Kurjuudesta katse tulevaan!

Ferolla ei mene hyvin tällä hetkellä. Se kävi Eddieen kiinni ihan kunnolla ollessamme vanhemmillani joulunvietossa. En ollut itse paikalla, mutta ymmärtääkseni iso otus oli makoillut keittiössä ja päättänyt syystä x lohmaista ohi tepastelevaa, joulun tuoksuista hurmioitunutta tolleriani. Tästä hyvästä papparaisella on nyt kaksi reikää etujalassa, jotka tosin ovat parantuneet hyvää vauhtia sekä tollo ollut iloinen itsensä kipulääkkäiden avustuksella. Omaa mielialaani ei ikävä kyllä lääkkeillä saada kohotetuksi. Fero sai porttikiellon keittiöön, minkä jälkeen se käyttäytyikin hyvin. Gatsby taaseen ärisi tämän jälkeen vähän niin kuin varmuuden vuoksi, jos toiset koirat tulivat liian lähelle. Tunnelma oli siis todella rento... 

Feron mielipide Gatsbyn leikittämisyrityksistä

Meillä on mennyt hyvin pitkän aikaa, mutta nyt tuon blondin otuksen pääkoppa on alkanut kiehua yli ja aika helposti vielä. Pelkään sen olevan kipeä peränsä takia, sillä se ei päässyt vanhemmillani neljää rappusta ensimmäisellä yrittämällä ylös vaan sen piti oikeasti keskittyä menoonsa. Tätä tapahtui lisäksi ainakin kahdesti. Niinpä se lähinnä viettikin aikaasa pehmoisella ja pitävällä pörrömatolla makoillen. Tämän lisäksi eilen se yritti lähemmäs minuutin verran pungeta itseään lattialta ylös, kun se oli erehtynyt oikaisemaan matottomaan kohtaan ja tassut luisti. Fero myös herätti minut viikko takaperin kipuisin ulvahduksin, kun se oli "tipahtanut" patjaltaan eikä perä tainnut ihan totella. Sekin on siis päässyt kipulääkekuurille ja minä tilasin nyt tulevia työpäiviä ajatellen makkarinoveen koiraportin. Hoffilainen pääsee viettämään sen taakse päiviään minun ollessani töissä. En vain nyt luota siihen muiden kanssa ilman erätuomarointiani. Palasimme toissapäivänä kotiin ja kaikki on sujunut varsin normaalisti eikä kukaan ole vihoitellut kellekään. Itsellä tosin mieli on hieman edelleen maassa ja huoli painaa kaikkien voinnista sekä turvallisuudesta. 

Oho!

Tästä päästäänin kätevästi huolehtimaan tulevaa vuotta ja katsomaan kauhulla, miten viime vuoden suunnitelmat toteutuivatkaan:

Eddie

Herra hapsuli maistaa jo namun suussaan, vai onko se sittenkin oma huuli?

Vuoden 2014 toivelistaus:

•  pysyä terveenä, tosin kasvaimia on pukannut nyt niin tiheään että taitaa olla turha tavoite...
• täyttää se 14, jotta voimme lähettää Jari Aholle nännätys kortin, kun hän meinasi, ettei Eddie tule niin pitkään elämään
• pysyä maailman söpöimpänä pikku papparaisena!

Toteutuma:

Papalla oli täysin kasvaimeton vuosi! Aivan mahtavaa! Eläilääkärillä käytiin vain ottamassa ne 14 vee rokotukset, mutta in-your-face!-kortti jäi ihastuttavalle Joensuun eläilääkärille lähettämättä. Eddie on edelleen törkeän söpö ♥

Vuoden 2015 tavoitteet:

• Täyttää melkoisen ihailtavat 15 vuotta
• Pysyä liikkuvaisena pienenä touhottimena ♥
• Jospa se alkaisi tajuamaan hausta jotain?

Fero

Lättänien etutassujen väliin jää aivan liikaa lunta :(

Vuoden 2014 toivelistaus:

•  se on alkanut nyt pennun tulon jälkeen ignooraamaan mun käskyjä, joten sille pitäisi palauttaa korvat
• pystyä luottamaan siihen pennun kanssa myös mun poissaollessa, jotta pentu saisi olla vapaasti kotona
• täytyy seurata sen niveliä, sillä joulunaikaan huomasin, että se menee todella jännän hitaasti maahan

Toteutuma:

• sillä yksinkertaisesti ei kuulo pelitä enää entisellä tavalla ja siitä on tullut vain entistäkin hitaampi suorittamaan pyyntöjäni
• pystyin luottamaan siihen Gatsbyn kanssa, mutta nyt tosiaan en enää...
• nivelet voivat myös tuottaa sille ongelmia, mutta myös selässä on lantion alueella alkanut tapahtumaan ikäviä luustomuutoksia

Vuoden 2015 tavoitteet:

• en tiedä onko tuon liikkuvuudelle mitään tehtävissä, mutta kunhan ei menisi enää huonommaksi!
• täyttää 13 vuotta
• Fero on syttynyt aika kivasti hakuiluun eli toivottavasti se pysyisi siinä kunnossa, että voisi aina välillä pelastustreeneissä mukana nuuskutella

Gatsby

Nuorentava, huokosia supistava luminaamio ala Käpy 

Vuoden 2014 toivelistaus:

• päättää ilmaisutapa pelastuspuolella ja opetella se toimivaksi
• käydä edes yksissä möllitokoissa/rally-kokeissa/mätsäreissä
• kasvattaja aikoo meidät viedä varmaan Ruotsiin MH-luonnekuvausta suorittamaan eli sieltä hyväksytty tulos
• tutustua tuohon pikku touhottimeen paremmin sekä rakentaa edelleen meidän yhteistyötä
• kuvata pieni lonkiltaan ym. terveeksi

Toteutuma:

• ilmaisutapa päätetty ja se toimii ainakin tällä hetkellä oikein kivasti! 
• Check! Kävimme sekä möllirallykisoissa että kaksissa ihan virallisissakin
• Ruotsiin emme aikatauluongelmien takia päässeet eli MH jäi suorittamatta
• Mielestäni alan tuntea Käpyn sielunelämää jo ihan mukavasti ja olen saanut pidettyä yllä sen halua tehdä töitä kanssani ♥
• Meillä asuu terve koira! B lonkat ja 0 kyynärät sekä terve selkä ihan Kennelliitonkin mukaan! Muutenkin on säästynyt isommilta tapaturmilta ja pöpöiltä

Vuoden 2015 tavoitteet:

• Pelastuspuolella en ota meille paineita. Katsotaan, mihin päästään ja jos paketti on kasassa, niin peruskoetta voitaisiin käydä kokeilemassa. 
• Maalimiesryykäys voisi kyllä vähentyä!
• Rally-tokossa oli tarkoitus saada ALO kasaan jo viime vuonna, mutta emme yksinkertaisesti mahtuneet sopiviin kisoihin kahta enempää. Ehkä saisimme siis tulevana vuonna vihdoinkin tuolle tittelin RTK1 (ja mielellään myös RTK2), sillä Gatsby osaa kyllä liikkeet ja keskittymiskyky on parantunut ilman välipalkkauksiakin huomattavasti. Tähän hauskaan lajiin mielestäni luonani asustaa aivan kisavalmis koiruus
• Agility eli laji, jota meidän ei pitänyt sitten harrastaa! Tavoitteena on oppia itse edes kohtalaiseksi ohjaajaksi ja korkata edes joku supermölli putkiralli kisaura tässä lajissa 
• TOKOssa varovaisesti olen miettinyt, josko kesällä menisi johonkin ihan ryhmään kokeilemaan, miltä laji oikeasti tuntuisi kunnon ohjauksella. Tämä siis edelleen iso ehkä.
• MH-koe. Yhteen jo ilmoittauduttu, katsotaan jos johonkin mahtuisimme. Päätin luonnetestin ehtivän odottaa, jos sinne päätän joskus koiran viedä
• Näyttelyt korkataan varmaan ja toivottavasti sen H-arvostelun kanssa myös samontein hyvästellään kyseinen laji

Jouluinen tervehdys!

Gatsby ei oikeasti ole kasvanut Ferosta ohi vaikka kuvassa pahasti siltä näyttääkin :) Tonttujoukkomme kääräisee viimeisetkin lahjat pakettiin, pistää piparipellin uuniin ja toivottaa kaikille oikein ihanaa ja lumista joulua ♥

Voittaja ja häviäjä

Meillä oli agissa pikkujoulut eli leikkimielinen kisa. Ympäri kenttää oli ripoteltu erinäisiä esteitä; hyppyjä, putkia, pussi ja A sekä pöytä. Jokaisella oli kaksi vuoroa suorittaa esteitä, joista sai eri määrän pisteitä. Aina piti suorittaa hyväksytysti neljä estettä ja palata sen jälkeen pöydälle viideksi sekunniksi. Koiran erehtyessä ottamaan viidennen esteen, sen suoritusputken pisteet hylättiin. Ohjeita ei ollut muuta kuin, että ei saanut jäädä junnaamaan joka kerta samaa neljää estettä (pahus!) eikä samaa estettä saanut suorittaa heti perään. Olin lievästi sanottuna pessimistinen meidän onnistumisen suhteen. En osaa meinaan itse suunnitella ohjauksia tai järjestyksiä. Esteet kun olivat vielä usein lähekkäin toisiaan, niin oli haastavaa saada koira ajoissa ohjattua pöydälle enne kuin se vauhdissa loikkaisi vaikka seuraavan hypyn yli. Yritin kuivaharjoitella mahdollisia neljän esteen kokonaisuuksia ilman Gatsbyä, mutta ohjasin jo mielikuvituskoiranikin usein paikkoihin, joissa pöydän ja sen välissä oli kivoja extrahypittäviä. Aloin olla jo aika epätoivoinen ja turhautumista alkoi ehkä olemaan ilmassa, sillä koin tehtävän olevan liian haastava meille (tai siis minulle!)

Gatsbykin oli kiinnostunut uudesta kamerastani ja tässä onkin kyseisen kapistuksen ihan eka räpsy. Nenu ♥

Hyvin pienin odotuksin siis lähdimme suorittamaan ensimmäistä, minuutin kestävää rutistustamme. Ensimmäisen neljän esteen kanssa homma vielä pelitti, mutta seuraavalla en ehtinyt katsomaan linjoja kunnolla ja niinhän Gatsby veti innoissaan extrahypyn ja heitimme pisteemme hukkaan. Ihan suhteellisen hyvin kuitenkin meni ja seuraava kahden minuutin pätkä olikin jo hieman helpomman tuntuista. Sain paremmin hahmotettua hyviä esterykelmiä ja huomasin jopa tippuneen riman (jonka jälkeen se viides este oli otettava!) Sain jopa kehuja vetäjältämme, että ehdin siinä vauhdissa ja tohinassa tippuneen riman huomata! Hän sitä ei meinaan ensin itse hokannut ja olikin vetänyt pisteemme ensin yli, kunnes näki maassa makaavan riman.

Muuten meillä menikin yllättävän hyvin, mutta Gatsby ei oikein kestänyt epävarmaa sähläystäni. En tiennyt aina heti, mihin sitä lähettäisin, jolloin otukseni alkoi huutamaan minulle sekä pariin otteeseen hyppäsi sitten minun päälleni, kun ei kerta estettäkään hypittäväksi ollut. Sain sen kuitenkin suhteellisen hyvin menemään sinne, minne suunnittelinkin ja pussikin sujui ongelmitta (vaikka viime suorituskerrasta on jo aikaa!) Lopulta selvisimme ryhmämme voittajina, jättäen jälkeemme toisen aussien sekä tasoituksella (tuplapisteillä) hienosti  pienillä jaloillaan pinkoneen yorkshirenterrierin. Toinen aussiekoirakko meni huomattavasti järkevämmin, mutta niin se vain oli nopeus armottomasta sähläyksestä huolimatta valttia ja Käpyli nappasi itselleen muutaman purutikun ja minulle suklaata :)

Voittaja!

Vähäisen osallistujamäärän takia meille jäi vielä aikaa tehdä kisan jälkeen treeniä. Halusin ottaa A:ta, sillä olemme kokeilleet sitä ainoastaan kerran enkä kisassakaan sitä uskaltanut vauhdilla siksi tehdä. Keppejäkin olisi ollut kiva taas kokeilla. Ikävä kyllä meidän vuoromme koittaessa, ohjaajamme poika tuli kertomaan äidilleen, että heidän koiransa oli kakannut autoon. Tässä vaiheessa jäimmekin yksin kentälle, enkä viitsinyt ilman ohjausta oikein agia tehdä. Otin pöydällä pönöttämistä sekä paria toko/rally-toko liikettä. Seuraaminen oli aika irtonaista paikoitellen, mutta liikkeestä seiosmiset onnistuivat todella kivasti! Ainoastaan perusaseontoon palaaminen oli Käpystä hieman outoa. Yhdessä vaiheessa Gatsby tarjosi koko ajan maahanmenoa, jonka takia sitä ei olla nyt harjoiteltu. Nähtävästi olen mennyt "ei maahan"- matodissani hieman jo yli, sillä jouduin antamaan ihan kunnon käsiavun, että koira meni seuratessa liikkeestä maahan. Maahanmenot olivatkin vielä kaiken kukkuraksi todella epä-Gatsbymäisen hitaita! Loppuasentoon se puolestaan ponkaisi oikein kivasti. Lopuksi vielä pidempää paikallaoloa minun ollessa kauempana ja jopa jutellessa treenikaverin kanssa. Sujui aivan törkeän hienosti ♥ Otin myös yhden aivan superin luoksetulon, josta viime hetkellä otinkin sivulle ja omaan silmään Gatsby sujahti paikoilleen aivan älyttömän nätisti, varsinkin niin kovasta vauhdista. Tästä seurasikin kunnon loppubileet eikä ahrmittanut niin paljoa, että ehdimme ehkä minuutin ottaa treenien lopuksi enää agia. 

Lauantaina Gatsby pääsi taas homeiselle koululle pelastamaan. Se teki hienon itsenäisesti töitä, mutta viime treeneistä koululle unohtuneet lihapullat hämäsivät sen työskentelyä. Se selvästi työsti ensin maalimiehen hajua, mutta koska rakennuksissa haju kulkee muutenkin oudosti, niin se taisi vaihtaa sen lähellä tuoksuneisiin lihapulliin. Jouduin auttamaan sitä, että se tajuaisi yhden oven, mitä se ei ollut todellakaan ehtinyt huomata! Saimme kuitenkin ihailla söpöä tanssiesitystä tuon tepastellessa hajun perässä takajaloillaan :D Kaikki löytyivät ja sain olla tyytyväinen piskuiseen! Mitään ei mokattu, mikä oli itselle se pääkriteeri!

Gatsbyn vähänkö siistiä!- ilme

Sunnuntaina oli treenikalenteriin merkattu "ankarin treeni ever"! Osasin siis odottaa jotain hauskaa! Aluksi meinasinkin ottaa vaina Gatsbyn mukaan, mutta niin vain nappasin Feronkin auton kyytiin. Se tykkää kuitenkin ihan vain autoilustakin :) Treenien alussa hoffini pääsi myös taas varmuudeksi muistuttamaan mieleensä kaikki paikallaolijat, ettei kellekään jännittäisi mennä etsintävaiheessa. Hienosti se taas tepsutteli innoissaan uusiakin ihmisiä kohti ja haukkui vain vähän parin toisen koiran lähestyessä, mutta ihan rennon hiljaa kesti niitä lähellään. Fero pääsikin syömään aamuruokansa parilta maalimieheltä ja tällä kertaa se tajusi nostaa nokkansa ylös maasta eikä jäljestänyt ihmisten luokse. Se irtosi taas kivasti ja teki hyvää itsenäistä työtä! Olin siitä niin ylpeä ♥

Fero to the rescue! Hajut menivät aika hyvin taas seiniä pitkin.

Normaalin treenaamisen lisäksi meille oli kehitetty pari tehtävää. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja sain vastuullisen tehtävän kolmen naisen Team Pinkin johdossa. Johtajille kerrottiin pienien viattomien esineiden eksyneen kahdelle alueelle ja meidän tuli tietenkin pelastaa ne. Saimme itse päättää otammeko koiria vai ei (vai lähetämmekö vain koirat :D). Kenenkään ryhmämme koiralle ei ollut erityisesti esineiden etsimistä tai ilmaisua opetettu, mutta päädyimme ottamaan kaksi koiraa silti mukaan. Itse jätin omani autoon, sillä uskoin pystyväni keskittymään paremmin, jos vaikka tulisi lisäohjeita tms. johtotehtäviä. Otimmekin tehtävän enemmän rennolla harjoittelumielellä ja yhdessä koulutimem treenikaverin Cindy-bordercollieta reagoimaan esineisiin. Nopeana koirana se alkoikin parin toiston jälkeen hokaaman jutun juonen ja minä sain yhden löytyneen hanskan käteeni asti! Tunnistusjälkeä harjoitellut Halti yhdisti heinosti oppimaansa ja tarjosi ihan itse esineellä maahanmenoa! Lopulta saldomme oli 18 löytynyttä esinettä 21:stä. Olin meihin oikein tyytyväinen, tosin toinen ryhmä löysi yhden enemmän.

Tämän jälkeen Gatsbykin pääsi autosta sillä oli vaativan makkaransyöntikilpailun aika! Jonossa oli muistaakseni seitsemällä alustalla makkaranpalasia, jotka koiran tuli syödä. Gatsby juuri ja juuri suostui moiseen :D Tämän jälkeen juoksimme seuraavalle ryhmäläisellemme ja viestimäisesti läpsäisimme heidät syömään omat makkaransa. Tässäkin kisassa onnistuimme kuitenkin häviämään toiselle joukkueelle, mutta koiria se ei ainakaan haitannut! Lopuksi oli varsinaisena sokerina pohjalla neljällä lautasella jonossa pipareita. Jotka omistajat pääsivät syömään ja tietenkin ilman käsiä... Ensimmäinen sujui ihan helposti, sillä nappasin kuivan piparin kielelläni. Seuraavan kohdalla sama ei onnistunut, sillä suu oli täynnä sitä edellistä saakelin pipperiä! Sain kuitenkin ahdettua jollakin ilveellä uuden herkun suuhuni. Kolmannella menin sitten rikkomaan piparin ja yritin kalastaa suu ihan täynnä palasia pitkin lautasta. Nenäni oli alkanut myös kiitettävästi vuotamaan eli hengittäminen oli jo haasteellista neljännen kohdalla eikä nauraminen ainakaan auttanut asiaa! Tiimimme hävisi lopulta myös tämän osion, mutta voittajien "palkinnon" kuullessani ei härmittanut edes sitä vähää. He saivat ensi treeneistä meinaan vetovastuun itselleen!

Ihan suunnitelmien mukaan menee :D

Gatsbylle otin treenien lopuksi vielä kolme maalimiestä, joista jokainen oli selvästi omissa piiloissaan ettei tuo vain vaihtaisi. Otin piilotuksen ajaksi paikkamakuun, joka onnistui melkein täydellisesti, mutta lopulta Taru oli liian iso häiriö. Hän sai juosta Käpyn takaa, mutta meidän jutellessa tyyppi nousi. Asettui kuitenkin nopeasti huomautuksesta takaisin ja sain vietyä sen aas ilman hihnaa lähetyspaikalle. etsinnässä Gatsby irtosi suhteellisen järkevästi ja teki selvästi koko ajan töitä. Ilmaisu toimi hyvin ja pitkähkötä matkaltakin sahattiin nätisti! Viimeisellä maalimiehellä se hieman kadotti kuitenkin ajatusta eli kävi maalimiehellä, meni nuuskimaan roskista (?) ja tuli sitten ilmaisemaan. En hyväksynyt vaan lähetin uudestaan, jolloin koko ketju toimi taas nätisti. Taru pelottelikin, että keväällä vain peruskokeeseen. Treenikaverikin tokaisi, ettei tuolla koiralla ole mitään ongelmia siitä selvitä. Minä tietenkin paniikissa kaivoin kaikki meidän heikkoudet esille, kuten juuri tuon maalimiehen vaihtamisen! Mutta niin niitäkin joutuu taas kohta kokeilemaan, kun samaa on tehty nyt onnistuneesti jo hetken aikaa. Onneksi kuitenkin tämä on edessä vasta ensi vuonna!

Aivan usperina loppupalkkana Käpy sai riehua itseään parikuukautta vanhemman sakemannin Haltin kanssa ja voi jehna kun oli sitten kivaa! Minä puolestani pääsin kokeilemaan uutta kameraani, jonka sain käsiini eilen! Vielä on hieman hakusessa sen käyttö (esim. ihmettelin, kun kuvaa ei näy kun linssinsuoja oli vielä paikoillaan...) ja aurinko oli vaihtelevasti esillä plus me olimme rakennuksien varjossa. Olen silti aivan tohkeissani, että huonossakin valossa sain oikeasti nopeasti kiitävistä koirista ihan onnistuneitakin otoksia! Varmasti olisi olemassa vielä säätöjä, joilla saisin hämärässä parempia kuvia, mutta näillä mennään tällä erää :)

Siis kuis tässä nyt näin kävi!?

Melkoinen treenivyörytys

Viime viikon agilitytreenit olivat taas melkoista säätöä ihan alusta asti. Kouluttajallamme oli liittymä vaihtunut ja vanha sim-kortti ei toiminut, mille oli tietenkin tallennettuna numero, joka treenihallin oven avaisi. Lopulta melkoisen säätämisen jälkeen pääsimme sisään ja aloimme taas vetäjän kanssa kaksistaan rataa kyhäämään. Pänni taas ihan jokseenkin, että muut eivät edelleenkään paikalle saavu sovittuun aikaan. Lopulta tämä selittyi osaksi sillä, ettei treeneissä ollutkaan meidän lisäksi kuin yksi toinen koirakko. Tämä puolestaan toi uutisia, että netissä pystyy edelleen (oliko tämä nyt kuudes aksakertamme?) varaamaan kentän käyttöönsä meidän vuoromme päälle. Ymmärrän, että seuramme toimii pitkälti vapaaehtoismeiningillä, mutta kyllä silti olisi ihan kiva, jos kouluttajat viitsisivät ihan perusjutut kuiteskin hoitaa.

Ehkä siirryn kuitenkin turhautumani purusta itse lajin harjoitteluun. Aikaahan meillä oli nyt todella kivasti ja teimmekin Gatsbyn kanssa kolmessa pätkässä. Ensin kokeilimme hieman korkeampaa puomia (joka oli itseäni hieman jännittävä pöytäviritys...) ja saimme koiran jopa hieman himmaamaan tällä kertaa ja Gatsbyllä yleisesti pysyi kaikki tassut puomilla. Huimaa kehitystä viime kertaiseen siis! Osa syy tähän varmasti oli se, ettei sitä nyt imutettu vaikka vetäjämme tätä ehdottikin. Minä kieltäydyin ja ohjasin sitä kädellä sekä jarrutin käskyllä. Lisäksi se pysähtyi kivasti puomin lopussa kontaktialueelle ja odotti hyvin vapautuskäskyä. Tästä sain olla todella tyytyväinen! 

Maailman kaunein Lucia-neito! :D

Tämän jälkeen siirryimme taas kepeille. Löysimme verkkoja avuksemme ja kieltäydyin koiran auttamisesta hihnalla ym. lisäviritelmillä. Ensimmäisellä kerralla Gatsby vetikin yhdestä verkosta yli, mutta tokaisin "ohhoh!" ja lähetin sen uudestaan. Tämän jälkeen se meinasi pariin otteeseen törmätä verkkoon, mutta nopeasti hokasi reitin palkan luokse. Pääsimme ottamaan useampia lähetyskulmia molemmin puolin ja Gatsby eteni ainakin omaan silmään kivalla vauhdilla sekä löysi kepittelyyn sopivan rytmin. Koska verkkoja ei ollut kuutta väliä enempää, niin kokeilimme, tajuaisko tuo tulla ilman verkon avustustakin oikeasta välistä. Nappasimme yhden väliverkon pois ja siirsimme sen loppuun. Hienosti jatkoi pikku Käpyläiseni verkonpuuttumisesta huolimatta menoansa! Tämän jälkeen otimme vielä toisenkin välipätkän pois ja niin pieni taiturini vain suoritti keppejä varman oloisesti! Sillä oli aluksi vaikeuksia hakea oikeaa sisäänmenoreittiä (meinasi törmätä ensimmäiseen verkkoon) mutta muutaman toiston jälkeen se tosiaan hakeutui oikeaan paikkaan mistä sitten sitä kepeille lähetinkin! Huima ero ohjureiden kanssa sähellykseen! Gatsbyllä pysyi myös hyvin fokus tällä tavalla tehtäessä poissa minusta ja keppien loppua kohti. 

Teimme lisäksi muutaman hypyn kautta putkeen, jonka jälkeen koiran tuli itse irrota ja hakeutua putken jälkeiselle hypylle. Vetäjämme oli tietenkin hypyn jälkeen lelun kanssa valmiina, mutta hyvin Käpyläiseni irtosi ja haki esteitä! Tämän jälkeen teimme kahta peräkkäistä hyppyä takaakierrolla, joka meni ainakin omasta mielestäni aika kivasti! Minusta tuntui, että onnistuin ohjauksissani ja Gatsby ainakin meni sieltä, mistä pitikin! Takaakierron jälkeen lähetin sen edestäni hypylle ja juoksin puoltavaihtaen sen takaa. Näille on varmasti jotkut hienot agitermitkin :D Gatsby ei onneksi häiriintynyt mukana juoksemisestani ja takaakierrot onnistuivat molemmin puolin, joskin kuulemma paimeneni kääntyi mieluummin/paremmin oikealle kuin vasemmalle. 

Loppuun vielä ihan muutama kerta A:ta, jolla vauhtia oli taas melkoisesti liikaa. Ensimmäinen yritys oli ihan hyvä, mutta toisella kenguruni hyppäsi koko ylösmenokontaktin yli... Laitoimmekin siis namin kyseiselle kontaktille odottamaan ja tämä jarruttikin menoa kivasti. Kouluttaja oli namien kanssa toisella puolella odottamassa ja alastulonkontakti sujui ihan mukavasti! Treeneistä jäi aikas kiva fiilis ja sellainen tunne, että mehän piru vieköön jopa edistytään tässä lajissa! Gatsby kuunteli kivasti ja minäkin sain jopa pari kehua, että olen selvästi oppinut jotain (esim. että aina ohjataan koiranpuoleisella kädellä!) Gatsby oli keskittynyt ja hieman rauhallisempi (tai jos siihen toiseen aussieen vertaa niin sitten ei...)  ja kun tokaisin, että mikäköhän ohjaajankin rauhottaisi, niin kouluttajamme pääsi hieman omaa turhautumistaan meidän suhteen purkamaan, toteamalla, että olemmekin hieman haasteellinen pari. En jostakin syystä osaa olla edes pahoillani :D

Seuraavissa aksatreeneissä tapahtui sitten jotain harvinaisen odottamatonta. Me kehityttiin! Tai siis minä kerrankin ohjasin edes jotenkin koiralle ymmärrettävällä tavalla! Homma alkoi pelottavasti tuntua jopa aksalta :D Alkuun takkusi ja pahasti, mutta niin vain nousimme säädön kautta onnistuneeseen suoritukseen. Sain myös nähdä Käpyn ohjaajamme käsissä ja edes hän ei ehtinyt ihan koiraani ohjaamaan yhdellä hypyllä, joten Gatsby menikin siitä ohi. Oli valaisevaa huomata, että jos Käpy ei tiedä, mihin sen pitää mennä, niin se hakeutuu ohjaajan luo. Sain myös kehun, että ennen muistin vain joskus pitää ohjausta päällä ja nyt se puolestaan unohtuu vain joskus :) Harjoituksessa näkyi myös äärimmäisen hyvin se, että jos pysäytin liikkeeni edes sekunnin murto-osan liian aikaisin putkeen lähetyksessä, niin Gatsby heitti vaikka putkessa uukkarin varmistaakseeen, että se on menossa oikeaan paikkaan. Estehakuisuuttahan koitimme tällä myös harjannuttaa. Plus jos jouduin saattamaan sitä liikaa putkeen, niin en ehtinyt hypyilel ohjaamaan. Videossakin näkyy se pieni hetki, kun Gatsby meinaa pysähtyä putkeen mennessään, mutta painaakin läpi!

Uskalsin siis pyytää videointia ja tässä meidän onnistuminen, josta myös näkyy kuinka mun on siis aivan pakko löytää jostakin sopivat urheilurintsikat! Aivan järkyttävää pomppimista... Onhan se hyvä olla omassa kropassa edes jotain vauhdikasta, kai.... Katse siis koiraan! Loppunoottina vielä, että sekä ohjaaja että koira alkavat osoittaa jo tässä väsähtämisen merkkejä, mutta aivan käsittämättömän hyvin jaksoi Käpy samaa asiaa tumpelon ohjaajansa kanssa hinkata ♥

Pelastuksen puolella meni ihan kohtuullisesti. Torstaina en mokaillut mitään erityisemmin, mutta Gatsby vain juoksi ensimmäisen maalimiehen ohi. Olen aika varma, että se huomasi ukon, jonka hajun perään se oli niin selvästi irronnut. Käpy ei kuitenkaan käynyt maalimiehellä vaan tosiaan ihan parinkymmenen sentin päästä painatti menemään (maalimies oli näkyvillä). En tiedä saiko se tässä vaiheessa seuraavasta hajun vai alkoiki minun sille aiheuttamat epävarmuudet näkyä? Kutsuin sen kuitenkin takaisin ja olin jo valmis nostamaan maalimiehen. Iris kuitenkin kehotti antamaan koiralle toisen mahdollisuuden ja lähetin sen siis uudestaan. Nyt Gatsby kävi antamassa kunnon pusut ja jatkoi pusuttelua lähes jokaisella näyttökerralla... Toinen maalimies onneksi sai vain yhden loikan osakseen ja kolmas oli niin korkealla, ettei edes pieni aussie saanut itseään ponnistettua maalimiehen syliin. Viimeinen oli myös haastava hajuen leviämisen takia, mutta hienosti pieni jaksoi nuuskuttaa!

Lauantaina on yleensä ollut leppoisammat treenit ja niinpä nappasin Eddie mukaan. Jälkiviisaana olisin jättänyt papan kotiin, sillä lähdin kotoa puoli yhdentoista maissa ja tulin kotiin neljän jälkeen. Vetovastuun itselleen napannut, meille vieras mies (kerran olen hänet tavannut) päätti meinaan, ettemme jakaudu. Kehittyneille koirakoille ehdotettu aikaraja myös sivuutettiin. Lisäksi hän selvästi sai tyydytystä, kun keksi niin pahoja piiloja (lähekkäin yms.) että monella vierähti hetki jos toinenkin. Alkoi loppua kohden jo vähän uuvuttaan... Gatsby sai neljä maalimiestä etsittäväkseen ja se sai kehuja hyvästä työskentelystään. Rakennuksessa hajut menivät taas aivan sekaisin ja lisäksi erinäisiin paikkoihin oli piilotettu hämyiksi esim kissanruokaa ja maksalaatikkoa. Viimeinen maalimies tuotti Gatsbylle melkoista päänvaivaa ja se vähän luovutti kesken tai toisinsanoen, iloitti minulle, että "tässä haisee, eti ite loppuun!" Kyllä se maalimies lopulta lavuaarin syövereistä ja pahvin alta paljastui, mutta melkoisen avustuksen jälkeen. Kolme muuta nousi ihan Gatsbyn itsensä voimin ja mukavan varman oloisesti!  Loppuun Käpy pääsi leikkimään alle vuoden ikäisen tolleri-neidon kanssa. Gatsbyä tosin kiinnosti lähinnä Murun pylly ja Murua lumipallot, mutta kyllä ne pari kertaa sentään paini ja juoksikin.

Rallyrata oli aivan huippu! Eikä ainoastaan siksi, että se näyttää joulukuuselta :)

Tänään meillä oli pikkujoulurallyt! Gatsbyn ote herpaantui totaalisesti pujottelussa, jossa tötteröitä koristi joulukuusihatut ja houkutuksen joulupukki ja pupu nuuskittiin tarkkaan läpi. Tutut tuomaritkin olivat melkoinen häiriö pienelle! Putkea meillä ei ole ennen rallyssa ollut, mutta vaikka Gatsby suorittikin sen täysiä, niin sain sen hyvin hallintaan heti kaahailun jälkeen. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Palkkaamatta suoritti pieni pätskyläiseni radan, jossa oli ihan mestarinluokankin liikkeitä! Koira sai pikkujouluista itselleen kivan (ja kohta erittäin nyljetyn) lelun sekä luita! Minäkin sain suklaata ja piparia eli kannatti käydä :) Käpyläinen tosin ei ollut joulutuulella vaan ärisi lähes kaikille koirille ihan vain varmuuden vuoksi. Ota tästäkin nyt selvää... En tiedä, vaikuttaisiko eilen ahmitut seitsemän tuikkua ja siitä seuranneet mahapurut jätkän meininkiin vai oliko se muuten vain erittäin teinillä tuulella?

Maailman pahin houkutus! Kaulassa joulutunnelmaa epätoivoisesti luova hakuvaljaista napattu karhukello...

Gatsbyn rallya videoin

En ymmärrä, miksi en meinaa millään saada näitä videoita onnistumaan... Nytkin ensimmäinen on erikokoinen, ymmärtää ken pystyy! Mutta ne ovat nyt kaikki samassa postauksessa ja toivottavasti toimivatkin vielä! Treenikaverini Johanna kiltisti kuvasi meille menoamme :) Olen melkoisen tyytyväinen siihen, että palkkasin vain kahdesti väleissä ja vain lelulla. Hyvin oli silti koiruli kuulolla!

TOKO ihmiset huomio! Tiedän, että seuraamisemme ei kelpaa lähellekään ja videossa näkyy muutamia todella vinoja peruasentoja sekä eteentulemisia. Niitä työstetään.

Tässä tapahtui se klassinen virhe, eli heti kun videoidaan, niin pitää mokata ekalla kyltillä! :D Lopussa näin parhaaksi pitää taukoa, sillä alkoi kuulua melkoinen rähinä. Olen niin onnellinen, että pystyimme taas tekemään ilman hihnaa eikä Käpy vaikuttanut missään vaiheessa suurelta karkausriskiltä! Ei edes toisten koirien huutaessa. Pätevä poikkeli!

Toisessa videossa näkyy hyvin kuinka lähestyvät ihmiset häiritsevät pikku Ikipusuttelijaani! Tällä kertaa ei kuitenkaan karannut tervehtimään kouluttajaamme eikä kuvaajaamme! 

Tässä Ikiliikkuja tekee ikiliikkujaa! Tuota looppia siis voi tehdä oikeasti loputtomiin, jos haluaa! Minä en osaa laskea (on sitten harvinaisen vaikeaa!) ja sen takia käymme peruuttelemassa useampaan otteeseen. Olen kuitenkin tyytyväinen kuinka hyvin Gatsby toimi myös oikealla. Osasin ottaa myös kerrankin tarpeeksi tilaa pylrähdyksiin, viimeksi kun kyltit vain lentelivät paimenen pomppiessa ympyröitään! Onnistuin myös heittämään loppupalkan suoraan koiraa päin... Onneksi on pehmeä lelu!

Ps. Huomatkaa uusi hieno treenitasku! ♥

Mokailuista mahtavuuteen!

Alkakaamme siis niistä mokailuista. Pelastuskoiratreeneissä en osannut taaskaan pitää huolta siitä, että maalimies varmasti tietää, mihin on suuntaamassa. Niinpä saimme pienen koirani pään pyörälle... Otin alueen alkuun ja loppuu valmiiksi maalimiehet ja yhden oli tarkoitus kadota ensimmäisen löydyttyä pienen matkan päähän. Tämä siis siksi, ettei pikku kiiturini ehtisi käydä kaikkien luona ja jättää samalla kätevästi minulle löydöistään kertomatta. Noh, ensimmäinen löytyi sieltä mistä pitikin eli ison kiven päältä. Käpyläisen ponnistusvoimaa aliarvoinut maalimies yllättyi, kun noin kahden metrin korkeuteen häntä ilmestyikin koiruli pusuttamaan. Tästä hämmentyneenä maalimies alkoi kehua ja palkata piskuista ennen kuin se oli ehtinyt ilmaisemaan minulle löytöään. Tämä nyt ei niin vaarallista ollut, sillä maalimiehen passivoitua uudestaan Gatsby kävi minutkin hakemassa. Tosin sahaus jätettiin pois juurikin sen takia, että tuohan hyppäsi sille kivelle joka kerta... 

Tässä vaiheessa tosiaan seuraava etsittävä lähti sovittuun paikkaan piiloon, vai lähtikö? Hän oli ymmärtänyt väärin eli oli menossa siihen piiloon, missä kauimmainen etsittävä jo oli. Matkaa piilolle oli kohtuullisesti eli maalimies joutui lopulta maastoutumaan aika lähelle kolmatta, sillä näki meidän jo tulevan. Liikkuvia maaliukkoja kun Gatsbyllä ei vielä ole ollut. Tästä seurasi nyt kuitenkin se, että Gatsby löysi kolmannen (kauimmaisen) maalimiehen, mutta tullessaan ilmaisemaan, bongasikin toisen piilostaan. Niinpä se ilmaisikin kakkos maalimiehen minulle. Palkatessani sitä puhelimeni soi ja kolmonen ilmoitti Gatsbyn käyneen luonaan. Koska Käpy ei ollut tahallaan tai rillutallekseen maalimiestä vaihtanut, niin päätimme käydä etsimässä kolmosen uudestaan. Gatsby kuitenkin vaihtoi tähän väliin sijaistoiminnoille hämmentyneenä (ja oma hämmennykseni ei varmastikaan auttanut) ja sain vähän tsempata sitä töihin. Äkkiä se reipastui ja löysi uudestaan kolmannen piiloutuneen. Se sahasi todella hyvin minun kompuroidessani jyrkkää kalliota alas ja vaikka sen käytös oli maalimiehellä aika hyvää muuten, niin se liukastui rinteessä ja päätyi seisomaan osittain eksyneen naaman päälle... Maalimies jaksoi onneksi olla hyvällä tuulella, mutta minua silti hävetti! Poloinen kun sai samalla itselleen uuden hienon sotamaalauksen Gatsbyn vyöryttämistä roskista ja pari tassunjälkeä päälle. Harmitti jokseenkin paljon, kun taas kerran meni treenit Gatsbystä riippumattomista asioista mönkään! Torstaina varmaan piirrän kaikille maalimiehille kartat ja silti käyn kädestä pitäen viemässä heidät piiloihin. Minä niin haluaisin sujuvat ja ilmaisua tukevat treenit ensi kerralla, kiitos!

Ferokin pääsi tällä kertaa mukaan ja normista poiketen se ei ollutkaan ensimmäisenä vaan lähes vimeisenä vuorossa. Se jäljestää herkästi maalimiehet ja nytkin se säntäili jälkien perään. Niitä tosin oli tässä vaiheessa metsä täynnä eikä niiden seurailu tuottanutkaan noin vain tulosta. Ilmavainua se käytti huonosti, mutta lopulta kaikki löytyivät! Ferolla oli selvästi hauskaa ja se oli nyt valoisalla todella reipas! Tutustutin sitä alkuun varmuudeksi kaikkiin ettei se tällä kertaa vain aristelisi etsittäviä ja hoffilainenhan juoksi jokaisen uuden ihmisen luo tohkeissaan! Arkuudesta ei olltu tietoakaan ja toiset koiratkin (isot ja mustat!) ohitettiin todella nätisti. Olin melkoisen tyytyväinen isoon otukseen! ♥

Viikonloppuna kerkesimme myös toisiin pelastustreeneihin vanhaan kunon homekoluun. Eddie pääsi mukaan ja oli taas aika pihalla siitä, mistä namit tulisivatkaan! Sille katosi kolme maalimiestä helppoihin piiloihin (esim huoneen nurkkaan) näkölähdöllä ja tolleri tärisi sekä piipahtelikin namiensa perään. Ensimmäinen löytyi pienellä avituksella (avasin ovea enemmän) mutta Eddien pieneen mieleen ei juolahtanut, että nurkassa oleva möykky saattaisi olla ihminen... Kiersimme jo löydetyn maalimiehen ja Eddien kanssa huonetta ympäri muutamaankin kertaan ennen hehkulamppu hetkeä. Kolmannella sillä oli jo paremmin ajatusta ja sitä palkattiinkin jo siinä vaiheessa kun ehdin samaan huoneeseen maalimiehen kanssa. Pikku possulla oli kivaa ja minä pääsin näyttämään 7 kk vanhan tollon omistajille, kuinka seesteisiä 14-vuotiaat tollerit jo ovatkaan :D

Gatbyä kiusasin omaksi ilokseni eli otimme ensimmäisellä kierroksella kaapin päälle, kaapin sisään ja oven taakse maalimiehet. Mukana oli pari sille täysin uutta ihmistä, mutta se ei etsimiseen tuntunut vaikuttavan (intoon ainakaan!) Hajuthan rakennuksissa menevät oudosti ja sille oli taas vaikeaa hahmottaa, missä hajun lähde oikeasti oli. Se hyppi yhdessäkin huoneessa lavuaaritkin läpi ennen kuin tajusi hajun tulevan eteisen kuivauskaapista! Hienosti se jaksoi kuitenkin tehdä töitä ja kaikki löytyivät! 

Toisella kierroksella oli taas korkean kaapin päällä ja haju tietenkin painoi ikkunoita kohti. Ikkunaseinä saikin vingahduksia ja hyppyjä osakseen, mutta lopulta Käpy bongasi ylhäällä piileskelleen maalimiehen. Ongelmia tuotti kuitenkin eniten eräs vessa, josta ilmanvaihtokanavaa pitkin haju muidenkin koirien mielestä oli viereisessä luokkahuoneessa. Vessa oli pieni, mutta jaettu kahteen (pönttö siis omassa yksiössään). Näytin Gatsbylle vessaa ja sehän pujahti sinne, mutta pönötti ihmeissään minua katsoen pönttökopin oven edessä. Hajut eivät siis pätkääkään kulkeneet koiran suuntaan. Armottoman häsellyksen jälkeen kuitenkin löytö tapahtui ja koira sai palkkansa. Rakennuksissahan ei tuo ilmaisu ole helpointa, kun olen itse usein todella lähellä koiraa. Hyvin kuitenkin Gatsby minulle haukahteli löydettyään, sahaustahan nyt metrin matkalla on turha vaatia :)

Käpystä on tulossa ihan oikea malli! (Minun ihan oikeisiin kuviini siis!)
(Kuva Andrea Sawicka)

Mutta nyt meidän viikon tähtihetkeen! Kuten olenkin jo avautunut, niin rally on tökkinyt ja pahasti. Maanantaina kuitenkin meillä oli VOIttaja luokan rata, joka oli lähes mahdotonta (ainakaan ilman hermojen menetystä) tehdä hihnassa. Puolenvaihtoja kun oli esim jalkojenvälistä ja hyppyjä oli kaksin kappalein. Omalla vuorollamme ei kuulunut kauhean kiihkeää aksahaukuntaa, joten päätimme kokeilla ilman hihnaa. Ja pirulainen sehän onnistui! Ja onnistui sitten vielä toisenkin kerran! Pari kertaa Gatsby vingahti ja teki minisingahduksen, mutta oli aivan käsittämättömän hienosti kuitenkin kuulolla ja PYSYI luona! Saimme VOI-radan suoritettua melkoisen nätisti ja meiltä onnistui kaikki liikkeet suhteellisen varmasti. Varsinkin, kun ohjaaja hieman rauhottui ja alkoi luottamaan siihen, ettei Käpy ollut oikeasti karkaamassa :D Eli annoin koiralle jopa aikaa suorittaa liikkeet! Nin vain tosiaan sujui peruuttaen seuraamiset, oikealla seuraamiset ja istu-vasen täyskäännös-istu kyltitkin! On minun pikku paimenini vaan aikas pätsky ♥

Tänään tunteeni ovat heitelleet ylös ja alas. Aamulla olin hyvin mielin, sillä Eddien itselleen hankkima silmätulehdus näyttää kovaa vauhtia väistyvän lääkkeen avittamana. Tämän jälkeen töissä meni alkuun hieman kökösti, sitten sain aitoa ja positiivista palautetta työstäni useammalta eri taholta, jonka jälkeen häkeltyneenä (mutta mieleissäni) tulin kotiin, jossa vaatehuoneeni ovi oli auki ja sisältö ympäri olohuonetta. Treenirepun sisältö löytyy nyt hoffin mahasta ja treeniliivistäni puuttuu tasku. Kaiken ahmimisen jälkeen Fero oli vielä kakannut roskien joukkoon matolleni. Kiehuin. Sitten sain lisää häkellyttäviä uutisia (naamani varmaan helottaa punaisena yllätyksestä ja mielihyvästä) sillä sain tietää voittaneeni aivan mahtavan kuuloisen kameran! Olen löytänyt tieni kivaan blogiin, nimeltään Vaihda vapaalle, jossa on koira- ja matka-aiheisia postauksia. Ei paljon lähempänä omia kiinnostuksen aiheitani siis voisi blogi olla! Vähän aikaa sitten siellä oli arvonta ja ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti onnetar päätti suosia meikälästä! Aivan huippua! Tämän blogin satunnaiset lukijat saavatkin tästä eteenpäin paljon parempia kuvia ihailtavakseen (muiden hienojen kuvien lisäksi!) sillä kännyräpsäisyni saavat nyt kyytiä IHAN OIKEIDEN KUVIEN tieltä! 

Kaksi sählää

Agikouluttajamme tokaisi tänään, että Gatsbyn laisella koiralla olisi hyvä olla vähän rauhallisempi ohjaaja. Ikävä kyllä sellaista ei tästä naikkosesta taida saada tekemälläkään! Sähläsimme siis omaksi (ja ehkä hieman toistenkin) iloksi tänään puomia. Aloittelijoille oli viritelty matalan pöydän päälle puomin ylösmeno ja alastulo. Gatsbyllä oli niin järjetön kiire kouluttajamme ja hänen nakkiensa luo, että sillä ei tainnut missään vaiheessa pysyä kaikki jalat "puomilla"... Gatsby oli kuin hävittäjälentokoneen ja tiejyrän sekoitus paahtaessaan palkkaa kohti. Lopulta saimme kuitenkin pari puomilla pysynyttä toistoa ja lopun kontaktipaikkaa myös harjoiteltua. En tiedä, oliko tämä ainakaan meille se sopivin tapa harjoitella puomia ja kontaktia, kun järki ei nälkäisen koiran päätä liikaa pakottanut. 

Otimme myös keppejä uudestaan eli siis minä katselin vierestä, kun kouttajamme yritti saada Käpyläisen pysymään keppien ohjureiden sisäpuolella. Namilla imuttamalla mentiin taas ja meno oli aivan päätöntä! Ehdotinkin ilman nameja, ihan vain kädellä ohjaten, mutta imulla mentiin. Gatsby vain paahtoi namin perässä ja olisi mennyt taas ohjureista välittämättä mistä kohtaa vain. Pariin otteeseen se jopa selvästi keskittyi ja sille ehkä syttyi pieni hehkulamppu pään päälle, mutta aika sekopäistä koko touhu minusta oli.

Tässä vaiheessa meillä oli tauko ja koska meitä ei ollut kaikki paikalla, niin ehdimme saada toisenkin treenipätkän vuoron lopulla. Tällöin teimme uudestaan muuria, jonka Gatsby olisi mieluummin kiertänyt kuin hypännyt (varmasti osin oman huonon ohjaukseni takia), mutta saimme sen sujumaan ja jopa korotimme sitä toisella palalla. Sitten teimme hypyn ja putken kautta pussia ja kaksi ensimmäistä estettä meni hyvin, mutta pussista oli kivempi juosta ohi (ja hyppiä kivan matalalla pussin suuta pitelevän kouluttajan päälle...) Saimme kuitenkin kolmen esteen putken onnistumaan lopulta. Viimeiseksi vielä rengasta ja sitten rengasta hypyn kautta. Alkoi pieni koira olemaan jo loppua kohti jopa aavistuksen väsähtämään päin :)

(Kuva Markku Lönnberg)

Tänään olin erityisen tyytyväinen siihen, että myös toinen treenikaveri sanoi kouluttajallemme esim siitä, että treenimme eivät aina ala ajallaan. Viime viikollakin vuoromme päälle oli buukattu joku koulutus, jossa myös vetäjämme oli. Tästä huolimatta kellekään meistä ei oltu ilmoitettu, että treenit alkavatkin myöhemmin. Treenikaverinikin meinasi, että ehkä sääntöjäkin olisi ihan hyvä käydä hieman alkuun yhdessä läpi. Tätä ei tietenkään taaskaan tapahtunut, mutta enpähän ollut kerrankin ainoa valittaja!

Olin tyytyväinen myös siihen, että pystyimme Gatsbyn kanssa melko helposti odottamaan agivuorojemme välissä. Se oli ihan ratojen vieressä käskyn alla tai teetin sillä pieniä temppuja. Gatsby kiihtyi ihan hetkittäin mutta rauhottui nopeasti. Se myös taas vakoili muiden aksaamista hieman aitojen raoista, mutta ei häiriintynyt liikaa ja kesti näyttelytreenien melkoisen haukkumisen ongelmitta. Tajusin, että vaikka kaikilla neljällä radalla tapahtui jotain ja vaikka niillä haukuttiin, oli Käpyläinen ihan suhteellisen rauhallinen. Olemme siis onnistuneet saamaan meille huonoimman mahdollisen rally-tokoajan, sillä silloin viereisen kentän koirat ovat yleensä hvin äänekkäitä ja todella kovilla kierroksilla. Tämän kaltaista huutoa ei ollut tänään ja hyvin meni niin odottelu kuin treenikin!

Kuten olenkin jo aikaisemmin valittanut, niin rally ei oikein suju juuri ennaltamainittujen häiriöiden takia. Gatsby ei kestä täyttä huutoa aksaavia koiria. Olimme taas maanantaina yrittämässä ja minulta alkaa loppua mielenkiinto sillä en saa koirastani irti sitä, mihin se hyvinkin pystyy. Häiriö tuntuu kohtuuttomalta ja olen melkein valmis luovuttamaan maanantaina vuoron suhteen. Emme edisty lajissa sitten pätkääkään. Saimme maanantaina muutaman hyvänkin pätkän sekä käytösruutu meni sivulla istuen kohtalaisesti ja sivulla maaten hyvin. Gatsby voitti itsensä ja häiriökiusauksen pujotellessamme aivan agiradan vieressä, mutta purki intonsa lopulta hyppäämällä naamani korkeudelle ja tulemalla sieltä jotenkin huonosti alas. Se roikotti takajalkaansa, mutta ei valittanut. Koirista enemmän tietävät kopeloivat sen läpi ja diagnosoivat Käpyn kolauttaneen polven alapuolelta lihaksensa. Meidän rallyt loppuivat siltä erää, mutta jo kotona Gatsby laski hyvin painoa jalalleen ja tiistain lenkillä vipelsi onneksi normaalisti.

(Kuva Markku Lönnberg)

Torstain pelastustreenit menivät hyvin ja ei niin hyvin. Kokeilimme näkyvissä seisoskelevaa Iristä maalimiehenä ja jonkun aikaa Gatsbyllä kestikin hänet löytää. Iris mokoma kun haisi katoksen seinän kohdalla, jota Gatsby sitten ryykäsikin aikansa. Lopulta se hokasi tuoksun aiheuttajan ja Iris sai muutaman mojovan päälleryntäyksen palkakseen. Näyttö meni ryykäämistä lukuunottamatta hyvin. Tämän jälkeen Gatsby lähti innolla takaisin töihin, mutta olisi halunnut etsiä myös toisen ryhmän maalimiehet ja karkasikin toisten (aivan viereiselle) alueelle. Eikä sitten tullutkaan ihan heti kutsuista huolimatta takaisin! Pieni sika! Lopulta poikkeli palautui omalle alueelleen, jonka jälkeen minä en uskonut siihen. Olin tietävinäni, missä maalimies oli, koska olimme piilot etukäteen sopineet. Gatsby tuli ilmaisemaan minulle hieman epävarmasti ja koska tiesin, ettei se ollut äynyt lähelläkään oikeaa pukukoppia (joita oli rivissä viitisen kappaletta?) en hyväksynyt sen ilmaisua. Kohta se kuitenkin ilmaisi uudelleen ja onneksi Iris oli löydetty ja mukana tässä vaiheessa, sillä minä en edelleenkään olisi varmaan koiraani uskonut. Kysyinkin, että voisiko se maalimies kuitenkin olla tuolla ja Iris meinasi, että parasta olisi mennä katsomaan. Hyväksyin siis vihdoin näytön ja sieltähän se maalimies nousi! Harmittaa sitten vain aivan pirusti! Jos olisin hyväksynyt ensimmäisen näytön (joka oli epävarma todennäköisesti pitkähkön matkan takia) niin olisin päässyt vahvistamaan myös pidemmältä ilmaisua, josta on tullut nyt ongelma meille! Teki mieli hakata päätä vähintään lähimpään seinään tai vaikka kokonaan irti! En ainoastaan mokannut aivan loistavaa koulutushetkeä vaan varmaan pahensin meidän ongelmaa eli ei tuo todennäköisesti viitsi ensikerralla kertoa kaukaa löytyvistä maalimiehistä taaskaan... Gatsby on valeilmaissut todella harvoin, mutta kun minä olin vain niin varma, että maalimies olisi siellä, mihin hänet olin lähettänytkin. Vaikka ilmaisu lopulta pelasikin lähempää (ja kun olin sen tajunnut hyväksyä) niin oma fiilikseni oli tämän jälkeen aivan pohjalukemissa. Tunsin pettäneeni koirani melkoisen pahasti. Omasta kökköydestäni huolimatta Gatsby löysi ja ryykäsi taitavasti roskiksessa piileskelleen kolmannen maalimiehen ja oli hyvällä fiiliksellä omistajastana huolimatta!

Tänään olen ollut myös erittäin huonolla fiiliksellä treeneistä kotiin palattuani. Asensimme isäni kanssa salvan roskislaatikkooni, sillä lapsilukko ei siihen oikein sopinut. Fero oli tänänä laittanut kaiken intonsa laatikkoon ja kahva on nyt hapmaanjälkiä täynnä ja salvan se oli saanut kitkutettua pois paikaltaan jollakin ilveellä. Lattiani oli siis täynnä roskia ja osa niistä on nyt tuon ison idiootin sisällä. Odotan innolla todennäköisesti hyvn levotonta yötä. Olen oikeasti valmis hankkimaan tuolle koiralle joko kuonokopan tai häkin. Tai otan sen vain mukaani kaikkialle. Gatsbyn ollessa kotona Fero ei tee juurikaan pahojaan. Luulen, että pieni aussie seuraa sen tekemisiä niin tiiviisti, ettei Fero ehdi/pysty/viitsi puuhailla niin paljoa omiaan. Tänään oli tosiaan ainakin kolme muuta laatikko keittiössä auki (esim erittäin jännittävä muovikulholaatikko) ja työpöydältäni oli tiputeltu tavaroita taas hartaudella. Eniten ilahduttaa myös se, että olin juuri pessyt ne Eddien kakkaiset tassunjäljet tuosta keittiönmatosta, joka on nyt aivan ryönäinen roskiksen sisällöstä. Nyt ei huumorintaju riitä sitten lähellekään.

Nelisin nelistämässä

Komistus ♥ (Kuva Markku Lönnberg)

Tänään oli kiva päivä myös Eddielle! Se pääsi kokeilemaan pelastuskoirana oloa, mutta pappa ei oikein muistanut, mitä oltiinkaan tekemässä. Ensimmäinen maalimies lähti näkölähdöllä ja hänen peräänsä tollolainen ihan tärisi sekä piippasikin, mutta sillä ei ollut pienintäkään hajua salaa piiloutuneista tyypeistä. Eddie kulki tyytyväisenä minulta tai löydetyltä maalimieheltä namuja kerjäten. Ei osannut tällä kertaa tolleriseni laskea, että kaksi meistä vielä uupui. Toinen maalimies löytyi ihan silkasti vahingossa, mutta kolmas ei sitten millään. Kiersimme porukalla puuta, jonka takana etsittävä oli, mutta Eddie keskittyi vain sen mukana lenkkeileviin ihmisiin (joilta voisi saada nameja?) Lopulta nostin viimeisen maalimiehen ja näkölähdöllä Eddie oli taas ihan liekeissä. Ei kovinkaan yllättävää, että tällä treenimäärällä ja thadilla sillä ei ollut ihan selkeää, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Ensi kerralla menemmekin varmaan vain näkölähdöin. Possukkaisella oli kuitenkin hauskaa ja saipahan sekin hieman aktivointia!

Gatsbylle laitettiin kaksi valmiiksi alueen eri päätyihin. Kolmas piiloutui varmuudeksi vasta ensimmäisen löydyttyä, ettei se vain jättäisi ketään innoissaan uutta etsiessään. Sen ryykäämisetkin olivat kuulemma melkoisen helliä pusutuksia, jopa makaavalla etsittävällä, joka oli vielä peittänyt itsensä pressulla! Pelkäsin Gatsbyn pomppivan kivan rahisevan pressun (ja samalla kivasti älähtelevän maalimiehen) päällä, mutta jälleen se oli tyytynyt vain pusuttamaan. Ilmaisut toimi ja sahauskin oli paikoitellen jopa erittäin hienoa ja oma-aloitteista! Sain olla tyytyväinen!

Lopuksi kauhukaksikkoni pääsi vielä belgien kanssa juoksemaan ja se sujui todella mukavasti! Gatsby oli mukana nöyrällä asenteella ja Eddie oli mukana "mulla on kivaa, koska saa lisää ruokaa?"- asenteella. Papparaista nyt ei niin hirveästi muiden touhut kiinnostanut, mutta hyvin sekin sujahti lauman jatkeeksi. Iris yritti ottaa pojista kimppakuvan, mutta Wictor päätti heittäytyä syömään lunta, Eddie luuli saavansa vihdoinkin niitä namppoja ja Jedi innostui yrittämään astua tollokkaista. Jostakin syystä siis luovutimme :D 

Gatsby näyttää sekä pieneltä, että ilkeältä! Kiva kuva siis :D (Kuva Iris Söderholm)

Ilokseni voin raportioda, että Feron masu on ollut taas normaali ja se tuntuu voivan hyvin! Lisäksi koirani olivat maailman parhaita koiria antamalla minun nukkua putkeen kymmenen ihanaa ja erittäin tarvittua tuntia. Rakastin niitä enemmän kuin ikinä, kun aamulla heräsin omaan tahtiini ilman, että kukaan oli vaatinut minulta mitään koko yönä!

Gatsby on tohkeissaan päästessään äipän kanssa samaan kuvaan,
Nessa taas taitaa pitää turhaa poseeraamista jo niin nähtynä juttuna!
(Kuva Markku Lönnberg)

Olen koittanut pähkäillä, että veisinkö Gatsbyn MH-kuvaukseen. Joukko sen sisaruksia suoritti kyseisen testin tänä viikonloppuna Ruotsissa. Olisin mennyt mukaan, mutta en kehdannut ottaa enää lomaa töistä. Olin pitänyt itsestäänselvänä, että jos Ruotsin reisus järjestyy, niin olemme tietenkin mukana ja testiin mentäisiin. Katselin koekalenteria ja seuraava sopiva testi olisi huhtikuun puolessavälissä Akaan seudulla. Tässä vaiheessa Gatsby kuitenkin lähentelee jo sitä kahta vuotta ja luonnetestikin olisi kesällä jo mahdollinen. Olin myös yllättynyt testien hinnoista eli jos molmepiin menisi, niin niihin hupsahtaisi taas euro jos toinenkin... Pitäisi oikeastaan siis ennen MH:n ilmoittautumisen avautumista päättää, vienkä Käpyä joskus ihan luonnetestiinkin. Miellän MH:n koiralle helpommaksi (ei esim suoraa uhkaa ihmiseltä), mutta toisaalta en usko Gatsbyn menevän rikki luonnetestistäkään. Mielestäni molempiin on melko turha viedä pienellä aikavälillä kuitenkaan. Toisaalta en tiedä, onko luonnetestiin kiirettä viedä heti parivuotiaana koiraansa. 

Otan ilolla vastaan mielipiteet ja kokemukset yms. MH:n ja luonnetestien eroista yms yms. Ja mites Milli on meinannut? Mennäänkö yhdessä Akaalle vai mites olet Priyan kanssa päättänyt toimia?

Annetaan kolme koiraa (ja yksi huono omistaja)

Gatsbyn etutassut ovat todella usein ristissä sen maatessa
(Kuva Markku Lönnberg)

Tämä viikko on ollut hieman rankka meikäläiselle. Ensinnäkin lenssu, joka ei ensin osannut päättää iskisikö se vai ei, päätti pistää isompaa vaihdetta silmään. Nukkuminen onkin ollut haasteellista, mutta koirani ovat onneksi lisänneet vettä myllyyn omilla ihastuttavilla eritteillään. Ensiksi Eddie herätti minut yhtenä yönä puolikahden aikaan pyytämällä ulos. Onneksi tämä ei riittänyt vaan sisään tullessaan se oli oudon levoton ja hyppäsi ensin viereeni takaisin sänkyyn ja melkein heti pois. Mukana leijaili mukava kakanhaju ja kun pistin valot päälle huomasin suureksi onnekseni ruskeita tassunjälkiä lakanoillani. Eddie oli siis onnistunut astumaan ulkona läjään ja steppasi parhaillaan ympäri kämppää. En ehkä reagoinut asiaan parhaiten vaan säntäsin ylös tavoittaakseni ikiliikkujaksi heittäytynyttä papparaistani. Tolleri huomasi heti, että nyt tuo hullu ämmä on vihainen ja lähti karkuun. Minä puolestani säntäsin fiksuna (ja ehkä väsymyshysteerisenä) perään ja sain heitettyä kakkatassun kylppäriin. Lattiani sekä joka ikinen mattoni oli saanut uusia hienoja ruskeita koristeita kuoseihinsa. Olin vähän aikaa aika häkeltynyt siitä, mistä voisin edes urakkaani aloittaa. Päädyin pelastamaan sänkyäni ja revin siitä äkkiä lakanat pois (jotka olin tietenkin vaihtanut juurikin samaisena päivänä). Ehdin myös kääriä pari mattoa ja pintapestä isoa pörröistä kakkakenttää, kun kylppärinoven takaa kuului vaativa "väh"! En halunnut häiritä naapureita enempää (olin ehkä kiljaisuut hyvin ihastuttavasti jossain vaiheessa aikaisemmin), joten siirryin kylppäriin pesemään koiraani. Jätin sen kuitenkin käskyn alle pyyhkeelle kuivumaan. Mutta koska Eddie on kapinallinen, se päätti karata paikaltaan suoraan sänkyyni. Jossa ei ollut enää lakanoita. Ja koira oli märkä. Se sai hämmentyneenä niskakyydin sängyltä alas ja se ulvahti. Eddie ei helposta itke. Tästä hyvästä minä sitten murruin; olinhan aivan rättiväsynyt ja kauhea koiran pahoinpitelijä. Vieläkin häämentyneempänä Eddie saikin nököttää sylissäni lattialla minun pyyhkiessäni naamani sen turkkiin.

Myös tämän yön valvoin koiran takia. Tällä kertaa Feron. Se rupesi illalla läähättämään hulluna ja juuri kun olin nukahtanut, se oksensi takaoven eteen. Fero ei juuri koskaan oksenna. Heitin koiran ja oksuisen maton takapihalle ja tuuletin samalla isoimmat hajut pois (sekä pyyhin lattiaa). Loppuyön heräilinkin parin tunnin välein päästämään Fero ulos tai siivoamaan sen oksuja. En ole aivan varma, mitä se takapihalla teki, mutta sisään se ehti oksuilemaan kolmesti yön ja aamun aikana. En nähnyt sisällössä mitään erikoista, mutta olen nyt vähän huolissani siitä, mikä tämän aiheutti. Fero söi metsässä edelliseni päivänä jotain ja olen myös kokeillut lisätä sen eläinlääkäriltä ostettuun masuruokaan hieman normipapsujakin (juttelin asiasta lääkärin kanssa). Johtuiko oksuepisodi siis ruokamutoksesta, oudon jutun syömisestä vai jostain muusta? Se onkin ollut koko päivän aika veltto, mutta on juonut hyvin ja annoin sille pienen toivottavasti hyvin sulavan iltapalan.

Olen ollut aika kammottava narttu flunssan ja melkoisen univajeen takia. Olenkin tiukinut koiria kauemmaksi itsestäni ja ollut muutenkin ihastuttavan lyhytpinnainen niiden suhteen. En siis tiedä johtuuko Gatsbyn tämän päiväinen idioottimaisuus minun käsittämättömästä käyttäytymisestäni. Se meinaan murisi Eddielle. Ja koska Eddie ei kuule, niin näykkäisi sitä kohti. Annoin palautetta ja tilanne tuntui menevän nopeasti ohi (seuraavaksi Gatsby nukkui Eddien pedin vieressä selällään Eddie tuhistaessa pedillä). Olen yrittänyt illan mittaan pähkäillä käytöksen syitä ja omaa reagoimistani siihen (toiminko oikein jne?) Toisaalta loppu päivä/ilta on mennyt normaalin sopuisasti, joten jään seurailemaan tilannetta. Viikko ei siis ole ollut kenellekään meistä se paras mahdollinen...

Käpy mahtimamskunsa Nessan kanssa (Kuva Markku Lönnberg)

Treenirintamalla sen sijaan on mennyt oikein mukavasti. Maanantain rallyt jäivät lenssuiluni takia väliin mutta torstaina pelastimme Gatsbyn ja Feron voimin. Fero oli taas innokas, mutta meillä oli yksi sille täysin uusi maalimies. Fero on irronnut hienosti hajujen perään treeneissä, mutta nyt se ei vain uskaltanut mennä vieraan miehen luo. Se kiersi paikkaa monesti ja alkoi pissailla ympäriinsä selvästi hermostuneena. Pyysinkin maalimiehen piilostaan aukeammalle ja seisoin itse lähellä. Tällöin Fero vihdoin rohkaistui ja kävi syömässä palkkansa. Vaikka treenit eivät tällä kertaa menneetkään ihan nappiin, niin olen silti tyytyväinen kuinka hyvin Fero omiin hermoihinsa ja kykyihinsä nähden ratkaisi tilanteen. Sehän on aina uskonut välttelyn voimaan ja vaikka olikin hieman kiihtynyt (koska ruokaa olisi tarjolla ja vielä äsken sillä oli ollut hauskaa), niin se oli enemmänkin jännittynyt kuin peloissaan. Ja mikä upeinta, se lopulta voitti itsensä pienellä avustuksella. Kävimme porukalla katsomassa piiloja toisille koirille ja Fero oli ihan rennosti tässä hommassa mukana.

Gastbylle ei tuottanut uusi maalimies tai mikään muukaan ongelmia. Se etsi hyvin ja ilmaisi hyvin. Ryykäämistä oli, mutta ei aivan järjetöntä sellaista. Tällä kertaa se tosin kokeili, jos voisikin jäädä maalimiehelle huutamaan ettei tarttisi sahata (oli ylhäällä lastauslaiturilla eikä olisi malttanut mennä portaita pitkin). Samoin se kokeili, jos ei nyt ihan tarttisi sahata. Tähän siis kiinnitämme huomiota eli vaadin siltä kunnolla luonani käymisen ennen "näytä" sanaa ja pidemmillä matkoilla oikeasti sitä sahaamista. 

Tänään kävimme aksaamassa ja koira oli taas ohjaajaa pätevämpi. Itse olin edelleen aika räkäinen ja tunnelmaani latisti myös se, että treenit alkoivatkin puoltatuntia normaalia myöhemmin. Lähdin siis uudestaan lämppälenkille koirani kanssa... Itse treeneissä en osannut taaskaan ohjata, Edellisen perjantain hyvä fiilis alkoikin kaikkoamaan nopeasti yrittäessämme kolmatta kertaa samaa ohjausliikettä. Tajusin myös samalla, miksi edelliset treenit olivatkin tuntuneet paremmilta. Normaalikouluttajamme tokaisi ensimmäisellä parilla kerralla vain, etten tee oikein/teen jotain kummallista/en ohjaa koiraa/en tee koiran kanssa/jne. Vasta kolmannella epäonnistumisella hän oikeasti kävi neuvomassa, mitä minun pitäisi tehdä. Tämän jälkeen räpiköin yhä, mutta yllättäen vähemmän. Edellisen kerran kouluttaja neuvoi heti eikä vain tokaissut minun olleen vaihteeksi kujalla. Voin meinaan vannoa ohjaavani huonosti vain osaamattomuuttani enkä tahallani. Täytyy ensi kerralla muistaa vaatia enemmän ohjausta aina kun mokaan, jotta voin ohajata Käpyläistä oikein!

Suurinpiirtein tälläistä tänään.

Kävimme tänään radan läpi, mutta sellaista juoksuvauhtia, ettei se valaissut minulle muuta kuin suurinpiirtein esteiden järjestyksen. Ei minulle sano vielä mitään se, että ohjaaja sanoo tyyliin "tästä hypyn kautta putkelle, jonka jälkeen valssi ja sitten tämä hyppy jne". Its kun jäin putkensuulle miettimään valssia oli ryhmä jo porhaltanut eteenpäin. Olen huomannut, että vaikka kaikkien koirat ovat aloittelijoita, niin moni ohjaaja on harrastanut agia aikaisemminkin ja osaa siis ohjata. Taidankin tästä syystä hieman turhauttaa vetäjäämme... Gatsby onneksi jaksoi kanssani taas yrittää ja uutena esteenä tullut pituus ei tuottanut ongelmia. Ongelmia tuotti ihan vain minä... En vain onnistunut ohjaamaan sitä putkesta ulos ja uutta hyppyä kohti. En osannut valssata tai pitää rintamasuuntaani tarpeeksi selkeästi. Mustan täpän kohdalla onkin tämän kerran treenien häpeäpilkku ja koska emme voineet uhrata koko aikaamme minun sähläykselleni, niin jatkoimme eteenpäin. Teimme siis aluksi 1-3 ja tämän räpellyksen jälkeen suuntasimme 4-7 osiolle. 

Luulisi, että suorat hypyt olisi helppo ohjata. Minä kuitenkin olin esimerkiksi hypyn 5 edessä, jolloin Gatsby yllättäen kiersi koko hökötyksen (ja minut). Se ehdollistuikin tähän äkkiä ja kiersi seuraavallakin kerralla hypyn ja paineli suoraan 7 putkeen. Otimme pelkästään hypyt ja tämän jälkeen sain sen ohjattua kerran onnistuneesti hyppyjen läpi ja molemmista putkista. Tähän olikin hyvä lopettaa ennen kuin Gatsby tai kouluttajamme kokonaan menettäisi toivonsa suhteeni! 

Suuresta vertaispaineesta huolimatta, tämäkään ei tullut videolle. Ehkä ensi viikolla, kun hengitän taas nenänikin kautta voin uhrautua filmattavaksi. En tosin lupaa mitään.

Iltaa olen viettänyt uuden lumen innoittamana saksimalla koirien tassukarvoja. Kynnetkin lyhenivät kätevästi samalla. Gatsby olisi ehdottomasti taas halunnut syödä niin itsestään kuin toisistakin irtoavia karvatuppoja. Hyvin se lopetti kiellolla, mutta tämä on minusta aika outo mieltymys...

Loppuun vielä mainittakoon iso KIITOS hienoista kuvista, joita Käpyläisen kasvattajan mies taltioi pikku ikiliikkujasta sen ollessa heillä hoidossa! Suuri ja kattava lukijakuntani saakin niitä ihailla varmasti myös ensi postauksessani!

Pätevyyttä!

Aloitetaan tämä pläjäys vaikka agilityllä! Koska joku on ollut harvinaisen laiska päivittäjä, niin meillä on ehtinyt olla kahdetkin treenit tällä aikaa, Viime perjantaina meni jo ihan sen oloisesti, että menoamme voisi melkein jo agiksi kutsua! Jopa minä onnistuin ja kouluttajamme pääsi kerrankin kehumaan myös minua, sillä ohjasin muutamaan kertaan ihan oikeasti oikein! Naksuja minulle siis! Gatsby pääsi kokeilemaan keppejäkin ohjureiden avulla. Minun pientä rämäpäätäni tosin pienet kapeat muovinpalat eivät hetkauttaneet pätkääkään vaan se veti niistä niin ali kuin ylikin surutta... Parin melkoisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen aikamme olikin jo loppu eli kepit jäävät jonkun toisen kerran haasteeksi.

Tänään meillä oli eri kouluttaja omamme ollessa kipeänä. Treenit alkoivat myöhässä ja olinkin jo huolissani, että normaalistikin lyhyt aika jäisi nyt aivan olemattomaksi. Täytyy myöntää, että se noin 15 minuuuttia per koira per treeni tuntuu ikävän lyhkäiseltä. Juuri kun pääsee vähän tekemiseen sisälle, niin jo on aika loppunut. Toki aika varmaan niin sanotusti riittää paremmin kunhan edistymme eikä turhaan säätämiseen mene niin paljoa aikaa. 

Mutta siis takaisin tähän päivään! Meitä oli onneksi paikalla vain kaksi koirakkoa eli pääsimme treenaamaan normaalia pidempään! Tämä tuntui todella hyvältä, sillä nyt pääsimme mielestäni juuri sopivasti tekemään sekä edistymään. Gatsby kuunteli taas upeasti ja se oli niin innokas kuin nopeakin (myös kouluttajamme mielestä eikä vain minun sen perässä epätoivoisesti lyllertämiseni näkökulmasta). Se tajusi uudet ohjauskuviot ihan mielettömän nopeasti ja minäkin onnistuin aina joskus ohjaamaan sitä jopa oikein. Ongelmahan oli yllättäen taas se, että Gatsby oli liian vikkelä, joten minä olin myöhässä ja kiireen takia tumpeloin koko rahan edestä ohjauksissani. Tänään kuitenkin koiruli irtosi todella hyvän oloisesti eteen eikä sitä siis niin haitannut, etten ihan aina perässä/edellä pysynytkään. Sain myös jättää sen kauemmaksi lähdöissä eli se suoritti lähes itsenäisesti esim. kaksi hyppyä ennen putkea. Tämä taas osti minulle paljon aikaa ehtiä oikeisiin paikkoihin ja olin jopa aina välillä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Teimme pätkissä 1-3 ja kun se sujui niin 3-5 ja tämän jälkeen 5-3 (eli siis putken 2 kautta). Muuri oli uusi tuttavuus ja Gatsby loikkasikin sen ensimmäisellä kerralla hieman huvittavan korkealta :D Mutta hienosti ja empimättä se suoritti uudenkin esteen ja toki muurikin oli oikeasti matala. Hienosti se pysyi lähdöissä ja odotti lupaa vaikka huidoin kuivaharjoitellen ohjauksiani. Se palkkautui taas oikein hyvin lelulla ja jaksoi upeasti normaalia pidemmänkin treenin!

Suurinpiirtein täilläistä puuhasimme tänään.

Loppu treenit menivätkin vetäjämme sekä vanhan rally-kouluttajamme kehuessa pientä paimenta kilpaa :D Uusi kouluttajamme oli erityisen tyytyväinen Gatsbyn oppimisnopeuteen muun nopeuden ohella. Tulipahan tämänkin kouluttajan suusta kuultua "mäkin haluisin tommosen!" 

Torstain pelastutreenit menivät myös aivan putkeen! Alue mahdollisti hyvät erillään olevan piilot, joten pystyimme ottamaan kolme valmista maalimiestä. Tämän lisäksi piilot olivat sellaisia, ettei ryykääminen olisi kaikkein helpointa. Hienosti Gatsby maalimiehiä kohtelikin paitsi kun erehdyimme sitä asiasta kehumaan... Silloin kehuja sai sellaiset pusupomput että oksat pois! Gatsby teki hienosti työnsä ja työsti varmasti näytöt loppuun saakka. Sillä ei ollut epämääräistä haistelua tms. mitä sillä oli viikko aikaisemmin "näytä" sanan jälkeen vaan se suoritti tehtäväänsä kunnon työkoiran elkein! Lopuksi se pääsi taas kokeilemaan Jedin ja Wictorin kanssa riehumista ja melkoisenm ukavasti pojille menikin. Niille tuli muutama väärinkäsitys leikkiyrityksissä, mutta muuten meni sopuisasti! Plus kiva, että ne alkavat taas olla myös kiinnostuneita leikkimään toistensa kanssa :)

Ferokin pääsi taas etsiskelemään ja hyvin se löysikin! Se myös irtosi aivan uskomattoman rohkeasti hajujen perään ja oli melkoisen villillä tuulella :) Eddie taas villiintyi siinä vaiheessa kun ennen treenejä kävimme lenkillä ja heitin nuoremmat pojat suoraan autoon. Eddie tajusi saavansa olla ihan yksin ja rauhassa kotona ja voi sitä pinene hepuloinnin määrää! Se sai seurakseen pari luuta/herkkua eikä sille varmasti tullut meitä ikävä :D

Maanantain rallyt taas menivät sellaisen hillumisen kera että meinasi oma huumorintajuni loppua! Gatsby harrasti hihnassa säntäilyä ja liimautui aitojen väliin kyyläämään muiden aksaamista... Aina välillä kuitenkin se tsemppasi ja saimme tehtyä aivan mahtavan keskittyneen ja tiiviisti seuratun spiraalin, johon lopetimmekin siltä erää. Sain myös viestiä, että olen kuudennella varasijalla yksiin rally-kisoihin. Tokkopa siis olemme niihin pääsemässä.

"Kyllä sulla on vaan mahtava koira!"

Eddie valvomassa ruokansa valmistusta
(Kuva Emilia Laaksonen)

Minä siis matkailin ja koirat olivat erinäisissä hoitopaikoissa. Eddie oli serkullani ja tollolainen oli päässyt kiertelemään Tamperetta tapaamassa serkkuni perhettä (eli tätiäni, hänen miestään, toista serkkuani ja hänen miestään ja kahta pientä lastansa). Tätini mennä rimpauttikin minulle eilen ja kehaisi Eddietä vähintään maailman hienoimmaksi pikku ruttulaiseksi (ei tosin ehkä juuri kyseisin sanoin) :D Se on ollut ennenkin serkuillani vierailulla minunkin kanssani ja tätini sille aina paistaa vähän jauhelihaa ja loppu perhe vie sitä vuorotellen ulos :) Nytkin oli vanha meno jatkunut eli parin tunnin välein oli joku sitä ulkoiluttanut ja ruokaa tippui odottavaan suuhun. Se oli hurmannut myös serkkuni nelivuotiaan pojan, joka olikin sen perään jo ehtinytkin kysellä. Pikku pappa oli ollut terhakka ja toimelias sekä kaikin puolin valloittava. Tosin heidän liukkaita rappusia se ei ollutkaan vanhaan tapaansa enää ylös päässyt ja se oli jouduttu pelastamaan parin portaan korkeudelta, josta se sai sylikyydin alas. Tästä hyvityksenä Eddie oli päästetty sohvalle tutitmaan :D Pikku possulla oli kyllä harvinaisen hyvä varmasti olla ja se sai ansaitsemaansa hemmottelua :)

Fero oli puolestaan hoitolassa ja kaikki oli mennyt hyvin. Tosin se oli saanut nenunsa verille piilotellessaan luitaan, mutta ihana henkilökunta oli hoitanut sitä rasvalla :D Hoitola oli ihanan joustava sekä viemis- että hakuajoissa ja hakiessani hoffilaista sulkemisajan jälkeen, se makoili tyytyväisenä häkissään. Se oli kaikin puolin ihan normaalin ja stressittömän oloinen eikä mitenkään ylitohkaissaan näkemisestäni. Lahden seudun ihmisille voinkin siis lämpimästi suositella Korkeen koirahoitolaa ja Fero taitaa olla ihan samaa mieltä :) Kaikilla tapaamillani henkilökunnan edustajilla oli siihen mahtava suhtautuminen ja Fero hyväksyi heidät helposti. Enempää en voisi pyytää!

Gatsby puolestaan pääsi juoksuttamaan Nessa-äitiänsä ja Hoppu-velipuoltaan kasvattajan luokse. Pikku herra oli kuulemma ollut kiltisti, mutta kokeillut äänihuuliaan hieman liian rattoisasti. Gatsby oli myös kokeillut antaisiko Laura sen vetää hihnassa. Yllätys, yllätys, ei ollut antanut :D Muuten se oli ollut siivosti (joskin hyvin osallistuvasti) ja jakoi kepit ym. hienosti toisten koirien kanssa. Laura sitä kehaisikin ja mielestäni ihan syystä :) Hieno pieni Ikiliikkuja luonani asustaa! Iso kiitos vielä hoitajille!

Olihan ne paikoillaankin! Gatsby, Nessa ja Hoppu (Kuva Laura Lönnberg)

Rallyssa olemme päässeet jo hieman eteenpäin eli radat ovat sisältäneet myös ylempien luokkien liikkeitä ja häiriökesto on lisääntynyt. Tämän viikon treenit menivät suorastaan hyvin! Gatsby ei olisi kertaakaan karannut muiden koirien aksa-huutamisen perään ja se keskittyi hienosti. Se antoi jopa omat häsellykseni anteeksi ja jaksoi olla kiinnostunut räpellyksistäni :D Ehkä viiden päivän ero auttoi? ;) 

Muuten rallyrintamalle ei kuulu hyvää. Olin jo valmiiksi ollut huolissani, että kun kahtena viikonloppuna on kolmet kisat, niin mitä jos saamme luokkanousun ja joudumme AVOon? Tätä on aivan turha pelätä, sillä kahteen emme mahtuneet ollenkaan ja kolmansiin olemme varasijalla (ei kerrottu monennellako). Alkaa oikeasti tympiä, kun ei pääse kisaamaan :( Tämän vuoden sopivat kisat olivat meinaan sitten siinä eli edistystä ei ole lähiaikoina tapahtumassa. Onneksi ensi vuoden alussa oli muutamia sopivia kisoja, joihin koitan meidät mahduttaa. Tosin esim. TAMSKin kisat varmaat täyttyvät jo jäsenistä, mutta Lempäälään yritetään heti tammikuun alussa.Viimeistaan maaliskuussa on sitten taas oman seuran kisat eli sinne sentään luulisi mahtuvan! 

"Onks ne suurinpiirtein kilttejä?"

Näin koiristani kysyi neljävuotias tyttö, joka oli äitinsä ja heidän 7 kk vanhan bokserinsa, Martan, kanssa lenkillä. Martta sai nopeasti Eddien hyväksynnän (ja viileän välinpitämättömyyden sen pusuja kohtaan) ja Gatsbystä nopean juoksu ja leikkikaverin. Feroa ruskea, mielistelevä otus epäilytti suuresti eikä se päästänyt bokseria lähelleen. Nelivuotias tyttö sen sijaan sai silitellä ja jopa halailla sitä ilman protesteja. Ota nyt isosta otuksesta sitten selvää!

Gatsby on ollut tällä viikolla täysin hormooniensa vietävänä. Lähistöllä on selvästi joku juoksuinen tyttö ja pari päivää se lenkkeili varmuudeksi vain hihnassa. Sillä oli ollut jo aika maaninen pissojenlipsutus lenkki edellisenä päivänä ja kun istutin Gatsbyn päästääkseni sen vapaaksi, alkoi pieni koira vinkua nenä pystyssä. Tämä ei todellekaan ole normaalia. Ajattelin, että siinä kohdassa on nyt joku hyvä hajua, että päästän sen vasta vähän ajan päästä irti. Mielini muuttui, kun veti kuin höyryjuna ja vinkui surkeana aina kun pysähdyimme muiden koirien tarpeiden takia. Koska hihnan päässä oli täysin omassa hurmiossa elävä, korvaton otus, niin päädyin pitämään sen ikuisuudelta tuntuneen lenkin ajan hihnassa. Voi sitä autuutta! Kotona se kävi pariin otteeseen piippailemassa takaovella, mutta luovutti suhteellisen pian. Onneksi tämä show oli parissa päivässä ohi ja se on ollut taas normaali itsensä.

Tämän viikon rally-treenit  menivät ihan suht hyvin. Aika pahoja häiriökoiria taas aksaamassa, mutta saimme kuitenkin pariin otteeseen radan suoritettua. Palkkasin vain lelulla, sillä kaikki liikkeet olivat tuttuja. Palkkaa tippui aina, kun se oli ollut useamman liikkeen ajan hyvin kuulolla. Esim puolihuolimattomasta pujottelusta leikkiä ei herunut. Tämä tuntui toimivan hyvin, mutta vire nousi ehkä hieman liikaakin Gatsbyn odottaessa leluansa. Se meinaan alkoi seuraamisessa pariin otteeseen esistämään ja jopa keuli hieman! Yleensä kuulemma tässä vaiheessa käteni oli ollut jo lähestymässä lelutaskua, joten tämä selittänee hetkellisen innokkaat seuruut :) 

Tällä kertaa meillä oli pari ylemmän luokan käännöstä, mistä olin hyvilläni. Haluaisin tosiaan meille hieman lisää haasteita liikkeisiin (eikä vain häiriöön). Tuntuu, että kesällä edistyimme kivaa vauhtia haastavempia ratoja kohti ja nyt olemme palanneet aika paljon taaksepäin. Lisäksi olen erittäin turhautunut siitä, ettei virallisia kisoja ole kovinkaan paljon ja ne jotka ovat fiksun matkan päässä, niin ovat varasijojaan myöten täynnä vaikka heti keskiyöllä ilmoittautuisi. Turhauttaa, kun ei pääse edes yrittämään edistymistä lajissa. Onneksi oli sentään ne epäviralliset, niin saimme vähän taas kisakokemusta.

Mitää sää syöt?

Pelastuskoiratreeneisäs oli aiheena suunnistus. Olin jo vähällä jättää menemästä, koska suunnitus ei ole vahvin lajini ja olen yleensä ollut parini vietävissä. Toinen siis on suunnistanut ja minä olen ollut lenkillä vain mukana. Tähän aikaan vuodesta kun on vielä piemeäkin jo treenien alussa. Mutta kitisin asiasta ja kyllä auttoi! Parini antoi kartan minulle ja auttoi, kun olin epävarma yms. mutta sain suurimman suunnistusvastuun. Alkuun meille molemmille oli hankala hahmottaa, missä olimme emmekä olleet katsoneet kartan mittakaavaa, joten emme tajunneet, kuinka pieniä välimatkat olivatkaan. Pariin kertaan turvauduimme huijaamaan kännykän avulla, mutta ykkösrastin löydettyä oli huomattavasti helpompi jatkaa ihan karttaan luottaen eteenpäin. Onnea oli myös parini tolleri (jonka pepussa teinini vietti omasta mielestään ihanat kaksi tuntia) joka löysi nenänsä avulla rasteiksi piilotetut esineet. Pimeässä niitä olisi ollut ihan turha ihmissilmin koittaa paikantaa. Vaikka menimme muutamaan kertaan hieman eri reittejä, kuin karta perusteella luulin, niin emme eksyneet pahemmin kertaakaan. Koirat tulivat juttuun (vaikka Myy-tollo ei ehkä olisi halunnut Gatsbyä messiin) ja koko suunnistuksesta jäi kerrankin hyvä sekä onnistunut fiilis! Jee!