lauantai 30. toukokuuta 2015

Hitsikän Hauskannäköinen Huippu Haukku

Näyttelyhaba (Kuva Martta Viljanen)
Koiran peseminen se on aina vain yhtä mukavaa puuhaa... Gatsby pysyi kyllä kiltistä paikallaan, mutta voi elämä sen pientä lipsutin kieltä, joka olisi shamppoot nuollut parempiin suihin! Sai koko ajan olla kieltämässä ja estämässä. Kyseisen shamppoon piti vielä olla jotain super pöyhistävää, mutta mitään muuta eroa en huomannut pesun jälkeen kuin krepatut korvakarvat ja perus pörröpeppu. Haju ei sentään ole ihan kamala, joskin mielestäni liian voimakas ihmistä paljon herkkänokkaisemmalle koiralle. Pesin netistä kaivelemieni tietojen mukaan Käpyn muutamaa päivää ennen näytelmiä, mutta vielä edellisenä iltana sen tassut ja rintakarvoitusta, koska joku sai niihin sotkettua miellyttävästi kakkaa.

Perjantaina kävimme vielä viime hetken paniikki näyttelykoulutuksessa. Vetäjällä itselläänkin on aussie eli hän ainakin tiesi, miten tämän rotuista tulisi esittää. Treenit alkoivat yhteisjuoksutuksella ja se meille paha paikka kävi sitten heti kättelyssä: uroskelpieltä katkesi hihna ja koira ampaisi meitä kohti. Onneksi koira päätti sittenkin mennä moikkaamaan takanamme ravannutta sakemannia, mutta Gatsby veti herneet sieraimiinsa toisten huonosta käytöksestä. Niinpä se alkoi pälyillä ja urista muille. Sain sen hanskaan ja toisen kerran se otti paineita röhisevästä staffista. Muuten olen suhteellisen tyytyväinen sen käytökseen. Vaikka Käpy murisikin pariin otteeseen, niin se lopetti käskystä ja keskittyi yllättävällä mielenkiinnolla itse tekemiseen.

Gatsby antoi hienosti kopeloida itseään ja juoksi melkoisen nätisti eli ei hyppinyt ja pomppinut ympäriinsä. Nähtävästi vauhtini oli siis sopiva, koska sen liikkeitä kehuttiin. Kysyin myös seisotuksen perään, kun mätsäreissä tuomari oli Gatsbyn seisomista korjannut. Tämän kouluttajan mukaan Käpy kuitenkin kuulemma seisoo ihan luonnostaan nätisti. Eli kunhan keskityn siihen, ettei se ole aivan jotenkin kummassa asennossa, niin hyvin menee. Plus seisotin sitä herkästi liian lähellä tuomaria. Sain siis hyviä vinkkejä ja yleisesti treenin jälkeen oli ihan mukavat fiilikset.

Siis mitä me oikein tehdään? (Kuva Martta Viljanen)

Lauantaiaamuna fiilikset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvät! Nukkuminen jäi ihan minimiin ja aamulla jännitti jo kerran niin, että mahaan koski! Onneksi ystäväiseni Martta tuli tukemaan meitä suloisen kummipoikani (5 kk) kera. Martta antoi vinkkejä ja ohjeisti ja Tuukka väläytteli sellaisia hymyjä, että aina välillä odottava kauhu unohtui hetkeksi!

Heti päästyämme paikalle Gatsbyllä oli ego korkealla ja pöhinä pinnassa. Tässä vaiheessa olin valmis lähtemään saman tien takaisin kotiin, mutta lopulta ängettyämme itsemme kehän laidalle odottelemaan, se rauhoittui. Muutamaan kertaan se urahti liian lähelle päästetylle koiralle, mutta muuten makoili Tuukan rattaiden varjossa melkoisen rauhllisena. Päätin kuitenkin esittää koirani noutajahihnassa, sillä se toi minulle hentoista näyttelyhihnaa enemmän varmuutta.

Suurin siunaus oli ehdottomasti se, että olimme luokkamme (nuoret urokset) ainoita! Aivan mahtavaa! Ei ollut ketään juoksemassa pepussa kiinni ja pääsimme melkoisen nopeasti kehästä pois. Juokseminen meni osittain pomppimiseksi ja kerran Gatsby myös ärisi kehän ulkopuolisille belgeille. Seisotuksessa se kuitenkin kesti kehän ulkopuoliset ärinät hienosti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä mallikkaasti! Olin siis loppu peleissä tyytyväinen sen käytökseen :) Pienen seisotuksen jälkeen nousi kehätoimitsijan kädessä keltainen lappu ja hän kajautti "tämä koira saa H:n". Minä pinkaisin tässä vaiheessa koiraa kehuen äkkiä ulos kehästä ennen kuin tuomari ehtisi muuttaa mieltään :D

Komia seisoja! (Kuva Martta Viljanen)
Shelttien kehää, joka oli meitä ennen, seuratessa tuli muutamien kommenteista hieman paha mieli. Toiset kehtasivat ihan ääneen ihmetellä, kun joku heidän mielestään selvästi ala-arvoinen yksilö sai ERI:n. En nyt ihan ymmärrä, miten tämä on heiltä pois? Itse tykkäsin erittäin paljon yhdestä näistä "kohu" shelteistä, sillä se oli näppärän näköinen ilman aivan jäätävää pehkoa. Sitten myöhemmin myös huvituin, sillä kuulin kuinka joku hieman ihmetellen mietti, että jotkuthan ovat ihan siitä H:stakin mielissään. Tämä oli hetkeä meidän ilakoimisemme jälkeen eli en tiedä oliko kyse ihan meistäkin? ;)

Olin tyytyväinen tuloksen lisäksi myös siihen, että saimme kunnollisen sekä kattavan arvioinnin, joka tuleepi tässä: Selvä sukupuolileima. (olin niin varma, että meidät nauretaan pois urosten kehästä, eli jee jee!) Kevyet korvat. Kevyt luustoinen, hieman korkearaajaiselta ja ilmavalta vaikuttava uros, jolla kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Muuten kaunis ylälinja. Eturinta ja rintakehä kaipaavat leveyttä ja syvyyttä. Avoimet kyynärpäät (mitäköhän tämäkin tarkoittaa?) Riittävät etu- ja sopivat takakulmaukset. Avoimet kyynärpäät. Turkki ei parhaassa näyttelykunnossa tänään (tai koskaan toim. huom.) Kaunis väri. Melko tasapainottomat liikkeet. Tuomarina siis Helin Tenson.


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Leirielämää osa 2

Valmiina! (Kuva Minna Karjalainen)
Lähdimme leirille haku-kiilto silmissäni! Saimme viime vuonna hyviä neuvoja Sari Kärnältä ja koska hän oli taaseen suostunut meittiä kouluttamaan, niin olin enemmän kuin innolla mukana! Vaikka taas kerran muu porukasta keskittyikin pk-hakuun keskilinjoineen, niin meillekin saatiin oikein hyvä harjoitus alueelle. 

Otimme koko hakualueen käyttöön ja kerrankin oli joku muu määrä maalimiehiä kuin se perinteinen kolme eli super villi neljä! Kerroin Sarille maalimiesryykäämisestä ja hän oli sitä mieltä, että maalimiehet peittäisivät vähintään naamansa esimerkiksi pressulla. Olin hieman huolissani siitä, änkeäisikö pikkuinen itsensä väkisin maalimiehen kaveriksi, mutta pelkoni oli turha! Jopa pyytämälläni kävelevällä maalimiehellä Gatsby oli ollut kohtelias! Ei hypännyt kertaakaan ja kokonaan maassa maannut pressutettu ei joutunut minkään laisen ryykäämisen kohteeksi. Uskomatonta!

Meillä kävi hyvä tuuli ja tein siksakkia alueen läpi jotta saisimme hyödynnettyä ilmavirran. Alue oli myös loistavasti tallottu, joten hajuja riitti, mikä taaseen piti Gatsbyn liikkeessä sekä työmoodissa. Sari kehuikin Käpyläisen liikkumista alueella pariinkin kertaan ja itsekin olin siihen oikein tyytyväinen. Kuten pelkäsinkin, tuuli toi hajuja hieman liiankin hyvin. Ensimmäinen maalimies löytyi ja ilmaistiin täydellisesti, mutta toisesta Käpy sai niin kaukaa hajun, ettei enää oikein osannut takaisin "näytä" sanan jälkeen. Niinpä koira ei irronnut vaan hengasi luonani hieman hämmentyneenä ja lopulta etsi kyllä maalimiehen uudestaan. Lähempänä myös ilmaisu toimi, mutta jotenkin tämän ilmaisuräpellyksen jälkeen Gatsby alkoi käyttäytymään oudosti seuraavillakin löydöillä. Se ilmaisi, mutta ei edennyt "näytä" sanan jälkeen. Pitänee ottaa hieman motivaatiotreeniä sillä, että maalimies palkkaakin välillä taas "näytä" sanan jälkeen! 

Ilmaisupomppuhaukku  (Kuva Minna Karjalainen)

Olin puhunut myös kahden lähekkäisen maalimiehen ongelmastamme eli siitä, että jos Gatsby saakin kahdesta hajun, niin se etsii molemmat ennen minulle kertomistaan. Gatsbyn siskon Tintin omistaja Sari on ollut pitkään hakuilu ja pelastuskoira hommissa mukana. Hän sanoikin, että koiralle pitää opettaa tämä taito erikseen eli se, että molemmat on vuoroillaan ilmaistava. Niinpä Sari Kärnän koulutuksen jälkeen suuntasimme uudestaan omatoimisesti hakuilemaan ja saimme ylipuhuttua leiriltä pari muuta mukaamme. 

Pelastuspupu  (Kuva Minna Karjalainen)

Maija ja Milli suostuivat meille maalimiehiksi ja asettelimme heidät näkyville nättiin jonoon. Milli oli huonoksi onnekseen ensimmäisenä ja hänen kohdallaan Gatsbyn aikaisempi kiltti maalimieskäytös katosi taas taivaan tuuliin. En ehkä muistanut ihan kunnolla varoittaa herran pusutaipumuksista, joten Milli saikin kunnon tällin nenäänsä... Milli kuitenkin ilmaistiin hyvin, mutta koska joudin kieltämään ilmaisun aikana Maijalle menosta, niin häntä ei sitten nostettukaan. Otimme toisen yrityksen ja Käpy rynni taas tohkeissaan Millin luo, josta äkkiä kutsuin sitä (Sarin muistutuksesta) luokse ja pidin ilmaisun lyhyenä. Tämän ajan Maija oli seisonut parin metrin päässä Millistä ja otti ilmaisun jälkeen pari askelta taaksepäin, missä kävi kyykkyyn. Tällä kertaa Maija nostettiin nätisti ja kuten kuuluukin! Näitä treenejä siis lisää! Kuten Sarikin sanoi, koiralta on vaikea vaatia asiaa, mitä sille ei ole opettanut ja jota se ei osaa! 


 (Kuva Minna Karjalainen)



maanantai 25. toukokuuta 2015

Leirielämää osa 1

Viikonloppu hurahti Gatsbyn kanssa Wirneen leirillä. Odotin leiriä sekä innolla että hieman myös kauhulla. Tiesin, että paikalla olisi paljon uroksia, vielä nuoria sellaisia. Hieman siis jännitin, kuinka monesti pääsisinkään räpeltämään säälittävästi hulluna kiljuvan koirani hiljentämiseksi. Lopputulos oli onneksi tasan nolla kertaa totaali meltdownia, mutta esimerkiksi ryhmäkuva ei onnistunut vuoden ikäisen uroksen vieressä. Yritin toiveikkaana parkkeerata meidät Novan viereen, mutta en ehtinyt. J-pentueen Jäynä katseli meitä kiinnostuneena, mikä oli liikaa Käpylle, joka ei moisen mulkkaajan viereen suostunut sitten ahteriaan hilaamaan, ainakaan hiljaa. Helpotusta tilanteeseen ei tuonut myöskään juoksuisten narttujen ihanat tuoksut, jotka olivat vieneet pientä miekkosta mennessään jo useamman kerran. Itse olin tilanteesta todella hermostunut ja hermostuin lisää, koska tiesin kaikkien odottavan vain meitä. Oli huippu fiilis olla porukasta ainoa, joka ei koiraansa riviin onnistunut saamaan... 

Muuten olimme huonetovereina narttujen kanssa, joten sentään se meni suhteellisen kivuttomasti. Tosin nukuimme parvella, jonne pieni koira ei halunnut ekan kerran jälkeen juurikaan omatoimisesti kiivetä, koska tiesi jäävänsä portin taakse. Jalkani vihoitteli edelleen lampaan jäljiltä eikä tykännyt rappusista ollenkaan. Niinpä oli tosi hubaa vielä puoliksi kantaa veteläksi nuudeliksi heittäytynyttä, 20-kiloista koiraa parvelle. Alas suikula onneksi tuli taitavasti ja suhteellisen järkevästi! Plus sillä oli kivasti tilaa verrattuna häkissä oleskeluun! Eikä Käpy edes kiljunut syötävän lailla hylkäystä, joskin nukkui melko levottomasti varsinkin ensimmäisenä yönä.

Tintti (Wirneen Ilmiliekki), Gatsby, Nauru (Windedos Amaretti) ja Priya (Wirneen Ilmalento)

Kaikki ohjattu toiminta oli sitten senkin edestä siistiä sekä minun että koriulini mielestä! Saavuttuamme Minnan ja Novan mukana rattoisan automatkan jälkeen leirille, saimme iltapalaksi herkullisia tortilloja. Syömisen ohella turisimme mukavia kivalla porukalla ja treeni-intoiset päättivät lähteä vielä iltapuhteena tokoilemaan. Hieman muiden tason tuntien epäröin mennä mukaan, mutta sitähän varten leirille oltiin tultu! Samalle kentälle ja sen laidoille mahtui iso joukko koiria eikä kaikilta urinoilta voitu Gatsbyn kanssa välttyä. Kuitenkin suhteellisen hyvin Käpy antoi urosten olla ja pystyi keskttymään odottamaani paremmin. 

Maija lupautui auttelemaan meidän seuruun kanssa ja sain neuvoksi alkaa vaatia koiraltani asioita. Gatsby kuulemma selvästi tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta ottaa häiriötä ja päättää seurata kaikkea muuta kuin minua. Niinpä kielsin katseen haahuilusta ja sain vinkkiä ääneni käyttöön. Kunnon sävyerot siis kehuille ja huomautuksille! Lopulta Priya-sisko auttoi meitä häiriköimällä eli Milli seuruutti omaa koiraansa meitä ympäri. Gatsbyn tehtävä oli istua sivulla ja pitää kontaktia. Saimme ihan onnistuneitakin pätkiä, mistä olen todella tyytyväinen! Seuruussa on nyt palattava ihan alkeisiin, sillä häiriössä Gatsby tiputtaa kontaktin sillä sekunnilla, kun otan askeleen eteenpäin. Tässä auttoi onneksi nami ja nyt vain treeniä!

Otimme myös paikkamakuun Maijan koiran Naurun, Priyan ja Ilo-siskon avustamina. Emilia suostui kiltisti pitämään Gatsbyn liinaa hyppysissään koirani takana seisten. Maija käski Emilian nykäistä, jos Gatsby nousisi. Tintti-sisko kävi häiriköimässä meitä ja molemmin puolin kenttää treenasi muita koiria sekä hihkui iki-ihana kasvattaja, mutta niin vain koirani pysyi hienosti ensin maassa ja sitten istumassa ilman nousuyrityksiä! Asennot tosin vinottuivat Ilon juoksuisia sulotuoksuja kohti ja näin poikkelin nuuskuttavan tuulen tuomia aromeja. Mutta niin se vain pysyi! Ehkä isoimmassa häiriössä ikinä! Nyt kun se pystyisi vielä samaan urosten kanssa...

Sunnuntaina saimme vielä vinkkejä noutoon. Enemmän vain nosto- ja pitotreeniä sekä palautuksen vahvistamista. Samoin hullun hyppäämisen voisi saada pois, kun koiralle opettaisi kierron kautta kapulan noston. Tätä kokeilemme kyllä, tosin pelkään vauhdin edelleen olevan helposti liian suuri. Gatsby pääsi myös tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässään metallikapulaan ja inhotus oli selvästi havaittavissa. Sain sen kuitenkin pitämään kapulaa pienen hetken rauhallisesti suussaan ja lopetin hienoon onnistumiseen vaikka tekikin mieli ahnehtia ;)

Nouto-Käpy (Kuva Minna Karjalainen)

Sunnuntaina teimme agilityä ja kivaa oli! Minä olin pihalla kuin lumiukko sekä tietenkin aivan liian hidas! Jalka kiitti tänä aamuna juoksentelusta särkemällä sen verta paljon, että heräsin siihen ennen kellon soittoa. Onneksi sekä Maija että Minna kokeilivat myös Gatsbyn ohjausta ja oli ihana nähdä, mihin koirani pystyykään kunnolla ohjattuna! Sellainen pieni kiitoelukka se kyllä on että! Ainoa huonopuoli oli taas sen äänen löytyminen. Epäilen osittain pitkän viikonlopun tuomaa väsymystä, mutta en kyllä ihan hirveästi katsele tätä mekastusta perustreeneissämme jatkossa. 

Ohjaus meni persiilleen, mutta koira oli silti hyvä alias meidän normi aksaa! (Kuva Jenna Oinonen)

Pyörähdimme myös rally-radalla mutta toinen meistä lähinnä haaveili Ilon perään, varmaankin siis minä... Käpy antoi verinäytteensä geenitutkimukseen eli jotain hyvääkin tuli tehtyä :) Tämän lisäksi saimme Maijalta näyttelytreeniä, mikä oli oikein hyödyllistä! Gatsby pääsi juoksuttamaan kilttejä tyttöjäkin, muttei oikein meinannut jättää Priyaa aina rauhaan. Kävin myös katselemassa muiden viehetreeniä, mutta en enää myöhään illalla jaksanut omaa koiraani parvelta alas hommata sekä juoksusuoritukseen lämmitellä. Plus viehettä jahdattiin kohti isoa lössiä odottavia koiria ja korkeat kierrokset sekä toiset urokset eivät ole meidän ihannacombomme. Tosin sen verran pitää vielä kehaista, että vaikka vuoden ikäinen uros kävi Gatsbyä moikkaamassa jälkimmäisen ollessa seinässä yksinään kiinni, niin Käpy ei heti aloittanut mitään jäätävää rähinää. Toki sitä alkoi pikku hiljaa sen kiduksista kummuta, mutta mielestäni se ei ole mitenkään herkkä esimerkiksi käymään kiinni. 

Iso kiitos kaikille kivasta sekä touhukkaasta leiristä! Ensi postauksessa availen meidän hakupäivää viime vuodelta tutun Sari Kärnän opissa. Lisäksi Gatsbyn Tintti-siskon omistaja Sari antoi meille melkoisesti fiksuja treeni-ideoita, joista lisää myöhemmin!

torstai 21. toukokuuta 2015

Tahmatokosta vauhtitokoon

Miksi tokon pitää olla niin vaikeaa? Meillä meni treenit aivan haahuamiseksi! Pitäisi kai olla onnellinen, ettei tämä ongelma ole meillä vähään aikaan vieraillut, mutta Gatsby oli aivan muissa maailmoissa. Alun yhteisharjoituksessa se jätti kouluttajamme Niinan sekä muiden käskyt huomiotta, mutta niin se sitten teki minunkin käskyjeni kohdalla! Kontakti ei rakoillut, koska sellaista ei ollut alkuunkaan! Käpy vaihtoi asentoa ja sen jälkeen meni näytönsäästäjä päälle... Olimme parkkipaikalla ja ohi kulki paljon koiria sekä sain taas ihan tehdä töitä estääkseni sitä murisemasta ryhmämme urokselle. Tämä toinenkin uros nousi kesken paikkamakuun ja vaikka sain oman koirani pysymään käskystä maassa, niin sen huulet nousivat sekä koko treenien kestävä kyttäily alkoi. 

Yksilöliikkeetkään eivät menneet yhtään hehekeämmin. Meidän oikeasti usein kivasti sujunut liikkeestä maahan meni aivan pipariksi. Gatsby ei kuunnellut käskyä ja teki milloin mitäkin. Nenä kävi ja katse harhaili eikä lelukaan oikein napannut. Epäilisin juoksuja, jos tuo vain olisi narttu! Odottelut nyt sujuivat onneksi ihan kivasti ja iki-ihana Myy-tolleri sai mennä ihan vierestämme sekä leikkiä omistajansa kanssa ilman aivan kauheita Käpy-hepuleita. 

Loch Nessin Käpy Hirwiö! (Kuva Linda Malmlund)


Viikon päästä olin jo vähällä jättää tokotreenit väliin. Ei yhtään napannut lähteä, varsinkaan kun ajomatkaa kertyisi taas puolisen tuntia suuntaansa. Laiskotti ja meinasin oman mielentilan olevan erittäin huono koiran kouluttamiseen. Sitten päätin ryhdistäytyä, tiesin olevani vain todella huono lähtijä ja lähes tulkoon ikinä ei ole kaduttanut treeneihin lähteä, kunhan sinne vain ensin pääsisi paikalle. 

Sää oli mitä mukavin ja auringon paisteessa alkoi ne mielen pilvetkin haihtua. Lopulta paikalla oli vain bortsu-uros ja me ja Niina oli suunnitellut meille yksilönä suoritettavat tehtävät. Bortsun omistaja aloitti ensin ja nuori uros kulki hajujen perässä minkä kerkesi. Tämä parivaljakko on aika paljon meitä edellä, joten näin jo mielessäni kuinka Gatsby haahuilisi taas aivan yhtä hurmioituneessa mielentilassa ruohikkoa lipsutellen kuin bortsukin.

Mutta mitä vielä! Meillä oli ehkä parhaat tokotreenit ikinä ja Gatsby poistui omatoimisesti sivultani vain lopputreenistä juomaan lätäköstä! Ensimmäisenä oli luoksetulo, jossa meillä on yleensä tosi rumat loppu-perusasennot, joten en niitä ole kauheesti tehnyt. Nyt teimme kokeenomaisesti käskytyksestä (toki kehuin ja palkkasin, koska pieni piti siirtymisessä niin nätisti kontaktia!) ja välimatka oli meidän treeneihin verrattuna melko pitkä. Gatsby pysyi hienosti ja hiljaa paikallaan eikä sen nenänpää väpättänyt yhtään tuoksujen perään. Se myös ampaisi sellaista vauhtia minua päin "sivu"-käskystä, ettei oma pokkani kestänyt vaan tein hermostuneen pienen liikahduksen sivulle. Oikeasti pelkäsin hetken, että Gatsby mäsäyttää sillä järjettömällä vauhdilla suoraan päin näköäni! Mutta lopputuloksena oli äärettömän vauhdikas luoksetulo SUORALLA perusasennolla! Aivan käsittämätöntä! Teimme vielä pari kertaa ja vinoutta alkoi taas tulemaan. Gatsby tuli sivulle vähän sinne päin asenteella. Kokeilimme sitä, että ottaisin sen omalla liikkeelläni lopuksi mukaani, mutta en oikein ymmärtänyt ideaa ja pyörin aivan väärässä kohdassa. Niinpä kokeilimme muistuttaa Gatsbyä vielä lopuksi "sivu" sanalla ja tämä toimi hienosti! Plus vaikka vauhti pysyi ennallaan, niin luotin sen oikeasti tulevan sivulleni!

Vauhti-Käpy!  (Kuva Linda Malmlund)

Tämän selvästi hauskan liikkeen jälkeen teimme lisää vauhdikkaita liikkeitä eli ruutua! Jatkoimme namikippo idealla, jolla myös Kirsin luona treenasimme ja Gatsbylle tuli selvästi jo fokusta ruudun suuntaan. Minä sille vähän kuiskuttelin pannasta pidelle, että missäköhän se ruuto olis ja kerran Gatsby jopa nytkähti ennen lupaa ruutua kohti! Vapautin sen "ruutu"- käskyllä ja koitin edelleen kipeän jalkani kanssa nilkuttaa äkkiä perään palkkaamaan sitä lisää. Onneksi ääni on Katanaa nopeampi ja sai kehuttua sitä jo siellä ruudussa. Parin toiston verran teimme ja vauhti ei ainakaan hiipunut :)

Lopuksi teimme vielä hyppyä eli vauhti oli taas valttia! Gatsby hakee hypyn hienosti eli voin ihan hyvin kutsua sen hypyn toiselta puolelta vain "sivu" käskyllä. Perusasennot olivat taas hieman vaihtelevia, mutta pääosin oikeasti suoria! Käpy pörräsi intoa puhkuen palkkalelussa ja nämä olivat juuri sellaiset vireennostatus treenit joita me molemmat kaipasimme! Mitenköhän saisin vielä tuon saman innon niihin vähän hitaampiinkin liikkeisiin ja vielä häiriön alaisena toimimiseen? Kah, siinä vasta kysymys!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Mätsärit!

Me tulimme, näimme ja voitimme omistajaa kalvaneen suuren pelon! Gatsbyllä lähenee ihan viralliset näyttelyt ja olen ollut melko huolissani sen käytöksestä. Sen urosrähinä kun on rönsyillyt välillä "rähistään kaikille!" uhoamiseksi. Meillä piti olla virallisissa näytelmissä sekä tuttuja että ihan handlerikin, mutta olemmekin menossa ihan keskenämme kenneliämme edustamaan ja minä vielä puikoissa. En ymmärrä näyttelyistä mitään ja pelkäänkin oman epävarmuuden heittävän vettä Gatsbyn ärripurri myllyyn, mutta näillä eväillä mennään. 

Työkaverin yllyttämänä suuntasimmekin tänään nokkamme harjoittelumielessä mätsäreihin. Menimme ensin ilmoittautumisen lähelle vain pyörimään ja fiilistelemään. Koska koirani oli sitä mieltä, ettei viitsinyt koko maailmalle äristä vaan käyttäytyi jopa iholle päästettyjä lajitovereita kohtaan vain innostuneesti, niin ilmoitin meidät lopulta itse koitokseen.

Pieni mätsärieläin!

Itse kehässä se viis veisasi kehäkaverista, koska kehän ulkopuolella oli iki-ihana Neea... Ensimmäisellä juoksukierroksella koirani vetikin erittäin hienostuneesti suoraan ihanaisen tyttösen luo ja melkein kamppasi minut änkiessään eteeni. Sulavaliikkeistä yhteistyötä ala team Käpy & Katana! Tuomari oli kuitenkin mitä ystävällisin, antoi vinkiksi pistää noutajahihnani aivan ylös ja minun hokiessa "ohi"-käskyä toinen kierros meni jo ihan siedettävästi. Gatsby antoi myös tutkia itsensä kiltisti eikä pussannut tai pomppinut tuomaria päin kertaakaan! Tosin se ei nähtävästi seisonut kauhean nätisti, sillä tuomari itse korjasi sen jalkojen asentoa. Tuomari myös kohteliaasti oli miettivinään ja sanoi päätöksen olevan vaikea, mutta meidän esiintymisellä en mitään muuta kuin sinistä nauhaa odottanutkaan!

Kaikkien sinisten kehään osui sitten myös se suurin häiriö, eli Neea-villis, mutta hämmästyksekseni sain koirani juoksemaan sen ohi (juoksuttivat meidät pareittain) ja Neea sai juosta meistä ohi! Tämä jos mikä oli saavutus sinänsä! Meidät käteltiin ekojen joukossa ulos kehästä, mutta ei edes harmittanut! Gatsby käyttäyti paljon odotettua paremmin ja lähdimme kotiin mieli korkealla! Ties vaikka joskus vielä mätsäreihin eksyisimme toistekin :) Kiitos siis Lemmikkikellari Riemulle erittäin mukavasta tapahtumasta!

Ps. Paikanpäällä oli myös koirien kuvaus ihan ilmaiseksi, mutta en malttanut odottaa kuvan tupsahtamista sähköpostiini, koska hyvä fiili oli pakko jakaa nyt heti välittömästi!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Lammasrodeo

Kävimme Gatsbyn kanssa leikkimässä oikeita paimenia ja siinä sai lampaat sekä ohjaaja kyytiä! Gatsby hätyytteli lambeja aluksi intopinkeänä, mutta oli ällistyttävän hyvin kuulolla! Minä puolestani olin sekä pihalla, että sain yhden elikon juoksemaan jalkojeni välistä, jolloin nousin lampaan mukana ilmaan. Olisi pitänyt olla pidemmät jalat, mutta siihen hätään en saanut sellaisia alleni kasvatettua. Lopputuloksena tyylikäs kaatuminen, kipeä jalka ja hetkeksi pelästyin jo tappaneeni koko eläinpolon! Lammas ja minä molemmat toivumme kuitenkin toivottavasti vammoistamme.

Kuuntelimme saamamme ohjeet tarkasti!

Gatsby sai kiitosta vauhdistaan ja se myös ihan oikeasti totteli "maahan" käskyä kaikesta innostaan huolimatta! Pätevä pikku paimenpuikula! Saimme taas koottua laumaa sekä kuljetettuakin sitä vähän. Minä olin vaihteeksi tiimimme heikoin lenkki, joka ei osannut liikkua eikä varsinkaan suoraan. Tein mitä hienoimpia mutkia väistellessäni lampaita... Syytä tästä kaikesta sitä, että minua ei vaistot ohjanneet kepillä huitomisessani. Käpy sen sijaan näytti olevansa ihan oikeasti peimenten sukua! Sitä ei edes tuntunut haittaavan kevyt yhdeksän kuukauden treenitauko, vaan opit olivat jääneet mieleen. Gatsby kuunteli kuulemma hyvin keppiä (en tarvinnut edes rakasta Voima Haravaani!) ja piti paljon paremmin etäisyyttä kuin viimeksi. Yleisesti possuilua oli ehkä vähemmän ja minun pyörittämiseni jäi onneksi vähemmälle. Tokalla kierroksella en tainnut olla pyörällä päästäni kuin pehvalle lentäessäni! Suunnan kääntäminen ei kuitenkaan sujunut mielestäni yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta kunnon paineella sain koiran kuitenkin menemään sinne minne halusin. 
Etäisyys pysyi melkoisen hyvänä melko pienellä vaivalla tällä kertaa!

Ei noi sun kehus mua kauheesti lämmitä! Päästä mieluummin takaisin lambeille!
Viime kertaan verrattuna myös minä toki olin kehittynyt. Tärkein asia oli se, että pysyin suhteellisen rauhallisena (eli omaan normi habitukseen verrattuna) enkä suuttunut koiralle. Kuvissa minulla on joko hämmentynyt ilme tai hymyilen! Fiilis oli itsellä paljon parempi, tosin se zen-asenne oli ehkä vielä vähän kaukana, mutta osa siitä taisi muistua tällä kertaa kuitenkin mukaan!


Olin oikeasti mielissäni pikku koirulistani! Katsokaa nyt sitä ♥

Paikalla oli myös Wirneen K-pentue ällöstyttämässä kaikkia pörröisyydellään ja söpöydellään!

torstai 14. toukokuuta 2015

Mustalla metsään ja punaisella pois! Eli muistiinpanot hälykoulutuksesta lähinnä Katanalle itselleen.

Koirahommissa joutuu joskus itsekin kouluttautumaan ja niinpä vietin keskiviikkoillan rattoisasti kouluttautuen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alaisuuteen kuuluvien Pelastuskoirien toimesta nimenomaan etsintäkoirakoksi ja koiratiimin jäseneksi. Etsintäkurssi olikin jo alla, jossa käsiteltiin ihmisetsintää eli ihmiset etsivät kadonnutta esim. rivissä aluetta haravoiden. Tälläiseen letkaan tarvitaan iso joukko ihmisiä ja niinpä etsintäkoira on kätevä, sillä se vapauttaa ihmisresursseja. Koira kun tarvitsee vain kaksi ihmistä tuekseen; ohjaajansa ja suunnistajan. 

Koiranohjaaja on samalla myös koko koiratiimin johtaja eli hänen velvollisuutensa on pitää huoli, että tiimi toimii. Toki suunnistajan kanssa tehdään yhteistyötä, mutta koiranohjaaja päättää sen, miten alue käydään läpi. Tähän vaikuttaa moni asia, sillä koirakkohan on nimenomaan hajujen perässä, toisin kuin ihmisetsintäryhmä. Kävimmekin läpi niin tuulen vaikutusta kuin erinäisten maastonmuotojen, kuten vesistöjen tai kallioiden, vaikutusta tuuleen sekä hajujen kulkeutuvuuteen. Osa asiasta oli toki tuttua treeneistä, mutta tuli myös monta hyvää uutta pointti. Talvella eksynyt voi hautautua lumeen ja pakkaslumi päästää hajuja läpi kun taas nuoskalumi sitoo hajuja itseensä. Samoin vesi sitoo, mutta myös mahdollisesti kuljettaa (virtaavavesi) hajuja. Muistin virkistämiseksi laitan vielä itselleni tähän ylös, että ilman lämmetessä hajut lähtevät ylöspäin ja ilman viiletessä alaspäin. Välivuoden ajat voivat olla varmaan aika jänniä, kun aurinko lämmittää jo tehokkaasti, mutta maa voi olla jopa jäinen. 

Tänään kävimme käytännönharjoituksessa ja pääsimme kokemaan kuinka alueella olevat korkeuserot pyörittivät tuulta. Samoin kahden kallion välissä ei tuulta tuntunut juuri ollenkaan, mutta korkeammalla taas tuuli eri suunnasta kuin tietojen mukaan. Ilma siis kiersi tehokkaasti, jolloin hajukin voi kantautua hyvinkin yllättävästä paikasta. Yhden koirakon molemmat koirat vuorollaan ilmaisivatkin samaa tyhjää kohtaa, joten jostakin sille haju näin ollen tuli. Alueella oli myös oja sekä useita kosteita alueita, joten ainakin vaihtelua piisasi!

Olin koirakossa se suunnistaja, mikä sujui avuliaan parini sekä kännykän avulla kai ihan kohtalaisesti. Seurasimme ojaa, joka aina välillä hieman katosi, mutta helpotti suunnistusta, kun oli selkeä asia, mitä kartalta bongailla. Tiesimme myös, että kun pääsisimme kahden kallion väliin melko kapeaan kohtaan, niin olisimme oman alueemme pohjoispäässä. Teimme myös siksakkia, mikä on aina mietityttänyt itseäni, että miten kukaan voi olla niin hyvä suunnistaja, että niin voi aluetta oikeasti käydä. Mutta siihen olikin oikein oiva niksi! "Mustalla metsään ja punaisella pois". Tämä toimii loistavasti, kun alueella on selvästi maastosta erottuvat rajat (meillä oja ja kallionhuippu tai tie) jolloin ei edes karttaa tarvita. Kompanssinnuoli menosuuntaan eli esim. sinne metsään päin ja etelänuoli kompassinsisänuolen sisään. Sitten vain posottamaan rajaa kohti pitäen silmällä etelänuolta ja pieni matka rajaa pitkin, josta kelkka ympäri ja pidetäänkin se punainen pohjoisnuoli tietyllä alueella. (Anteeksi sekava selitys!) Meno nopeutuikin huomattavasti, kun ei tarvinut tietää millilleen, missä kartalla milloinkin oli. Aivan älyttömän iso kiitos parilleni Mirkulle aivan mielettömän kärsivällisistä ohjeistuksista!

Kah, kompassi itse! Kuva täältä

Kyllä Mirkku taisi koiraansakin ehtiä autteluiltani seuraamaan, sillä niin vain Lommo meni ja löysi jäljen! Se vielä kaiken lisäksi ajoi sitä hyvin ja löysi eksyneelle kuuluvan esineen! Oikeassa etsinnässä esineet ovat todella avuliaita, sillä niiden avulla voidaan todentaa eksyneen olleen alueella. Samoin meilläkin on kouluttautumassa koiria, jotka harjoittelevat nimenomaan tietyn hajun avulla jäljestämistä, jolloin esineestä voidaan antaa hajunäytä tällaiselle koiralle.

Pääsin myös leikkimään radiolla ja tähänkin opin hyvän muistisäännön siihen, kuka kutsuu ja ketä sekä missä järjestyksessä. Aina ensin kun huutaa äitiä, niin hyvin menee :D Eli ensin kutsutaan sitä, kelle viesti on tarkoitettu ja sen jälkeen oma nimi. Me olimme Koira 1 eli keskustelu alkoi aina kutsulla "Johto, Koira 1" ja loppui yhteen omaan kuittaukseeni "Koira 1". Radioliikenteemme sujuikin koko harjoituksen ajan (jopa radiot toimivat!)

Olin kerrankin myös oikein pukeutunut eli ei tullut kylmä eikä liian kuuma. Tämä, jos mikä on ihme, suuri ihme! Lisäksi kenkäni kastuivat vain vähän eivätkä haitanneet ennen kuin kotimatkalla. Ikävä kyllä ryteikössä rymistellessämme jäin useamman kerran repustani tai taskustani tai Niiskuneiti.heijastimenstani kiinni. Niinpä eksyineiden listalle joudumme kirjaamaan viimeksimainitun Muumihahmon ja hän myös jäi sinne jonnekin nyt puskaan asustelemaan. Tämä harrastus vaatii joskus isojakin uhrauksia. 

Yritin jo edellisenä päivänä ennen maastoharjoitusta varmistella, kannattaako minun ottaa oma koirani mukaan. Olin jotenkin olettanut, ettei meidän tasomme riitä ja näinollen loogisesti olisin jonkun koirallisen riesana karttani kanssa. Minulle meinattiin, että kyllä Gatsbykin harjoituksesta hyötyisi ja käskettiin ottaa se mukaan. Alue oli kuitenkin sellainen, että siellä oli oletettavasti aika paljon lenkkeilijöitä (emme tosin törmänneet niin moneen kuin oletin) ja toisten alueet rajasivat omamme molemmin puolin. Varsinkin tuulen ollessa hyvä, Gatsby voisi helpostikin käydä toisten alueella maalimiestä ilmaisemassa tai irrota lenkkeilijän perään. Käpy kun pussaa löydettävät, niin mielestäni ei ole reilua usuttaa sitä ehdointahdoin tilanteeseen, jossa joku vieras saa yhtäkkiä naamansa täyteen vierasta koiraa, jonka perässä metsiköstä tupsahtaa esiin anteekispyytelevä minä emmekä voisi ottaa koko ilmaisuketjua sahauksineen. Pahimmassa tapauksessa käyttäytyisin niin oudosti, että koiralle iskisi epävarmuus ilmaisusta, sillä se olisi toiminut oikein, mutta minä en olisikaan siihen tyytyväinen. 

Kun valitin asiasta, niin minulle meinattiin, että se ei saa hyppiä. ÄLÄ! Enhän minä olekaan tätä treeneissä puhunut kuin viimeiset kaksi vuotta, että mitä tuolle pusuttamiselle pitäisi tehdä!? Ja koirani on juuri nyt ainakin vielä siinä vaiheessa, että se kaikki varmasti pussaa. Se ei maagisesti päivässä katoa vain koska nyt on erilainen harjoitus. Samoin toitotettiin hallinnan puolesta, mutta sekään ei ole ongelma. Voin pitää koirani vaikka metrin säteellä itsestäni koko etsinnän ajan, mutta mitä me silloin mukamas harjoittelemme? Jos en voi päästää koiraani seuraamaan hajua, koska en tiedä onko se etsittävän vai viattoman lenkkeiljän haju, niin miksi ottaisin koirani sellaiseen harjoitukseen? Samoin alueiden rajat minun olisi ollut pakko pitää se lähellä, koska en voisi tietää, onko toinen etsijäkoira ihan puskan takana ja omani ei kaikkien kanssa leiki nätisti. Plus omalla alueellamme ei edes lopulta ollut maalimiestä enkä oikein tiedä, kestäisikö Gatsby tässä vaiheessa pitkää tyhjänetsimistä ilman palkkiota? Itseltäni jäi nyt ymmärtämättä, miten tälläinen harjoitus veisi meitä tässä vaiheessa millään tavalla eteenpäin? 

Loppupeleissä minulla oli armoton ketutus siitä, ettei asiasta voitu keskustella ennen kuin otin koirani seitsämäksi tunniksi turhaan autoon nököttämään. Olen aika varma, että tämä rikkoi jo joitain eläinsuojelulakejakin eli syytettä tässä peläten tunnustan kyseisen ajan. Eihän koiralla siellä mitään hätää ollut sekä jätin tietenkin johdolle autoni avaimet ja ohjeet pitää koirani hengissä. Gatsby pääsi kerran pissallekin ja juotin sen, mutta minua turhautti säilyttää koiraani pienessä tilassa kokonainen päivä, kun olisin tyytyväisenä jättänyt sen kotiinkin. Metsässä tuli mietittyä useampaankin otteeseen koiran vointia. Minulle myös huomautettiin, että ihan itse tein päätöksen jättää koirani käyttämättä, mikä tosin on totta, mutta päätös olisi ollut sama jo eilen, jos minua olisi alueesta infottu. Salailu kuitenkin oli jostakin syystä taas niin kovin tärkeää... Ymmärrän toki, että hälyryhmäntasoisille koirakoille on kiva, kun kaikki sujuu mahdollisimman realistisesti oikeaa etsintää mukaillen, mutta tämä ei oikein sopinut meidän tasollemme. 

Me emme ole vielä vuosiin hälyryhmäkelpoisia. Itse sinne todennäköisesti hakeudun aikaisemmin, mutta tällöin olen joko osana ihmisryhmää tai kartturina koirakossa. Niinpä tämänpäiväinen harjoitus oli loistavaa harjoitusta siihen, mikä minulle vastassa tuleekin olemaan. Miksi siis oli pakko ahtaa ja ahnehtia se koirakin mukaan, kun kaikilla muillakin sellainen oli? Tämä meni oman ymmärrykseni yli ja lujaa.

Sain kurssista paljon, mutta erityisesti tajusin sen, kuinka kaukana me koirakkona olemme tosihommista. Niinpä jälkiviisaana en olisi kurssia vielä käynyt vaan ideaalisti juuri ennen esim loppukokeita, jolloin kyseisen kaltainen harjoitus olisi enemmän kuin toivottava! Jos monen tunnin etsintää pääsisi koirallaan kokeilemaan ennen virkaanottotarkastusta, niin voisiko parempaa olla? Mutta vielä emme ole siihen valmiita ja ikävä kyllä päällimmäinen anti kurssista oli jäätävä ketutus. Sekä paha mieli siitä, että en pystynyt asiaa peittämään vaan annoin sen näkyä ja kuulua pahastikin kohteliaisuuden rajojen yli. Ketuttaa niin koiran kuin muidenkin puolesta, mutta eri syistä. Ei ole muille kivaa, kun kurssilla on yksi ärsyyntynyt tuittupää tiuskimassa.

Loppuun vielä vähän nostalgiaa ♥

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Se saakutin seuruu!

Tokokouluttajamme Niina se vaam jaksaa huomata kaikki hienot käsiapuni! Teimme liikkeestä istumisia ja Gatsbyn on vaikea erottaa pelkät suulliset käskyt, koska olen aina käyttänyt sen kanssa käsimerkkejä. Muutenkin istumista on tehty ehkä vähiten ja se ontuu pahiten. Niinpä emme voi leveillä mitenkään mahtavilla onnistumisilla, mutta kyllä me tästä vielä kehitytään! Sain kotiläksyksi kiinnittää huomiota siihen, että äänenpaino pysyisi samana. Nyt sanoin ensin iloisesti "istu", mutta kun koiran peppu ei maata kohdannutkaan, niin sanoin käskyn matalammin sekä voimakkaammin. Tähän onkin siis hyvä kiinnittää huomiota! Muutenkin kannattaa jo äänenpainolla erottaa maahan, istu ja seiso toisistaan.

Teimme myös tunnarikapulaa ensimmäistä kertaa. Jätin Gatsbyn istumaan ja näytin sille kuinka piilotin noin metrin päähän lehtien alle kapulan. Koira lähti innokkaasti etsimään ja löysikin saaliin pian. Tämä toistettiin vielä kahdesti pidemmillä välimatkoilla sekä hämy "piilotuksilla", jotta koira varmasti aktivoisi nenänsä. Saimme vinkiksi pitää tunnistusnoudon mahdollisimman rauhallisena liikkeenä, jotta koira varmasti keskittyy oikean kapulan tuomiseen eikä innoissaan esim. räjäytä koko riviä. 

Alkuun teimme myös luoksepäästävyyden ja Gatsby antoi taas Niinan koskea itseensä ilman suurta hepulia! Teimme myös paikkamakuun kolmen pojan voimin ja hienosti meni. Muutenkin Gatsby kesti muut urokset todella hienosti Kirsin vinkeillä :)  

Myös kesän ensimmäiset hyttyset löysivät meidät ja meni hetki tajuta, että se hävittäjälentokoneen kokoinen ötökkä oli tosiaan ihan tuiki tavallinen verenimuttaja! Kaikki kolme nitistämääni olivat oikeasti aivan jäätävän kokoisia! Säästyinpähän toistaiseksi silti paukamilta, jee!  

Raivoisa leikkijä!


Viikkoa myöhemmin teimme taas alkuun luoksepäästävyyden (meni hyvin!) ja paikkamakuun (meni huonommin!) Pelastustreeneistä tutun Mariannan käskiessä omalla vuorollaan koiransa maahan, valahti Gatsbykin alas. Voivottelin ja nostin sen, jonka jälkeen se meni nätisti minun käskystä maahan. En ole uskaltanut päästää hihnasta irti muiden urosten takia ja tänään se oli hyvä! Treenikaverin bordercollien meinaan nousi ja lähti moikkaamaan Gatsbyn vieressä makoillutta koiraa. Tästä hyvästä Gatsby otti nokkiinsa ja päätti bortsun olevan nyt sen vihollisten listalla. Oi kuinka kiva... Melko pitkäään pysyi Käpy maassa, mutta lopulta itsehillintä petti. Ruiskaisin sitä vedellä ja se rauhottui, mutta pälyili loppu treeninen ajan toista urosta.

Teimme yksilöliikkeemme vähän kauempana muista, mutta suurimman osan ajasta Gatsbyn kyyläily jatkui. Hieno kontakti oli siis melkoisen kaukana! Liikkeestä seisominen ei onnistunut ilman vartalo tai käsiapua eli sanaa pitää tehdä Gatsbylle vielä tutummaksi. Niina myös suositteli "seis" sanaa (joka tulee luoksetulon pysäytyksiin) meidän "up" sanan sijaan. Tätä siis rakentamaan!

Toisella yksilökerralla teimme seuruuta ja heräsin siihen todellisuuteen kuinka kaukana meidän seuruu oikeasti on hyväksytystä TOKO-seuraamisesta. Tuli pieni epätoivo, kun koira kadotti heti kontaktin, kun lähdin liikkeellä enkä enää itse katsonutkaan sen suuntaan. Tämän jälkeen se sekä kadotti kontaktin että alkoi jäämään jälkeen. Kotona olemme harjoitelleet tokomaista seuruuta lähes aina iltaruuan yhteydessä. Nään tuulikaapin ikkunasta, pitääkö koira kontaktia yllä ja hyvästä seuruusta vapautan sen ruokakupille. Nämä ovat sujuneet nätisti, mutta kentällä meno oli aika hirviää! Treenikaveri lohdutti Gatsbyn olevan nopea oppimaan, mutta matka tuntuu juuri tällä hetkellä niin järkyttävän pitkältä, etten tiedä riittääkö se oma motivaatio sitten kuitenkaan. Olen ehkä hieman liian suurpiirteinen ihminen tokoon muutenkin ja kun sen peruspalikka eli seuruu on jättiremontin tarpeessa, niin oma into laskee melkoisesti...

Kyllä tässäkin öristään :D

Toisaalta meillä ei ole mikään kiire, sillä ennen kuin saan koirani sietämään ketä tahansa paikkamakuurivissä vieressään, niin meillä ei todellakaan ole mitään asiaa kisoihin. Tähän jos johonkin tulee menemään varmasti aivan jäätävästi aikaa! Pelastuksen alkuhallinnassa Käpy kyllä oli aika jees vaikka rivissä oli myös uroksia. Alkuun oli kauhee into ja kierrokset korkealla, mutta niin meidät sai jokainen koira kiertää, me onnistuimme kiertämään muut (yhden tytön pylly meinasi osoittautua liian vaikeaksi ohitettavaksi) ja Taru sai taas jopa koskea Käpyläiseen ilman riemupomppuja. Aletaan siis pikkuhiljaa olla siinä pisteessä, että jos saa tunkea namia koiran naamaan aina kun tarvii, niin käyttäytyminen on ihan siedettävää.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

AVOimen-luokan korkkaus

Eilen tosiaan pärähti luokkanousu, joten tänään suuntasimme urheina AVO-luokan koitoksiin. Tiesin jo alkuun, että houkutus tulee menemään todennäköisesti aivan päin sitä itseään, mutta muuten tiesin meidän osaavan kyllä liikkeet. Houkutus menikin sitten niin pieleen melkein kuin vain olla ja voi! Kuten videoltakin näkyy, niin Gatsby käy nuuskimassa kaikki ihanuudet läpi sekä pyörii ja hyörii innoissaan. Ei sentään käynyt kehänauhan ulkopuolella ja koska rallyssa riittää, että on kokeillut suorittaa liikkeen, niin päätin poistua ilman toisen tötterön kiertämistä (tai yrittämistä...) Otin tietoisen -10 pistettä sillä en uskonut uusinnan pelastavan tilannetta. Plus Gatsby hyppäsi minua vasten, josta lähti vielä yleisvaikutelmastakin piste. Toinen lähti tuosta ääntelystä, joka oli kuitenkin onneksi vähäisempää kuin eilen. Gatsbyn kontakti on parantunut, mutta sillä on selvästi ristiriita sen suhteen, että se niin kovasti haluaisi myös haahuillla muualle, mutta päättää kuitenkin tehdä tylsän mammam kanssa ♥

Toinen mitä jännitin oli hyppy, sillä pieni agiliitäjäni usein ottaa ja alkaa paahtaa hypyn jälkeen täysillä. Sain sen kuitenkin pysäytettyä eikä edes tullut pisteenkään vähennystä koko liikkeestä! Aivan mahtavaa! Heti ekalta kyltiltä tuli miinusta vinoudesta ja yhdessä liikkeessä ei meinannut jostakin syystä hilata peppuaan perusasentoon, joten saimme miinusta siitä. Suurin pistesyöppö oli siis houkutus (yht. -14), mutta silti keräsimme 83 pistettä, jotka riittivät kevyesti hyväksyttyyn AVO tulokseen eli jee! Sain sekä tuomarin lappuun että ihan suullistakin kiitosta meidän suorioutumisesta noin niinkun muuten eli sekin on jee! :D



Videoinnista kiitos Virva Rosenbergille :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

RTK1 Wirneen Ikiliikkuja

Nysse sitten tapahtu! Meinaan uusi hieno titteli nimen eteen sekä tietenkin askel eteenpäin uusia kohelluksia kohti AVOimessa luokassa! Gatsby oli yllättävän kiltti ennen kehää vuoroa odotellessa, mutta kyttäsi minua sekä teki pienestäkin eleestä jotain palkan toivossa. Se oli aivan työnarkomaani asenteella ja niinpä videossakin kuuluu pienoisia vienoisia äännähdyksiä, joista meitä yleisvaikutelmasta pisteen verran rokotettiinkin. Muuten se oli alun haahuiluja lukuunottamatta hyvin kuulolla ja halli oli kivan rauhallinen tänään, mikä oli ihanaa! Kukaan ei aksannut eikä pahemmin kiljunut (paitsi Käpy :D)

Muuten menetimme pistetitä siis ekan kyltin uusimisesta, kun Käpy halusi katsella maisemia eikä rally-tokoilla. Tämän jälkeen yksi kontrollivirhe sekä vino maahanmeno, kuten videoltakin näkyy. Lisäksi Gatsby halusi tänään pakitella ja istuikin yhden kyltin päälle, josta sainkin huomautuksen paperiin "jätä kylteillä tilaa koiralle". Ikuisuusongelma näyttäytyy jälleen! En tiedä miksi, mutta pelkään suorittavani liikkeet väärässä kohdassa joten liimaudun mielelläni lähelle kylttiä. Kaikissa liikkeissähän tämä ei haittaa, mutta osassa senkin edestä!

Loppusaldona kuitenkin 91/100 pistettä ja tuomarin kommentti paperissa "Hyvin ohjattu innokasta koiraa!" joka teki mieleni iloiseksi. Plus hieno mitali sekä hyvä mieli onnistumisesta!





Tarjolla oli myös hassuttelu möllirata, jolla oli kylttejä kuten "vilkuta yleisölle" tai "ohjaaja heiluttaa häntää". Tämä ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin kisarata, sillä hieman ennen omaa hömppäilyvuoroamme pari koiraa rähisi toisilleen, mikä sai Gatsbyn keirrokset katttoon. Niinpä se otti myös rähinäasenteen messiin ja kun möllirataa ei oltu aidattu yhtä tehokkaasti kuin kisarataa, niin Gatsby näki sitä katselevia koiria radalta. Yhdelle varmasti suuria tappajan elkeitä näyttäneelle mittelspitzille pitikin sitten alkaa kesken rähjäämään. Sain kuitenkin koiran takaisin hanskaan, parit hullut pomput se päätti tehdä purkaakseen jännitystä, mutta loppu rata menikin jo kivasti. Ensin jäi hirmuinen ketutus, kun jäi hieman ikävä maku suuhun rähinäinnistä, mutta sitten tajusin kuika hyvin Gatsby pystyi siitä huolimatta toimimaan. Eteenpäin mennään koko ajan ja ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun olisimme jättäneet radan suosiolla ensimmäisen murinan jälkeen. Onnistunut päivä siis kuitenkin!

Ylpeä mitalisti :D