Pikapäivitys

Tämän päivän pelastuskoiratreenit  menivät oikein kivasti! Sadekin laantui kuin ihmeen voimalla ja itse säilyn suhteellisen kuivana. Koirahan kävi lätäköissä uimassa ja märissä puskissa rämpimässä, joten se oli kyllä oikein uitetun näköinen ;) Mutta siis niihin reeneihin! Gatsby sai kaksi kierrosta, molemmilla neljä maalimiestä. Ensimmäisellä vuorolla maalimiehet palkkasivat ja Käpyn vauhti ja motivaatio olivat ihanaa katsottavaa. Ryykäämistä tapahtui, muttei jäänyt samalla tavalla määlimiehellä hyppimään kuin aiemmin. Enemmänkin se halusi antaa pikaiset pusut, varmaan ettei maalimies hätäänny siitä, että pieni pinkoo kohta pois ;) Onpahan maalimiehellä jotain tekemistä koiran paluuta odottaessa kun voi joko pyyhkiä naamaansa tai hieroa nenäänsä, jota päin lähes 20 kiloa innokasta pusukonetta on juuri mäsähtänyt. Haukku irtosi taas hyvin, mutta pari kertaa liian kaukana itsestäni. Tällöin en hyväksynyt (tosin Gatsby hyväksyi ihan itse oman toimintansa ja lähti maalimiehelle takaisin) ja hyvin se tuli takaisin, pyysin lähemmäs ja siinä sitten haukut. Tarttee kiinnittää huomiota, ettei tästä kehkeydy onkelmaa! Hieman enemmän oli myös etsimistä, sillä yksi maalimies pujahti ekalla kierroksella piiloon pojun näkemättä. Lähettäessäni Gatsbyä se oli jokseenkin hämmentyneen näköinen, kun nyt on tehty paljon näkölähtöjä, mutta meno varmentui heti kun haju tuli nekkuun.

Toisella kierroksella palkkasin itse ja Gatsby kesti sen ainakin mielestäni hyvin! Vauhti säilyi ja into myös. Sahaustakin näkyi vaikken sitä nyt vaatinut siltä yhtään. Maalimiehet pujahtelivat piiloihinsa koiran näkemättä eli vaikeutimme kahta asiaa ahneesti samaan aikaan. Tuuli oli kuitenkin todella suotuisa ja paikat tutut, joten ongelmia ei esiintynyt. Kerran se hukkasi maalimiehen tultuaan luokseni. Maassa oli kolme kauhaa (sellaisen ison koneen siis) ja yhden sisällä oli ihminen. Hiemna tuotti päänvaivaa pienelle ihmisen löytäminen ja takaisin se ei sitten ihan osannutkaan. Tai no, se vei minut tyytyväisenä kauhan taakse. Lähetin sen uudestaan etsimään ja kohta minut haettiin kauhan toiselle puolelle. Olin jälleen todella tyytyväinen Gatsbyyn! Meille on tullut taas ilo tähän tekemiseen eikä laamailusta ole enää tietoakaan! Itselläkin on varma olo ja niin on koirallakin. Tuntuu siltä, että osaan (ja saan) auttaa sitä tarvittaessa, jolloin yhteistyö toimii ja yleinen meininki on harvinaisen mukavata :)

Minun pieni mussukkaiseni! Niin herttaisena ♥ (Kuva Minna Karjalainen)

Feron masu on edelleen kuralla ripulilääkkeistä huolimatta. Aikaisemmin ne tehosivat mielestäni nopeammin? Huomenna taidan taas pirautella lääkäriin.

Suuri sorsakoira

Nyt sateen ja kylmän keskellä tätä kirjoitellessa tuntuu melkein mahdottomalta, että vasta viikonloppuna olimme karvapoppoon kanssa läkähtymispisteessä. Eddie lenkkeili super laiskasti eikä Feronkaan menossa ollut kehumista. Niinpä lauantaina kun kyllästyin Gatsbyn säälittäviin "tehtäiskö jotain?"-tuijotteluihin, nappasin vain sen mukaani ja suuntasimme metsään nuorukaisen uittaminen mielessä. Ihmisiä oli eksynyt paikalle niin paljon, ettei paikkaa meinannutkaan noin vain löytyä. Kivasti Gatsby meni vapaanakin kuitenkin ihmisten ohi pyynnöstä, ainostaan uimassa olleet lapset olivat hieman liian mielenkiintoisia, joten niiden ajaksi herra joutui hihnaan. Näimme myös äiti sorsan poikueineen. Hienosti taas Gatsby kuunteli "ohi" käskyä ja katseli kanssani lintusia.Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kehoitin sitäkin jatkamaan matkaa kanssani päätti Käpyläisen sisäinen sorsakoira nostaa nokkaansa. Koira vilkaisi muhun ja ennen kuin ehdin toistaa "mennään" käskyn, tuo mokoma oli jo loikannut Tarzanin tavoin järveen. Emosorsa onneksi veti huomion itseensä ja uitti sitten pientä mänttipäätäni useamman kymmenen metriä (onneksi rantaa pitkin) kauemmas poikueestaan. Aina välillä siniset pikku simmut tapasivat katseeni, jolloin aloin kutsumaan koiraa, mutta pienen säälittävän "en nyt ehdi" vingahduksen saattelemana jahti vain jatkui... En tiedä alkoiko tuolta voimat loppua vai mikä jahdin lopulta sai päätökseen, mutta vihdoin luokseni saapui melkoisen tyytyväisen näköinen märkä otus. Eihän sitä voinut tässä vaiheessa enää kuin kehua, mutta hihnaan se joutui varmuudeksi kuitenkin ennen kuin oltiin tarpeeksi kaukana järvestä. 

Kuin uitetut koirat

Sunnuntaina uitin koko kolmikon ilman sorsa välikohtauksia! Fero tosin olisi mielellään syönyt järven poukamaan kerääntynyttä siitepölyä. Gatsby yritti Eddiellä surffausta ja sen jälkeen kun se oli Feroltakin vienyt pallon, päätin ottaa jokaiselle rauhallisen oman uintivuoron. Gatsby pääsi siis harjoittelemaan puussa rääkymistä jota myös odotteluksi kutsutaan. Aluksi se meinasi hirttää itsensä, sitten se alkoi käydä Fero hermoille, joka komensi rääkyvää kakaraa ja tämän jälkeen Gatsby kokeili kostoksi kampata hoffilaisen omalla hihnallaan... Kiellosta se lopetti aina hetkeksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun joku toinen molskahti veteen sen itsekontrolli petti. Kävin neuvottelemassa sen kanssa huutamisesta ja lopulta se makasi käskyn alla huomattavasti rauhallisemmin. Välillä piippasi ja nousi, mutta pidin sitä silmällä ja komensin heti takaisin ja taisin saada pienen erävoiton odottelun jalon taidon opettelussa.

Ainakin odottelu meinaan sujui maanantain rallytokossa. Vuorojemme väleissä meinaan harjoittelimme nimenomaa käskyn alla odottelua. Häkissähän tuo odottaa rallyssa suht rauhallisena. Alkuun saattaa minuutin huutaa, mutta sitten ei enää rääy perään. Sain olla erittäin tyytyväinen, kun istuin itse avoimen takaluukun reunalle ja pyysin koiran sinne varjoon makaamaan. Sieltä se sitten parin muistutuskerran jälkeen katseli levollisena kun naapuriautosta otettiin koira, sen kanssa hieman lämmiteltiin, sitä kehuttiin jne. Lisäksi cockeri omistajineen tulivat ihan meidän luukulle juttelemaan eikö tuota tarvinnut edes muistuttaa makoilusta! Ja sen asenne oli juuri oikea siinäkin mielessä, että aikaisemmin meillä on ollut ongelmana se, että jos koitan pitää sitä käskyn alla niin tuo sitten napittaa silmiin koko ajan ja on "töissä". Nyt se odotti hienosti ja säästi energiaansa meidän vuoroa varten! Pätevä pikku poju!

Alla on taas kuva radasta. Ekassa pujottelussa kaadoimme tötsän, tokassa pujottelussa maassa oli joku pahviroska jota Gatsby olisi ehdottomasti halunnut tutkia ja se lähtikin hieman omille teilleen. Hyvin korjasi tippuneen kontaktin pyynnöstä, mutta takaisin pujotellessa sama roska oli taas käytävä katsastamassa. Höpsö! Kouluttaja kuitenkin kehui, että piskuinen kuunteli häiriöistä huolimatta kivasti ja lähti mielellään taas kanssani tekemään. Lisäksi paikallaolo liikkeet menivät todella hienosti! Käpyä ei edes haitannut minun "mitä ihmettä mä nyt tän hihnan kanssa teen?" sähläykset kun kiersin sitä :) Tokalla kiekalla meitä ei neuvottu ja minä olisin ansainnut meille -10 pistettä menemällä pujotteluun sisään väärältä puolelta, hups! Onneksi pääsee näitä virheitäkin harjoittelemaan! Ensi viikolla on edessä kisanomaiset treenit ja kuulemma meidät arvostellaankin! Toivottavasti menevät kivasti, mutten saan kakkahalvauksen tulevista möllikisoista...

Feron masu on taas löysällä. Nähtävästi antibioottien voima loppui tänään, sillä kotona odotti erittäin löysää tavaraa kahdella eri matolla sekä yhdessä kengässä...  Soitin lääkäriin ja nyt jätetään nappula kokonaan pois. Kana-riisi dieetti odottaa ja varmaan myös jatkotutkimukset. Alkaa pikkuhiljaa huolustuttamaan ihan tosissaan tämä meno...

Gatsby on myös keksinyt itselleen tekemistä tänään. Se söi mopin sen muoviosan, mikä yhdistäisi sen varteen. Olin kiitollinen, ettei ripuleita tarttenut mopata lattialta vaan sai ihan kontata kakan perässä. Kiitos Käpyliini! Samoin sateenvarjoni oli jäänyt samaisten hampaiden ulottuviin eikä... Sitä ei tarvitse enää käyttää muuhun kuin roskiksen täyttämiseen. Pientähän nämä ovat ja tuo vasta harjoittelee, mutta ripulin ja yleisen työhön liittyvän stressin lisäksi en olisi tätä kaikkea varsinaisesti kaivannutkaan.

Avustetut treenit

Wirneen leirillä meitä tosiaan koulutti Sari Kärnä joka kehotti koiran auttamiseen. Pääsimme vihdoin eilen kokeilemaan uusia metodeja vanhassa tutussa porukassa ja ne toimivat ylläripylläri myös siellä! Gatsbyllä oli ihan huippu fiilis ja se kaipasi apuja edellistä kertaa vähemmän! Se irtosi hyvin, ryykäsi tutuja ihania ihmisiä hieman enemmän kuin leirin vieraita, mutta silti normaalia vähemmän! Edistystä siis! Gatsby tuli ilman kutsua luokse enkä ehtinyt edes pyytää haukkua kun sitä jo tarjottiin. Kerran tästä seurasi se, että Gatsby haukahti melko kaukana ja lähti omatoimisesti maalimiehelle. Siinä vaiheessa pyysin takaisin ja koira tuli tarpeeksi lähelle. Maalimies palkkasi taas ja tämä tuntui toimivan kivasti. Meno kuulemma näytti siltä vanhalta kunnon Gatsbyltä sen pikku lahnan sijaan, mikä minulla oli vielä viime torstaina mukana treeneissä. Ainoa ongelma oli oikeastaanse, että Gatsby oli vakuuttunut tiputtaneensa osan syötävästään yhteen puskaan palkkauksen yhteydessä ja kävikin tarkistamassa sen kahdesti silloin kuin olisi pitänyt jo ilmaista seuraavan löytyneen. Kivasti meni silti! Molempien mielestä :)

Välikevennyskuvat Wirneen leiriltä (Kuva Minna Karjalainen)

Otimme myös jäljennostoa, mutta meidän jäljestyksestä on niin kauan aikaa ettei Gatsby yhtään muistanut mitä "jälki" tarkoitti. Pienen jäljen päässä oli palkkapurkki ja tuuli kuljetti sen hajut paimenen nenään eli jäljestämisestä ei kai voi puhua vaikka minut hyvin purkille johdatettiinkin... Taidan pitäytyä lopun kepeissä, jotka merkkaavat sitä palkkaa, ettei tuo saa namihaju-apuja.

Ehkä Gatsbykin on kameraujo kuten omistajansa? Ainakin yksi lempileluista näkyy hyvin, kun Jenny niiden perään vähän aikaa sitten uteli! (Kuva Minna Karjalainen)

Samalla pieni päivitys yleisestä elosta. Kesä on hidastanut tolleri-papparaisen ja selvästi hoffinkin askel painaa kuumuudessa enemmän. Odotan siis innolla viikon päästä alkavaa lomaa, jolloin voin valvoa taas myöhempään ja lenkkeillä öisin kuten viime kesänäkin. Muuten papat ovat hyvässä kunnossa. Feronkin maha on antibioottien ansiosta rauhoittunut enkä ole enää joutunut siivoilemaan läijä kotona sekä mun on annettu nukkua kokonaisia öitä. Jos vaikka sitä painoakin vihdoinkin saisi tuolle lisää? Gatsby on saanut olla nyt yksinolot vapaana ja hyvin rauhallisesti on mennyt. Kännykän laturi oli silputtu ja tänään se oli kuljetellut kuivumassa olleita sukkia ympäriinsä, mutta kaikki olivat ihan ehjiä. Tämäkin asia tuottaa allekirjoittajalle tuutin täydeltä tyytyväisyyttä :)

Ps. Gatsbykin täytti kymmenen kuukautta ja ilmoitin sen mölli-rallytoko kisoihin. Tämän kunniaksi (ja töitä vältellessäni) päivitin banneriin hieman tuoreemman kuvan Käpyläisestä (joka on Minnan taitavaa käsialaa!)

Wirnistelevää elämää

Lentävä australialainen (Kuva Minna Karjalainen)

Perjantaina huristelimme osittain Minnan ja Novan kyydissä kohti Ylännettä ja Wirneen leiriä. Paikalla oli jos jokunen aussie, kun vahvuuksiin lukeutui 4/6 I-pentueen edustajaa sekä kaikki H-pennut. Lisäksi tietenkin mamsku-Nessa ja muutamaa muu vieraileva tähtönen (mukaan lukien pari vääränrotuista). Lajeista pääsimme kokeilemaan hakua, agilityä ja tokoa sekä tietenkin lenkkeilyä plus jokeen pulahtamista.

Lauantaina viihdyimmekin kymmenisen tuntia hakumetsässä. Mukana seitsemän koiraa ja kaikille kaksi kertaa. Oli kiva päästä katsomaan myös PK-hakua pelastuskoirailun sijaan. Aika eri maailma tuo PK-puoli. Meille onneksi järjestettiin samantyylistä treeniä kuin mihin olimme tottuneetkin. Gatsbyllä on alkanut ilmaisu vähän takuta ja nyt kouluttajan patistamana autoin sitä aika paljon sekä maalimies palkkasi "näytä" käskyn jälkeen. Gatsbyn vauhti parani huomattavasti kun tekemisen varmuus kasvoi silmissä! Jopa meidän surullisenkuuluisa maalimiehillä ryysääminen väheni ja vikalla ukolla Käpy kävi vain pikaisesti kääntymässä! Aivan mahtavan pätevä pieni poikkeli! ♥ Mietimmekin Minnan kanssa autossa treeneistä mökeille palatessa, että miksemme itse olleet tajunneet aikaisemmin koiran auttamista? Oli kiva saada varmaa ohjausta kouluttajalta joka sitten vielä toimi toivotusti! Tykkäsin :)

Joku ilkiä ihminen jarrutti Käpyn menoa! (Kuva Minna Karjalainen)

Sunnuntaina lämpötila nousi edelleen ja otimme rankan metsäpäivän jälkeen hieman rennommin. Otimme aamupalan jälkeen agilityä, joka oli Gatsbylle eka kerta ja itselleni eka kerta kymmeniseen vuoteen. Käpyläinen oli ihan liekeissä putkiin rynniessään ja haki hienosti matalalle hypylle. Nuorukainen innostui jopa nin paljon, että otti käsivarteni suuhun pariin otteeseen. Kielto, käsien passivoituminen sekä lelupalkka korjasivat tämän ongelman onneksi pian. Gatsby kokeili myös puomia, jolla sillä oli melkoinen vauhti! Hidastelin sitä pannasta ja melkein loppuun päästyään se jopa itse pysähtyi tajuttuaan olevansa aika korkealla. Pysähdys kesti ihan hetken ja loppuun mentiin taas reippaasti. Toiseen suuntaan mennessä ei epäröintiä tapahtunut! Myös keinu oli poitsun mielestä helppo nakki eikä sen liike tai ääni tuottanee ihmetystä. Pipsa hidasti tietenkin keinua ja antoi hyviä vinkkejä. Plus tuotti paljon päänvaivaa sanomalla, että Gatsby on sopivan kiihkeä ja nopea, joten siitä tulisi hyvä agikoira... Pieni sininen taisi rakastua lajiin ja itseänikin alkoi mietityttään, että ehkä sittenkin?

Niin helppoa, että kieltäkin ehtii näyttää! (Kuva Minna Karjalainen)

Tokoa emme ole tehneet pitkään aikaan ja into hieman lopahti parin kuukauden takaisin "minä olen kakoin ohjaaja ikinä"-treenien jälkeen. Pipsa kuitenkin kehui menoamme. Perusaseonto voisi olla hieman taaempana ja siihen saimmekin uuden kriteerin. Kiva, että saimme siitä palautetta tässä vaiheessa :) Seuruuseen voisi lisätä lisää vauhtia, mutta muuten sujui kuulemma hyvin. Kaukokäskyjen vaihdot saivat hyväksynnän vaikkakin Gatsby steppasi jostakin syystä sivulle välillä vaihdoissa. Luoksetulo oli erittäin vauhdikas, kuten lupailinkin :) Gatsby sai kehuja asenteestaan sekä kentällä tehdessä hiljaisuudestaan.

Ääntä meinaan löytyi välillä vähän liikaakin... Heti leirille saapuessamme alkoi pienellä sellainen huuto mekastus, ettei se tuntunut olevan edes samalla planeetalla kanssani. Laura-kasvattaja onneksi näytti, miten pojan voi maanpinallle palauttaa. Vaikka edes kasvattajan (joka on pennulle vähintään puolijumala) käskytyksen alla pennun suu ei heti hiljentynyt, niin muutaman hetken päästä Laura oli saanut Käpyläisen rauhoittumaan. Siltä kuulemma voi alkaa jo vaatimaan enemmän asioita. Kuulemma hyvä, että olen ollut varovainen ja vahvistanut suhdettamme sekä tehnyt yhteistyöstä hauskaa. Nyt saa alkaa opettaa, että mua pitää myös oikeasti totella ja sitten opetetaan, että vaikka mua tarviikin totella, niin silti voi olla sika kivaa. Pipsan opastuksella aion myös ottaa hiljaaolemisen harjoittelun tehokuurin viimeistään kesäloman alettua. Sen lisäksi, ettei autossa huutaminen ole kivaa kuultavaa, niin silloin koira myös väsyttää sekä stressaa itseään koko ajan lisää sen sijaan, että odottaisi rennosti. Koitetaan siis jättää kierrosten nousu tekemiseen eikä nostattaa niitä huutamalla.

HYÖKKÄYKSEEN! (Kuva Minna Karjalainen)

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva leiri ja opin paljon sekä sain varmuutta pariin asiaan, jotka olivat Käpyläisen suhteen askarruttaneet. Harmittamaan jäi se, että Gatsbyn siskoilla oli juoksuja ja muutenkin olimme aika jakautuneita kahteen ryhmään, sillä  puolet hakuilivat lauantaina ja puolet sunnuntaina. Olisi ollut ihana nähdä myös muut Iit vauhdissa! Lisäksi mökkimme oli hieman liian pieni Gatsbylle ja Novalle, joista jälkimmäinen menetti hermonsa pienempään veljeensä. Käpy joutuikin häkkiin yöksi, jossa se iihtyi muuten, mutta aamulla kuulin sen kynsien raapivan pahanenteisesti verkkoa Novan ja sen siskon Raikun leikkiessä. Läpihän tuo siis tuli. Harmitti muutenki, mutta kun häkki ei edes ollut oma... Anteeksi Minna! Lisäksi pöllin Minnalta kaksi lihapullaa sekä jätin yhden hänen hakurasioistaan autonkatolle, josta se sitten lensi metikköön... Avuliaat olivat sen käyneet onneksi noukkimassa! Lisäksi harmitti se, että Gatsby alkoi itse aktiivisesti urista Novalle sisällä ja velipuolelleen Shakelle piti uidessa ilmoittaa, että keppi oli sitten Käpyn omaisuutta! Shake ei ollut lähelläkään tai osoittanut edes kiinnsotutta mokomaa risua kohtaan... Hieman oli nuorukainen aina välillä kierroksilla, mutta keskittyikin sitten tekemiseen hienosti. Yleisesti sain olla siitä tyytyväinen ja olen edelleen :)

Agiliitäjä :) (Kuva Minna Karjalainen)

Tänään rallatettiin taas ja kivasti meni kuumuudesta huolimatta! Kolmannella kerralla mentiin jo aika rauhallisesti, mutta kouluttajalta sateli kehuja. Gatsbystä kuulemma näkee, että se rakastaa tehdä tätä hommaa ja se tekee hommia hyvin! Hitaasti seuratessa se kuulemma liikuttaa etutassujaan oikein söpön sulavasti ihan kuin se tanssisi! Onnea on taitava koira :)

Tämän päivän rata.

Putket oli huippu kivoja! (Kuva Minna Karjalainen)

Joku varmasti tahtois Käpyn aarteen! (Kuva Minna Karjalainen)

Mitä muutakaan ihminen tekisi kahdelta yöllä kuin pesisi kakkaa matosta?

Maanantaina oli taas rallyn vuoro ja tälläinen oli rata:

Kivasti sujui ja Gatsby sai taas kehuja esim hienosta pikku peppunsa pyörittelystä. Alkuun se otti pahasti häriötä vieressä omistajansa kanssa leikkivästä toisesta koirasta, mutta kun pääsi hommaan sisään, niin hienosti meni. Sain vinkiksi aktivoida sen työmoodiin tekemällä vähän aikaa ennen omaa vuoroa yksittäisiä liikkeitä. Nuorukainen kun lähtee kivasti tekemiseen mukaan kunhan vaan tehdään kunnolla :) 

Olen nyt hieman salaa haaveillut josko lähtisimme Gatsbyn kanssa jossakin vaiheessa kisojakin koittamaan. Kysäisin ohjaajamme mielipidettä asiasta ja saimme potkun peppuun, että sinne vaan! Mietin vähän sitä palkkaamattomuutta ja ohjaajamme sanoi Gatsbyn palkkautuvan selvästi kehuistani erityisesti kun kehun sitä kunnolla jostakin minkä se teki juuri mahtavasti. Ongelmaa ei siis pitäisis ehtiä syntymään radan aikana. Nytkin olen jo vähemtänyt namien antoa eikä niitä joka kyltillä suuhun tipukaan. 

Kun sunnuntaina uskalsin lenkillä Minnalle kilpailuhaaveeni paljastaa, sanoi hän nähneensä niitä vähän vähemmän onnistuneitakin rallyttajia alokkaassa että eiköhän mekin kehdattais :D Näiden kannustavien sanojen saattelemana ajattelin, että varmaan kesäkuun lopulla suunnattaisiin Lempäälään kokeilemaan. Jännittää vasta nyt! Kuulemma joku möllikin olisi nyt parin/kolmen viikon päästä Lahdessa eli ehkä käytäisiin siellä harjoittelemassa ensin sitä kisaamista. Kahtellaan!

Torstait ovat aina täynnä toiveikasta pelastamista. Tosin meidän meno on ottanut aikamoista takapakkia. Ennen Gatsby etsi, ilmaisi sekä sahasi hienosti. Edelleen se käy ryykäämässä eli siis etsimässä, tulee aika ok luo, haukahtaa pyynnöstä ja sitten homma hieman leviääkin. Tänään se tosin haihatteli heinää syöden hajujen perässä. Minua lohduteltiin, että kaikilla tulee takapakkia aina joskus ja Käpyliini alkaa olla juuri siinä hieman haastavemmassa iässä. Eiköhän se vielä tästä... Lopuksi päästiin taas belgien sekä Hurma-hollantilaisen kanssa lopuksi riehumaan sekä uimaan! Se ainakin sujui :)

Hurma, Gatsby, Jedi ja Wictor

Fero pääsi pyörähtämään eläinlääkärissä masunsa takia. Olin hieman pettynyt siihen, ettei lääkäri edes tunustellut sitä tai ollut oikein kiinnostunut tarjoamastani ehkä olennaisesta taustatiedosta. Tuntui, että hoitasuunnitelma oli tehty jo ennen kuin edes astuimme klinikan ovista sisään. Hoffilaista tökättiin neulalla ja siitä otettiin verta. Tämän jälkeen jäin odottelemaan tuloksia ja vein Feron pois stressaamasta autoon. Siellä se sitten olikin nuollut tassunsa pitkästä aikaa rikki. Pänni jokseenkin! Se on saanut kuitenkin nyt olla työpäivänikin ilman tötsää, joten kakalta tuntuu nyt just kesän kynnykellä tunkea muovisuppilo sen päähän hiostamaan. Verikokeessa ei näkynyt mitään ja Fero sai suolistoantibiootit joita se popsii nyt kymmenen päivää. Kävin vielä punnaamassa sen ja ei ihmekään, että se näyttää laihalta! Koko koira painoi 28 kiloa! Se on järkyttävän vähän! Puolisen vuotta sitten kun se kävi hammaskiven poistossa, niin silloin se painoi 33 kiloa, mikä oli mielestäni vähän. Tämän jälkeen aloin antamaan sille enemmän ruokaa ja silti se on vaan laihtunut ja nyt kuukauden pari vaan kakkinut. Asiaan palataan lääkekuurin loputtua, tosin lääkäristä ei oikein saanut irti, että mitä tehdään jollei lääkkeet auta...

Meillä on myös tapahtunut sellainen iso muutos, että Gatsby on nyt saanut olla vapaasti koko kämpässä työpäivieni ajan. Rauhallista on ollut eikä sitä normaalia "sääääää ooooot kooootoooonaaaaa!!!" huutokiljuntaa kuulu enää ovea avatessa, kun toinen ei olekaan portin takana teljettynä. Hieman jännitin, kun tuo on tuhonnut niin saunanovea kuin lavuaarin putkenkin yksinolohuoneessaan vaikka olen jättänyt luita ja herkuilla täytettyjä aktivointileluja kaveriksi. Nyt niitä ei voi jättää Feron takia. Mitään luvatonta ei tästäkään huolimatta ole pureskeltu ja minä olen pysnyt näin onnellisena :)

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Kyseinen rallatus on soinut päässäni sopivasti koko viikon. Metsässähän me yleensä koirien kanssa suurin osa ajasta vietetäänkin :) Torstaina suuntasin urhoollisesti autonnokan kohti pelastuskoiratreenejä hieman masentavasta kelistä huolimatta. Sade olisi kyllä voinut olla paljon pahempikin joten valitus sikseen! Parisen tuntia saimme aikaa menemään ihan neljän koirankin voimin, mutta kaikki tosin saivat kaksi kierrosta treeniä. Gatsby irtosi kivasti tuttuun tapaan maalimiehille, ryykäsi heidät, tuli ihan ivasti luokseja haukahti, mutta into loppui siihen, kun maalimiehelle olisi pitänyt lähteäkin uudestaan. "Näytä" sana on siis varmaan hieman hakusessa. Pitäisi opettaa Käpyläiselle, että se on se sana, mitä sen tuleekin odottaa, sillä se tarkoittaa palkkaa. Täytyy katsoa myös, että pitäisikö palkkaa parantaa? Olisiko lekki kuitenkin parempi? Viimeksikin oli kinkkua rasiassa eli aika kovan luokan namit. Katsellaan.

Hollolan Baywatch (Kuva Minna Karjalainen)

Tänään saimme vieraita kun Minna ja Gatsbyn velipuoli Nova pistäytyivät visiitille. Naapurusto kaikasi, kun Gatsby huusi veljensä perään, kun ne eivät heti vapaaksi päässeet. Se ei ole vielä kenenkään muun perään ihan noin intensiivisesti kiljunut. Pentu ryykäsi isoveikan kimppuun, josta sai hieman palautetta Novalta ja siitä eteenpäin Gatsby jaksoi ainakin useita sekuntteja olla hieman kiltimmin... Pojat rymistivät menemään metsässä ja uivat kilpaa keppien perään. Kepistä meinasi tulla hieman riitaa, mutta pari valikoivaa sanaa omistajilta rauhoitti tilanteen. Gatsby yritti taas kerran surffata Novalla, mutta jätti toisen onneksi käskystäni rauhaan. Lenkki kesti puolisentoista tuntia ja jos se olisi ollut viisi minuuttia lyhyempi, niin kaikki olisi ollut mitä loistavimmin. Kuitenkin molemmat alkoivat olla melko väsyneitä ja Nova kun yritti piehtaroida sammalmättäällä, niin Gatsby hyökkäsi sen kimppuun (Gatsby ei ymmärrä kierimistä vieläkään...) Novalla meni tässä vaiheessa hermo ja niinpä loppu matka taitettiin hieman rauhallisemmin hihnoihin kytkettyinä. Kenellekään ei sattunut mitään, ihan ärinäksi jäi eikä tainnut jäädä kellekään mitään hampaan koloonkaan. Ensi kerralla hieman lyhyempi setti ettei tule yliväsymystä ja täytellisesti tulee menemään :) 

Nova ei edes namppaa sannut kun veli vei kaikki! (Kuva Minna Karjalainen)

Minnalle iso kiitos taas aivan mahtavista kuvista, joita tämä postaus on pullollaan! Kuvaaminen on vaarallista puuhaa, kun minun pieni pusuotukseni tuppaa haluta tutustua kameraan ihan lähietäisyydeltä. Ei paljoa Minna uskaltanut kumarrella kun jo oli sininen salama paikalla pomppuinensa. Gatsby on tästä ei sitten yhtään pahoillaan :) Muuten oli kiva huomata taas noidan poikien samankaltaisuuksia. Niillä selvästi meni leikit yksiin vaikka gatsbyn mielestä ei aina leikitty tarpeeksi (jolloin se haukkui ihan Novan korvan vieressä vaativasti), molemmilla on melkoisen kettuuntuneen kuuloinen takaa-ajo haukku ja molemmat on ihan super söpiksiä tietenkin! :D Lenkin teema oli muutenkin "sitä mitä Nova edellä niin Gatsby perässä". Nova ei voinut edes kivelle kiivetä ilman että perspärpänen oli sinne myös änkeämässä. Ei ole helppoa olla pentusen sankari :D

Toivottavasti Novalla on edes jokunen niskavilla vielä tallella! (Kuva Minna Karjalainen)

Feron masu ei nyt vaan toimi toivotusti. Sillä on vähän väliä masu löysällä eikä lihotus siis oikein tuppaa onnistumaan. Alan olemaan sen verta huolissani, että aion varata sille ajan eläinlääkäriin. Jos ne vaikka suostuisivat rokottamaan Eddienkin samalla, kun se Jari Ahon kommenteista huolimatta päätti elää yli kolme vuotta. Lempieläinlääkärini ikinä meinaan ihan pokalla kommentoi käyttäessäni Eddien siellä 11-vuotis rokotuksissa, että "kun nämä on nykyään kolme vuotta voimassa, niin ette sitten enää tarvikaan uusia". Eddie oli oikeasti silloin vielä aivan mahti kunnossakin varsinkin ikäisekseen. Närkästyin tästä aivan turhasta kommentista, jonka tarkoitusta en vieläkään pysty ymmärtämään (olisiko minulle pitäny tulla hyvä mieli siitä, että koirani varmaan tajuaisi kuolla ennen kuin rokotuksia pitäisi taas hankkia näin säästäen minulta selvää rahaa?) Siihen sitten vain tokaisin, että "olemme Eddien kanssa tehneet sopimuksen ettei se kuole koskaan." Tästä hyvästä minua katsottiin kuin idiootti ja lääkäri tokaisi, että "jollei koirien taivasta ole olemassa, niin kyllä se tuosta kuolee". Kiitos tästäkin. Saimme vielä maksamisen jälkeen kettuilevan hymyn ja vilkutuksen kera toivotukset "kolmelle viimeiselle vuodelle". Arvaa kävimmekö kyseisellä lekurilla tämän jälkeen? 

 

Poseeraamiskuvissa on omat haasteensa... (Kuva Minna Karjalainen)

...mutta lopussa kiitos seisoo, tai no siis istuu. (Kuva Minna Karjalainen)

Gatsbyn paljon parantunut uimatekniikka! Tadaa! (Kuva Minna Karjalainen)

Vauhdin hurmaa (Kuva Minna Karjalainen)

Onni on oma tuholainen

Tänään ei ollut ihan mun päivä... Yksityiskohtiin menemättä, töissä ei mennyt ihan toivotusti. Kotiin tulin hieman lannistuneena vain löytääkseni kahden roskiksen sisällöt sekä kierrätystä odottavat pahvit ympäri keittiön lattiaa. En oikein ymmärrä, miten Fero oli onnistunut lapsilukon tällä kertaa kiertämään, mutta osa syyllinen oli ovenkahvaan tunkemani pyyhe, joka oli myös suhteellisen riekaleina. Ehkä siitä repimällä oli hyvä vemputtaa jotenkin ovi auki? Ongelmahan tässä on se, että jokainen onnistuminen ruokkiin tuon mänttipään intoa enkä tule tulemaan tällä viikolla kertaakaan kotiin pelkäämättä pahinta. Sekin ikävä puoli tässä on, että niin kauan kuin on edes suhteellisen todennäköistä, että Fero pääsee näinkin kallisarvoiseen aarteeseen käsiksi, niin en uskalla päästää Gatsbyä olemaan vapaana kotona ellen itse ole paikalla. Ferolla kun on tosiaan tapana puolustaa saaliitaan melko intensiivisestikin... Lisäksi ei riitä, että korjaan roskat lattialta vaan Fero tulee kakkimaan kaikkea hyvin mielenkiintoista ja todennäköisesti useasti sekä paljon tämän rosvouksen jälkeen. Jouduin juuri viime viikolla pesemään toistamiseen olohuoneen ison pörrömaton, joten se taitaa jo yksi joutaa pois lattialta.

Onneksi vein sentään bioroskiksen aamulla mennessäni...

Ystäväni olivat visiitillä viikonloppuna ja olimme ruokapöydän ääressä mussuttamassa järjettömiä määriä ruokaa. Fero makoili olohuoneen matolla ja Gatsby teki jotain. En tiedä, koska istuin niihin selin. Yhtäkkiä alkoi kuulu rähinää ja Fero painoi pentua maahan. Tappelu oli hetkessä ohi, kun menin väliin ja kohta ne jo taas peuhasivat tuttuun tapaan, mutta itsellä ei ole käsityksen häivääkään, mikä rähinän aiheutti. Fero ei nukkunut ja mielestäni Gatsby lähestyi sitä edestä päin eli ei pitäisi olla yllätysmomenttiakaan syyllisenä. Meillä on ollut mukavan rauhallista kaikin puolin ja tämä välikohtaus oli itselleni täysi yllätys. Fero on osannut niin hyvin kommunikoida Gatsbyn kanssa ja ollut tosi kärsivällinen sekä fiksu sanomisiensa suhteen. Mistä siis tämä ylilyönti? Harmi kun nuilta ei voi kysyä... En tiedä voisiko tähän oa syynä joku yllättävä kipu tms?

Muutenkin Feron fyysinen olemus on alkanut huolestuttamaan minua. Se on oikeasti laiha, mutta ruuan lisäämisellä kakkakin lisääntyy hallitsemattomiin lukemiin. Olen antanut sille nyt iltaruuan raakana ja sen jälkeen tuotokset ovat olleet jopa mittömiä hoffin mittapuulla. Se myös liikkuu koko ajan vaikeamman näköisesti vaikkakin liikkuu mielellään. Toivon, että kesän lämmittäessä uimavesiä hoffikin saisi sille sopivaa liikuntaa, jolla saataisiin ehkä lihaksiakin taas takaisin paikkojen tueksi. Kerran Fero kävikin uimassa, mutta sille tuli melkein heti vilu. Ilman rasvakerrosta ja oikeasti veden itseensä imevän turkin kera ei oe ihan lämpöisintä touhua tähän aikaan vuodesta pulikoiminen.

Tänään rallytettiin toistamiseen Gatsbyn kanssa kesän treeniryhmässä. Paikalla oli vain toinen koirakko, joten aika paljon pääsimme tekemään. Minulle sanottiin taas, että minulla on iso koira, joten enemmän vaan vauhtia siihen menoon! Tässä vain on ongelmana se, että silloin ne kyltit tulee niin hitsikän nopiaan, etten meinaa keretä niitä lukemaan ;) Pääsimme ihan erillisenä liikkeenä menemään spiraalia molemmin puolin ja juosten. Juostessa meinasin törmättä Gatsbyyn vasemmalle kääntyessä joten neuvojen mukaan otin mukaan vasemmalla kädellä ohjauksen ja sanan "käännös". Gatsbyltä ei mennyt kuin kerran tajuta ohjaus ja se alkoi ihanasti oikein hyppäämään käännökset :D Oli huvittavan näköistä kun juostessamme koira yhtäkkiä hyppää ja kääntyy ilmassa! Minun pieni akrobaattini ♥  

Sain olla siihen muuten oikein tyytyväinen, mutta kun väsy alkoi painaa, niin käteni muuttui pentusen mielestä leluksi. Kielto riitti ja sen jälkeen tarjottua kättä nuoltiin, mutta kyllä se muutamaan otteeseen silti oli pojun suussa. Pureminen on alaknut taas pitkältä tuntunen tauon jälkeen nimenomaan tuon ollessa väsynyt. Silloin Gatsby myös usein haukkuu komentavasti mulle eikä oma auktoriteetti ainakaan riitä keillolla tilannetta rauhoittamaan. Paras tapa on edelleen syliin nappaaminen, johon tuo rauhoittuu hetkessä. Viikonloppuna tosin jouduin sylittämään sitä kahden minuutin välein syömisen lomassa jolloin telkesin sen omaan huoneeseensa. Sinne Käpyläinen rauhottuikin tehokkaasti eikä paria alun protestivinkua lukuunottamatta pihahtanutkaan. 

Loppuun vielä sokerina pohjalla on pakko mainita, että tänään on tasan 14 vuotta siitä, kun pieni Eddie tolleri muutti luokseni ♥

Tui tui tui! ♥

Maailmanparas valokuvaaja ilmottautuu!

Näin me leikittiin.

Treenirintamalla on ollut suhteellisen hiljaista. Eilen olisi ollut treenit, mutta joku onnistui kämmäämään ajan kanssa... Paistoin onnellisena munkkeja kahden aikaan, kun puhelimeni soi, että olenkos treeneihin tulossa. Edes tässä vaiheessa ei hälytyskellot alkaneet soida, mutta en ollut huomannut, että treenit olisivat olleetkin jo kahdelta eikä kuudelta. Hieman harmitti, mutta onneksi Gatsbylle oli muuta ohjelmaa päiväksi. Aamusta kävimme Neean kanssa riehumassa ja kolmen jälkeen meitä saapui ilahduttamaan Väinö ja Vilma. Vilma oli söpöin pieni penun palleroinen ja rohkeasti uskalsi tutustua isoihin poikiin ja leikkiä Gatsbyn kanssa. Gatsby ei oikein meinannut tajuta, että vaikka toinen leikkikin sen kanssa, niin sitä ei voinut pureskella niskasta samalla tavalla kuin isompia kavereita. Eddie lähinnä tuijotti Martan namitaskua ja Fero kävi välillä propellihäntänsä kera pentusta liehittelemässä. Ihania nuo russelit kun ne ihan oikeasti ovat pentuna niin piskuisia! ♥

Kaikkien edustavimmat puolet...

Viikonloput on menneet töissä ja sosialisoimisessa. Ninpä kalenteriin on mahtuneet vain yhdet pelastuskoiratreenit. Meni ihan kivasti, tosin hieman epävarmuutta pentusella tietyissä kohdissa. Lisää siis tukea ja hvä siitä tulee :) Alkuun Gatsby pääsi taasharjoittelemaan muiden seurassa suht rauhassa olemista ja loppuun taas vipellettiin Wictorin ja Jedin kanssa.

Kukkuu!

Maanantaina alkoi kesän rallytoko. Rata oli niin lyhyt, että teimme sen niin monesti etten edes pysynyt laskuissa mukana. Tämä ohjaaja ymmärsi, että haluan esim eteentulot toko kelpoisina pitää ja sain korjailla ihan rauhassa. Gatsby sai kehuja eikä syyttä :) Hihnasta huolimatta se toimi kivasti ja oli lähes huutamatta koko treenien ajan vaikka odottelikin autossa välillä vuoroaan. Se ohitti toiset koirat nätisti ja keskittyi upeasti! Sain olla siihen enemmän kuin tyytyväinen ♥

Eihän me mitään oltu aikeissakaan tehdä...

Meidän piti aloittaa taas jäljestäminen, mutta harjoittelimmekin lähinnä odottamista turpa kiinni. Gatsby huusi kuin syötävä koko jäljen tallaamisen ajan joten harjoittelimmekin siis hiljaista odottelua. Sitten kun se alkoi sujua, niin otimme pari kivaa paikkamakuuta. Mutta juuri kun ajattelin lähteä jäljelle, niin törmäsimme Neeaan ja pentuset juoksivat innoissaan ainakin kolmesti tekemäni jäljen päältä... Se siitä siis. Eiköhän tässä vielä joskus jäljestämäänkin päästä.

Näin tyynen kettuuntuneenahan mä koko ajan odottelin!

Uimassa ollaan käyty myös. Ohessa Piskuisen taidonnäyte. Sen tekniikka tosin on parantunut muutamassa päivässä tosi paljon, eikä se enää pärski kuin hukkuva :D Videon saa mieluusti katso ihan ilman ääntä...