torstai 31. heinäkuuta 2014

Kiitti, mulle riitti!



Pojat on olleet ihan super söpöjä rempan keskellä! Fero on ollut mitä kärsivällisin ja mahtavin isoveikka ♥

Olen saanut keskustella viimeisen viikon aikana Gatsbyn kanssa useampaan otteeseen takapihalla huutamisesta. Se tosiaan päätti, että naapurin Trippi-nöffi palasi Lapin lomaltaan pahan ruummiillistumana. Nyt siis jos joku sen kanssa takapihalla puuhaa, niin Gatsby esittää äänekkäät vastalauseensa. Normaalisti se on kuitenkin lopettanut käskystä ja yleensä vilistänyt jopa luokseni. Eilen mokama kuitenkin kiihtyi niin, että otin sen poskivilloista pois aidalta, kun ei komentamalla ja oman kroppani koiran eteen tunkemalla kuunnellut. Herra päätti, että on ihan ok urista tästä sitten mulle. Mielipide muuttui aika äkkiä, kun laskeuduin sen tasolle, otin molemmista poskista kiinni ja puhuttelin tiukasti. Aika nopiaan sain leukani märäksi pusuista. Onneksi tuo on ainakin toistaiseksi pienellä kouluttamisella lopettanut muutkin hölmöytensä eli olen optimistinen myös tämän takapihalla huutelun suhteen. Tällä hetkellä se vaan hieman kyllästyttää.

Tänään pelasturkoiratreenien jälkeen menimme tutulla kokoonpanolla (Jedi ja Wictor belgit) lopuksi uimaan. Gatsby örisi ja urisi Wictorille jo pitkän matkan päästä pallo suussaan. Viime viikolla saimme ihan sovussa heitellä niille omia palloja, nyt Gatsby oli vakuuttunut Wictorin varastavan sen aarteen. Lisäksi rantavedessä Gatsby liimasi itsensä Wictorin kylkeen kiinni, jäykisteli ja urisi. Wictor siinä koitti väistää puolelta jos toiselta ja rauhoitella, mutta Käpy vain plokkasi ja antoi kuulua itsestään. Iris kehotti Wictoria pois tilanteesta, mutta ärsyttävä perskärpänen vaan jatkoi tottelevaista poikaa muristen seuraten. Minun kielloista ei välitetty tuon taivaallista ja meni hetki ennen kuin sain idioottini kiinni. Iriskin sitä oli jo joutunut tuuppaamaan kauemmas Wictorista, jonka kärsivällisyys alkoi ihan ymmärrettävästi olemana lähellä loppuaan. Pienen ajan päästä Gatsby rauhottui käskyn alle makoilemaan ja päätin koittaa antaa sen uida vielä muiden kanssa. Urina kuitenkin jatkui ihan turhaan ja lopetimme siihen. Hihnoissa autoille mennessämme ei tullut ongelmia, mutta kun oli laittanut Gatsbyn autoon ja rapsutin Wictoria, joku alkoi ärräämään häkissään. Tästä yllättäen taas palautetta ja luukku kiinni. Jediä sain rapsutella ihan vain "määääkin haluuuuun!" huudon säestyksellä. Hieman myöhemmin sain hiljaisuudessa silittää uudestaan Wictoriakin.

Ärinä on itselleni uutta. Eddie on aina pitänyt loogisena faktana pomouttaan eikä koe näin tarpeelliseksi kellekään öristä. Fero taas on joko kauhuissaan tai alistuva, joten sen kanssakaan ongelmaa ei ole ollut. Gatsbyn urina kun kohdistuu tällä hetkellä lähinnä samaa ikäluokkaa olevaan tuttuun urokseen. Jediä se kunnioittaa mukisematta. Joka kerta ääliömäisyyteen puutun ja silti se jatkuu. Iriksen koirat ovat onneksi järkeviä eivätkä juurikaan ota Gatsbyä vakavasti. Voi kun tuolla olisi joku urina-nappi, jonka voisi painaa pois päältä... Jotain laumassa kiipimistä tuo varmaan on, kun kohdistuu omaa ikäluokkaa oleviin uroksiin. Ennen Gatsby on ollut ihan mielellään alistumassa, mutta nyt on joku kilpailuvaihde varmaan käynnistynyt.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja tiukentanut kotikuria. Olen palkannut rapsuilla Gatsbyä siitä, ettei se hyppää päälle esim istuessani tietokoneen ääressä. Tästä on nyt jäänyt se tapa, että aika usein sen parkkeeratessa pyllynsä tuolini viereen alan hajamielisesti sitä rapsuttelemaan. Ilmaiset huomionosoitukset ovat nyt siis huomattavasti vähentyneet, mutta käteni välillä haroo paimenen turkkia ihan ajattelematta. Muutenhan meillä pitää kaikki kiva ansaita ja odottaa, kuten ovista menot, vapaaksi hihnasta pääsy ja ruoka. Lelujenkaan syliin tuominen ei tuota tulosta. Muutenhan tuo on nöyrä ja tottelevainen myös vapaana ollessaan. En kuitenkaan aina saa tahtoani sille selväksi kovinkaan nopeasti sen ollessa kiihtynyt. Tämä saa mut tuntemaan itseni hieman epävarmaksi auktoriteettini suhteen...

Aamupalalla Gatsby ensimmäistä kertaa murisi myös Eddielle, joka oli oman murkinansa jo syönyt ja hengaili suhteellisen lähellä Gatsbyn kuppia. Koska ärinä vain kiihtyi vaikkei noutaja osoittanut mitään mielenkiinnon merkkejä Käpyn ruokaa kohtaa, käskin Gatsbyn jättämään ruokansa. Sitten laitoin kupin Eddien eteen, joka tietää, ettei meillä toisen kupille mennä. Sitten annoin Gatsbylle luvan ja se söi hiljaisuudessa loppu ateriansa Eddien jaloissa. Ehkä tämä nyt viestitti sille sen ruuan olevan turvassa? Tai sitten tein jotain hölmöä, kuka tietää?


Itse treenit menivät kuitenkin kivasti! Pääsimme taas rakennukseen ja uuteen osaan sitä. Tällä kertaa Gatsby liikkui fiksusti ja omaan normi häsellykseensä nähden suhteellisen rauhallisestikin. Valeilmaisut jäivät vähäisiksi ja samoin ryysääminen! Otimme kaksi kierrosta ja molemmilla Gatsby hyppäsi vain kerran ja suhteellisen kohteliaasti toisen maalimiehen päälle. Odotin toisella kierroksella armotonta ryysäämistä, sillä maalimies oli todella pahassa piilossa oven takana käytävän nurkassa. Tiedän, ettei tämä ehkä kuulosta vaikealta, mutta kun haju painui käytävän toiselle puolelle komeroon ja luokkahuoneeseen. Suljin lopulta niiden ovet ja Gatsby esitteli sirkuskoiran taitojaan takajaloillaan seisten ja hajun perään kurkotellen. Saimme pyöriä melkoisen hetken ennen kuin maalimies löytyi. Gasby selvästi alkoi turhautua, joten odotin sen purkavan tämän maalimieheen, mutta mitä vielä! Pieni hyppy ja äkkiä mulle kertomaan! Pätevä oli minun piskuiseni!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ukkosen jyrinää ja rallya

Viime viikolta aurinkoinen kuva tekstiä
piristämään ! (Kuva Minna Hakala)
Tämän päivän rallytreeneistä istuimme suurimman osan ajasta autossa ukkosta ja sadetta sekä rakeita piilossa. Sade olisi vielä mennyt ja ihanasti se ilmaa raikastikin, mutta aivan pään päällä salamoiva ukonilma ei houkuttanut hortoilemaan keskelle aavaa kenttää. Housuni kastuivat, mutta sateenpitävä takki autosta löytyi. Veden pitävät kenkäni sen sijaan eivät kestäneet ylhäältä päin varren sisään satanutta vettä. Harvoin on noin tehokkaasti varpaani kengissä uineet! Lopulta saimme radan pystyyn, mutta ukkonen tuli takaisin ja saimme odotella hyvän tovin, että radalle pääsisimme. Lopulta kolme koirakkoamme kävi vuorotellen äkkiä radan rykäisemässä.

Harmitti, sillä rata oli tosi kiva! Pitkästä aikaa oli puolenvaihtoja niin edestä kuin takaakin (koiran seuraamispuoli siis vaihtuu vasemmalta oikealle tai päin vastoin) sekä liikkeestä seisominen. Olin aivan äimän käkenä, kun Käpy jäi liikkeestä paikalleen pönöttämään! Tätä ei meinaan varmaan kolmea kertaa enempää ole sen pienen elämän aikana harjoiteltu! Sen sijaan kyltti, jolla ensin istutaan, sitten seistään ja lopuksi mennään maahan oli aika haastava. Gatsby meinaan siirtyi joka asennon vaihdolla sivusuunnassa ja oli maassa lopulta poikittain. Hieman liian vinoa siis jopa rallyyn! Hyvin tuo kuitenkin istui ja makasi surutta ihan kunnolla märällä alustalla :) Saimme taas noottia varpaille tulevasta eteen istumisesta, minkä korjaamiseen ei oma mielikuvitus juuri nyt riitä. Muuten Gatsby keskittyi hyvin ukkosesta huolimatta, mutta suoraan autosta otettu koira, jota ei ole pissitetty eikä viritelty, tuppasi hieman haahuamaan toisten leikkien perään... Loppuleikissä ukkonen jyrähti taas ihan päällämme ja Gatsby hetkeksi päästi lelusta irti, mutta oli siinä taas kiinni sekunttia myöhemmin. Ukkonen ei siis tätä pikku-ukkoa haittaa! :)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Valtavia susieläimiä

Otsikon sanoin koiriani kuvaili tänään pieni poika. Yllättäen ei uskaltautunut koiriani lähemmin katsomaan :D

Susieläinten kanssa on mökkeilty tällä viikolla. Vanhempani kasaavat katraansa kerran kesässä yhteen jolloin mökillemme pakkautuu myös veljeni perheineen. Vilinä on taattu kolmen koiran, neljän lapsen ja seitsemän aikuisen voimin. Yllättävän hyvin meni kuitenkin lasten ja koirien yhteiselo. Varsinkin yksi lapsista meinaan vierastaa koiria ja kaikkea karvaista yleensäkin aika paljon. Nyt kyseinen pikku herra kävi ihan itse jopa Eddietä silittelemässä :) Eddie nautti mökin sisällä makoilusta sillä kiitos ilmalämpöpumpun siellä oli taivaallisen viileää! Vanha herra sai muutenkin oleskella vapaasti siellä, missä lystäsi, sillä sen käytös on moitteetonta (ellei röyhkeää komentelua oteta huomioon!) Fero on lasten suhteen varpaillaan ja Gatsby taas hieman liian innokas, joten nuoremmat koirani olivat lähellä, mutta yleensä eristyksissä. Gatsby kävi välillä haaveilemassa porukkaan liittymisestä, mutta oli kuitenkin aitauksessa yllättävän tyytyväinen ja rauhallinen. Muuten kaksikko kävi vuorotellen katsomassa, kumpi uskaltaisi uhmata käskyjäni ensin. Isäni rapumertojen kohot kun niin kovasti kiinnostivat! Gatsby ui yhden lähemmäs rantaa ja se ja Fero kävivät vuorotellen sitä hamuamassa ellen kieltänyt. Höpsöt :)

Ihmisten uidessa Gatsby ja Fero hipsivät vuorotellen rannan tuntuman, josko olisivat saaneet osallistua. Hyvin kiellot pitivät ja koirat olivat rauhallisia lastenkin räpiköidessä. Gatsbyn itsehillintä kuitenkin petti/se käytti valikoivaa kuuloa, sillä minun uidessa ja sanoessani lapselle "joo" se päätti kiellon poistuneen ja ponkaisi veteen. Luvan kanssa se ui kanssani vielä muutaman kerran ja säästyin yllätyksekseni naarmuilta. Gatsby ui kyllä kohti, mutta kesti sekä ymmärsi hyvin pois ohjaukseni. Se on nini hyvä uimari, ettei yhtään hermostu vedessä kääntelystä! Illalla pienempien lasten mentyä nukkumaan, Gatsbykin pääsi mökkiin sisälle ja sielläkin se oli rauhallinen. Se kuunteli hyvin lasten komentoja "pois" ja muutenkin oli nopeasti unten mailla. Yö ei sitten mennytkään ihan yhtä rauhallisesti, sillä aitassa Gatsby otti tehtäväkseen vahtia joka ikistä ääntä. Nukuimme siis Eddie ja Käpyläisen kanssa keskenämme, sillä aitta käy pieneksi, jos Ferokin yrittää sinne ahtautua. Gatsby makasi sänkyni vieressä pää ylhäällä ääniä kuunnellen. Aina kun joku kulki (mikä oli usein!) se haukkui. Annoin joka kerta unista palautetta, mistä nuorukainen rauhottuikin, mutta yö oli kyllä harvinaisen pitkä ja huonosti nukuttu!

Mökkeily oli rankkaa :D
Myöhemmin viikolla vanhempani kutsuivat mummuni mökille ja huriselin sinne Feron kanssa isovanhusta katsomaan. Fero on mummuni lempikoira ja se saikin mummultani paljon rakkautta osakseen! Feron kanssa oli mukavan rauhallista matkustaa ja mökkeillä, sillä se tykkää olla autossa eikä tuttujen, aikuisten ihmisten kanssa ollut ongelmia. Fero ei saa todellakaan liian usein erityishuomiota, joten  tuntui hyvältä järjestää sille kiva päivä :) Isä piilotteli sille juustoa ympäri pihaa ja se sai aima kasan huomiota sekä rapsutuksia. Iso koirani vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa :)

Gatsby on tietenkin käynyt myös pelastuskoiratreeneissä ja rakennusetsintä oli teemana tälläkin kertaa. Gatsby oli paljon järkevämpi liukkaalla lattialla liikkuessaan eikä valeilmaisuja tullut yhtä monta kuin viimeksi. Sen oli selvästi välillä vaikea tarkentaa hajua, mutta sinnikkäästi se etsi! Välillä siltä pääsi turhautunut pieni vinkaisu, mutta sen maalimieskäytös oli siitä huolimatta jopa ilmiömäistä! Se oli melkein hypännyt yhdellä, mutta päättänytkin pitää tassunsa maassa! Niin sitä pitää! Tosin kaikki eivät tainneet herran kohteliaampaa puolta nähdä..? Olimme viimeiset, joten jätin Gatsbyn hengaamaan loppukoonnin ajaksi luoksemme. Toisesta autosta päästettiin vanhempi tervu belgi herra ulos ja Gatsby kunnioitti vanhempaa herraa hienosti! Toisen hieman muristessa oli Käpy taas mitä pienin maan matonen :) Lopuksi kävimme Wictorin kanssa uimassa ja pojat hakivat omia pallojaan sovussa. Tosin paikalle saapui kultainennoutaja kivemman lelun kanssa ja Gatsby ei millään meinannut uskoa, ettei toisen lelua saisi varastaa. Tässä vaiheessa pieni uimari joutui hihnaan ja poistuimme paikalta. Autoilla Wictor olisi intoutunut leikkimään, mutta sai örinää aussilta palkakseen. Rauhoittuipahan pieni pärrääjäni ja Iriksen taskusta nameja kerjättiin kylki kyljessä Wictorin kanssa. Voi teineyttä!

Ilmoittauduin talkoopisteiden toivossa leipomaan agikisoihin. Tämä tuntui hyvältä idealta silloin, mutta kirosin tyhmyyttäni etsiessäni leipomistarvikkeita ja tavaroita vaatehuoneeni kätköistä. Keittiöremontti kun ei ole ihan vielä valmis, niin oli super hauskaa päästä leipomaan rempan keskelle... Plus uunin päällä pistäminen kämpän lämpöasteiden ollessa suhteellisen korkealla ei myöskään houkuttanut. Sain kuitenkin leipomukseni valmiiksi ja kiikutin sen illalla entiselle työkaverilleni, joka kisoihin oli lauantaina menossa. Minun ei näin tarvinut ajaa aamulla melko kauas ja en itse päässyt kisoihin talkoilemaan mökkivierailun takia. Nappasin myös Gatsbyn mukaan, sillä se pääsi kokeilemaan paineja Speedy-borderterrierin kanssa. Gatsby tunnisti heti paikan ja oli aivan tohkeissaan tutulla takapihalla. Se kuitenkin kiihtyi hieman liikaa siinä vaiheessa, kun Speedy oli vielä oven takana ja Gatsby joutui odottamaan kaverin ulospääsyä. Niinpä kaverusten tarratessa tässä vireessä leluun alkoi teinini suusta päästä sellaista ärinää, että käskin sen irti patukasta. Mutta mitä vielä! Gatsbyhän ei ollut häviämässä! Jouduin ottamaan koirasta kiinni ja leukaa vääntämään, ennen kuin lelu tipahti! Tämän jälkeen meni rauhallisemmin, mutta kaverini käydessä sisällä, niin koirat ryntäsivät ovelle. Gatsby sai tästä taas kunnon kierrokset ja päätti, ettei Speedyllä ollut mitään asiaa omalle ovelleen. Jouduin sitä taas poskesta pitäen rauhoittamaan ja jonkun verran äristyään tilanne oli taas ohi. Lopun aikaa pojat olivat sivistyneesti, jaksoivat jopa leikkiäkin. Speedy suhtautui Käpyläisen ärinöihin todella rauhallisesti eikä muutenkaan ollut huolestuneen oloinen isomman kaverin ääliömäisyysksitä. Mukavasti sai omistajat höpötellä ja limua juoda lähes pari tuntia ilman uusia kommelluksia. Mukaviin tunnelmiin jäi siis tämäkin kohtaaminen!

Helteen uuvuttama.

Gatsby tapasi tällä viikolla myös ensimmäisen antennihuiskunsa. Joku oli kiinnittänyt autonsa antenniin jonkun elukan häntää muistuttavan karvavirityksen ja sitä pällistellessään Käpyläinen törmäsi naama edellä seuraavaan parkissa olleeseen autoon. Minä taas meinasin törmätä puuhun, kun vastaamme tuli 30 asteen helteessä nainen pyörällä tuulipuku päällään! Itse olin pakahtua topissa ja shortseissa, joten en ymmärrä miten kyseinen nainen ei ollut pyörtynyt jo aikoja sitten johonkin ojaan!? Ihmiset ne osaavt vain olla outoja! 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuvan kaunista rallya

Tänään suuntasimme helteestä  välittättä kentälle rally treeneihin. Kävin uittamassa Gatsbyn ennen matkaan lähtöä, mutta pirulainenhan on lähes kuiva parin ravistelun jälkeen... Noh, hauskaa sillä vedessä oli joka tapauksessa ja pääsi ylimääräisistä höyryistään eroon :) Välihuomautuksena mainittakoon, että Eddie oli pienestäkin lenkistään aika uupunut. Se ei arvosta kelejä olleskaan!

Tämän kertainen rally kokoonapano oli tässä! Polkka ja Käpy. (Kuva Minna Hakala)
Kääntyy, kääntyy! (Kuva Minna Hakala)
Itse treenit sujuivat jo kuivuneenkin koiran kanssa kivasti! Olen todella tyytyväinen kuinka Gatsby jaksoi tsempata ja keskittyä vaikka teimme radan neljästi. Paikalla kun oli vain yksi toinen treenaaja eli aika tiheään oli oma vuoro rallatella. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan seuraamista myös oikealla ja hyvin se oli Gatsbyllä muistissa! Seuraaminen kummalla tahansa puolella oli tänään aika väljää sekä paikoin jätättävää, mutta pysyi hyvin sillä puolella, missä pitikin. Ennen kun tuo on tupannut koittaa liikkeiden jälkeen palautua sille normaalilel vasemmalle puolelle. Itselleni sen sijaan oikealla seuraaminen oli haastavaa, sillä nyt pitikin yhtä äkkiä ajatella! Kauheaa hommaa sellainen! Kämminkin aina välillä liikkeitä, mutta emäntäähän tässä tarviikin enemmän kouluttaa :) Korjasin vinoa edessä istumista ja sain kuulla menettäväni 10 pistettä kisoissa, jos koiraa tekee tälläisen tupla istumisen. Hyvä tietää! Muutenkin eteentulomme on kuulemma tällä hetkellä hieman liiankin tiivistä eli tästäkin voi tulla sanomista. Ensin se oli liian väljää ja nyt liian tiivistä, huoh... Lisäksi saimme hyvää ja häiritsevää häiriötä toisen treenaajan palkatessa koiraansa. Gatsbyn katse harhaili leikkivän kaksikon perään, mutta se korkeintaan hieman keuli, muttei karannut vaikkei hihnaa sillä kertaa kaulassa ollutkaan. Osaa se vain olla aikas pätsky! ♥

Olemme suuntaamassa Vantaan rally kisoihin vajaan kuukauden päästä. Ajattelin meneväni sen jälkeen Lahdessa marraskuussa järjestettäviin kisoihin ja näin (olettaen kaiken menevän putkeen) saavuttavamme kolmannen ALO tuloksen. Tämän pidemmälle en ollut suunnitellut. Ohjaajamme kuitenkin alkoi potkimaan, että kyllähän meidän pitää Lahden kisoissa olla jo AVO luokkaa tekemässä. Nyt mietityttääkin, että pitäisikö tahtia tiukentaa? Toisaalta on ns. turha junnata ALOn liikkeitä, kun osaamme jo useimmat ylempienkin luokkien liikkeistä. Mutta sitten tulee eteen se, että minun pikku Käpyseni on hieman teini enkä tiedä onko järkeä kiirehtiäkään. Ylemmissä luokissa myös arvotselu meinaan tiukkenee ja haahuilu pitäisi saada sitten jo paremmalle tasolle. Noh, ehkä katson jos koitan johonkin kisaan ilmoittautua vielä ennen marraskuutakin.

Meidän ehdottomasti paras lelu tätä nykyään!
(Kuva Minna Hakala)
Gatsby on esitellyt nyt kahden päivän aikana rasittavasti vahtikoiran taitojaan. Päivät ovat kuluneet aktiivisesti eli tylsyyttä tämän takapihalla räksytyksen ei pitäisi olla. Se vähän lähti naapureiden juhlista lauantaina jolloin takapihamme ohi kulki paljon äänekästä ja vierasta porukkaa. Olen puuttunut huutamiseen joka kerta ja hienosti Gatsby sen käskystä malttaa lopettaakin. Eli eiköhän se tästä. Tällä hetkellä vain ärsyttää.

Eilen koirani huvittivat minua luiden syömisellään. Olen laiminlyönyt pururullien antoa Feron masun takia. Nyt kuitenkin sekin sai possunnahkaisen jäystettävän. Iso koira söi omaansa takapihalla ja Eddie ja Gatsby jäivät omien aarteidensa kanssa sisään. Annoin paimenelle kunnon puristerullan ja Eddielle sen puruvoimia paremmin vastaavan pehmeämmän luun. Pojat asettuivat samalle matolle luidensa kanssa ja aivan melkein etutassut vastakkain. Aina välillä ne kateellisesti kuikuilivat toistensa luita ja yhtä äkkiä ne päättivät vaihtaa keskenään herkkunsa! Gatsby veti vaihtarissa ehdottomasti lyhyemmän korren vaikka vaikuttikin erittäin tyytyväideltä itseensä. Se hotkaisi hetkessä Eddie luun jämän ja jäi haikeana seurailemaan papparaisen jäystämistä. Hyvin Eddie jaksoi ihan piruuttain luuta syödä ja ei ollut moksiskaan sen huulia ja tassuja kateellisesti nuolevasta Gatsbystä! Hienosti pentu antoi kuitenkin vanhemman koiran syödä eli ei koittanut varastaa luuta. Vasta kun Eddie lähti pois, pieni kojoottini varovasti nappasi ja hotkaisi luunjämän. Eddie ei ole koskaan komentanut Gatsbyä mistään, joten on hienoa, että Käpy kunnioittaa tolleria silti :)

Tämä on oikein kropattu kuva! (Kuva Minna Hakala)

Maalasin myös seinää ja joku olisi ollut kovin avulias. Gatsby hiipi aina vain takaisin kommennettuani sen pois tieltä. Enää se ei sentään maalia yrittänyt nuolla, mutta kun olin pessyt telat ja jättänyt ne kylppärin lattiakaivon päälle valumaan, joku kävi varastamassa niistä toisen! Ihmettelin, mitä Gatsby oikein pureskelee ja se sai pari valittua sanaa lelunsa sopimattomuudesta! Muutenhan tuo varastelee todella vähän ja ruuatkin saavat olla ihan rauhassa pöydillä ainakin minun ollessa kotona. Mitäänhän ei voi esille jättää, jos poistun, sillä hoffini syö ne alta aikayksikön! Mutta hyvin pienillä vahingoilla ollaan Käpyn suhteen selvitty :)

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hei, taas me pelastetaan!

Gatsby vietti syntymäpäiväänsä heti aamusta pelastuskoiratreeneissä. Otin peräänjuoksuina kolme maalimiestä, joista ensimmäinen palkkasi "näytä" sanan jälkeen. Hetsasin vähän ja sainkin palkaksi innokkaita kiljaisuja. Ryysääminen jäi silti melko vähälle, jopa sokerina pohjalla ollut Iris säästyi kokonaan Gatsbyn rakkaudenosoituksilta! Gatsbyllä oli hyvä draivi päällä ja se teki työnsä! Tarjosipa jopa sahausta ihan oma-aloitteisesti :) Olin sanonut ennen vuoroamme, että homma on levinnyt pahasti. Treenikaveri, joka ei meitä juurikaan ole nähnyt tokaisikin ensimmäisen maalimiehen jälkeen, että "niin mikä tässä muka oli se ongelma?" Tällä kertaa ei sitten niin mikään! Käpyliini oli oma innokas ja ihana itsensä! ♥ 

Lopuksi pyörähdimme pienen lenkin taas Jedin ja Wictorin kanssa. Gatsbyä hieman jännitti, kun on mennyt pörisemään Wictorille, joka puolestaan on pistänyt päättäväisen järkevästi pienen kukkoilijan aisoihin. Mitään rähinää sinänsä ei ole ollut, mutta pientä paimentani välillä ketuttaa saman ikäinen uros ja yrittää toveriaan välillä komennella epäonnistuneesti. Wictori kutsui kaveria leikkiin ja aina välillä Gatsby hieman innostuikin, mutta piti lähinnä kohteliasta välimatkaa kerjäten Irikseltä herkkuja. Kokeilimme vielä kierreritiläportaiden kulkemista ja Käpy oli asiasta ihan tohkeissaan. Ensin Iris vei omia koiriaan ja sitten oli teinini vuoro. Hienosti ja rohkeasti Gatsby rappuset kulki! Iris halusi vielä kerran Wictoria rappusiin, mutta Gatsby oli nyt sitä mieltä että hauska homma, Iris ja namut olivat hänen, eikä Wictorin. Pieni alkoi ärräämään, sai palautetta minulta ja rauhottui nopeaan. Loppu lenkki meni kivasti ja pojat joivat sekä lepäsivät samassa varjossa autolla rauhassa. Kyllä se tästä :)

Illemmalla vanhempani kävivät ohikulkumatkallaan ja Gatsby oli vieraista aivan tohkeissaan! Äiti sai erityisesti paljon kenguru rakkautta osakseen... Ei kerrota pienelle synttärisankarille, että vanhukset olivat lähinnä kiinnostuneet uudistuvasta keittiöstäni kuin koiristani ;) Tein iltasella hieman puutarhatöitä ja kitkin kunkkapenkkiäni. Gatsby oli tehokas apuri ja ymmärsi hommasta varmaan yhtä paljon kuin minäkin!

Höpsö uimari ♥ (Kuva Jenny Söderlund)

Tänään osallistuimme rakennusetsintään! Se oli oikein mielenkiintoista ja jännää! Käpyläinen ei ennen rakennuksissa ole etsinyt, mutta hyvin tajusi homman nimen myös sisätiloissa. Paikkana oli homeen takia suljettu koulu ja pieni teinini rällästi käytävillä ihan tohkeissaan. Ihme, että pysyi pystyssä lainkaan! Onneksi meno muuttui hieman järkevämmäksi alku touhotuksen jälkeen. Gatsby ilmaisi monia kertoja vanhoja hajuja. Ensimmäisellä kierroksella meninkin lankaan, mutta seuraavalla tiesin tarkkaan missä maalimiehet olivat ja osasin jättää turhat haukkumiset omaan arvoonsa. Hyvin koirasta kyllä huomasi milloin oli oikeasti hajun perässä. Tyyppi meinaan työskenteli silloin ihan hiljaa sekä keskittyneesti. Pääsimmepä harjoittelemaan melkein kiinni olevasta kaapistakin hakemista. Kaappi oli koven rivissä keskimmäinen ja muissa oli ovet auki. Gatsby kävi molemmissa viereisissä kaapeissa sisällä ja ihmetteli, missä se ukkeli oikein lymysi! Hienosti malttoi ja keskittyi eikä lähtenyt turhia ilmaisemaan. Avitin hieman näyttämällä kaapin rakoa ja tyyppi oli ihan täpinöissää tajuttuaan piilopaikan. Vessassa meinasi tulla ovi alas pienen änkiessä itseään alta, joten jouduin hätiin. Maalimies oli noin metrin päässä siinä vaiheessa kun jouduin ovea availemaan, mutta silti Gatsby ilmaisi maalimiehen! Uskomattoman pätevää toimintaa! ♥ Se oli enemmän kuin ansainnut loppuleikit ihanana Myy tollerin kanssa! Yllättävän hyvin Gatsby jätti tyttösen pepunkin rauhaan! Tänään poikkelista ei ole muuta kuin hehkutettavaa, niin superi se oli!

Loppuun vielä yksi kuvamuisto rally kisoista :) (Kuva Jenny Söderlund)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pienen pentuseni mittariin pyörähti kokonainen vuosi!

Ai siis kuka täällä muka vanhenee? (Kuva Martta Viljanen)
Muistan enemmän kuin hyvin pentua edeltävän vaiheen. Vuoden verran rotuun päädyttyäni etsiskelin sopivaa kasvattajaa sekä pentuetta. Kaksi kertaa olin jo kiinnostunut, mutta pentuja ei tullutkaan. Sitten tutustuin Lauraan sekä iki-ihanaan Nessaan sekä lentävään Hoppulaiseen. Tuli sellainen fiilis, että tämän on pakko onnistua! Tästä koirasta ja yhdistelmästä sekä juuri tältä kasvattajalta haluan pentuni. Aikataulu ei ollut otollisin, sillä pentu muuttaisi luokseni juuri, kun olisi aloittanut uudessa työpaikassa eli lomia ei kehtaisi heti anoa. Laura totesi huoleeni fiksusti, että tärkeämpää on oikea pentu kuin oikea ajoitus. Lisäsi vielä, että käytännön asioilla on tapana järjestyä ja niinhän kävikin :)

Kun uutiset synnytyksen alusta tulivat, niin remppaamisen yhteydessä vilkuilin puhelintani päivitysten toivossa. Loppusaldo oli 5 tyttöä ja yksi poika. Muistan sen murskaavan pettymyksen; vain yksi poika... En tulisi siis saamaan koiraa tästä pentueesta sillä en ollut ainoa uroksen havittelija. Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla puhelimeni ilmoitti uudesta viestistä kasvattajalta. Pahoitteluviestiä odottaen urheasti avasin sen ja kyllä kannatti! Viesti sisälsi meinaan aivan mahtavia uutisia! Pieni poikkeli olisi minun!

Iloitsin varauksella ja jäin odottamaan pennun kehitystä. Mitä jos se olisikin ihan lapanen? Tai vastaavasti aivan pidättelemätön hirmu? Turhaa pelkäsin, sillä Gatsby piti huolen hurmaamisestani. Kävin katsomassa pentusia ensimmäisen kerran niiden ollessa vasta parin viikon ikäisiä ja pieni pojuli järjesti tulevaa omistajansa varten oikean shown! Kaikki muut nukkuivat, mutta Gatsby taaperteli ikiliikkujamaisesti ympäriinsä sekä kiipesi ihan vapaaehtoisesti syliini. Toisellakin visiitilläni Gatsby hakeutui itse riehumisen jälkeen tutimaan viereeni ja nukkui tyynesti sen jälkeen selällään sylissäni. Miten siinä voisikaan olla sydän sulamatta? Pentusten vieraillessa laumana luonamme, Gatsby oli rohkeasti kiinnostunut jännittävästä hoffilaisesta ja hylkäsi sisaruksensa seuraillakseen uutta isoveikkaansa. Muutenkin se oli reipas ja tarmokas söpöläinen ♥


Gatsby, Käpy, Käpyläinen onkin kotiutunut laumaamme hienosti. Se sopii niin "veljiensä" kaveriksi kuin minun harrastuskoirakseni. Siinä on todella monia niistä ominaisuuksista joita halusinkin; se on rohkea, iloinen, aktiivinen, yhteistyöhaluinen ja avoin. Nyt teiniyden kynnyksellä se on alkanut ärräillä toisille uroksille, mutta uskoisin tämän  menevän hormonimyrskyn laannuttua sekä johdonmukaisella palautteella ohi. Ei siitä taida ihan kaikkien koirien kaveria saada, mutta en usko siitä tulevan kauheaa rähjääjääkään. Vahtiviettiä Gatsbyllä on jonkun verran, mutta yleensä se lähinnä innostuu vieraista. Pariin kertaan se on kuitenkin ihan uskottavasti esimerkiksi pimeällä ollut puolustuskannalla ovella haukkumassa.

Oikealla olevista kuvista kiitos kuuluu Jenny Söderlundille ja alavasemman kuvan on napannut Tuuli Oksalahti.
Gatsby on melkoisen päämäärätietoinen ja turhautuu melko helposti varsinkin kierrosten ollessa korkealla. Tämä näkyy esimerkiksi autossa huutamisena silloin, kun itse lähden muiden kanssa tekemään töitä. Samoin, jos sidon Käpyläisen puuhun ja se joutuu katselemaan minun treenaavan vaikka Eddien kanssa, niin huuto on herkässä. Omien koirien kanssa olen kuitenkin saanut odottamisen jalon taidon jo todella paljon paremmalle mallille. Lisäksi esimerkiksi maalimiesten perään piippaaminen väheni ällistyttävän nopeasti, kun en antanut lähtölupaa ennen hiljaisuutta. Nykyään se odottaa pääosin vieressäni hiljaa ja korkeintaan päästää ihan pienen piipahduksen. Se osaa odottaa hiljaa silloin, kun odottaminen on sen sen hetkinen työ. Turhaan odottaminen on Käpyläisestä aivan tyhmää! Vilkkaaksi koiraksi Gatsby on mielestäni ällistyttävänkin hyvä keskittymään sekä oikein mukavan perso ruualle ja innostunut leikkimisestä.

Oma tarkkaavainen rakas pikku höpsöttimeni! ♥ (Kuva Jenny Söderlund)
Olemme harrastaneet pääsääntöisesti pelastuskoirailua, missä Gatsby käyttää hienosti nenäänsä ja jaksaa tehdä töitä. Käpy taitaa olla melko itsenänen aussieksi, mikä näkyy välillä hieman liiankin tehokkaana irtoamisena! Lenkillä se pitää kyllä hyvin minua silmällä, mutta töitä tehdessä irtoaa tehokkaasti. Lisäksi olemme rally-tokoilleet emännän koettua TOKO innon totaalisen kuoleman muutama kuukausi sitten. Laji on hauska ja sopii mielestäni meille, sillä siinä on vaihtelevia tehtäviä sekä ratoja, jotka pitävät molempien mielenkiintoa yllä. Gatsby oppii todella nopeasti ja tekee ihailtavalla motivaatiolla myös rallya. Se on saanut monesti kiitosta molemmissa harrastuksissamme ominaisuuksistaan ja omastakin mielestäni aivan aiheesta! Halusin koiran, jonka kanssa vain omistajan taidot ja osaaminen on rajana ja sellaisen myös sain! Odotan innolla, millainen aikuinen pienestä pusuttelijastani vielä kehittyykään ♥

Mutta nyt alkoi tämä kaikki jaarittelu väsyttämään, joten tämä oli tässä tältä erää!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Remppailua

Koirilla on ollut melkoisen tylsää viime päivinä. Menevän viikonlopun jälkeen omistaja on lähinnä remppaillut ja kun päivästä käyttää 12 tuntia keittiön parissa äheltämiseen, niin koirille jää aikaa melkoisen vähän. Eddietä remppaaminen ei ole häirinnyt yhtään. Se nukkuu, käy välillä kurkkaamassa ettei ruokaa vain sattumoisin olisi tarjolla ja päivystää namuja naapureilta aidan äärellä. Fero on haukkunut vierailevat remppa-apulaiset, mutta muuten iso hoffilainen on suhtautunut erittäin tyynesti kaikkeen. Näitä reaktioita osasinkin odottaa. Gatsby sen sijaa on yllättänyt positiivisesti! Se on kestänyt tekemättömyyden yllättävän hyvin. Toisaalta se viihdyttää itseään osallistumalla niin paljon, kun ihmiset vain antavat. Keittiönkaappeja kootessamme se kävi kiipeilemässä syleihin, pusutti ja olisi halunnut muuttaa jokaiseen valmistuvaan kaappiin asumaan. Eilen se yritti komennella itselleen enemmän huomiota, mutta melko pienellä sekin meni ohi. Parhaiten tylsistyminen on ehkä näkynyt siinä, että Gatsby on todella sinnikkäästi komennellut Feroa leikkimään kanssaan ja Fero on myös leikkiin lähtenyt! Koska en ikinä onnistu saamaan kännykkäkamerallani mitään fiksuja kuvia paineista, niin tässä pieni video höpsöliineitä:








Tänään onneksi tahti muuttui Käpyläisen mukaisemmaksi eli pelastuskoiratreenit kutsuivat! Treenit kuitenkin menivät nätisti ilmaistuna pepulleen. Gatsbyllä oli aivan törkeä vauhti, se löysi pisimmällä olleen maalimiehen ensin eikä sitten ilmaissut löytöään. Aluksi luulin Gatsbyn hukanneen maalimiehen piilon pitkällä matkalla, mutta se viipotti menemään omiaan ja lopulta istui jalkojeni juureen aivan tyytyväisenä. Maalimies oli myös ohjeistukseni mukaan kieltänyt ryysäävää koiraa, joten en tiedä voiko tällä olla merkitystä asiaan. Ehkei Käpy olekaan ihan niin kierroksilla, että kestäisi kieltoja? Toiselle maalimiehelle taas löydettiin, mutta siihen sekin sitten jäi. Notsatin ja vein Käpyläisen aivan lähelle viimeistä ja lähetin siitä. Aluksi teini kaahotti menemään omiaan, joten kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa maalimiehen kieltäessä Gatsby istui viereen ja jopa komensi haukulla tylsää ukkelia! 


Koira joutui autoon, mistä se ei tuntunut olevan edes pahoillaan. Kiljui toki perään ihan vain huvikseen muiden tehdessä töitä... Treenien lopuksi otimme Käpyläiselle uuden yrityksen. Tällä kertaa yksitellen ja  näkölähdöillä. Ensimmäinen toimikin suhteellisen hyvin vaikkakin jouduin pyytämään haukkua ja tyyppi jäi pönöttämään maalimiehelle sahauksen sijaan. Toinen pujahti tällä välin ja hänen luonaan käytiin, mutta jätettiin puskaan. Otin järeät aseet käyttöön ja pyysin iki-ihanaa Iristä maalimieheksi (olemme treeneilleet keskenämme niin paljon, ettemme käytä toisiamme jos muitakin on). Iris juoksi karkuun, minä hetsasin (sain jopa turhautuneen rääkäisyn koirastani) ja kun fokus oli kunnolla Irikselle, niin päästin koiran menemään. Hyvin toimi ja "näytä" sanan jälkeen Iris palkkasi. Loppuun vielä kauhia riehuminen kivan lelun kanssa! Eiköhän tästä motivaaito kohonnut? Ensi kerralla otetaan simppeliä (muttei liian tylsää) treeniä hirrrrveän kivalla asenteella! 

Loppukoonnin ajan Käpyläinen sai hengailla ihmisten keskellä ja käyttäytyi jopa ihan hyvin. Sitä sai silittää jopa kyykyssä ilman että heti olisi joutunut pusuhyökkäyksen kohteeksi (uhreilta ei tosin kokonaan vältytty). Treenikaveri kehaisi mieltälämmittävästi, että Käpyläisessä on ihan ainesta kyllä hommaan ja taistelutahtoa tuntuu löytyvän :)  Kuten normaalistikin, Gatsby sai riehua belgien kanssa treenien päätteeksi. Hieman nuoret urokset jäykistelivät aluksi, mutta isoimmilta ärripurreilta vältyttiin. Kyllä se tästä tasoittuu :)


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Gatsbyn ensimmäiset rally-toko kisat Lempäälässä 12.7.2014





Unohdin edellisestä postauksesta videon eli tässä meidän suoritus!

Lisäksi toivoisin, että olisi sannut isäni ilmeen videolle, kun hän tajusi että olen menossa koirakisoihin Gatsbyn kanssa. Isä yritti epätoivoisesti peittää hölmistyneen ilmeensä kysyessään että "menet siis kisoihin tuon koiran kanssa?" Olimme juuri saapuneet hyppien, huutaen ja pusuttaen vahempieni luokse ja isä ei millään pystynyt kuvittelemaan Käpystä olevan mihinkään. Kannatus jatkui kotiin illalla saavuttuamme, kun laitoin isäni arvaamaan, paljonko saimme sadasta pisteestä. Sain hieman ylpeillä ja härnätä epäuskoista isukkiani, kun hänen arvauksensa saavutuksestamme heitti vaivaiset 29 pistettä!

Virallista rallya!

Saumatonta yhteistyötä :D (Kuva Jenny Söderlund)
Eilen se sitten tapahtui eli korkkasimme pienen paimeneni kanssa kisauramme ihan virallisesti! Möllikisoissa olin oppinut, että kaveri saattaa haahuilla ja niin tapahtui nytkin. Erityisen suuri häiriö oli haukkuva koira, joka oli selvästi omaan nurkkaansa veteäytynyt ei ehkä parhaiden sosiaalisten taitojensa takia. Käpy ei sen haukuista oikein välittänyt ja kerran ihaili radan keskellä seisovia tuomaristoa sekä kannatusjoukkojamme kentän laidalla. Puutteellista yhteistyötä tipahteli ja kerran hihna kiristyi. Keskittyessään tuo teki aivan upeasti eikä uusimisiin ollut tarvetta vaan itse liikkeet menivät melkoisen tyylipuhtaasti! Kumpikaan meistä ei mokannut mitään katastrofaalisesti eli uskalletaan mennä kisoihin vastakin! Loppusaldo oli 94/100 ja suuri helpotuksen huokaus omistajalta ;) Tuomari lappuja antaessaan kehaisi vielä, että "tosi iloista menoa!" 

Hyviäkin pätkiä toki löytyi! (Kuva Jenny Söderlund)
Muutenkin ekat kisat menivät hyvin. En eksynyt kisapaikkaa etsiessä ja olin siellä ajoissa! Lisäksi Gatsby yllätti positiivisesti sekä odotellessa (melkoisen rauhallisesti, ainoastaan ihanan stabyhounin perään välillä kinuten) ja se käyttäytyi suorastaan sivistyneesti säkäkorkeutta mitattaessa sekä mikrosirua etsittäessä. Mittaaja ei saanut pompum pomppua tai pusua osakseen! Tosin virallinen mittaus meinasi Gatsbyn olevan ensin alle 50 cm ja sitten ehkä hieman yli. En tiedä kuinka surkeasti olen mittailut koiraani, mutta tulos heitti noin viidellä sentillä. Lisäksi Gatsby on meitä kannattamaan tulleita siskojaan korkeampi ja nekin omistajiensa mittausten mukaan ovat täten Käpyä korkeampia. Ota tästäkin selvää!

Kauhukolmikko Ilo, Gatsby ja Priya (Kuva Jenny Söderlund)
Mutta kun kerta aiheeseen päästiin, niin haluan kiittää todellakin isosti kannustajiani Milliä ja Jennyä! Aluksi epäilin ottavani paineita tutuista katsomossa, mutta sainkin läjä päin tsemppausta! Lisäksi Milli kuvasi ratamme ja Jenny otti upeita kuvia koirista koko päivän! Milli toivotti meidät Herwoodissa hampurilaisen kera tervetulleiksi. Voisiko päivä paremmin alkaa? :D Gatsby pääsi ennen kisaa hihnalenkkeilemään Priya siskonsa kanssa ja tämä meni odotettua huomattavasti paremmin. Syynä varmasti Priyan hieman rauhallisempi luonne. Sisko otti minut asunnossa hyvin tyynesti vastaan; tervehti viileästi ovella ja vetäytyi sitten pallonsa kanssa pesäänsä. Olin aivan ällikällä lyöty! Meillä vieraat otetaan sellaisen häsellyksen voimin vastaan, että epäilin Priyan olevan vähintään sairas :D

Heitä jo se keppi!!! (Kuva Jenny Söderlund)
Jenny ja Ilo tapasviat meidät kisapaikalla ja Ilo pisti veljensä kuriin ja järjestykseen! Ei ollut ihan aussie-hymy mitä Ilo veikalleen väläytteli. Gatsby leikki pientä maan matosta, mutta oli kovin kiinnostunut tyttöjen pyllyistä ja keksi ovelia hetkiä käydä niitä tutkimassa. Hyvin se kuitenkin kuunteli narttulaumamme kommennusta, kun siskot saivat tukijoukkoja kolmesta ihmisestä :) Kisan jälkeen kävimme kivalla yhteislenkillä, jonka varrella oli monia kuraojia läträttäväksi. Onneksi löytyi myös puhtaampia vesiä ihan kunnon uimiseen. Gatsby oli ahnain keppien perään säntääjä ja olipa sillä kertaalleen kaksikin keppiä suussaan uidessa. Muuten se oli pässi kepistä ainoastaan kerran eli tähän sain olla tyytyväinen! 

Ahne possu! (Kuva Jenny Söderlund)
Gatsby pääsi hyvin siskojensa leikkeihin mukaan, tosin turhan usein leikki tuppasi olemaan "Hei Ilo, kiusataanko Priyaa?" Hyvin tulivat sisaruset kuitenkin toimeen ja leikit menivät yksiin. Upeasti malttoivat myös yhdessä poseerata kameralle ja hakeutua omistajiensa viereen ihmisten ja toisten koirien ohituksien ajaksi. Kyllä oli huisi päivä kaiken kaikkiaan aivan mahtavassa seurassa! 

Fiksu kurainen koira kiittää myös kivasta päivästä :D (Kuva Jenny Söderlund) 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Ei aina voi edistyä

Käpyläisellä on mennyt viime aikoina yleisesti ottaen kaikki treenit hyvin. Erityisesti pelastuskoirailussa olen ollut todella tyytyväinen sen edistymiseen. Noh, tänään oli hieman erilainen päivä... En oikein tiedä miksi, mutta ensinnäkin Gatsby huusi autossa enemmän kuin vähään aikaan. Sitten se inisi ulos päästyään maalimiesten perään, mutta malttoi kuitenkin odottaa maassa käskyn alla lähetyslupaa hyvin. Ryysääminen oli taas onneksi vähäisempää (yksi kolmesta säästyi edes yrityksiltä!), mutta ilmaiseminen takkusi hieman. Ensimmäinen kulki normaalisti, mutta toiselle se irtosi kauas eikä enää meinannut irrota "näytä" sanalla takaisin vaan jäi himmailemaan luokseni sekä haukkui paljon. Viimeisellä ei mainannut irrota haukkua vaan poikkeli tuijotteli vaan vierellä. Sitten kun pyysin haukkua, niin se oli kyllä melkoinen rääkäisy. Olin siis onnistunut varmaan paineistamaan sen liiallisella ohjauksellani (esim edellisellä useammalla "näytä" käskyllä yms.) 

Treeneistä jäi vähän outo fiilis. Hyvin Gatsby etsi ja hienosti irtosi, mutta piti huolen siitä, että tiesi myös, missä itse menin. Ilmaisu takkusi ja sahaaminen myös (jota ehkä pyysin liikaa?) En nyt mitenkään huolissani ole, mutta koitan ensi kerralla malttaa paremmin pitää pärstäni kiinni, jos se vaikka auttaisi. Loppuun Käpy sai taas juosta Jedin ja Wictorin kanssa, mutta se oli oudon ihmishakuisella tuulella. Se kävi useampaan kertaan ihan kunnolla hyppimässä päälleni, mikä oli outoa. Kerran se sai Wictorilta nuhteita ja otti ne "olen pieni maan matonen" asenteella vastaan. Autolla (ei edes omalla) seisoskellessamme ja koiria juottaessamme, Käpyli päätti urista molemmille belgeille kepistä, jonka olin käskenyt sen tiputtamaan (muttapieni jästi piti sen uhmakkaasti suussaan). Annoin teinini ymmärtää, etten arvostanut sen ärinöitä tälläkään kertaa. Maltillisesti Gastby kuitenkin odotti vuoroaan Iriksen käden käydessä namitaskulla. Ärinää oli vähemmän kuin viimeksi ja loppu oli taas rauhallinen. Eiköhän poikien ystävyyssuhde jatku vielä pitkään varsinkin, kun hormonieläimeni tuosta tasoittuu :)

Sain tänään myös vihdoin uuden treenirepun! Edellisen kun Fero on joskus ahkeroinut hieman repaleiseen kuntoon. Siinä tosin oli kätevää, kun kaikista kolmesta taskusta pääsi vain siihen yhteen isoon taskuun. Kuka haluaisikaan pitää esimerkiksi kännykkäänsä erillään haisevista koiranherkuista!?

Kylläpäs blogger tekee repusta sinisen! Se on meinaanoikeastisellainen siniharmaa. Mutta tärkeintä on tuo hieno logo pikku Käpyläisen nimellä! 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Häiriötreeniä

Tänään kävimme taas vierailemassa eri rally ryhmässä kuin missä normisti treenaamme. Kuinkas sattuikaan ryhmässä treenasi myös Gatsbyn velipuoli Nova, joka on Gatsbylle yleensä aivan ylitsepääsemätön häiriötekijä. Viimeksi ollessamme samoissa pelastuskoira treeneissä emme kovinkaan mallikkaasti ohittaneet vuoroaan odottavaa Minnaa ja Novaa... Muutenkin armoton huuto on ollut Käpyläisen normaali olotila Novan perään eli olin hieman skeptinen treenien sujuvuudesta.

Mutta mitä vielä! Pieni teinini yllätti minut aivan totaalisesti! Autossa ensin huudettiin normaalia enemmän, mutta sieltä päästyä mentiin jopa Novasta ohi ihan nätisti. Nova sai jopa hengata ilman peräänhuuteluita meistä hieman kauempana. Molemmat hieman piippailivat, mutta odottamaani älymölyä ei koirastani kuitenkaan irronnut ja kohta se olikin ihan hipihiljaa ja odotti nätisti käskyn alla tai teki kanssani töitä. Radallakin hitaasti seuruussa Gatsby hieman katseli Novan leikkimisen perään, mutta piti paikkansa rinnallani ja palautti jopa kontaktin! En voi sanoin kuvailla kuinka hyvä mieli pienen super pätevyydestä itselleni tulikaan! 

Teimme radan kolmesti ja ensin palkkasin normaalisti, toisella kerralla vain muutaman kerran ja viimeisellä en kertaakaan. Uskomatonta, mutta totta, viimeinen oli meidän paras! Jotenkin itsellä hieman se rytmi kärsii välipalkkauksista ja sain pidettyä meillä hyvän vauhdin koko ajan, mikä osittain piti äpyläisenkin varpaillaan! Se hieman jätätti spiraalissa ja pujottelussa alkuun ja olin itse sitten kuulemma ruvennut sipsuttamaan koiraani odotellen. Mutta kun otin reippaita askeleita ja luotin siihen, että kyllä se sieltä tulee, niin tulihan se!

Suuntaamme tämän viikon lauantaina iltapäivällä Lempäälään meidän ensimmäisiin virallisiin rally kisoihin. Jos kisat menevät yhtään kuin treenit tänään, niin olisin aivan tohkeissani! En pelkää juurikaan, ettemmekö tulosta saisi (ellen sitten itse mokaa jotain aivan totaalisesti), mutta hieman jännittää koiran keskittymiskyvyn ylläpito varsinkin helteessä, mitä on viikonlopuksi povattu. Tiedän, että koira osaa. Se osaa todella hienosti. Nyt kun minä vain onnistun saamaan sen siitä kisoissa irti ja pääsen näyttämään tuomarille, miten hieno pieni minulla onkaan! ♥

Loppukevennys pienestä uimaristani ja sen surullisesta ilmeestö, kun ei taaskaan ollut ekana kepillä (Kuva Jenna Oinonen)

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Wirnistelevää wipellystä

Tänään suunnattiin kasvattajan luokse ja tutustumaan uusimpaan satsiin Wirnistelijöitä. Koiranpennut on sitten ällöttäviä :D Pentujen ihailun lisäksi ohjelmaan kuului hakuilua. Oli taas kiva nähdä erilaista hakuilua ja Gatsby pääsi näyttämään, mitä itse olemme treenanneet. Käpylle katosi valmiiksi neljä nakkivarasta (Milliä lainaten) ja kuumuudesta huolimatta Gatsby työskenteli hyvin. Hieman laiskemminhan se liikkui kuin normaalisti ja sahausta ei jaksanut tarjota (enkä siihen myöskään painostanut). Kaikki kuitenkin löytyivät ja saivat muutaman Gatsby pusun palkaksi piiloutumisestaan. 

Söpöilyä :D (Kuva Maija Piippo)
Ennen hakuilua Gatsby pääsi riehumaan kolmen siskonsa kanssa ja tytöt kiinnostivat pientä hormoni pesäkettäni. Jätti aika hyvin kuitenkin käskystä rauhaan ja onneksi tytöt olivat melkoisen nopeita :) Kiksimis- yrityksiä tuli muutama, mutta onneksi sain kielloilleni myös siskoilta vahvistetta, joten melkoisen hyvin meni tämä. Hoppu-puoliveikka selvästi myös huomasi Gatsbyn orastavan miehisyyden ja hieman ojensi kilpailijaansa ;) Hyvin meni kuitenkin isossa koiralaumassa Käpyläisellä eikä se pässeillyt esim kepeistä kertaakaan. Hieman se oli välillä pihalla koirien käydessä uimassa, sillä se ei osannut päättää jahtaisiko siskojaan, rynnistäisikö muuten vain metsässä vai yrittäisikö olla ekana veteen heitetyllä kepillä. Raiku-siskopuoli oli aivan uskomaton uimati ja Käpy jäi auttamattomasti kakkoseksi! Patriin otteeseen Gatsby kävi nuuskuttamassa ihan mukavan rauhallisesti myös pikkupentusia, mutta sitten se temmelsi toisen koiran mukana pentusten päälle... Loppu silauksena pieni possu vielä ravisteli pupsien ylle... Mutta tosi kiva päivä oli ja mukavia uusia (sekä vanhoja) ihmisiäkin tuli ilahdutettua itselläni :D

Vesipetomaani! (Kuva Maija Piippo)

Muutenkin viikonloppuun sisältyi uusia kokemuksia, sillä Gatsby oli ensimmäistä kertaa ihan vahtimatta vanhemmillani, minun hurvitellessa ystäväiseni häissä. Yritin eristää se hieman pienempää alueeseen, mutta yöllä minua oli kaikki kolme koiraa ovella vastassa. Tästä seuraamuksena oli hieman hampaita nähnyt kenkä (ei tietenkään oma vaan äitini...) ja veljeni vaimon tekemien koristeiden pureskelu. Muuten se oli ollut nätisti ja tänään suunnatessani veljeni lapsien syntymäpäiville, Gatsby jäi ihan suosiolla vapaaksi koko huusholliin. Hienosti oli tällä kertaa mennyt! Osasin myös nyt levittää leluja hieman laajemmalle alueelle, mikä yleensä auttaa. Lisäksi tuntuu siltä, että talo on tullut nyt tutuksi eikä sinne jännitä enää yksin jäädä. Tämä on oikein hienoa tulevan kannalta, kun joku kerta lahjon ja kinuan vanhempiani Gatsby-vahtiin :D

Etsi Käpy kuvasta :D (Kuva Maija Piippo)


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Rallykisoihin valmistautumista

Pääsimme onneksi treenaamaan muiden ryhmiin pariksi kerraksi rallya, sillä Tampereen kisat lähestyvät uhkaavasti. Alkuun Gatsby haahuili hieman, mutta syy oli varmaan oudosta kuumuudesta hieman nuupahtanut, sillä treenaamiseen tuli eri intoa sen käytyä lätäkössä juomassa ja kahlaamassa kesken suorituksen. Mitäs en koittanut juottaa sitä, kun otin se ulos autosta? Tankkauksen jälkeen Käpy kuitenkin skarppasi ja teki upeasti töitä loppu radan! Toisella kierroksella vire oli kunnossa koko ajan ja se saikin kehuja kouluttajaltamme. Totesi, ettei meillä ole mitään jännitettävää kisoissa :) Taitava pienihän e on, sitä ei ole kieltäminen! ♥ Nyt kun se lopettaisi teineilyn ja keskittyisi hajuihin hieman vähemmän... 

Odottaminen autossa sujui kivasti. Annoin sille erilaisen luun ja sitä se jäikin yllättävän rauhassa mussuttamaan. Olen meinaan peittänyt nykyään pelastuskoira treeneissä häkin, jotta huuto hieman vähenisi. Tuon ongelmahan on se, että jos se näkee muiden tekevän, niin huuto on taattua. Tai oikeastaan jos se näkee minun tekevän muiden koirien kanssa. Torstain treeneissä joku puuhakas oli meinaan repinyt lakanan osittain häkkiin sisään ja aika tehokkaasti siis poistanut itseltään näkösuojan. Kuitenkin minun ollessa puskassa maalimiehenä ja toisten treenaajien hakiessa koiriaan autosta yms. oli pieni ollut ihan hiljaa. Se siis pystyy siihen! 

MInäkö äänekäs? Nyt en tajua!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pieni pelastuskoira

Tänään pelastimme jälleen ja hyvin jatkui voittoputkemme. Gatsbyllä on hienosti palat kohdallaan hommassa ja nyt se myös osaa ne yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Tänään kävimme aivan uudella alueella, jonne katosi kolme henkilöä kerralla. Kumpikaan ei tiennyt, missä puskassa immeiset lymysivät. Gatsby irtosi hyvin, mutta oli tuttuun tapaan kuulolla silti. Alueella kun liikkui kohtuullisesti myös harrastusporukkaamme kuulumatonta populaa. Ryysääminenkin rajoittui yhteen tai kahteen hypähdykseen seisovilla maalimiehillä. Ennenhän tuo on siis hyppinyt sitkeästi niin kauan kunnes onnistuu pusuttamaan uhrinsa puolikuoliaiksi... Tämä siis jo vähenemään päin! Kerran ilmaisemaan tullessaan koira vain köhähtikin jotain kurkustaan, joten jouduin pyytämään siltä kunnon haukun. Muuten sujui kertominen ja sahaaminenkin oikein kivasti! Nyt vain erilaisia piiloja harjoittelemaan :) Tosin minun pitäisi katsoa mihin piiloudun sillä onnistuin iskemään käteni suoraan nokkoseen...

Tällä kertaa eivä Gatsbyn loppupalkat (Jedi ja Wictor) olleetkaan treenissä, mutta onneksi Gatsby pääsi purkamaan energiaansa ensin sitä hyvin vähän arvostavien tyttöjen liehittelyyn (ja samalla omistajan käden irti kiskomiseen hihnaan kun oli joutunut) ja sitten kahdeksan viikkoisen pienen pentu palleroisen kiusaamiseen. Pentu oli oikein reipas vaikka isompi otus sen ympärillä hääräsi ja haukkuikin. Olin oikein tyytyväinen kuinka nätisti Gatsby pennun kanssa oli! Viimeksi pieni pentu kun oli sen mielestä kiva saalistus kohde... Välillä Gatsby pientä rinnallaan tuuppasi, mutta ei esimerkiksi ollenkaan yrittänyt tassuilla tai hampailla toiselle kyytiä antaa. Tajusi jopa olevansa varmaan vähän isompi ;) 

Feron masu voi edelleen hyvin Eukanuban voimalla. Se on tosin alkanut olemaan puuhakkaampi kotosalla ja selvästi pureskeltavan tarpeessa. Hoffilainen oli ihan varta vasten meinaan avannut keittiössä laatikon ja pureskellut elmukelmurullan käyttökelvottomaksi. Keskimäärin sen yksinolot ovat tosin olleet oikein mallikkaita ja tötsättömiä, sillä se on jättänyt tassunsa hienosti rauhaan!

Gatsbyn kanssa olen myös TOKOillut hieman. Jotenkin ahdistaa tulevat rally-toko kisat, joten välillä on otettava niiden liikkeiden hinkuttamisesta lomaa. Nouto sujuu jo paremmin! Gatsby tuo kapulan hienosti, mutta tuppaa tiputtamaan sen liian nopeasti (tähdäten yleensä varpailleni...) Mutta kapulan suuhun ottamisessa ei ole enää ongelmia, mikä on meille edistystä ja isosti :) Liikkeestä istuminen sujuu myös mukavasti. Olen hieman sisällyttänyt tähän rallya kutsumalla koiran vielä liikkuessani ja pyytämällä, kummalta puolelta pääsee palkalle. Lisäksi ruoka-aika hyödynnetään nykyään tehokkaammin. Ennen riitti joko sivulla istuminen tai maassa makaaminen kupin lähellä ja kontaktin pito muutamasta sekunnista minuuttiin. Nyt olen laittanut kupin lattialle ja esim seuruuttanut siitä kauemmaksi. Eilen illalla Käpyläinen piippasi aika komeasti eikä meinanut pitää rintamasuuntaa, jos kuppi jäi selän taakse, mutta kun ruokaa ei saanunt ellei tehnyt hommiaan kunnolla, niin kyllä se siitä suttaantui :) 

Tänään lenkillä päädyin ottamaan kaikille pojille minuutin paikkamakuun ihan lähekkäin. Eddie lähti heti alkuun perääni, mutta palautin sen. Fero ja Gatsby kestivät loistavasti tollerin häiriköinnit! Muutenkin oli lähinnä Gatsbyn vika, että pojat tämmöiseen ryppääseen päätyivät; se kun meni maahan melkein Fero viereen käskiessäni Feroa maahan. Tarkkaavainen pieni! :) Minuutin makasivat kauniisti, jonka jälkeen välipalkkasin ja räpsäisin pari kuvaa, joista tässä yksi: