi Minnan, jota siis videosta on kiittäminen! 

Toisin kuin MH-kuvaukseen mentäessä, minulla ei ollut mitään selkeitä odotuksia testin tuloksista. Gatsby kun osaa välillä olla lähes hullun järjetön kovuudessaan (oikein innostui sen jyränneistä lampaista, jotka puolestaan järkyttivät emännän) ja on joskus pieni mamman poikkeli, joka ei lähdekään hakumetsässä näytölle, koska joku astui vahingossa sen varpaille. Laukauskokemattomaksi arvasin se menevän, sillä kyllä tuo laukauksiin ja koviin ääniin reagoi vaikkeikaan pelokkaasti. Gatsby yllätti minut olemalla muuten melkoisen rento jätkä, joka ei turhia hötkyillyt. Se otti testin paljon odottamaani rennommin ja sen ihmisluottoa ei saatu juurikaan järkkymään. Se tuomarin sanoin "koitti tainnuttaa rakkaudella" eikä se puolustanut itseään pätkääkään vaan otti hyökkääjät innolla vastaan. Sen innokkaista pusutuksista seurasikin päätelmä koirani kurittomuudesta, joka ei siis tietenkään pidä pätkääkään paikkaansa! Koskaan ole tottelematon... Köh köh... Pimeässä Gatsby eteni hienosti aina loppuun saakka, mutta jäi seisomaan eteeni tuomareita tuijotellen ihan kysymysmerkkinä. Sitten kun sille tokaistiin, että "hei peko-koira, sunhan pitäis käyttää sitä nenääs!" niin joku ratas pyörähti pienen koiran päässä ja se kiipesi onnellisena syliini! Minä sen sijaan rikoin seinä osion kiinnityshihnan lukon, mutta tämä ei onneksi vaikuttanut arviointiin! Mutta pihdit lopulta tarvittiin koirani vapauttamiseksi.

Kaiken kaikkiaan siis Gatsbyn ominaisuudet ovat oikein hyvät pelastuskoirailuun ja kaikki yksittäiset ihmismurinat ovat olleet lähinnä tilanteen dominointia. Tämä oli iso asia minulle tietää ja koen ymmärtäväni koiraani nyt paremmin. Kannatti viedä! Tässä turinointini vielä tiivistettynä alias the pisterivi:

Toimintakyky +1a, kohtuullinen
Terävyys +1, koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2a, kohtuullinen
Hermorakenne +1a, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
Kokonaispisteet +170

Tuomareina Mikeal Laine ja Johanna Cederlöf