lauantai 29. maaliskuuta 2014

KEVÄT!!!

Koirista ja omistajastakin näkyy että valo on lisääntynyt ja uutta puhtia löytyy! Gatsbyllä tämä on ikävä kyllä tarkoittanut sitä, että sen lähestyvä murkkuikä alkaa nostella päätään. Ensinnäkin se nostelee koipeaan yhä enemmän ja on pariin otteeseen pissaillut useammankin kerran lenkin aikana hieman merkkaillen. Lisäksi tyttöjen ja poikienkin peput tutkitaan tarkkaan ja hajut ovat alkaneet kiinnostaa eri tavalla. Lisäksi Gatsbyn saalistusvietti heräsi kunnolla sen lähtiessä kissan perään. Aikaisemmin lenkillä oli ohitettu hienosti oravia ja lintuja, mutta viereisestä puskasta karkuun ampaissut kissaeläin oli liikaa. Siinä ei auttanut kieltoni tai koiran perään huuto. Naapurusto kaikasi Gatsbyn jahtihaukusta ja pienen ajan päästä turhautuneesta räkytätmisestä, kun kissa oli selvästi löytänyt itselleen turvapaikan. Päätin kostaa pennulle karkaamisen menemällä piiloon, mutta se sai minut kesken kiinni ja oli oikein tyytyväinen itseensä...

Oho! Oravia!

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Torstain treenejä odotin oikein innolla, kun ollaan päästy taas pelastushommissa etenemään. Alkuun kuitenkin otettiin hallintatreeniä koko koirapoppoon voimin ja Gatsbyä ei ihan kauheesti kiinnostanut kanssani puuhaaminen. Se repi ja riuhtoi hihnassa sekä kiljui toisten perään. Sain sen rauhoittumaan ja rivissä paikkamakuu (minun ollessa lähellä ja välipalkaten sitä) sujui oikein hyvin. Sitten otettiin luoksetuloja ja tämä oli pienelle paha paikka! Muut juoksivat ihanien ihmisten luo ja jopa saivat leikkiä palkakseen! Huudosta ei meinannut tulla loppua! Omaa vuoro meni hyvin, Gatsby odotti paikallaan pitämättä ja tuli luokse kutsusta, mutta tämän jälkeen se lähinnä huusi toisten vuorojen ajan. Eikä se meinannut loppua vaikka toiset juoksemisensa lopettivatkin. Itsellä alkoi pinna kiristyä kiljukaulan kanssa ja fiksu ihminen olisi varmaan vienyt koiransa huutamaan muualle. Jotenkin luulin, että mukana pitää olla vaikkei meinaakaan onnistua, mutta ensi kerralla suunnataan sivummalle rauhoittumaan ja sieltä muiden luoksetuloja ihailemaan.

Itse hakuilu sujui sen sijaan yllätävän hyvin! Gatsby näki, kun maalimiehet menivät (helppoihin) piiloihinsa ja etsi heidät innolla. Pentu kävi hyvin myös minulle löydöistään kertomassa ja sahasi väliä todella mukavasti! Itse olen lähtenyt "näytä" sanan jälkeen koiran perään juoksemaan, josta sivustaseuraajat sanoivat koiran hieman häiriintyneen. Kävelin siis perässä ja näin Gatsbyllä oli myös enemmän aikaa sahata mikä todellakin toimi! 

Perjantaina suuntasin pelastuskoirien hallivuorolle hieman tokoilemaan, kun hallintatreeni oli mennyt niin pahasti pieleen. Halliin mennessä oli helpompi hallita koira, kun en päästänyt sitä sisään, jos se oli liian innoissaan. Homma pelittikin normaalisti sisälle päästyämme ja olin oikein tyytyväinen piskuisen keskittymiseen. Otin myös Eddien mukaan ja papparaisella oli oikein kivaa! Se on ruvennut kuuroutensa myötä hieman entistäkin röyhkeämmäksi eikä aina malta "kuunnella" käsimerkkejä. Niinpä sitä sai muistutella esim sivulla istumisesta, että siinähän pitäisi pysyä niin kaun kuin annan luvan tehdä jotain muuta. Muuten se kuitenkin teki taas oikein vauhdikkaasti; se lähes heittäytyi maahan käskyn saatuaan ja luoksetulossa vain liukas lattia hidasti sen menoa :) Minun pieni touhottimeni! ♥

Hallivuoron päätyttyä teimme Iriksen ja Wictorin kanssa parkkipaikalla parit ilmaisut ja hienosti meni molemmilta nuorukaisilta! Jos ryysäämisiä ei siis oteta huomioon... Loppupalkaksi pojat saivat leikkiä ja äkkiä kello olikin kahdeksan ja rally-toko alkoi! Gatsby jaksoi aivan mahtavasti keskittyä vielä rallatteluunkin ja kesti hienosti omat sähläykseni. Spiraali (jossa kierretäät tötsiä ensin kolme, sitten kaksi ja lopuksi yksi) on jotenkin kauhean vaikea hahmotettava mulle. Menen joko vääräältä puolelta törppöjä tai koitan laskea väärästä päästä tai muuten vain pyöriessäni menen sekaisin! Gatsby onneksi seurasi sekoiluistani huolimatta ja sai taas kehuja taidoistaan! Erityisesti sen pepunkäyttöä ihailtiin, missä siitä onkin tullut erittäin pätevä :)

♥♥♥
Tänään taas pelastettiin hyvällä menestyksellä! Gatsby teki, mitä pitikin ja toisella kierroksella treeniä vaikeutettiin niin, että maalimies pujahtikin salaa piiloon. Eipä siis pieni koira tiennytkään heti, mihin rynnätä. Tuuli puhalsi huonosta suunnasta, mutta Gatsby ratkaisi ongelman jäljestämällä maalimiehen jälkiä pitkin! Ei se kuulemma meinannut kuitenkaan tajuta nostaa sitä nokkaansa maasta, jotta olisi huomannut jäljestämisensä kohteen ;) Tällä kertaa minulel ilmaisussa oli pientä haahuilua, mutta hienosti korjasi luokseni. Nyt pitäisikin siis oikeasti opettaa ipanalle se haukkuminen, jotta sille vahvistuisi luonani käyminen ja se saisi varmuutta siitä, mitä luonani pitää tehdä. Katsotaan, jos saisin sen vaikka jollekin mallille torstaihin mennessä? Loppupalkka oli hyväksi havaittu telmiminen tuttujen belgien Wictorin ja Jedin kanssa sekä ihanan Minni-labukan (jonka Gatsby huomasi tytöksi!)

Tälläinen lauma vipeltäjiä! (Kuva Iris Söderholm)



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ja meillä kaikilla oli niin muuukaaavaaa!

Tänään Gatsby sai uuden kaverin! Saimme vihdoinkin sovittua työkaverini kanssa koirillemme treffit ja suuntasimmekin siis Gatsbyn kanssa heille vieraisille. Meidät otti innokkaasti vastaan parivuotias amstaffi neiti. Aluksi koirat jähtivät heti rallattamaan, mutta sitten piti sopia kepeistä ja leluista. Sompan isoin keppi-aarre jouduttiin ottamaan pois, koska se ei halunnut sitä gatsbyn kanssa jakaa. Muutamaan kertaan se näytti vanhemman oikeudella pentulaiselle kaapin paikan, mutta pian ne totuivat toisiinsa! Leikkiä riitti ja hetkessä hurahti reilut kaksi tuntia koirien höpsötyksille nauraessa. Söpöintä oli, kun Somppa yritti oikein todenteolla tunkea suussaan olevaa palloa Gatsbylle, jotta ne olisivat voineet yhdessä sitä rettuuttaa ♥

Kas näin ikää :)

Ja sitten melkein pussattiin ♥

Lopulta mulla oli todella likainen pikku koira :)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ja nyt sitten niistä treeneistä

Viikko sitten lauantaina kävimme pelastuskoirailemassa tuttuun tapaan. Nähtävästi treenit olivat käyneet hieman liiankin tutuiksi, sillä Gatsbyä ei oikeasti kiinnostanut tekeminen! Se haahusi, nuuskutti ja oli melkoisen vetämätön. Ymmärrän tämän, sillä olemme vuoden vaihteesta tehneet melkein saman laista treeniä viikosta toiseen välimatkaa muutellen. Pari viikkoa sitten kyselinkin vaikeuttamisenperään, kun mielestäni Gatsby on tajunnut ilmaisun ajatuksen eli menee maalimiehelle (jossa se edelleen ryykää enemmän tai vähemmän) ja tulee sitten luokseni. Jossain vaiheessa oli ongelmana se, että kun kuittasin sen minun hakemiseni, niin pentu jäikin luokseni eikä irronnut takaisin maalimiehelle. Kun vaihdoin kehumisen "näytä" käskyyn, niin ongelma ratkesi. 
Kimppakuvat ei vaan onnistuneet tänään.

Gatsby ei ole päässyt etsimään pitkään aikaan sillä ilmaisuharjoituksissa maalimies on näkyvillä. Niinpä  viime lauantaina maalimies puikahtikin piiloon ja Gatsbyltä alkoi löytyä heti eri lailla motivaatiota! Loppu treeneistä teimme vielä niin, että maalimies meni kunnolla puskaan ja Gatsby ampui perään kuin raketti! Se jopa karkasi kerran maalimiehelle, kun ei malttanutkaan odottaa. Parasta tässä oli myös se, että kun menin tyhmänä itse väärältä puolelta puskaa maalimiestä tavoittelemaan ja siinä puskaa kierrellessäni Gatsby kyllästyi odotteleman minua ja tuli uudestaan hakemaan. Se siis teki juuri niin kuin pitikin eli sahasi meidän väliä! Mahtava pikku otus! Sahaamistahan me ei olla vielä harjoiteltu eli ylpeä saan olla ♥

Ei ehkä optimaalisin valaistus....
Ensimmäistä kertaa sain myös oikein olan takaa mustelmia kerättyä itselleni treeneissä. Aina välillä kompastelen metsässä ja tökin oksia sääriini, mutta tällä kertaa hieman yli-innokas belgianpaimenkoira koitti komentaa minua leikkimään kanssaan. Se ihan kunnolla pamautti kuononsa reiteeni ja kun tämä ei auttanut, niin hieman herkempään paikkaan. Kyllä, onnistuin saamaan mustelman haaroväliini. Siinä tuli kyllä kyyneleet silmiin ja linkutin hieman vaikeasti kohti autoani...

Torstaina myös pelastettiin samalla kaavalla kuin lauantaina. Ihmiset menivät piiloon ja heidät haettiin hyvin ja ilmaisukin toimi! Otettiin lopuksi jopa oikeasti pitkähkö matka ja Gatsby sahasi taas hienosti! Oli upeat treenit :) Gatsby on alkanut hypätä vasten tullessaan kertomaan löydöstään eli kohta tarttisi alkaa opettaan sille sitä haukkumista, joka tulee olemaan sen kertomistapa. Olen saanut monia vinkkejä haukkumisen opettamiseen, mutta ajattelin kokeilla samalla tavalla kuin Eddien ja Feronkin kanssa. Olen papoilleni opettanut haukkumisen aikanaan haukkumalla itse ensin. Apinoimalla Eddie oppi myös vinkumisen käskystä. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan.

Perjantaina oli aikaisemmasta poikkeavat rally-treenit sillä kyltit olivat ohjaajalta unohtuneet. Niinpä suoritimme käskytyksen alaisena eri liikkeitä samaan aikaan. Yllättäen omistajalla oli eniten vaikeuksia keskittyä käskyihin, koiraan, hihnaan ja itseensä. Oli liikaa liikkuvia osia mulle! Teimme myös Tanskassa kuulemma rallyyn liitettyä liikettä, missä koira jätettiin istumaan paikalleen omistajan hakiessa jakkaralta korin ja sitä kannellen kierrettiin koira. Sitten koira seurasi toisele jakkaralle, jossa sama toistui muuten, mutta ohjaaja tietenkin vei korin pois. Gatsby pysyi aivan mahtavasti epäilyistäni huolimatta paikalla kaikki viennit ja tuonnit! Muutenkin se oli melkoisen pätevä ♥ Lisäksi meidän eteenistuminen on edistynyt ja on huomattavasti tiiviimpi enkä hyväksy siltä enää vinoutta tai väljyyttä. Seuraaminen ei varmaan tosin ole edes lähellä tokon tasoa, mutta sekin on työn alla. Olen muistanut palkata hyvästä seuraamisesta myös rallyssa ja olemme harjoitelleet lähinnä perusasennon hakemista ja oikeaa paikkaa kotosalla.


Rakennekuva-yritys. Mittailin pentulaista myös uudestaan ja on se kai sittenkin vähän kasvanut korkeuttakin. 


 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Arkipäivitys

Talvi on tullut takaisin.
Väilissä on ollut useat treenit mutta olin viikonlopun töissä ja tänään on tämän viikon ensimmäinen ilta, joka ei mene töitä tehden. Koirat ovat antaneet hienosti anteeksi tylsyyteni vaikkakin välillä pieni nenu tulee toiveikkaana tökkimään. Fero on ollut upeasti yksinolot ja jopa yllättänyt positiivisesti jättämällä muutaman semisti kiinnostavan asian rauhaan. Itsellä on ollut kiire ja univaje jolloin asioita tuppaa unohtumaan pöydälle. Esimerkiksi käytetyt astiat saavat yleensä lentolipun lattialle, jos ne pöydälle unohdan, mutta tällä viikolla sai olla sekä leipälautaseni että sen päälle unohtunut jugurttipikari ihan rauhassa. Että oli hyvä fiilis nähdä ne edelleen pöydällä :) Nämä on näitä pieniä ilonaiheita hoffilaisen kanssa asuessa! 


Feron ja Gastbyn suhde on myös nykyään tosi kivalla mallilla. Kumpikaan ei varo toista mitenkään ikävästi ja ne Fero uskaltaa nykyään paremmin leikkiä pentulaisen kanssa. Edelleen ne lähinnä nujuavat lattialla, mutta Fero on alkanut leikkipurra myös takaisin. Feron nukkuessa se aika pitkään hätkähti ja vähän murahtikin, jos Gastby sen pääsi yllättämään. Juuri eilen Gatsby leikki lelullaan pää viskoen ja törmäsi matolla tuhisevaan Feroon. Hieman iso koira säpsähti, mutta totesi törmäilijän harmittomaksi. Gatsbykin uskalsi hakea tiputtaneen lelun Fero vierestä. Tänään lenkin jälkeen poistin lumipaakkuja blondin varpaiden välistä. Gatsby meinasi painattaa paikalle hullunkiilto silmissä, mutta Fero murahti sille rauhallisen uskottavasti ja pieni jätti heti kohteliaan hajuraon. Ne ovat oikeasti alkaneet oppia toisensa ja sitä on kiva katsella :) Plus niistä on selvästi oikeasti seuraa toisilleen, mikä myös lämmittää omaa mieltäni.

Ruttu ♥
Olin suunnitellut jo töissä, kuinka otan tänään ilon irti hyvästä ilmasta ja vapaista tunneista. Nappaisin vain äkkiä välipalaa ja sitten painaisimme lenkille. Lenkillelähtö kuitenkin viivästyi melkoisesti, kun fiksusti leikkasin sämpylää samalla kun keskityin paimentamaan koiriani pois jaloistani. Vetäsin siinä sitten ihan kunnolla sormeeni ja verta alkoi tulla melkoiseen tahtiin. Meillähän sitä talouspaperia ei voi säilyttää näkyvillä erään ison otuksen outojen syömistapojen takia, niin sitähän oli kiva kaivaa kaapista esille. Oli melkoisen monessa paikassa veritippoja ja noroja. Lisäksi oma hyvä fiilikseni oli melkoisen tuhottu tässä vaiheessa...

Lopulta sain kuitenkin vuotavan ulokkeeni tukittua (löysin jopa laastaria, mikä ei muuton ja rempan jäljiltä ole mikään itsestäänselvyys!) ja lenkki kutsui. Olin pahalla päällä ja sormea jomotti. Koirani kuitenkin käyttäytyivät niin hienosti, että ne pakottivat minut paremmalle tuulelle! Fero ohitti ison mustan koiran hiljaa, Gastby ohitti saman mustan koiran vapaana itsestäni hieman kauempana loistavasti "ohi" käskyllä ja uudestaan kirmattuaan luokseni palkkaansa hakemaan. Koko metsä raikasi kehuistani tässä vaiheessa! Plus näimme jo tutuiksi muodostuneen labradori ja lunnikoiralauman. Fero rentoutui todella nopeasti hyvässä seurassa, Eddie kerjäsi namuja toisten koirien omistajalta ja Gatsbyä juoksutti parivuotias labukkanarttu. Samalla ohitsemme käveli suomenpystykorva, johon yksikään omista koiristani yhden lunnikoiran haukahduksesta huolimatta ei reagoinut! Mahtavuutta! ♥ Tähän hehkutukseen on hyvä lopettaa varsinkin kun meinaan koko ajan kirjoittaa pipillä sormellani.

Gatsby täytti 8 kuukautta. Painoa 18 kiloa ja korkeutta hienosti mitattuna samat 52 cm kuin kuukausi sitten.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Oli vielä pakko jakaa biisi, joka on koko päivän soinut päässäni. Varsinkin kun löysin siitä mahtavan videonkin! :D

Oodi Mutmutille ♥

Tänään oli aihetta juhlaan, sillä oma pieni Edmundini täytti kunnioitettavat 14 vuotta! Pieni papparainen pääsi eilen aikasena synttärilahjana mukaan rally-tokoilemaan ja se näytti ominaisimmat puolensa näissä treeneissä. Se oli ahne, kärsimätön, innokas, komenteleva, tarkkaavainen ja kerjäävä ihanan röyhkeä itsensä. Vaikka Eddie ei onnistunutkaan hurmaamaan itselleen treeneistä tyttöystävää, niin se tutustui kohteliaasti pariin muuhun uuteen kaveriin. Oli mukava olla itsevarman ja luotettavan pikku tollolaisen kanssa matkassa ♥

Eddie on tsempannut viime aikoina hienosti. Se osallistuu arkeen eri lailla sekä tulee melkein joka päivä ovelle vastaan. Pari kuukautta sitten sitä joutui käydä herättelemässä lenkille, mutta nykyään töistä tullessani näen sen usein nostavan päänsä sängyssä ja se on oven takan Feron kanssa vastassa. Silloin kun tehdään jotain, niin silloinhan se myös tekee edelleen täysillä. Eddiellä ei ole muita vaihteita töissä :) Siinä on näkynyt enemmän niitä pilkahduksia nuoremmasta minästään, jota minulla on aina välillä ollut hieman ikävä helpon vanhan koiran kanssa elellessä. Eddie on minulle edelleen äärettömän rakas, mutta se on muuttunut todella paljon siitä ikimenijästä, joka se oli vielä muutama vuosi sitten.

Eddie oli parhaimmillaan (tai monesta varmasti pahimmillaan) äärettömän aktiivinen pieni viipeltäjä. Tekemisenintoa on aina ollut valtavasti ja kaikki on tehty äärettömällä ilolla. Oppiminen, niin hyvässä kuin pahassa, on tapahtunut aina nopsaan ja pääkopassa oikeasti tapahtuu selvästi asioita. Eddie on mahdottoman fiksu koira mutta myös melkoinen oman edun tavoittelija. Pääasia on aina ollut, että hänellä on kivaa :)

Eddie on kiehnännyt ja tuijottanut tiensä moniin sydämiin. Erityisesti omaani. En pystyisi kuvittelemaan, millaista elämäni olisikaan, varsinkaan ollut, ilman sitä. Eddie on seurannut minua, mihin sitten muutinkin ja ollut pysyvä pala kainaloon yöksi käpertyvää kotia. Suurelti sen ansiosta, en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Sen tuoksu (kyllä, se nimenomaan tuoksuu) on yksi parhaista asioista maailmassa ja sen ilojnen röhkintä söpöintä, mitä tiedän. Eddie on kaikki se, mitä uskalsin koskaan omalta koiralta toivoa ja vielä aika paljon päälle. Se on ilahduttanut, tuskastuttanut, tehnyt minut lukuisia kertoja ylpeäksi sekä raivostuttanut hulluuden partaalle. Se osaa olla röyhkeä pieni sika, mutta karvaakaan en siitä pois vaihtaisi! ♥ 

Onnea siis oma mieni mussukkaiseni! Toivottavasti ilahdutat maailmaa seurallasi vielä monta hyvää vuotta.

Mussukka ♥ (Kuva Martta Peltola)


Noutajani toivoo varmasti synttärilahjaksi kesää ja niitä uimakelejä (Kuva Anni Aalto)

Josta loppupalkaksi saa kuivata itsensä ihanaan pyyhkeeseen :)  (Kuva Anni Aalto)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Koirakeskeistä elämää

Kakkashow se vaan jatkuu tässä talouodessa. Gatsby edelleen nappaa välillä kakkaa suuhunsa (onneksi koko ajan vähänevissä määrin) ja Fero tuottaa sitä kolmen koiran edestä. Eilen olin lähdössä töihin kun ihmettelin, että miten ihmeessä makkarissa haisee niin pahalta. Vaikka olimme tulleet reilu puolituntia sitten lenkiltä, päätin komentaa Feron taksulle varmuudeksi. Ja siinä samalla sen noustessa pedistään, se kykeni kakkaamaan ihan normaalia kakkaa parin pienen kikkareen verran suoraan pedilleen. Jäin tuijottamaan epäuskoisena koiranpetiä jolla aikaa Fero tuotti vielä yhden haisevan lahjan olkkarin matolle. En aina oikein pysty ymmärtämään koko koiraa... Eikö se oikeasti muka huomannut kakan olevan tuloillaan vai eikö se ihan oikeasti välitä tuon taivaallista, mihin se sen vääntää? 

Illan pelastuskoiratreenit sen sijaan sujuivat ihan mukavasti! Nyt pidensimme matkaa, minkä Gatsby juoksi ja hyvinhän tuo kiitää! Pariin otteeseen se teki ihan kivoja sahauksenkin tapaisia, mutta sitten se alkoi jossain vaiheessa vaan jäädä hengailemaan taas luokseni. Neuvojen mukaan kokeilin hidastaa omaa vauhtia, jolloin Gatsbyllä olisi tullut toivottavasti kiire saada minut maalimiehelle ja täten omalle palkalleen. Ikävä kyllä tämä ei auttanut, mutta silti Gatsby teki aina välillä todella hienojakin pikku sahauksia ja oli minua ennen maalimiehellä. Lopuksi kun tehtiin vielä Gatsbylle treeniä, niin oli kivasti monia vierestäkatsojia sekä "uusia" ihmisiä eli niitä, jotka eivät olleet meidän touhuja vähään aikaan nähneetkään. Siinä sitten viisaammat huomasivat, että kun olen sanonut palkkasanan "jes" aina kun Gatsby on ollut mielestäni tarpeeksi lähellä mua takaisin tullessaan, niin sehän tietenkin käsittää tehtävän olevan ohi. Tämänkin takia se jää varmaan luokseni mieluummin kuin menisi takaisin maalimiehelle, koska odottaa tästäkin syystä palkkaa ihan just kohta multa. Niinpä ens kerralla kokeillaan sanoa palkkasana myöhemmin eli Gatsbyn pitää lähteä takaisin maalimiehelle ennen kuin olen tyytyväinen. Tuntuu yksinkertaiselta ja loogiselta, mutta tämä on juuri niitä asioita, joiden keksimiseen itsellä olisi mennyt varmaan viikko jos toinenkin ellei kauemminkin :) Odotan seuraavia treenejä jo innolla! 

Lopuksi Gatsby pääsi taas kirmaamaan belgien Jedin ja Wictorin kanssa. Parempaa loppupalkkaa saa hakea! Wictorilla oli kiva köyslelu, jossa molemmat roikkuivat. Se meni poikki ja Gatsby kuljetti omaa puoliskoaan todella hienosti lenkillä! Se meinaan helposti jättää kaiken vähän ajan jälkeen, joten kiva, jos se oppii kanniskelemaan jotain kivaa. Saimme Gatsbyn puolikkaan ihan omaksi ja ajattelin sillä kokeilla vähän noudon alkeita, jos se kantamisinto vaikka olisi esine kohtainen ;)

Perjantaihan on sitten pyhitetty rallylle! Kivaa oli taas ja keskityin paremmin myös siihen meidän seuraamiseen. Korjasin pari liikettä vaikka ohjaaja olikin niihin tyytyväinen. Olen ottanut omat kriteerit, joita noudatan. Latioin myös namin piiloon (yleensä kädessä) ja hyvin sujui näinkin! Jostakin syystä Gatsby päätti, että eteen istuminen tarkoittaa vain toiselle puolelle sivulle tuloa... Pariin kertaan se tyytyväisenä vaihtoi itsensä edestäni suoraan toiselle puolelle istumaan ja kun tämä ei tuottanut tulosta, tajusi se viimein mitä oltiinkaan tekemässä :) Pikku hömelö ♥

Sunnuntaina oli taas omatoimistatreeniä kera Iriksen ja belgien. Pääsin kokeilemaan palkkaussanaa vasta kun Gatsby oli jo lähdössä pois päin ja sehän toimi! Gatsby tuntui hokaavan hienosti, mitä tehtiin. Tämän jälkeen olikin paikallaa koittaa oikasta! Se ei tullutkaan kokonaan luokseni vaan kääntyi innoissaan juoksemaan takaisin Iriksen luo. Siellä se sitten aikansa ryykäsi, tajusi etten ollutkaan sen mukana ja tuli viimein hakemaan :) Pariin kertaan se jäi taas himmailemaan, mutta pysähdyin, tuijotin maalimiestä ja odotin. Tästä pieni ymmärsikin jo sitten saada uudestaan vauhtia tassuihinsa! Loppupalkkana toimi taas Wictorin ja Jedin kanssa riehuminen ja äkkiä olikin vierähtänyt ihan meidän keskeisiinkin treeneihin lenkityksineen reilut puolitoistatuntia.

Märkä ja likainen.

Olemme Iriksen kanssa naureskelleet Wictorin houdini tempuille. Se änkee itsensä jostakin pienestä verkonraosta meinaan aina etupenkille meidän poistuessa paikalta. Tänään olikin omassa autossani hieman normaalia karvaisempi kuski. Katselin jo autoon häkkiä virittäessäni, että verkkoon oli tullut pieni reikä. Voitte arvata kuinka iso se olikaan Gatsbyn jäljiltä... Pentu peijakas kun vielä mahtuu auton tavaraverkonkin sivusta, niin kotimatkalla takapenkille kömpikin ihanan likainen koira. Etupenkille asti se ei uskaltanut, sillä jos takapenkille änkeämisestä olin sillä ärjäissyt aika pahasti. Siellä se sitten pienellä kerällä matkusti ihan hipihiljaa. Katsotaan, saisinko häkin seinän korjattua vaikka jollakin kankaalla.


Myös Gatsby on itsestäänkuivautuvaa mallia ;)

Tänään päivällä saimme vieraita, kun isovanhemmpani sekä vanhempani kävivät kylässä. Gatsby otti vieraat taas hieman riehakkaasti vastaan ja oli vähän turhautunut siitä, ettei se nannettu pusuttaa kaikkia tarpeeksi. Alku häsellyksen jälkeen meno onneksi rauhottui jo siedettäväksi, mutta pienellä olisi ollut kauea hinku kaikkien luo koko ajan. Pappani ei välitä koirista, mutta Gatsby ei tietenkään ymmärtänyt, että joku voisi olla siitä tykkäämättä ;) Hyvin sen sai kuitenkin paimennettua papan kimpusta pois ja mummuni ei ollut moksiskaan edes hänen päälleen kohdistuneista pompuista. Mummuani suurempaa koiraihmistä saa hakea. Mummullani onkin selvästi poiaansa (eli isääni) parempi maku koirista, sillä hän tajusi kehua Gatsby oikein kauniiksi koiruliiniksi!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Muistoja lomasta

Tänään kutsuivat taas työt ja Gatsby oli ekaa kertaa ihan koko päivän yksin eli naapurit eivät käyneet koiria moikkaamassa. Lehdelle oli tullut pissat ja portti oli kärsinyt ihan kunnolla pienten hampaiden sitä tutkiessa. Se oli myös löytänyt tussin jostakin ja pureskellut onnellisesti sitä sekä altaaseen unohtamaani tiskiharjaa. Muuten taisi mennä ihan mukavasti, luulisin. 

Kaksi ruttua ja Fero ♥
Loman viimeisen viikonlopun vietimme koirien kanssa sukuloiden eli vietimme muutaman yön vanhempieni luona. Minä mennä liehutin ties missä ja vanhukset katselivat koirien perään. Gatsby oli ollut oikein kiltisti ja sisäsiististi. Jopa äitini oli sen kanssa intoutunut leikkimään! Gatsby oli myös kuulemma hienosti hyväksynyt äitiniä päätöksen lopettaa lelulla leikkimisen, mistä olen oikein tyytyväinen myös! Yhtenä iltana kotiin saapuessani sain kunnon vahtihaukut pentulaiselta, sillä se ei minua heti tunnistanut. Kun se lopetti huutamisensa hetkeksi, niin Gatsby kuuli ääneni ja voi sitä ilon sekä helpotuksen määrää kun mörkö olikin tuttu! Gatsby hyppii hyvin vähän päälleni enää mutta nyt se ei pystynyt lopettamaan loikkimistaan :) 

Tarkka poika!
Lenkkeilimme minulle erittäin tutuissa maastoissa pellolla, joka oli yöpakkasten jälkeen ihanasti jäässä, joten koirat pysyivät puhtaana. Eddiekin pääsi lenkkeilemään pääosin vapaana ja hienosti laumani ohitti muutaman toisen koirakon (jotka eivät tosin olleet ihan lähellä). Ainoa ongelma oli, kun bordercollien omistaja päästi oman koiransa uudestaan vapaaksi ja koira lähti täysiä juoksemaan meistä poispäin. Gatsbyssä heräsi jonkinlainen saalisvietti ja se ampaisi perään! Hienosti se tosin teki uukkarin sitä kutsuessani, mutta vilkuili pariin otteeseen vielä juoksevaa koiraa. Sama meinasi tapahtua pellolla kirmailevien sileäkarvaistennoutajien kanssa, mutta loistavasti pieni totteli "ohi" käskyäni houkutuksesta huolimatta. Ikäväkä kyllä Fero ei sen sijaan kuunnellut "ei ota" kommenttejani vaan ehti ahmimaan itsensä täyteen hevosenlantaa ja erinäisten metsäneläinten kasoja. Ilokseni sainkin sitten siivota autoni perästä ison herran tuotoksia... Olimme päässeet kotiin ja aloin tyhjentämään autoa. Ihmettelin autolle palatessani, että kylläpä siellä haisee. Takaa löytyi syyllinen joka sitten oli vielä kyennyt tallomaan sekä istumaan omassa läjässään. Eddiekin oli saanut osansa, joten molemmat joutivat pesulle. Onneksi suurin osa kakasta oli takatilaa suojaavalla muovilla, mutta pääsin pesemään sitä myös kotin seinistä. Luulin saaneeni kaikki, mutta tänään auto haisi edelleen vaikka olin jättänyt hieman ikkunoitakin raolleen. Tutkin perää ja huomasin luukun olevan kohtalaisen rusehtava... Joku oli siihen ehtinyt kakkapyllyään nojailla... Voi miten iloinen olenkaan omistaessani Feron kaltaisen kultakimpaleen! 

Gatsby sai taas nukkua vapaana ja hyvin menikin. Eddie komensi kolmen aikaa ulos ja Gatsby kävi samalla. Tämän jälkeen sain nukkua ihan rauhassa kellonsoittoon saakka. Taitaa päästä pentunen kokeilemaan samaa tänäkin yönä. 


Mitä Eddie edellä...
Sunnuntai ei ollut se kirkkain päivä.

...sitä Gatsby perässä!
Tai ainakin sinne päin...

Tänään olen myös taas ottanut kontaktitreeniä. Gatsby tuijottaa ja seuraa vasenta kättäni seuratessa, joten tnbään kyseinen raaja tungettiin selkäni taakse. Alkuun Gatsby tarjosikin taakseni istumista, mutta hakiessaan kontaktia tajusi, että näki vain takaraivoni. Hyvin se haki oikeaa paikkaa ja palkkasin sitä lähinnä oikealla kädelläni ja vain sen ollessa kontaktissa. Teimme lähinnä paikallaan pyörimistä ja askeleen parin seuruu pätkiä. Tästä se lähtee! Ehkä... Kokeili myös saada eteen tuloista tiiviimmät ja muutaman kerran ihan onnistuinkin. Kyllä sekin tästä vielä! Kai...

Torstaina ehdimme ennen sukuloimaan lähtöä käymään treeneissä. Ilmaisu meni mukavasti, tosin oli piemeää ja liukasta, joten omistaja ei ihan nauttinut... Gatsby on tehnyt nyt aika kauan lähes samaa treeniä, joten ensi kerralla kokeilemme kuulemma ihan kunnolla pidemmällä välillä. Pääsen siis pinkomaan, minkä kerkiän :)