Kolmen päivän kuulumisia

Torstai oli melkoista ajelua. Kun pääsin töistä, niin kävin kotona nappaamassa Eddien kyytiin ja herra pääsi eläinlääkäriin tikkienpoistoon. Kuten tavallista, Eddie oli mallipotilas ja haava oli parantunut hyvin. Kaikki klinkikan henkilökunnasta kävivät herran poskea ihailemassa. Ymmärtääkseni leikkaus ei ollut ollut mikään yleisin mahdollinen ja ammattikiinnostus toi Eddien luo useita herkuin aseistautuneita vieraita. Eddie ei ollut ihailusta ollenkaan pahoillaan :) Hieman toispuoleiseltahan papparainen nyt näyttää, kun huulta on kiristetty ja puolet naamasta sängellä. Söpö se on silti <3

Tikittömän hyvä olla!

Kotona ehdin lääkärin jälkeen käydä lähinnä kääntymässä. Söin äkisti jotain ja jo pitikin lähteä ajelemaan kohti Gatsby pelastuskoiratreenejä, jotka olivat 45 minuuutin päässä. Tällä kertaa oli melko niukasti osallistujia ja kaikilla oli melko vähään tyytyväiset koirat (eli siis kellekään ei tehty mitään kauhean vaikeita piilotuksia, joihin olisi mennyt paljon aikaa). Meidän ryhmä olikin reilussa tunnissa tehnyt jokaiselle koiralle yhden treenin, joten otimme toisen kierroksen perään. Gatsby ei taaskaan ollut pimeydestä milläänsäkään vaan halusi vain äkkiä irti ja immeisiä ehtimään! Eräs treenikaveri joka ei ollut nähnyt meitä pitkään aikaan oli selvästi hieman huolissaan pennun puolesta, kun kaikki kolme maalimiestä lähti samaan aikaan piiloihinsa. Neuvoi, että "varmista, että sillä on jostakusta meistä haju ennen kuin päästät menemään!" Itse olin aika varma, ettei etsimisessä tulisi mitään ongelmia ja pentu vikisi innosta maalimiesten perään alusta saakka. Odotin hiljaista hetkeä ja pentu ampaisi matkaan! Se löysi jokaisen maalimiehen todella helposti, kiitos ihanteellisen tuulen! Etsinnässä ei mennyt varmasti kahtakaan minuuttia (maalimiehet olivat melko lähekkäin). Alkuun epäilevästi suhtautunut treenikaverikin kehui pennun tehokkuuden maasta taivaisiin :)

Toisella kierroksella tehtiin ekaa kertaa niin, että maalimiehet olivatkin jo valmiiksi piiloissa kun palasin Gatsbyn kanssa autolta. Pieni ei epäröinyt hetkeäkään vaan lähti viipottamaan kunnon vauhtia etiäpäin (laittoi emäntänsäkin juoksemaan!) Vauhdissa mentiinkin hieman ekan maalimiehen ohi, sitten pentu sai hajun nenäänsä, teki nopean uukkarin ja painatti suoraan ihmisen tykö! Samoin tapahtui muidenkin maalimiesten kohdalla eli vauhtia oli hieman liikaa, mutta hienosti Gatsby korjasi tilanteen eikä epäröinyt pätkääkään seurata superia pikku nekkuansa! Maalimieskäytös on parantunut hieman, kun kaikki palkkaavat pientä maahan ja poispäin. Tarjosipahan Gatsby maahanmenoakin tyhjällä purkilla :) Tilasin Lauralta pelastuskoiranalun ja sellaisen taisin todellakin saada! <3 Ei olisi voinut koira toimia hienommin vaikka olisi tehnyt koko treenin etutassuillaan seisten :D

Perjantaina käytiin taas tokoilemassa, tosin oli meidän vuoro siivota halli. Puolisentuntia riehuimme luutien kanssa ja koirat riehuivat keskenään, kunnes pääsimme itse asiaan. Otimme toisten ohi pujottelua (jossa Gatsby oli taas kerran upea!) sekä hieman luoksetuloa sekä seuraamista omaan tahtiin. Kesken treenien paikalle pöllähti seuraavan vuoron näytteöytreenien vetäjä (?) jolle monet koirat haukkuivat. Gatsbykin tuli vieraasta epävarmaksi eikä meinannut pystyä keskittymään tämän seistessä muutaman metrin päässä meidän takana. Kävimmekin tätä vierasta tervehtimässä ja pian Gatsby löysi normaalin hyppy-pomppu-nuolu vaihteensa :) Nainen oli hieman meidän menoa ehtinyt ennen tätä seuraamaan ja päivitteli, miten näin nuori koira osasi jo niin monta asiaa. Ei siis ihaillen vaan kauhistellen. Hän sanoi moneen kertaan, että "kohta se kyllästyy!" ja oli ihan pakko kysyä, että "mihinköhän?" Nainen varmaan luuli meidän treenaavan tunteja putkeen joka päivä. Mitään kunnon vastausta kyllästymiskommenttien ihmettelyni en saanut, mutta nainen sanoi itse kasvattavansa tiibetinspanieleita, jotka olisivat aivan varmasti jo kyllästyneitä! En nyt viitsinyt sen enempää kommentoida, mutta en kyllä lähtisi ihan hirveästi rinnastamaan tibsujen ja aussien koulutettavuutta... Niin kaun kuin tuo tapittaa mua silmiin intopinkeänä ja pyytää tehdä mun kanssa aina vaan lisää, ei kyllästyminen ihan hirveesti mua huolestuta. Saatoin jotain tämän tapaista mainitakin, jonka nainen pisti kokonaan mun taskussa olevien namien piikkiin. 

Kyllä nämä koiraihmisten kommentit osaavat edelleen ihmetyttää ja häkellyttää. Onneksi en enää jaksa ottaa niitä itseeni toisin kuin Eddien kanssa treenatessani teininä. Ihmetyttää vaan tässäkin se, että kommentoidaan hieman paheksuen, mutta samalla epämääräisesti jotain asiaa. Miksei voisi vaan sanoa joko suoraan tai ehkä hieman kaunistaen, mitä mieltä itse on tai mitä itse tekisi? Oudot "kyllästymis" kommentit ei ainakaan musta tehny yhtään viisaampaa koirankouluttajaa vaan sai mut vaan pitään kyseistä naista enemmän kuin hieman outona. Olen meinaan enemmän kuin vastaanottavainen toisten neuvoille ja kommenteille, tosin käytän omaa harkintaani noudatanko niitä sitten. Mutta sanoa saa, jos sanoo kunnolla ja perustellen!

Lauantaina oli oikeaa pelastuskoiratilannetta jäljittelevät treenit, joihin Gatsby ei ehkä ihan ole vielä valmis :) Niinpä emäntä pääsikin toteuttamaan itseään ja esittämään toipuvaa alkoholistia, joka oli riitaantunut virkistysretkellä muille ja lähtenyt puskaan litomaan. Mulle näytettiin kartasta kohta, jonne mun tuli "eksyä". En meinannukaan sit löytää kartalla komeilevaa suppaa ja vihdoin sen löydettyäni olin aivan varma, että etsijät ovat ihan just kohta heti täällä! Eli heittäydyin vaan johonkin edes hieman hyväksi kokemaani paikkaan. Piilossa ehdin kuitenkin olla niin kauan, että ehdin katsella ympärilleni ja bongailla paljon parempia piilopaikkoja ihan läheltä. Kulutinkin aikaa kinastelemalla itseni kanssa, että pitäisköhän sitä liikkua? Uskaltaiskohan sitä? En sit uskaltanu. Mutta piiloni osottautui ihan hyväksi loppupeleissä, kun molemmat etsijät menivät aluksi melkoisen läheltä ohi bongaamatta mua. Lopulta Hurma-hollantilainenpaimen sai musta hajun nenuunsa ja olin pelastunut! Palasin johdon salaiseen päämäjaan (parkkikselle) ja Gatsby pääsi odotellessa kokeilemaan pienesti etsimistä. Joka sujui siltä taas aivan nappiin! Tuuli oli täydellinen, vaikka hieman pyörikin ja Gatsby eteni reippaasti! Torstaina se ei meinannut millään lopettaa hakuilua, mutta nyt se selvästi laski, että molemmat maalimiehet oli löydetty ja rauhoittui pian treenin jälkeen.

Iltapäivällä Martta ja Väinö tulivat vielä pikavisiitille. Lähdimme pentusta ja russelia metsään juoksuttamaan ja pojilla meni oikein mukavasti. Gatsby ei tällä kertaa muka osannutkaan ylittää pientä puroa sillan kohdalta vaan veti piemeässä veteen. Lähdimmekin kotia kohti, ettei pieni paleltuisi. Meno kuitenkin oli niin reipasta ja pentu vaikutti olevan kunnossa, joten kiertelemimme kodin lähistön metsissä vielä jokusen tovin. Reilut kolme kilometriä ja tunnin saimme kulutettua. Gatsby sai lisäksi tervehtiä Eddielle ja Ferolle jo tuttua laumaa, johon kuuluu kolme labradoria sekä kaksi lunnikoiraa. Iso lauma hieman rauhoitti pentua, joka oli yllättävän kohtelias tervehdyksissään :) Lopuksi kokeiltiin vielä Martan etsimistä, mutta tuuli oli kehno ja emäntä hukkasi etsittävän eli ei oikein osannut auttaa... Martta antoi ääniavun molemmille ja Gatsby ryntäsi iloissaan syömään naminsa. Lähellä oli pyöritty, mutta Martta ei vaan haissut tarpeeksi :D Lisäksi kun saattelimme Marttaa autolla, niin tiellä kulki kaksi ihan normaalia lenkkeilijää. Ne ei tullut mitenkään yllättäen tai tehnyt mitään outoa tai kävellyt mitenkään erityisen läheltä yms yms. Mutta Gatsby päätti niiden olevan epäilyttäviä ja oikeina HAUkahti niille! Oltiin Martan kanssa aika yllättyneitä, mutta reaktio onneksi meni nopsaan ohi. Joko se mörköikä alkaa?

Monena päivänä ollaan puuhattu jotain kivaa ja tänään oli vipellystä vipellyksen perään. Yllättäen mulla onkin tuhissut jaloissa koko illan oikein tyytyväisen väsynyt pentulainen <3

Koska kukapa meistä nyt ei nukkuisi nenä jalan alla? :D

Samaa kakkaa, eri päivä...

Sen lisäksi ettei ulkona ole mitenkään ihastuttavin keli (märkää, likaista ja ällöä) niin ihanat koirani päättivät hieman panostaa ja tehdä lenkkeilystä vieläkin astetta kivempaa. Päätin kokeilla vaihteluksi ja virkistelyksi hieman eri reitin kautta samoilua. Tämä suunnitelma kostautui melko pian. Fero ja Gatsby jäivät mielenkiinnolla haistelemaan jotain (olivat molemmat irti). Kohta näin Feron kierivän onnessaan ja Gatsbyn selvästi syövän jotain. Karjaisin kiellon ja luokseni kirmasi kaksi erittäin haisevaa otusta... Lenkkiä jatkettiin suuren ketutuksen ilmapiirissä, jota pentu päätti keventää hyppimällä sekä näykkimällä sormiani erittäin kakalta haisevalla suullaan. Loppupeleissä mä en voinut koskea enää mihinkään, sillä mun kädet löyhkäs aivan pentuni suulta. Housut valuen ja hermot kireellä suuntasimme kotia kohti, missä Fero pääsi suihkuun ja Gatsbykin naamapesulle. Ensin tosin omistaja ryntäsi pesemään kätensä joista lemu ei ihan yhdellä saippuapesulla lähtenytkään...

Mulle alkaa riittää tää ainainen kakkashow (jota on siis kestänyt jopa muutaman viikon... Eli tooooosi kauan, köh köh...) Mä en kohta pidä ketään vapaana missään! NIH! Tai vie ketään muuta lenkille kun Eddietä! NIH! Elämä kauhiaa! NIH!

Pienet kakkiaiset.

  

Fero vs. Gatsby

Tässäpä siis hieman videomateriaalia mun pentujen leikkimisestä :) Ikipentuni Fero  on selvästi hyväksynyt Gatsbyn kuuluvaksi meidän laumaan. Ennen pentua lähinnä välteltiin, nykyään sen kanssa voi jopa leikkiä! Lisäksi Gatsbyäkin tervehditään eron jälkeen (lähinnä Fero nuuskuttaa sen läpikotaisin pennun seistessä kiltisti aloillaan) ja tänään pojat jopa makoilivat vierekkäin (Ferolla oli takajalka Gatsbyn päällä, ota noista nyt selkoa!)

Onneksi leikkiminen on lähinnä lattialla nujuamista eli myös sisätiloihin suht sopivaa. Ulkona ei ikinä ehdi leikkiin vaan vasta sisällä tylsyyden yllättäessä :) Fero leikkii todella nätisti pentusen kanssa; se ei ikinä huido sitä pahasti tassuillaan eikä edes uskalla purra sitä takaisin. Fero lähinnä nojailee suutaan Gatsbyä vasten :D Ja kuten näkyy, niin hoffilainen lähinnä pyörii lattialla vastaanottaen hyökkäyksiä! Toistaseksi Gatsby jää aina välillä jumiin Feron päälle ja tänään Fero yritti nousta pentu selässään seisomaan. Pieni sininen liukui maahan aika nätisti :) Tosin välillä tuo päällä jumittaminen tuntuu menevän Feron sietorajan yli ja olen käynyt Gatsbyn nostamassa sivuun. Videon lopun ääntely ei muuten ole murinaa vaan Fero köhisi loppuun miehekkäästi :D 

Tänään käytiin myös väsyttämässä pentua työkaverini luona, missä Gatsby pääsi leikkimään nuoren borderterrieriuroksen kanssa. Saavuimme työkaverini takapihalle ja Speedy päästettiin ulos. Se ei ottanut pätkääkään itseensä sen reviirille tupsahtaneista vieraista vaan koirat lähtivät rallattamaan ihan kuin olisivat tunteneet toisensa aina! Ei juurikaan mitään haistelua tai tutustumista vaan molemmat vain nappasivat lelut suuhunsa ja inkoivat toisiaan pakoon pitkin pihaa :D Oli kyllä ilo katsoa moista menoa :) Välillä Speedy vähän innostui nylkyttämään, mutta lähinnä pojat leikkivät hienosti ja puolitoistatuntia vierähti hetkessä. Kuvat eivät nopeista pojista onnistuneet, joten joudutte uskomaan mun sanaan asiassa :) Saimme myös pilkkahintaan Hurtan talvitakin, joka tulee tarpeen pennun värjöttäessä treeninsä jälkeen kylmässä autossa kotiinlähtöä odottamassa.  Kuvia siitä ehkä joskus, jos saan aikaiseksi.

Samalla reissulla käytiin Mustissa & Mirrissä puntarissa ja Gatsbyllä oli kertynyt painoa jo 10,8 kiloa! Aika koipeli se on, mutta tarkkaa korkeutta en osaa sanoa. Tiedän vaan että se osaa hypätä jo tosi korkealle ja on melkoisen söpö pötkyläinen <3

Tokoilua ja muuta puuhastelua

Huomasin muutama viikko sitten onnekseni, että meidän istu-maahan-saiso vaihdoissa oli onkelmia. Tai siis seiso-maahan menot menee loistavasti hissinä (aluksi Gatsby aina hypähti seisomaan noustessaan ja kun se jäi pois niin nousi istumisen kautta, mutta nyt toimii loistavasti!) Toki pienet tassuset tuppaavat hieman liikkumaan, varsinkin maahanmennessä Gatsby taittaa usein toisen etutassunsa puoliksi. Mutta niitä hiotaan sitten, kun vaihdot on muuten kunnossa. Ongelmana oli siis istumasta seisomaan nouseminen (meni taaksepäin) ja istumasta maahanmeno, jossa mentiin taas eteenpäin. Tai siis liikutettiin eri päitä. Nyt liikkeet sujuvat vain etupäätä liikutellen eli jee! Jotenkin olin saanut päähäni, että istuma-seisomis kuvio on niin hyvä, ettei sitä kannata muuttaa, joten jäinkin hieman jumiin siinä, miten hommaa lähetään korjaamaan. Mutta kun vaan hyväksyin, että isutmisesta voi nousta seisomaan myös "etukautta" niin meidän ongelmat ratkesi sillä. En tiedä, mikä oli muka niin vaikeaa taas pystyä tajuamaan olevansa väärässä :D 

Perjantaisin me käydään pentusen kanssa epävirallisissa toko-treeneissä. Viimeksi olikn aika tuhtia settiä eikä Gatsby jaksanutkaan ihan koko aikaa keskittyä. Yleensä treeneissä on tullut kivoja pikku taukoja, jotka on pennulle tarpeen. Viimeksi kuitenkin se alkoi selvästi haahuilla eikä jaksanut keskittyä varsinkaan, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja ihan vieressä. Otettiin vähän lisää tilaa ittellemme ja lopetettiin ajoissa :) Muuten pentunen kyllä oli taas oikein pätevä, taisi joku kehaista aika hyväksi toko-koiran aluksikin :) Nyt kun se omistaja vaan osaisi olla koiransa tasolla :D 

Tätä tulee ikävä sitten kun tuo ei enää mahdukaan syliin tutimaan <3

Yksi asia treeneistä jäi mietityttämään, jota saa kommentoida, jos joku viisaampi tätä sattuu lukemaan. Luoksetulo tehtiin niin, että pentua pidettiin hihnasta eli estettiin karkaamasta mun perään. Gatsby alko huutaan kun syötävä ja minä odotin hiljasta hetkeä, ennen kuin annoin luvan päästee sen irti. Yksi treenikavereistani tähän meinasi, että miksi teen niin. Hänestä ääntely viestitti siitä, että pentu on innolla tulemassa eikä tätä intoa kannattaisi latistaa vaatimalla hiljaisuutta. Ite en tykkää huutavista koirista ja Gatsby huutaa toistaiseksi aina mun perään ollessaan kiinni tai mun tullessa kotiin ja sen ollessa vielä portin takana. En ikinä päästä sitä vapaaksi/luokseni niin kauan kuin ääntä tulee. Sen sijaan saatan kadota näkyvistä ja käännän usein selkäni tai jopa kävelen poispäin jos huuto alkaa lähestyttäessä. Mielestäni pennussa riittää minun luokseni halua vaikka se joutuisikin odottamaan hiljaa. Tiedän, että netinvälityksellä näkemättä tilannetta on hieman vaikea sanoa, mutta tätä saa kommentoida vapaasti ja lisäkysymyksiin vastaan mieluusti. 

Ja tästä päästään sujuvasti hyppäämään Eddien naamaan. Se on parantunut hyvin, turvotus on laskenut eikä se näytä kiusaavan pikkukoiraa olleskaan. Gatsby on yleisesti vähentänyt todella paljon Eddien karvoissa roikkumista ja sitä vasten hyppimistä. Eilen tosin meinasi pennusta tulla rukkaset, kun se päätti iltalenkin jälkeen sisällä saada hepulin ja juoksi täysiä Eddien ohi ja nappasi sitä samalla naamasta. Tietenkin tikkien puolelta.... Mitään ei onneksi revennyt pahemmin, mutta hieman tuli verta yhdestä kohtaa. Harmiti kyllä vaan aivan törkeästi, kun tähän asti on mennyt niin hyvin! Olisi pitänyt vahtia pentua tarkemmin!

Pennun vahtimisesta puheenollen, se joutuu nykyään pimeällä suorittamaan lenkkinsä omaksi suureksi harmituksekseni hihnassa. Se meinaan syö kakkaa ja sitten se syö hieman lisää kakkaa. Koirankakkaa siis, erityisesti Feron tuotoksia. Pimeällä en pysty sitä vahtimaan ja valosalla meidän lenkit on yhtä "ei ota"-käskyä. Alkaa tympiin tämäkin jokseenkin... Gatsby ei syö kasoja, kun olen sen vieressä kieltämässä, jolloin kehun sitä ja annan jotain parempaa syötävää palkinnoksi. Kuitenkin se pyrkii todella aktiivisesti herkkujensa luo, sillä joudun välillä hakemaan sitä saman kasan luota pois useita kertoja. Toisaalta hihnakäyttäytyminen on parantunut paljon, tosin Gatsby ei vielä ymmärrä, että jos se pujahtaa jalkojeni välistä, tai toisten koirien alta tai kiertää mut niin hihna jää jumiin ja solmuun... Mutta meillä oli tuossa muutaman päivä sitten neljän päivän putki, jolloin Gatsby ei syönyt kakan kakkaa! Ja sen jälkeen meillä olikin neljän päivän syömisputki... Nyt on taas onnistuttu hihnassa pitämällä, joka ei ole se mukavain vaihtoehto kellekään. Omistajan hermot menee joko kakkaa syövään pentuun tai hihnaa sotkevaan pentuun. Aina ei voi voittaa...

Gatsby tosin itse pidättelee omia kakkojaan ja pisujaan nykyään todella hienosti. Se antoi kärttysän emäntästä ladata kuuden työpäivän viikon jälkeen akkujaan yhden yön yli kymmenen tuntia. Tämä taaseen tuntui aivan mahtavalta voitolta <3

Tässä esimerkki meikäläisen kuvaustaidoista :D En ehtinyt tarkentaa tai zoomaamaan lähemmin. Mutta Jenny pyytelee aina rakennekuvia joten tässä huono sellainen sunnuntailta!

Hehkutusta!

Tänään käytiin ekaa kertaa pelastuskoirailemassa Gatsbyn kanssa täysin piemeässä. Pennulla ei ollut pienintäkään ongelmaa vipeltää maalimieheltä toiselle edes pimeässä ryteikössä. Maalimiehiä oli neljä, joista eka löytyi tarkoituksella melkein heti, jotta saatiin tarvittaessa apua. (me eli siis minä!) Tuuli kävi suotuisasti ja Gatsby sai hajut tehokkaasti supernenuunsa :) Sillä ei ollut pienintäkään irtoamisongelmaa ja maalimiehet oli taas AIVAN IHANIA! Lopun lelupalkka ei kiinnostanut, koska Gatsby halusi vaan painaa metsässä etsimässä lisää ihkuja ukkeleita :) Olen yrittänyt lelulla merkata etsimisen loppumista, mutta tänään etsintävaihde jäi päälle vielä vähäksi aikaa.Saimme kuitenkin kehuja enkä olisi enää tyytyväisempi voinut pikkuisesta olla! Se on tajunnut idean täysin ja tuntuu todella taitavalta nenukinkäyttäjältä!

Pentu oli kotiin tultaessa unisen oloinen, mutta innostui papparaiset nähtyään saamaan ärripurri väsyhepulin. Meidän illat on ollut rauhallisempia nykyään eli Gatsby osaa mennä nukkumaan ilman yliväsyneitä ärrieriepisodeja. Tänään sellainen kuitenkin tuli ja kädessäni on siitä pari kipeää todistetta. Muuten pureminen on alkanut selvästi vähentyä ja tajusin yhtenä päivänä, ettei se enää mene edes salaa sänkyyn. Eli oppimista myös talon tavoille on tapahtunut :) Se myös roikkuu huomattavasti vähemmän Eddiessä kiinni lenkeillä, tosin vapaana juoksevaa hoffilaista Gatsby innostuu aina välillä härkkimään. Pieni paimennin kirmaa pysäyttämään ison blondin otuksen ja yleensä lopputuloksena on kopsahdus ja vinkasu. Yllättäen tuntuu jossakin kun tulee hoffillinen koiraa päälle... Fero kun ei ole se kaikista nopein pysähtyjä kun massansa kerran on liikkeeseen saanut. 

Tiistaina myös nautittiin vähän vähemmän piemeän päivän tuomasta puhdista eli jokainen pääsi lenkillä hieman puuhailemaan yksittäin kanssani. Toisen olivat puussa kiinni odottamassa ja Gatsby antoi aika hyvin kuulua itsestään... Fero sai juosta lelun perässä ja hieman tokoilla, Eddieltä jäi noutojutut väliin leikatun huulen takia, mutta se sai etsiä nameja puskasta sekä tehdä pari luoksetuloa ja Gatsby sai viimeiseksi seurailla, harjoitella lelun noutamista sekä treenailla paikalla istumista. Hienosti meni kaikilta pikku treenit <3

Eddien huulen haava näyttää todella hyvältä. Olen suihkutellut sitä (mikä on Eddien mielestä tylsää plus nenään meinaa mennä kokoajan vettä) mutta muutenkin se näyttää parantuvan mukavasti. Se ei ole ollenkaan tihkuillut oikeastaan mitään eritteitä leikkauspäivän jälkeen eikä papparainen yritä kihnuttaa sitä mihinkään tai raapia sitä. Niinpä se joutuukin kestäämään lampunvarjostinelämää vain kun olen poissa kotoa. Yötkin ovat menneet oikein mukavan rauhallisesti ilman tötsää. Eddie on aina jättänyt haavansa hienosti rauhaan ja olen tyytyväinen, ettei tämäkään ole poikkeus! 

Loppukevennys.

Elämää nähnyt naama

Eddiellä siis oli kasvain huulessa ja tänään se käytiin eläinlääkärissä poistamassa. Oli kyseessä meinaan semmonen pattilainen, joka olis hyvin todennäköisesti kasvanut koiraa haittaavaksi muuten. Hyvin oli kuulemma leikkaus sujunut, Eddie oli taas käyttäytynyt upeasti (yksi hoitajista oli tainnut siihen hieman ihastuakin) ja eläinlääkäri ennusti hyvää paranemista. Hänen ei ollut tarvinut tehdä ihan yhtä pitkää viiltoa posken puolelle kuin oli pelännyt ja haava oli saatu tehokkaasti iholla peitettyä eli ei jäänyt kiristämään. Todella oudolta pikku herra tällä hetkellä näyttää, koska sen puoli naamaa on sheivattuna. Saatoin hieman kommentoidakin asiaa sitä hakiessani, sillä oli se jotenkin aika iso yllätys kun siihen ei ollut jotenkin muka osannut varautua. Tähän lääkäri meinasi, että hänestä tämä kosmeettinenkin puoli onnistui odotettua permmin. Eli ehkä kun karva kasvaa ja tikit saadaan pois, niin minäkin sen näen? Alla tahallaan pieni kuva potilaasti, jos jotakuta vaikka ällöttää. Eli isommaksi saa klikattua omalla vastuulla! 

Ohjeeksi sanottiin, että koiran tulisi laittaa johonkin lämpimään paikkaan lattialle. Noh, minä tiesin tasan tarkkaan mitä tulisi tapahtumaan kunhan kotiin päästiin. Eddie hoiperteli sisään, suuntasi vaapuntansa makkariin ja könysi sängylle. Sinne kävin sitä hieman peittelemässä (ja pyyhkeellä lakanoitani suojaamassa) ja siellä se heräilee portin takana nyt rauhassa. Tarttee muistaa olla erityisen varovainen, ettei Gatsby vaan haukkaa papparaisen tikeistä kiinni! 

Wirnistelevää hakuilua

Sunnuntaina suuntasimme Minnan kyydissä kohti Nurmijärveä ja aktiivisen kasvattajamme järjestämää haku-päivää. Paikalle oli eksynyt niin paljon porukkaa, että jakauduimme kahtia junnuihin ja hieman kokeneempiin tekijöihin. Gatsby sai seurakseen siskonsa Ilon ja Tintin lisäksi puolisiskonsa Raikun sekä lähes Wirnistelijän Naurun.

Gatsby katseli kun neljä maalimiestä lähti piiloihinsa ja hetken päästä lähdimme perään. Hienosti se taas käytti nenäänsä (eikä silmiään, kuten pariin otteeseen huomattiin, kun ei meinanut maalimies löytyä vaan pentu kulki ihan vierestä ohi) Lopulta pentu sai hajun ja kiipesi juurakon päälle, minkä takana Sari oli piileskelemässä :D Aika hupaisa löytö :) Pelkäsin hetken, että se aikoo loikata sieltä innoissaan Sarin päälle, mutta hienosti söi palkintonsa juurakkokasan päällä. 

Itse opin paljon esim. lukemaan koiraani. Laura-kasvattaja ohjeisti hienosti ja opin paremmin huomaamaan, milloin Gatsby hajun oli nekkuunsa saanut. Vielä tarvitsee pieni mies tukea uskaltaakseen varmasti hajua lähteä työstämään eli minun pitää tajuta lähteä sitä heti tukemaan! Ohjeistuksen avulla alkoikin meidän yhteistyö toimia tehokkaammin ja kaksi maalimiestä nousi melko nopiaan. Kasvattaja toimi loistavana häiriönä, sillä aina välillä Gatsby karkasi hänen luokseen (koska Laurahan on aivan IHANA!) mutta palasi hienosti luokseni kutsusta jatkamaan hommia! Opin siksakkaamaan hajun kohdalla antaakseni pennulle paremmat mahdollisuudet onnistua (Jenny ei selvästi haissut tarpeaksi!) Ja onnistuihan se! Hieno pieni pelastuskoiran alku minulla! Olin pieneen miekkoseen erittäin tyytyväinen *hehkutus hehkutus* Se onneksi antaa mun mokat ja toilailut anteeksi eli ei esim luovuta vaikka en olekaan aina tajunnut tukea sitä tarpeeksi. Minun mahti mussukka! <3

Lopuksi pennut kera Naurun saivat riekkua keskenään ja Gatsby oli tohkeissaan, kun joku oli kerrankin kateellinen sen löytämistä kepeistä :D Se viipotti peppu matalalla aarre suussa ja siskot tuli perässä! Papparaiset kun vaan kattovat keppinsä kanssa mahtailevaa pentua, ei-vois-vähempää-kiinnostaa-ilmein. Nyt pentunen sai nujuta, purra, roikkua, juosta ja jahdata pienen syrämensä kyllyydestä! 

Gatsby sai myös raivotautirokotuksensa eikä piikki tuntunut kanaa mussuttaessa missään. Samoin otettiin (tosin vasta puhtaalla suulla) pari DNA-näytettä poskesta, joiden ottoon Gatsby suhtautui ihmeekseni melko rauhallisesti. Olin varma, että se vähintään pureskelee toisen harjoista pilalle tai nuolee Lauran kuoliaaksi :) Hienosti se antaa itseään käsitellä, joten sitä en pelännyt, mutta pentu plus suuhun tavaran tunkeminen, jota EI saa syödä, tuntui hieman mahdottomalta yhdistelmältä :) Tikut saivat kuitenkin pyöriä pojun poskessa rauhassa ja ne on nyt lähetetty maailmalle eli odottelemme tuloksia mielenkiinnolla!

Kuvista ISO KIITOS Jennylle :)

On nom nom siskon korvaa nam nam! (Kuva Jenny Söderlund)

Tälläisiä vilisti Nurmijärven metsässä (Kuva Jenny Söderlund)

Kepit on myös nameja! (Kuva Jenny Söderlund)

Taitava pelastuskoiranalku!

Torstain treenit peruuntu, kun piti kiikuttaa papparainen eläinlääkäriin. Lauantaina sen sijaan suuntasimme intopinkeänä Hennalan varikolle treenaamaan. Gatsby jaksoi hienosti odottaa vuoroaan vaikkei ollutkaan kerrankin ekojen joukossa. Intoa löytyi tekemiseen taas aivan mahtavasti (jopa vinguttiin ja piipattiin maalimiesten perään!) Katselimme siis kun kolme maalimiestä katosi metsikköön. Odotin hiljaista hetkeä ja päästin pennun hihnasta ja se ampaisi liikkeelle. Tuuli oli täydellinen, suora ja sopivan voimakas, joten Gatsby sai hajun heti eikä kohta! Se viipottikin rohkeasti ja suoraan maalimiehelle (viime sunnuntain epävarmuudesta ei ollut nyt tietoakaan!) Se söi naminsa jonka jälkeen maalimiestä vasten piti hyppiä ja pusuttaa, eli tässä oli vaihteeksi hieman harjoittelun varaa... Gatsby kuitenkin lähti uudestaan liikkeelle kehotuksestani ja tuuli kantoi taas sen nenään heti hajun ja niin nousi nopsaan toinenkin maalimies ja sama kuvio toistui kolmannellakin. Maalimiehet eivät olleet kauhean kaukana toisistaan ja etsimiseen meni varmaan alle viisi minuuttia taitavan pikkuisen kanssa! Eniten aikaa meni maalimiehillä syömiseen :)

Onnistumisesta innostuneena maalimiehet lähtivät vielä uusiin piiloihin. Nyt kuitenkin tuuli teki haasteen pennulle pyörimällä oudosti ja puskemalla alueen ulkopuolelle (eli aidan toiselle puolelle). Ensimmäinen maalimies aidan vierestä ei meinannutkana millään löytyä tämän takia. Hienosti Gatsby kuitenkin työsti ja etsi vaikkei heti löytynytkään. Helpotin aika paljon ohjaamalla, sillä tuuli tosiaan puhalsi sillä hetkellä aivan väärään suuntaan eli pennun oli melkein mahdoton saada haju. Seuraava ei onneksi ollut aivan niin lähellä aitaa, joten kakkonen löytyi jo helpommin. Kolmosen kohdalla se sai ensin hajun ja lähdimme yhdessä katsomaan. Sitten se saikin hajun jostakin kakan näköisestä tai muusta yhtä epämääräisestä ja pistäytyi ruokailemaan parin metrin päähän puskassa kykkivästä maalimiehestä. Hain sen toruen herkultaan pois, palautin siihen, missä sillä haju oli ollut ja nyt se löysikin maalimiehen hienosti! 

Gatsby sai kauheasti kehuja edistymisestään sekä nenänkäytöstään. Taas näki, ettei se käytä silmiään nenän ollessa "päällä". Muutenkin siltä riitti vauhtia ja sisukkuutta vaikka hieman vaikeaa välillä olikin. Se oli myös aivan uskomattoman päämäärätietoinen ja rohkea saadessaan varman hajun eli irtosi hyvin. Maalimieskättäytyminen on edelleen herkkujen loputtua hieman pomppivaa, mutta eiköhän se korjaannu kun kaikki ruokkivat sitä aina alaspäin (se jopa tarjoaa hienosti maahanmenoa). En olisi paljon tyytyväisempi koiraani enää voinut olla! Kyllä se vaan on aikas mahti super loistokas <3

Uni maistui tehokkaan treenin jälkeen :)

Alla kuva meidän perheen ongelmista. Olin käyttänyt kaikki pojat taksulla iltapisulla ennen nukkumaanmenoa. Yleensä kaikki koirat asettuvat makkariin yöksi ja ihmettelin kun ketään ei kuulunut. Käytävässä odotti tälläinen näky. Fero oli tukkinut käytävän ja kumpikaan pienemmistä pojista ei siis viittinyt yrittää sen ohi :) Gatsby tosin melkein mut nähdessään innostui kokeilemaan hoffin yli hyppäystä, mutta onneksi malttoi mielensä! Ferolla on tötsä, sillä se on taas nuollut tassunsa rikki.

Hoffi-parrikaadi. 

Pikkuinen Pattinen Papparainen

Huomasin pari päivää sitten Eddie söpösti lörpöttävässä huulessa punasen jäljen ja oletin joko Gatsbyn roikkuneen siinä tai metsässä kepin hyökänneen siihen. Eilen patti kuitenkin oli pahentunut huomattavasti, joten soitin eläinlääkäristä ajan. Tänään käytiinkin siis klinikalla ja kuten pelkäsinkin, niin pyörösolukasvainhan sillä taas oli. Maanantaina pikku papparainen joutuukin siis vaihteeksi veitsen alle. Se sais lopettaa näiden pattiensa kasvattamisen.

Huono kuva ällötyksestä.

Muuten Eddie sai pelkkiä kehuja käytöksestään ja kunnostaan. Napattiin varmuudeksi röntgen tollerin keuhkoista ja ne saivat taas kehuja. Olisivat kuulemma nuoremmallakin koiralla hyvät henkittimet saatika tämmösellä vanhuksella :) Olen yrittänyt pitää sen hyvässä kunnossa ja se kuulemma näkyi. Eli näiltä osin hyviä uutisia. Röntgenissä Eddie oli käyttäytynyt myös mallikkaasti; oli kuulemma vain heiluttanut hieman häntäänsä toisten käännellessä ja väännellessä. Kehuttiin herrasmieskoiruudeksi :) Leikkaava lääkärikin vielä totesi, ettei hänellä tollereita mitään vastaan ole mutta harvoin törmää näin mahtavaan yksilöön. Kuulemma arkuus on lisääntynyt rodussa hänen kokemustensa mukaan paljon. Arka on kyllä niin kaukana Eddien luonnekuvasta kuin vaan voin kuvitella. Se on aina ollut rohkea ja loppuunasti luotettava mahti pakkaus <3 Nyt sen tarttee vaan muistaa jaksaa selvitä leikkauksesta niinkuin se selviää aina kaikesta muustakin.

Ollaan käyty nyt Feron hampaat hoitamassa ja Eddien pattia katsastuttamassa Päijät-Hämeen eläinklinikalla ja olen ollut ainakin toistaiseksi tyytyväinen paikkaan sekä henkilökuntaan. Hinta-arvioiksi leikkauksesta, röntgenistä sekä tämän päivän tarkistuskäynnistä annettiin 350 euroa, joka ei kuulosta ollenkaan pahalta erään toisen paikan hintoihin verrattuna. Eihän se nyt pieni raha ole, mutta toivottavasti sillä saadaan taas ostettua pienelle tärkeälle lisää tervettä elinaikaa.

Yleistä söpöilyä.

Gatsby 15 viikkoa

Jenny on aina pyytelemässä rakenne kuvia, joten tänään kokeilin ottaa semmosen hieman paremmassa valossa (eli vielä valoisan aikaan ulkona eikä piemeässä käytävässä...) Tässä siis Gatsby 15 viikkoa, painoa 9,6 kiloa ja korkeutta ehkä n. 42 cm (mittaaja todella tumpelo tapaus).

Ikävä kyllä paras kuva seisomisesta oli pojun katsoesssa pois päin. Kelpaako Jenny?

Korvatkaamme siis naaman puuttumisen tällä kuvalla :)

Jalkoja on siis kasvatettu ja muutenkin kehitytty. Kaksi ensimmäistä hammasta on jo lähtenyt irti ja yksi uusi puskee itseään jo ulos! En meinaa käsittää mikä varhaiskypsä tuo luulee olevansa! Gatsby on myös todella hienosti omaksunut sisäsiisteyden salat eikä vahinkoja ole sattunut pitkään aikaan kuin yksin ollessa. Pieni pentunen on oppinut meinaan pyytämään ulos, jos hidas omistaja ei osaa ennakoida että juuri nyt hänellä olisi hätä! 

Lisäksi pentu on päättänt valloittaa sänkyni... Se hyppii ja pomppii siellä lähinnä Eddien päällä. Komennan sen aina alas ja kehun, kun pieni on lattialla. Samoin harjoittelimme oikein namien kanssa, ettei niiden perässä sänkyyn saa loikata. Se meni loistavasti, mutta elävässä elämässä pikku kenkkuruni on siellä useita kertoja päivässä silmän välttäessä. Samoin aamulla sain henkilökohtaisen herätyksen sänkyyni pienen karvapalluran muodossa. Olin unohtanut laittaa sen häkin kiinni illalla, kun menimme nukkumaan. Hienosti Gatsby oli siellä kuitenkin koko yön puoli kasiin asti ihan itse pysynyt :)

Loppuun pari kimppakuvaa, jotka onnistuivat jopa odotettua huonommin. Yllättävän moni tärähti :( Plus voitte kuvitella, että pieni pomppi aina perääni, kun yritin vähän kännykän kanssa peruuttaa. Normaalisti harjoitellessa Gatsby pysyy hienosti melko tiheällä palkkauksella paikallaan istumassa. Nyt kun oli veljet kisaamassa nameista, niin ei maltti riittänytkään. Vanhat pojat sen sijaa istuivat isojen tattien lailla! Tässäpä nyt parhaat palat nettikansalle ihailtaviksi:

Mun rakkaat <3

Ja tässä vielä ehdottomasti onnistunein kuva :D