sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ei haasta riitaa, mutta vastaa heitettyyn haasteeseen

Eli kuvailen tällä kertaa itseäni, enkä koiriani :D Minna siis pörhisteli häntäänsä mulle ja haastoi hämmöseen:
  • vastaa haastajan 11 kysymykseen
  • keksi 11 uutta kysymystä
  • haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
  • kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Jos sinun olisi pakko vaihtaa rotua, mihin vaihtaisit ja miksi?
Itse olenkin jo harrastanut jokseenkin näiden rotujen vaihtelua. Meinasin hankkia stabyhounin tai lapinporokoiran ennen kuin päätin, että haluan ihan oikeasti ruveta pelastuskoirailemaan. Ja haluan tehdä sitä täysillä. Enkä kaivannut rodussa riistaviettiä. Ehkä se olisi siis se lappalainen louskuttaja. Siinä miellyttää ulkonäön lisäksi luonnekin, mutta paukut jäivät hieman puuttumaan tavoitteistani, joten jätin ainakin tällä kertaa rodun väliin. 

2. Minkä biisin omistaisit koirallesi?
Eddie on aina ollut erittäin itsevarma ja nauttii elämästä häsläyksen ja huumorinkin kautta. Ehkä Eddie nauttisi jostakin höpsön leveilevästä ja menevästä biisistä, kuten Right Said Fredin I'm Too Sexy :D  Feroa kuvaa mielestäni biisi, jota en meinaa usko edes todeksi eli Ylviksen The Fox. Aivan sekopäistä menoa, mutta jotenkin olen koukussa :D Gatsby on vielä pieni vaaveli eli sen kuuluu kuunnella vielä söpöjä lasten lauluja, kuten vaikka Jos Sun Lysti On. Gatsby varmasti leikkis mukana ihan täysillä!

3. Onko sinulla jokin koirarotu, josta haaveilet, mutta jota et todennäköisesti koskaan tule omistamaan? Mikä ja miksi et?
Mä haluisin pitkäkarvaisen weimarinseisojan. Ne on aivan törkeän upeita! Mutta en metsästä ja rotu ei muutenkaan oo ihan just omiin tarpeisiin sopivin, eli en varmaan sellasta tuu koskaan omistamaan. Toisaalta näin ajattelin ausseistakin eli kuka tietää? 

4. Turhamaisin/turhin asia, jonka olet koirallesi koskaan hankkinut?
En harrasta oikeestaan kauheesti turhmaisuuksia... Ehkä joskus joku lelu, joka oli itsestä söpö? Tai kulkuskaulurit, jotka laitettiin pojille yhtenä jouluna, joita ne molemmat vihas? Koirat kävi takapihalla ja toinen tuli ilman kulkusiaan (heehee) sisään ja löysinkin punasen mytyn haudattuna hankeen... 

5. Millaisen tahtoisit seuraavan koirasi olevan nykyiseen verrattuna? Mitä piirteitä haluaisit kenties nähdä myös seuraavassa koirassa, mitä haluaisit vähentää tai kaipaatko kentien vielä jotain lisää?
En osaa kuvitella juuri nyt seuraavaa koiraa, joten kerron, mitä hain kun Gatsbyn hankin. Eli halusin yhdistää tollerini ja hoffini hyvät puolet. Halusin älykkään koiran, joka tekisi mielellään (kuten Eddie) mutta tekisi mielellään myös minun kanssaini yhdessä (kuten Fero). Tarpeaksi itsenäinen, muttei nössö (toistaiseksi näyttää lupaavalta!) Eddien kanssa on aina ollut helppo elää ja mennä, sillä se on aktiivinen, sosiaalinen ja reipas ilman että tuhoaa koko kotia, jos tulee tylsä hetki. Fero taas ahdistuu kaikesta ja tuhoaa irtaimistoa sekä oman ruuansulatuksensa muutoksien edessä. Eli erittäin Eddie-mäisen koiran tässä suhteessa toivon Gatsbystä kasvavan. Ulkonäöllisesti omat koirani ovat molemmat mielestäni kauniita, tosin Fero hieman liian iso. Gatsby on itselleni mieluisempaa kokoluokkaa :) Terveys saisi kanssa olla kohdallaan paremmin kuin papoillani eli peukut pystyssä tätä toivotaan! Ennen kaikkea kaipaan sitä karvaista oikeaa kättä, jonka kanssa mennä, tehdä ja touhuta yhdessä!

6. Rumin koirarotu, jonka tiedät? Mikä siitä tekee mielestäsi ruman?
Mikään rotu ei mielestäni ole mitenkään erityisen ruma. Ruttuisen lättäkuonotkin ovat söpöjä. Toisaalta mikä tahansa aivan ylijalostettu, terveysongelmien keskittämiskeskus tekee hieman surulliseksi. En ikinä hankkisi esim mopsin tai englannin bulldogin pentua. En halua ketään syyllistää tai hakuua, mutta rodut, joilla on hengitysongelmia/liikkumisongelmia/muuten vain vaikeaa pelkästään ihmisen kauneusihanteen vuoksi ovat mielestäni moraalittomia. Jollei koiran epäkoiramaisella ulkonäöllä ole nykyaikana muuta tehtävää, kuin täyttää rotumääritelmä näyttelyssä (eli ei hyötyä koiran elämässä/käytössä) niin on aika sairasta jalostaa tieten tahtoen sairaita eläimiä. Moni tykkää esim bulldogin luonteesta, mutta eikö se luonne voitaisi saada paremmin hengittävään pakkaukseen?

7. Mihin suuntaan toivoisit jalostuksen etenevän nykyisen rotusi kohdalla? Mihin sinun mielestäsi tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, mitä seikkoja painottaa, mitä ehkä jättää vähemmälle arvolle?
Itse painotan koirassa luonnetta ja terveyttä. Kyllä koiran pitää näyttää rotunsa edustajalta, mutta ulkonäkö on kuitenkin se vähiten tärkeä ominaisuus. En ole kymmeneen vuoteen perehtynyt tollerien tai hoffien jalostussuuntauksiin, joten vastaan aussien perusteella tähän kysymykseen hieman yksityiskohtaisemmin. Eli etsiessäni tulevan koirani kasvattaja olin yllättynyt kuinka näyttelylinjaisiakin kasvattajia löytyi. Sanoipa yksikin suoraan, ettei varmaan myisi minulle koiraa, kun en näyttelyistä perusta (eihän se minulle sopiva varmaan olisi ollutkaan, mutta silti!) En ymmärrä, että jos haluaa puhtaasti näyttelykoiran, niin miksi ottaa aktiivinen rotu kuten aussie? Sitten usein luonnetta vähän "laimennetaan" että saadaan paremmin näyttelyissä viihtyvä koira, eli ulkonäky menee luonteen edelle tässä asiassa.  Sitten nämä karvakasat saavat tuomareiden ihailun eikä "normi" aussiella ole enää mitään asiaa kehään (ehkä hieman kärjistäen...) Rotumääritelmä sanoo aussien olevan vartioiva ja jopa pidättäytyväinen. En tiedä onko nämä luonteenpiirteet monellekaan haluttavia nyky-yhteiskunnassa tai helposti hallittaviakaan, kun ihmiset asuvat kylki kyljessä. Itse hain hieman avoimempaa linjaa enkä nää siinä mitään huonoa, jos tähän suuntaan jalostus menisi. En sano, että aussien tarvitsee olla kaikkien vieraiden sylikoira, mutta onko siitä haittaakaan? Itsellä tosin ei ole kovinkaan ptkää kokemusta rodusta, joten suljen nyt sanaisen arkkuni tästä asiasta. Vihakirjeet otetaan odottaen vastaan :D

8. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se ymmärtäisi mitä puhut, mitä sille sanoisit?
Eddie: Ole kiltti, äläkä ikinä kuole. Olet hirveän rakas ja minulle tulee sua aivan järjetön ikävä sitten joskus. Fero: Ole kiltti ja lopeta kaiken tyhmän syöminen. Mä en meinaa kestää eikä sun mahas kestä ainakaan! Gatsby: Ole kiltti äläkä ikinä menetä intoasi! Paitsi intosi roikkua Eddie naamassa kiinni. Sitä ei arvosta kukaan muu kuin sinä ite!

9. Jos koirasi olisi ihminen, millainen pukeutumistyyli sillä olisi?
Eddie olisi hedonisesti nakuna ja ylpeä siitä :D Fero pukeituisi paksusti ja peittävästi vaatteisiin, joissa olisi hyvä piilotella pelottavalta maailmalta. Gatsby-vaaveli pistelis menemään potkuhousuissa :D

10. Mikä ärsyttää koiramaailmassa/koiraharrastuksissa eniten?
Ihmiset. Ihmisten suhtautuminen toisiin ihmisiin. Se että ite tiedetään niin kaikki ja katotaan toisten yrittämistä nenänvartta pitkin. Se, että paheksutaan, jos toisen koira on vielä "kesken" ja harjoittelee saatika jos ihminen ei ole maailman kokenein ohjaaja. Että lytätään ja arvostellaan sen sijaan, että autettais ja neuvottais. Se perus suomalainen kateus ja sisäänpäinlämpeävyys.

11. Jos koirasi voisi muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mitä se silloin tekisi?
Eddie juoksisi karkailun huumaa tuntien ympäriinsä nuuskuttelemassa ja toisia koiria kiusimassa. Fero ei tajuaisi, ettei muut sitä näe ja haukkuisi kaikille normin pelokkaasti tai söisi kaikkien ruuat. Gatsby varastaisi kaikkea, mitä se on oppinut kielletyksi, mutta mitä on aivan IHANA purra, kuten tumppuja, sukkia, kenkiä yms yms.

Mä en ikävä kyllä pysty haastaan 11:sta blogaajaa tähän. En taida seurata edes niin montaa blogia ja suurinosa on jo saanu tän haasteen muualta. Haastan siis kaikki halukkaat sekä Martan vastaamaan näihin koiramaisiin kysymyksiin:

1. Aiotko pitäytyä nykyisessä rodussasi hamaan loppuun vai onko tulevaisuudessa mahdollista, että ottaisit jonkun muun rotuisen otuksen? Minkä?
2. Jos saisin sen suuren kunnian, että pääsisit valitsemaan jonkun mun koirista ittelles, niin kuka se olis ja miksi?
3. Jos voisit rakentaa laboratoriossa ittelles täydellisen koiran, niin millanen se olis ulkomuodoltaan ja luonteeltaan?
4. Miten päädyit koirasi kutsumanimeen?
5. Kuinka paljon tykkäät voitaa koirasi kanssa esim. kilpailuja/näyttelyjä? Kuinka paljon vastaavasti harmittaa, jos sijoitusta ei tulekaan olleskaan?
6. Milloin koirasi on totaalisesti nolannut sinut? Tai jos näin ei ole käynyt, niin onko sulla jotain kauhu skenaariota mielessäs, jonka vaan odotat tapahtuvaks?
7. Mitä et pysty ymmärtämään muiden ihmisten koiranpidossa?
8. Millaisia blogeja tykkäät lukea? Vai katteletko vaan kuvat?
9. Oleko ikinä harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?
10. Jos tietäisit menestyväsi, lopettaisitko nykyisen työsi ja aloittaisit jonkun oman firman koirien kanssa työskentelyyn liittyen? Minkä?
11. Jos et voisi omistaa koiraa, niin ottaisitko jonkun muun lemmikin?

Ja nyt tutimaan! 

Viikonloput ei ole tehty lepoa varten

Mihin se viikonloppu oikein meni? Eilen olin töissä ja metsästämässä Gatsbyn kanss lapsia. Oli ihan lievän saalistaja olo, kun tahallaan suunnattiin pennun kanssa leikkipaikan liepeille lapsikontaktien toivossa. Niitä myös löytyi ja Gatsby tervehti uusia tuttavuuksia reippaasti :) Yksi tyttö kommentoi sen pomppuja, että "se on varmaan osaksi pupu". Hyppis konkkis loikkis on kyllä yksi Gatsbyn bravuureista :D Aikuisiakin nähtiin isoäitiin saakka eli tämäkin oli hyvä! Samalla harjoittelimme hihnassa kävelyn saloja (lähinnä sitä, ettei siinä hihnassa ole pakko roikkua koko aikaa) mutta vaikka harjoitus meni hienosti, niin tänään opit olivatkin nähtävästi vaipuneet unohduksiin.

Näimme meinaan tänään Wirneen porukalla hakuilun merkeissä. Aluksi Gatsby pääsi riehumaan Ruotsinlaivaa odottavan siskonsa kanssa. Leikit saivat kivuliaan lopun, kun pennut häiritsivät maa-ampiaspesää! Yksi niistä tuikkasikin Gatsbyä häntään. Itsellä kesti hetki jos toinenkin tajuta, missä mennään, mutta onneksi oli nopeammilla hoksottimilla varustettuja ihmisiä mukana! Pentu roikotteli häntäänsä vielä myähemminkin, mutta se ei onneksi turvonnut tms. ja tuntuu olevan ny suht normaalissa kunnossa. Reipas potilas! <3

Oli kiva nähdä taitavia koiria hakuilemassa ja myös nähdä eri tyylejä. Gatsbykin pääsi kokeilemaan ihmiseten perään lähetystä, missä maaliukkeli ensin näytti namuja ja houkutteli pentua ja meni sitten osaksi piiloon. Aluksi pentua hieman jännitti lähteä kauas toisten perään, mutta loppu meni jo todella hienosti! Ehkä auttoi viimeisessä myös se, että pääsi pinkomaan kasvattajan perään :D

Minnan kanssa suunnattiin yhdessä Lahdesta käsin ja Minna myös napsi aimo kasan kuvituksia! Iso kiitos molemmista :) Ja tässäpä lukijoiden (sekä itseni) iloksi muutama Minnan taidonnäyte!

Mihin se oikein lähti mun nakkien kanssa? (Kuva: Minna Karjalainen)

Mitäs me hakuilijat!  (Kuva: Minna Karjalainen)

Reipas taidonnäyte!  (Kuva: Minna Karjalainen)

Lopuksi sai palkkioksi syödä kasvattajan nenän :D  (Kuva: Minna Karjalainen)

Vauhdin hurmaa!  (Kuva: Minna Karjalainen)

Gatsby, velipuoli Nova sekä sisko  (Kuva: Minna Karjalainen)

Nom nom korvaa om nom!  (Kuva: Minna Karjalainen)

Lopuksi riehutimme koko aussie-poppoota yhdessä. Hienosti pieni pentunen kuunteli luoksekutsuja, vaikka oli paljon jännää ympärillä (ja sisko usein roikkumassa kiinni :D) Kyllä siitä taitaa olla aika hyvin tulossa mun koira :)

Äiti ja isä poikkesivat myös matkallaan mökiltä kotiin. Pentu yritti pusutella molemmat ja sai äidin huulipunaa nessuunsa :D Äitini myös yllätti sanomalla Gatsbyä ihan kauniin väriseksi, vaikka olikin ollut aluksi hieman kauhistunut pienestä merlestä :)

Yksi naapureistani ihaili Gatsbyä myös tänään. Hän myös ei millään meinannut uskoa, että pennun nimi on Gatsby. Keskustelu meni jokseenkin näin:
Naapuri:"Mikä sen nimi olikaan?"
Minä: "Gatsby."
N: "Niin, mutta mikä sen kutsumanimi on?"
M: "Siis se on Gatsby." 
N: "Ei, kun siis sellanen, mitä sä tuut käyttään siitä?"
M: "Siis ihan vaan tuo Gatsby."
N: "Mutta kai sä siis annat sille jonkun lyhyemmän lempinimen?"
Tässä vaiheessa alkoi hieman itseä kyllästyttää: "Ei kun kyllä sen nimi ihan vaan on Gatsby. Näin - Gatsbyyyy!" 
Ja sieltähän se pieni pentu luokseni innoissaan riensi! Ja naapurinkin oli vaan hyväksyttävä pennun outo, vaikea nimi :D

Mun piti liittää tähän loppuun ylisöpö kuva syliin nukahtaneesta Gatsbystä, mutta koska otin sen mun hieman torstaina kosteutta saaneella kännykällä, niin se oikkuaa eikä suostu antaan sitä koneelle. Känny vähän sekos ja otti aika ison satsin kuvia ihan ittekseen. Poistin niitä sellaset 1500 ja niitä on vieläkin siä... Huoh.... Joudutte siis uskoon mua, kun sanon kuvan olleen aika söpö! 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Parin päivän postaus

Gatsby 10 viikkoa.
Isoimmat uutiset ensin, eli olemme nyt korkanneet Gatsbyn kanssa pelastuskoirailun! Pentu juoksi aluetta tallatessamme reippaasti ihmiseltä toiselle ja irtosi rohkeasti! Se hyvin keskittyi kuuntelemaan, kuka sitä milloinkin kutuis ja uskalsi porhaltaa luokse, vaikka kutsuja olikin välillä esim. mäenrinteessä aluksi "piilossa". Pentu sai osakseen kehuja ja mielestäni ihan syystäkin :) 

Yllättävän hyvin viihdyin sateen keskellä metsässä, vaikka nähtävästi en olekaan kovinkaan voimakkaasti haisevaa sorttia, sillä kolme neljästä koirasta yritti jättää mut metsään... Kyllä mutkin lopulta löydettiin ja odottaminen on yllättävän rentouttavaa puuhaa. Tosin hieman olen edelleen huolissani siitä, että tälläkin erää koko touhuun meni yli neljä tuntia. Saas nähdä, mitä Fero sanoo joku kerta, kun ole töiden jälkeen vielä suurimman osan iltaa pois... 

Melkein myös uhrasin kännykkäni harrastukselle, sillä se vähän kastui samassa rytinässä... Se otti varmaan valehtelematta ainakin sata kuvaa taskustani, välkytteli lamppu päälle ja näyttö oli vähän huurussa. Onneksi kotona odotti vihdoinkin lämmin koti (kahteen päivään ei lämmöt toimineet) ja laitoin kännyn osissa patterin päälle kuivumaan. Tänään se on toiminut vaihtelevasti, saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ongelmanahan illalla olikin se, että mikä ihme minut herättää töihin seuraavana päivänä, kun puhelin ei sitä pysty tekemään. Pengoin varastoani puoleen yöhön ja vähän ylikin, kunnes löysin vanhan herätyskelloni. Alko olla aika väsy olo.

Ja öistä puheen ollen, Gatsby on antanut mun nukkua nyt kaks yötä ilman väliherätyksiä! Eilen kun heräsin aamulla kellonsoittoon, niin olin jo varma, että pennulle oli käynyt jotain! Eihän se muuten olisi voinut yötä pärjätä :D Tänä yönä olin lähinnä loputtoman kiitollinen, ettei lyhyitä yöunia keskeytetty. Aamulla se pissaakin sitten aika pitkään ja hartaasti, mutta ei ole häkkiinsä asioita tehnyt, mikä on todella hienoa!

Edistystä on tapahtunut myös ruokinnan suhteen. Eilen sain ekaa kertaa ruokittua kaikki koirat ilman, että jouduin pitämään Gatsbystä kiinni. Se istui ja katseli nätisti, kun ensin Eddie ja Fero saivat vuorotellen kuppinsa eikä ryysinyt kummankaan kipolle. Tämän jälkeen se odotti nätisti oman ruokansa laskeutumista lattialle ja napitti nätisti silmiin! Huippu pentu!

Tänään saatiin melkein ikäistämme seuraa, kun vajaa yhdeksänviikkoinen aussie pentu Devi tuli kylään. Pennun riekkuivat vesisateesta huolimatta yhdessä ja Gatsby sai itsensä todella likaiseksi. Se myös ainakin kerran ellei kaksikin söi kakkaa ja onneksi oksensi juuri hetki sitten isoimman osan siitä pois. Hyi yök! Pennuilla meni leikit yksiin ja vauhtia riitti! Toivotaan, että pojilla jatkuisi harmooninen yhteiselämä myös hieman isompina! Seuraavia riekkumiskestejä jo kaavailtiin :) Itseäni harmittaa ottamieni kuvien surkea onnistuminen, mutta tässä silti yksi pikku söpöläisistä:

Väsähtäneet pienet sinisimmut :)

Parempia kuvia on onneksi nyt tiedossa! Maija otti mahtavia otoksia pienestä viipottajasta keskiviikkona ja kiltisti jakoi niitä myös tänne laitettavaksi.

Maijan pyynnöstä Gatsby esitteli hepuli pepuliansa :D (Kuva Maija Piippo)

Tuleva sirkuskoira (Kuva Maija Piippo)

Jälleen yritettiin saada seisomiskuva (Kuva Maija Piippo)

Gatsbyn silmät on mielestäni vaaleentuneet entisestään (Kuva Maija Piippo)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kuvia kuvia kuvia!

Mutta alkuun pieni sepustus! Feron oksuputki jatkuu, kuka tietää miksi... Samassa härdellistä saatiin sitten pennulta ekat kakat sisään. Tulipahan sekin taas koettua pitkästä aikaa. Tosin Feron kakkoja tulee aina silloin tällöin kerättyä myös sisältä, koska herrahan kakkaa ja sitten se kakkaa vähän lisää kakkaamisesta puhumattakaan.

Tänään käytiin pennun kanssa jäätymässä Pikku Vesijärven puistossa. Maija oli kilttinä (tai tällä säällä ehkä vähän tyhmänä) lupautunu räpsiin kuvia Gatsbystä :) Niitä luvassa varmaan huomenna. Palkkioksi Maija sai useaan otteeseen sylin täydeltä märkää koiranpentua :D Kannatti siis myös kuvaajan osalta tämä reissu! Gatsby oli puistossa oikein reipas, jopa niin reipas, että korvat unohtuivat välillä. Se on täällä hieman syrjemmässä ja rauhallisemmassa ympäristössä tullut aina pienestä lirkuttelusta luokse, mutta nyt oli liikaa kaikkea jännää! Juoksijat ja muut ihmiset koirineen saivat mennä rauhassa ohi vaikka pentu vapaana olikin. Mutta sitten paikalle saapui iloinen parivuotias parsoni jolloin pennun itsehillintä petti! Sen kanssa oli pakko painaa painimaan! Opetan sitä siis hyville tavoille, köh köh... Onneksi tästäkin on varmaan kuva todistusaineistoa... Ja aion syyttää kaikesta Marttaa ja Väinöä!

Josta päästäänkin kätevästi kuviin Väinöstä ja Gatsbystä viime viikonlopulta! Iso kiitos ja kunnia kuuluu Martalle!


Aussie hyökkäys! (Kuva Martta Peltola)

Väinö oli jokseenkin nopeampi :)  (Kuva Martta Peltola)

Hieno pieni pojuli! <3  (Kuva Martta Peltola)

Simmut! (Kuva Martta Peltola)


Söpistelyä (Kuva Martta Peltola)


Ai määkö vai? (Kuva Martta Peltola)

Siltä varalta ettei joku vielä simmuja huomannut :D (Kuva Martta Peltola)

Vielä oli Väiski isompi! (Kuva Martta Peltola)

Wheeeeeee!!! (Kuva Martta Peltola)

maanantai 23. syyskuuta 2013

En tapa tota koiraa, en tapa tota koiraa, en tapa tota koira....

Fero. Fero, Fero, Fero, Fero... Niin monen harmaan hiuksen ja päänsäryn aiheuttaja. Mun kärsivällisyyteni ei aina ihan kestä sitä. Long story short, mun vaatehuoneessa on aivan järkyttävä sotku, siellä on varmasti rikkinäisiä asioita ja nyt siinä ei ole enää kahvaa. Onnea vaan murtautua sinne nyt, herra ketutuksen aiheuttaja. Eniten harmittaa se, että se oli löytänyt sieltä syötävää. Ja siis itselleen sopimatonta syötävää, mikä tarkottaa läähätystä, nuolemista, tötsän pitoa sekä todennäköisesti emännälle haisevaa siivottavaa huomenna. Koitan olla purkamatta oloani toisiin, mutta Fero on erittäin herkkä mun sisällä kiuhuvalle ärrinpurrille, että se luimistelee ja pakoilee, mikä saa mut vielä pahemmalle päälle. Hieno noidankehä, eikö?

Me siis lähettiin pennun kanssa ihan kaksistaan hieman metään seikkailemaan. Lenkki venähti ajallisesti, kun satuin löytämään suppilovahveroita. Pitihän noita herkkuja tietenkin ottaa kakkapussillinen mukaan. Gatsbyn mielestä lähes paikallaan kökkivä emäntä oli tosi tylsä, mutta löysi sammaleiden keskeltä useita koloja, joihin se hyökki häntä kovasti viuhtoen ja nokka voimakkaasti tuhisten. Ties minkä luolakoiratartunnan se saikaan Väinöstä viikonloppuna? Pentua alkoi selvästi myös väsyttää ja pimenevässä metsässä raikuva (tai rääkyvä) linnunlaulu oli ihmeellistä kuultavaa. Samoin kaukaa kantautuvat haukahdukset ansaitsivat pienen istahduksen ja miettimistauon. Paljon voimakkaampina kuuluvat armeijan paukahdukset sen sijaan jäivät pennulta täysin huomioimatta! Hienoa :) Ohitimme myös pari koirakkoa todella hienosti ja pentu pysyi vapaana lähellä eli oli hihnassa vaan toisen koiran ohituksen ajan kapealla polulla. Pätevä pieni seuraeläin :D

Gatsbyn ensimmäinen päivä yksin sujui paljon paremmin kuin isoveljensä hylkäys nyt illalla. Se ei jäänyt perääni itkemään (muutaman vingahduksen kuulin) ja naapurit raportoivat pienen olleen nätisti heidän käydessä. Yhtään se ei ollut mekastanut tai hyppinyt porttia päin sekä odotti nätisti ruokaansa! Vieraskorea piskuinen <3 Naapurit lupasivat jatkaa päiväkäyntejä, mikä on aivan ihanaa! 

Selvästi kuusi tuntia on pennulle enemmän kuin paljon aikaa ladata akkuja sekä tylsistyä. Se meinaan ei millään olisi malttanut rauhoittua tarpeeksi, jotta sain portin auki ja kaikki koirat ulos. Kova tuntui tosin olleen pissahätäkin, että lieneekö sillä vaikutusta asiaan? Gatsby meinaan ei ole nyt tehnyt kertaakaan sisälle asioitaan tultuamme takaisin kotiin. Yöllä se herätti minut kahteen kertaan ja kummallakin kerralla sillä oli asiaa ulos. Se myös pyysi toisenkin kerran eilen pihalle takaovella edellisen päivityksen jälkeen. Aivan mieletöntä! 

Tänään harjoiteltiin paljon edelleen todella innokkaita luoksetuloja metsässä. Lisäksi yritin töisten jälkeen ottaa pienen treenisession, mutta pentu oli aiak haahuilevalla tuulella. Otimmekin siis nihkeiden perusasentojen jälkeen hieman vähemmän pennun keskittymistä vaativaa kynsienleikkuuta. Tassua sai pidellä ja käännellä, väännellä ja kynsiä leikata oikein hienosti :) Kerran Gatsby hieman riuhtoi, mutta rauhottui hienosti takaisin. Namit auttoivat tässäkin :) Samalla harjoiteltiin hieman hampaiden katsomista sekä yleistä kopelointia. Rauhoitin pennun myös syliini tänään ja sain palkkioksi söpöjä unituhinoita, kun Gatsby nukahti <3

 Lopuksi kuva, koska kuvat on kivoja.
Eddie, Gatsby sekä Feron 

MUOKS: Ja nyt se pirulainen kykeni oksentaan ympäriinsä! Mä en meinaan kestää...

MUOKS 2: Mulla oli oksua siivotessa hieman yliavulias pentu mukana häärimässä. Sillä välin kun tungin oksennusmaton koneeseen, niin pentu sitten päätti pissata uudelle, puhtaalle matolle, jonka olin kaivanut tilalle... Mun huumorintaju ei meinaa oikein kestää tätä vitsivatsikkuutta...

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikon loppu on parhauden alku!

Perjantaina suuntasin auton nokan kohti Tervakoskea hakeakseni Gatsbyn lopullisesti kotiin. Pikkuista olikin ehtinyt jo viikon aikana tulla ikävä ja pikkumies tervehti minua iloisesti eli ehkä silläkin oli ollut vähän kivaa edellisenä viikonloppuna? Automatka vanhemmilleni sujui rauhallisesti, mitä osaan arvostaa! Aluksi pentu hieman piippasi kun laitoin autonoven kiinni, mutta kun se tajusi näkevänsä mut etupenkillä, niin hätä loppui siihen :)

Porukoilla tapasimme ensin naapurit, jotka olivat hieman jänittäviä aluksi, kun paikkakin oli ihan uusi. Vanhempani saivatkin osakseen jo lämpimämmät tervehdykset ja pieni pentu tutki reippaasti uutta taloa. Hieman jännitin, miten Fero suhtautuisi pentuun "omalla" reviirillään, mutta hienosti meni! Fero oli tarpeeksi rohkea sanoakseen pennulle pari kertaa (tosin kerrankin murisi ja itse siirtyi pois...) ja Gatsby onkin alkanut pitämään hieman kunnioittavempaa rakoa hoffiin. Fero ei joudu enää yllätyshyökkäysten kohteeksi, mikä on hieno edistys! Tämän seurauksena Fero onkin pariin otteeseen käynyt itse nuuskuttelemassa, nyt hieman rauhallisempaa pentua ja pistänyt oman propellihäntänsäkin pyörimään  :D 

Eddie on edelleen ihan lepsu pentua kohtaan ja siirtyy vaan huokaisten, jos sitä alkaa tarpeeksi ärsyttää pennun roikkuminen sen karvoissa. Tänäänkin keittiössä häärätessäni Eddie makasi matolla ja Gatsby leikki lelullaan viiden sentin päässä papparaisen nenusta. Eddie ei moisesta ollut moksiskaan :D 

Gatsby tapasi paljon uusia tuttavuuksia, kuten pappani, veljeni lapsia, naapurin lapsen kavereineen, ainakin neljä naapuria sekä veljeni. Hienosti meni kaikkien kanssa, vaikka Feron haukut välillä saivatkin pentusen vakavaksi. Gatsby kuitenkin reagoi jo lievemmin Feron mekastukseen ja käy tutustumassa ihmisiin, vaikka Fero olisikin heistä muuta mieltä! Tänäänkin aamulenkillä tapasimme kerralla kaksi kultsu-mummelia sekä pari villiä vuoden ikäistä mittelspitziä. Fero mekasti aluksi, mutta hienosti kaikki lopulta tervehtivät toisiaan. Ja vaikka Gatsby aluksi olikin hieman epävarma uusista tutuista, niin se ei silti pyrkinyt ollenkaan pois tilanteesta. Se vaan nökötti hieman miettien vieressäni ja otti uteliaat nuuskaisut rauhallisesti vastaan. Lopuksi se kävikin jo itsekin muihin tutustumassa!

Parhaat tuttavuudet olivat kuitenkin varmaan molempien mielestä Martta ja Väinö. Martta on hyvä ystäväni ja hänellä on reilu kuusivuotias russeliherra. Toiveissa siis onkin, että pojat tulevat tulevaisuudessakin toimeen ja voimme vierailla päikseen ilman ongelmia. Tämän viikonlopun meininki kun jatkuu, niin onkelmia ei ole tiedossa :) Pentu oli aluksi hieman jähmeä, mutta lämpeni kuitenkin aivan loistavasti käyttäytyvälle herrasmieskoiralle! Väinö antoi pennulle tilaa ja oli kohteliaan kiinnostunut! Pikku pötkyläiset painattivat pellolla ja metsässä menemään (tosin pentu "hieman" likeemmällä pysyen) eikä riitoja syntynyt. Gatsby yritti aina välillä repiä Väinöä karvoista, mutta russelin karkeaa turkkia ei noin vaan purra :D Gatsbyllä on selvästi joku fiksaatio hapsuihin, se meinaan repii kyllästymättä ja kielloista välittämättä maton hapsuja sekä Eddie hapsottavaa häntää!

Vaikka pentu ei paljoa pienempi ollutkaan, niin se on huomattavasti kömpelömpi ja lensikin leikin tohinassa välillä ihan itsekseen ja välillä Väinön jyrätessä aika hienosti rähmälleen. Hienosti kuitenkin leikki sujui eikä mennyt överiksi! Martta rohkeana tarjosi jopa hoitopaikan pentulaiselle illaksi, kun kävin veljeäni auttelemassa remontissa. Sama hieno meininkin oli jatkunut myös Väinön kotona eli iso kiitos molemmille hyvästä hoitopaikasta! :) Kävimme vielä tänä aamuna samalla kokoonpanolla pellolla riehumassa, joten paljon jäi hyviä muistoja pikkuiselle Martasta ja Väiskistä! Martalla oli myös hieno kamera, joten kuvapostaus pellon tapahtumista on tulossa lähitulevaisuudessa!


Gatsby ja kummitätinsä Martta

Tänään pesin ja vahasin isäni sekä Gatsbyn avustuksella myös autoni. Oletin pennun olevan jo aika puhki aamun lenkistä uusine koiratuttavuuksineen sekä peltolenkistä Martan ja Väinön kanssa, mutta hyvin jaksoi pieni ikiliiuuka osallistua auton huoltoon! Se juoksi vaahdon perässä, varasti rättejä, kaatoi pesuainepulloja, yritti nuolla vahaa auton pinnalta, kävi puskan kimppuun, etsi nameja nurmikolta, kaivoi kaksikin kuoppaa sekä sai itsensä aika likaiseen kuntoon! :D


Lopulta uni vei voiton, mutta kyllä sitä oltiinkin ehditty jo odottaa :D Ennen lounasta pentu joutui kodinhoitohuoneen lavuaariin pesulle. Aluksi tämä oli pennusta kivaa ja se nuoli vettä, mutta äkisti kiva loppui ja huuto pienen pennun kauhiasta kidutuksesta alkoi! Kyllä se lopulta käsittelyyn antautui ja pyyhkeelläkuivaaminen oli jo aika kivaa naskalihampaan mielestä. Omistaja olisi hieman vähemmän hampaita operaatioon kaivannut.

Olen myös pistänyt merkillä joitakin Gatsbyn erikoisuuksia, siis ainakin verrattuna toisiin koiriini. Olen ehkä mahdollisesti maininnut sen olevan aina joskus melko äänekäs ;) Sillä on myös aika liuta aivan mielettömän söpöjä ääniä! Se tuhisee ja puhisee nukkuessaan, tai kun se uneliaani on sylissä. Se myös haukottelee pienen hassun vinkauksen kera. Ei siis pelkkää melusaastetta tässä osotteessa :) Gatsby laittaa kans häntänsä melkei aina istuessaan itseensä kiinni. Plus on yrittänyt pölliä vesssaharjan ainkain kolme kertaa (ihanaa...) Se myös tekee jo nyt esim Väinölle paimenväijytyksiä ja hiippailuja. Tosin tänään se myös "tappoi" leluaan niin railakkaasti ravistellen, että kaatui itse kyljelleen...

Tänään kun saavuimme takaisin Hullulaan, niin kävimme tapaamassa pentusen kanssa lähiviikkojen hoitotädin ja -sedän. Naapurini ovat ystävällisesti luvanneet pentua käydä katsomassa työpäiväni aikana ja naapurintäti näki pennun tänään ekaa kertaa. Turha kai edes sanoa, että hänetkin on nyt tyystin hurmattu! :D Tämän jälkeen asetuimme taloksi ja pari tuntia nurkissani tuhisi kolme erittäin väsynyttä koiraa! :)

Gatsby odottaa ruokaansa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus piippailee ja hyppii, joskus taas istuu nätisti odottamaan ja katsoo silmin. Kyllä se siis tästä :) Se myös alkaa tulla omalla nimelläänkin kutsuttuna luokse ja tulee edelleen ihan mielettömällä innolla! Se myös selvästi välillä hillitsee hyppyintoaan ja saa minulta kauhiasti kiitosta, kun kaikki tassut ovat maassa. Lisäksi olemme harjoitelleet istumista, maahanmenoa, perusasentoa sekä rauhoittumista. Tänään se myös  puuhaili omiaan ja kävi takaovea nuuskimassa. Kun avasin oven, se meni pissalle. Pyysikö se siis oikeasti jo ulos, vai kävikö vaan sattuma? Häkkiinsä se on tottunut hyvin ja hakeutuu sinne itsekin nukkumaan (myös kun yritin kantaa häkkiä, niin siellä oli äkisti liikkuvaa lisäpainoa sisällä). Yöt ovat menneet suht rauhallisesti ja yhdellä välipissatuksella. Ekana yönä se pissi häkkiin, mutta se ei tainnut yöllä pissata. Näin sen kakkaavan, mutta en ollut varma pisuista, joten epäilen niiden jääneen väliin. Aamut ovat olleet aika aikaisia omaan makuun ja varsinkin siihen nähden, että "yö"pissatus on tapahtunut puolineljän-viiden maissa. Mielestäni tällöin voisi nukkua pidempään kuin seitsemään...

Kirjoittaminen rupesi juuri haastavaksi, kun jouduin  keskustelemaan Gatsbyn kanssa perheemme "ihmiset ovat ystäviä, eivät puruleluja"-politiikasta. Lopputuloksena sylissäni tuhisee nyt nukkuva pentu. Yhdellä sormella siis tätä näpyttelen, joten oletan tekstin olevan tarpeeksi pitkä tältä erää ja keskityn pienen rauhallisen karvapallon hellimiseen <3

torstai 19. syyskuuta 2013

Feron purukalusto

Ryhdistäydyin vihdoinkin ja soittelin pariin Lahden seudun eläinlääkäriin kysellen koiran hammaslääkärin hinta-arvioita. Soitin ensimmäisenä samaan ketjuun, jota käytimme vanhassa osoitteessa asuessamme ja hinnaksi reväytettiin 350 euroa. Huimasta hinnasta takellellen sanoin palavani ehkä asiaan ja otin seuraavan lääkäriaseman uhrikseni. Sieltä ilmoitettiin, että tässä kuussa on kampanja eläinten hampuleiden puolesta ja niinpä perus hammaskiven poisto yms. olisi nyt 180 euroa. Hinta tuntui suorastaan halvalta ja varasinkin ajan Päijät-Hämeen eläinklinikalta. Loppulasku kun tuli, niin kuitissa olikin 174 euroa eli olimme saaneet yllätys lisäalennuksen kaupan päälle! Harmitti kauhiasti tietenkin :D

Pienen eksymisen kera löysimme paikalle tänään Feron kanssa. Fero esitteli city-koira taitojaan eli käveli hienosti sivulla eikä reagoinut mihinkään negatiivisesti! Meitä neuvonut ihminenkin sai ihan rauhassa tulla liki ja vähän koiraa silitellä. Klinikalla Feroa jännitti jo aika paljon eikä se sen takia vastannut mustan noutajan haukkuihin millään tavalla. Yleensähän mustat, isot koirat meinaan saa Ferolta isot "pysy poissa pelottava otus!"-rähinät osakseen. 

Muutenkin lääkäri sai kopeloida ihan rauhassa ja Fero saikin paljon kehuja hienosta käytöksestään! Kehujen lisäksi olin kyllä tyytyväinen myös palveluun. Kaikki olivat ystävällisiä ja homma sujui mukavan nopeasti kaikin puolin. Lääkäri puhui hyvää suomea, mutta oli onnelisen näköinen kun tarjosin puhekieleksi englantia. Varsinkin kun tiedän olevani aika nopea puhumaan... Lisäksi yksi henkilökuntalainen myönsi omistavansa myös hoffilaisen eli tiesin Feron olevan hyvissä käsissä :)

Yllätyksekseni Fero painoi vain 33 kiloa ja kysyinkin ammatti-ihmisen mielipidettä painosta, joka kuulemma on ihan sopiva. Ei se Ferollekaan tule ikä yksin vaan lihastakin on tainnut lähteä. Pöh. Mutta hampaat on nyt huomattavasti valkoisemmat ja hengityskin varmaan on muuttunut hieman hajuttomammaksi. Lääkäri myös kehui, että hampaat olivat hyvässä kunnossa samoin kuin ikenet! Itseäni meinaan alkoi jo hieman hävettää koirani hampaisto hammaskivineen, mutta nähtävästi en ollut odottanut mitenkään liian kauaa lääkärissä käynnin suhteen. Hyvä ja helpottava näin :) Hampaita ei siis tarvinut poistaa ja tämä oli toinen kerta Feron 11-vuotisen elämän aikana, kun hammaskiveen on puututtu. Ei voi siis valittaa! Yksi etuhammashan siltä on poistettu, kun mokomasta lohkesi pala pois. 

Kotiin lähti tokkurainen koira, jonka jouduin auttamaan autoon. Yllätyksekseni parinkymmenen minuutin kotimatkalla Fero oli laskenut alleen. Seisotin sitä meinaan hoipertelemassa nurmikolla ennen autoon lastaamista, mutta jätkä ei silloin tainnut keskittyä muuhun kuin pystyssä pysymiseen. Niinpä takakontissa olikin omassa lammikossaan makoileva koira, joka pääsi pikaiseen masupesuun. Pissa oli onneksi todella hajutonta ja autossa on hyvä muovimatto takatilassa. Hyvin pienellä siis tästä selvittiin. Yllättynyt olin kyllä silti. Kotona Fero on lähinnä nukkunut, kun ensin pääsi hoiperrellen asettumaan omaan petiinsä. Se ei kuitenkaan ole harrastanut mitään vinkumista/ulvomista yms sekoilua eli on ollut vain puhtaasti väsynyt.

Jatkohoitona kävin innoissani ostamassa Mustista ja Mirristä uusia hammasluita, jotka olivat vehnättömiä ja naudattomia! Upeaa! Hieman olivat tyyriitä, mutta jos ostelen niitä pienissä erissä, niin en leikisti huomaa sitä? Ostin samalla uutta ruokaa, kun Hill's ei kummallekaan tuntunut sopivan. Tarjouksessa oli Brit Care, joka ainakin kuulosti hyvältä. Katsotaan mitä poikien masut sanovat siitä. Sain myös Gatsbyn kasvattajalta hampaita suojaavaa ainetta, jota aion alkaa levittää viikottain ympäriinsä Feron kitaa. Pitäisi kuulemma muodostaa suojan hampaan pintaan ettei hammaskivi pääsisi muodostumaan. Sitä siis kokeilemaan!

Ja jotta kehtasin viedä Feron eläinlääkäriin, niin sillä oli eilen hoitopäivä. Harjasin sitä ja se nautti huomiosta :) Korvatkin puhdistin, joka ei ole hoffin lempparipuuhaa, mutta se antaa nykyään toiminpiteen tehdä itselleen hyvin pienin vastusteluin. Välillä se käy pienen jäähdyttelylenkin, mutta tulee aina takaisin. Minun hieno piskunen!

Loppukevennyksenä kuva Feron nukahtamisasennosta. Se tasitelee aina rauhotusta vastaan viimeseen asti, mutta suostui huokutteluuni ja asettui melkein patjalle. Se istui siinä kokonaan, mutta lässähti sitten osittain pois kun uni vihdoinkin sai vallan. 

Hoffi-sammakko.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Header päivitetty

En ole varma, tykkäänkö uudesta headeristä vai en. Voisko joku päättää mun puolesta? Tässä kuva pennusta ihan vaan söpöyden vuoksi.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Lainakoira

Tänään vein Gatsbyn haikein mielin kasvattajan luokse harjoittelemaan yksinoloa. Ensi viikolla kun naapurini, jotka ovat siis lupautuneet pentusta käydä päivisin katsomassa, eivät pääse tät pyhää tehtäväänsä hoitamaan. Onneksi tämän viikonlopun hyvät muistot lämmittävät, kun ikävä iskee viikon mittaan :) Melkei tosin jätin pennun palauttamassa, kun en meinannut millään löytää autonavaintani! Pengoin ja tongin ja etsin ja vaivuin epätoivoon! Ajattelin jo tehneeni Freudilaisen lipsahduksen eli piilottaneeni alitajuisesti itseltäni avaimen, jottein pentua tarvitsisi viedä enää pois :D Mutta olinkin vain jättänyt sen takakonttiin hakiessani perjantaina pentua sieltä... Hups. Näin avaimen ikkunan läpi ja kirosin mielessäni kohtuullisen paljon sekä värikkäästi. Palasin jo sisään soittaakseni kasvattajalle, että saas nähdä tullaanko sittenkään, kunnes tajusin, ettei peräkään ollut varmaan lukossa. Ja näin hyvä tuuri minulle olikin käynyt! Luukku aukesi ja huojennukseni oli suuri!

Mutta pientä päivitystä ennen kyseistä kommellusta! Yö meni taas loistavasti. Neljän aikaan vein minun heräämisestäni hepuli-ilahtuneen pennun pihalle, jonne tarpeet tehtiin hienosti. Seitsemän aikaan pentu aloitti hirmuisen metakan ja ilmotti olevan HEREILLÄ! Päätin odottaa rauhallista hetkeä ja odotus palkittiin niin hyvin, että nukahdimme vielä pariksi tunniksi. Heräsin yhdeksän aikaan hyvin hämmästyneenä ja jouduin lähes herättämään pentusen! Reipas nukkuja! <3

Gatby ei enää arastele vanhempia koiriani yhtään. Se roikkuu antaamuksella Eddie hännässä, syö sen karvoja ja muutenkin hyökkii sen kimppuun. Papparainen on aivan liian kiltti ja salliva eli minun tehtäväkseni on jäänyt sen puolustaminen pennun pahimmilta hyökkäyksiltä. Lisäksi Gatsby on kokeillut saada Eddieä imettämään itseään, joka ei yllättäen ole ihan onnistunut. Gatsby myös hakeutuu sen seuraan aika paljon:


Fero on edelleen hieman epävarma pennun suhteen, eikä oikein halua sitä lähelleen. Hoffini väistelee Gatsbyä minkä ehtii ja Gatsby keksikin Feron jahtaamisen olevan kiva leikki! Minä taas jouduin puuttumaan tähänkin ja kun Fero kerran pennulle haukahti komentavasti, annoin molempien ymmärtää olevani ison koiran puolella. Fero meinaan katsoi minua kuin anteeksipyydellen :) Kerran ne tosin vetivät samaa lelua taksulla tänään, yllättäen Fero voitti :D Hyvin pysyi kyllä pieni aussie narussa kiinni! Lelu myös varastettiin ja häntä tötteröllä kannettiin sivummalle nakerrettavaksi, kun hoffi vähänkin siirtyi lelun ääreltä :) 

Kävimme tänään naapurissa kylässä hakemassa eilisen jalkopallo-episodin kuvia :D Lauralla kun oli hieno järkkärikamera ja hän lupasi kuvia jakaa myös miulle! Samalla Gatsby pääsi nuuskuttelemaan kahta marsua, jotka olivatkin pennusta kaikkien yllätykseksi aika kiinnostuneita. Gatsby käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti, joten marsutkin sitä uskalsivat lähestyä. Pätevä pieni marsukuiskaaja mulla! :D

Voi pallo parkaa! (Kuva Laura Pilpola)

HYÖKKÄYKSEEN! (Kuva Laura Pilpola)

Nurmikkokin sai kyytiä  (Kuva Laura Pilpola)
Pentu on valloittanut minut aika tehokkaasti innollaan ja oppimiskyvyllään. Kontaktia se osaa ottaa hienosti parin harjoittelukerran jälkeen, ruokaa odotettiin tänään jo todella pienin vinkaisuin (ja viime aterialla odotin en ainoastaan hiljaisuutta ja istumista vaan myös katsekontaktia ennen luvan antoa) ja perusasentoa haki hienosti! Samoin se tulee niin kovaa kuin vain pienistä kintuistaan pääsee, kun sitä metsässä kutsuu! Se on juurikin Eddie ja Feron yhdistelmä tässä asiassa: se haahuilee omiaan, kuten Eddie mutta tulee mielellään luokse kuten Fero :D Itseäni vasten hyppimiseen olen puuttunut jo, mutta luoksetullessa se saa vaikka hypätä ylitseni, jos tuo into säilyy! :D Paras palkka sille meinaan tänäänkin oli minun luokseni tulo ja kehut plus rapsut! Saan luoksetulon yhteydessä yleensä myös naamanpesun :)

Gatsby pääsi myös tutustumaan harjaan ja joutui kopeloitavakseni. Hienosti herra tähän suhtautui. Suihku olikin jännempi paikka suhisevine vesineen. Suihkun ollessa lappeellaan se oli vielä ihan jees, mutta kun vesi tulikin suoraan alaspäin, niin se oli jo sangen epäilyttävää. Lotrasimme pieneen pesuun paljon vettä, mutta totuteltiimpahan samalla. Suihkun teki siis aiheelliseksi se, että Fero onnistui pissaamaan pennun päälle... Eikä varmaan jää viimeiseksi kerraksi! Huoh...

Kokeilimme myös yksinoloa, joka alkoi kauhian metelin säestämänä. Otin siis vanhemmat koirat ja lähdimme lenkille. Gatsby jäi pentuaitaukseen, jossa se on viettänyt yönsä. Huuto loppui jo ennen kuin olimme ehtineet pois pihasta. Pidin tätä oikein hyvänä merkkinä! Kun sitten palasimme takaisin, oli edelleen hiljaista. Tosin pentu ei ollutkaan aitauksessa vaan oli puskenut sen irti seinstä ja paennut. Häkin seinämä oli siis sänkyni ja kevythäkin välissä. Gatsbyn oli siis aitauksen lisäksi pitänyt siirtää kevythäkkiään, että pääsi vapauteen. Ja senhän se oli tehnyt... Muutamia vaatteita oli tiputeltu ja miekkonen nakersi jotain outoa puunkappaletta kun tulin kotiin, mutta muuten kaikki näytti normaalilta. Ei siis loistava, muttei huonokaan alku. Kai...

Tänään se myös selvästi seuraili minua entistä enemmän. Gatsby hakeutui seuraani mm. nokosille, joka tietenkin tuntui hyvältä :) Se myös auttoi vähän liiankin kiinnostuneena minua korjaamaan tietokonettani, josta alkoi yhtäkkiä kuulua kauhia tuuletuksen ääni ja sitten se sammui. Avasin kuoren ja emolevyn (?) tuuletin oli jostakin syystä lähtenyt irti. Se roikkui repsallaan koska sen muovinen kehikko oli mennyt rikki. Osan takana oli myös jotain, joka näytti liimalta, muttei sekään ollut pitänyt. Aivan uskomatonta, että tuommoinen osa oli mennyt noin rikki! Minäpä siis korjasin sen todella vähällä taidolla, mutta onnistuneesti. Tähän tarvittiin kuitenkin akkuporakonetta, jonka surina oli pennusta hieman erikoista ja se heräsikin ääneen. Sitä ihmeteltiin ja kummasteltiin niin, että nokoset unohtuivat kokonaan! Remppasimme yhdessä konetta ja kun se oli tehty niin poika olikin urakasta jo aika väsynyt:

Tietokone-nerous on rankkaa puuhaa :D

Muuten vaan söpö kuva, johon hyvä lopettaa <3



lauantai 14. syyskuuta 2013

Puuhapäivä

Tänään olemme tutustuneet Gatsbyn kanssa kotiympäristöön. Papparaiset kiinnostavat pentua aina vaan enemmän ja Eddien hännässä on roikuttu pariin otteeseen. Tolleri-herra on todella kärsivällinen ja lähinnä vaihtaa paikkaa, kun ei jaksa katsella pennun kaatuiluja :D Gatsby yritti mennä Eddien viereen nukkumaankin, mutta isompi herra ei ole mikään läheisyys-intoilija ja otti pienen hajuraon pentuun. Tassunsa jätti kuitenkin pentua koskettamaan ja koko näky kosketti minun hömppää syräntäni! Kameraa kun hain, niin Eddie nousi lähtiessään perään. Pyh ja pah.

Lähdimme Gatsbyn kanssa ulos tarkoituksena käydä nauttimassa loistavan ilman innoittaman järvenrannasta. Emme kuitenkaan ennättäneet kotipihaa pidemmälle, sillä tapasimme monia naapureita. Nämä toisten etupihoissa vierailut ja uudet ihmiset väsyttivät pennun niin tehokkaasti, että palasimmekin sisään nukkumaan. Osan ihmisitä Gatsby otti pusutellen ja hepuloiden vastaan, mutta hieman jäykemmät ihmiset olivat vähän jännittäviä. Kyllä heitäkin käytiin kohteliaasti katsomassa ja nämä ihmiset myös saivat antaa pennulle muutaman namin. Gatsby sai paljon kehuja sekä ihailuja osakseen! Se sai myös naapureilta ihanan lahjan, Mäkkärin jalkapallon! He's lovin' it!

Pallon lisäksi kyytiä saivat myös naapurin pikku mänty ja nurmikko...
Toisella yrittämällä pääsimme järvelle asti. Pentu käppäili reippaasti, ainoastaan haukkuja westie pisti vakavaksi hetkellisesti. Hienosti Gatsby kuitenkin rauhottui epäilyttävän karvaturrin lähelle, kun jäimme omistajan kanssa juttusille. Pentu sai omistajalat rapsuja ja kohteliaan nuuskaisun haukulta. Tapasimme myös Gatsbynkin mielestä ihanan kymmenenvuotiaan kultsu-herran, joka oli todella kohtelias ja ystävällinen pentua kohtaan!

Matkalla ohitimme myös monia pyöräilijöitä hienosti. Kuljetin pentua myös hihnassa, koska matkan varrella on mökki, jonka joku hullu on aidannut piikkilangalla. Tähän ansaan pentua ei yllättäen päästetty, mutta reippaasti (tosin hihnaa nakertaen) matka taittui. Päästiin myös harjoittelemaan luoksetuloa moneen kertaan, kun pikkuinen tuppasi jäämään aika omiaan tutkimaan johonkin puskaan. Itse kävelin rauhallisesti etiäpäin ja pentu lähtikin perään matkan kasvaessa. Palkaksi loistavasta luoksetulosta Gatsby halusi rapsuja enemmän kuin mitään muuta! Lelu ei kiinnostanut tässä vaiheessa yhtään (vaikka muuten roikkui siinä mielellään) vaan parasta oli tulla liki, kiehnätä ja saada kehuja rapsujen kera! 

TULOSSA! Alias niin hyvä liikekuva kuin taidoillani ja kamerallani saa...

Poju paineli heti rantaan saavuttuamme empimättä veteen!
 Kastuttuaan Gatsbyn mielestä oli aiheellista saada aivan järkyttävät hepulit ja se rynni edes takaisin rannalla. Se myös kiereskeli, kihnutti ja nuoli märkiä jalkojaan sekä oli kaikin puolin super söpö :)
Harjoittelimme vähän kontaktia.


Suuruudenhullu pieni <3

Oli tosi ällö ilma, kuten kuvasta näkyy! :D

Loppuun vielä yritykseni perhepotretista... Feroa sentään homma kiinnosti! :D



Piti laittaa otsikoksi "ensimmäinen yö" mutta Jenny käytti sitä jo!

Illalla Gatsby vähän itkeskeli, kun väsy alkoi painaa ja olo tuntui varmaan hieman orvolta. Hienosti se kuitenkin asettui nukkumaan ja nukahdettuaan oli aivan hiljaa. Heräsin kahden maissa mukamas pieneen liikahteluun, mutta kun laitoin valot päälle ja katsoin pentua, niin sen silmät raottuivat, mutta menivät samantien kiinni. Laitoin siis valot pois ja noudatin nuorempani esimerkkiä. Puoli viiden aikaan heärsin uudestaan ja tällä kertaa aitauksessa istui hereillä oleva pieni pallero. Se vain kainaloon ja ulkona tuli heti hienosti pitkä pisu! Tämän jälkeen suuntasin tyytyväisenä takaisin nukkumaan, pentunen puuhasteli hieman omiaan (repi sanomalehtiään) ja asettui myös uudestaan unille. Vähän ennen kahdeksaa omasta nukkumisesta ei tullut enää mitään, kun joku hyppi kaltereitaan päin ja piti yleistä metakkaa. Odotin pienen rauhallisen hetken ja nappasin pennun ulos, missä ei mitään tuotetu.

Niinpä päätin antaa sen yrittää uudestaan isojen poikien kanssa eli suuntasimme kaikki metsään. Tepastelimme kaikki rauhassa metsikössä ja Gatsbykin teki hienosti tällä kertaa tarpeensa. Se selvästi myös katseli vähän, mitä isoveikat teki, sillä aina välillä yhtä kohtaa oli haistelemassa kolme kuonoa! <3 Talutin pennun metsästä kotiin laittamalla lelun hihnaan jota Gatsby ylpeänä kanteli saatuaan sen kiinni. Pentu liikkui koko matkan hienosti ja jätti Eddien ihanan hännänkin rauhaan!

Ruokinta oli taas aika showta... Gatsby joutui varmuudeksi hihnaan, ettei vaan punkea itseään vanhempien kupeille. Eddie ei osaa kieltää ja Fero voi kieltää vähän liian rajusti. Joten vieressäni pomppi ja kiljui pieni pentu, kun annoin vanhuksille ensin ruuan. Omaa kuppiaan odottaessaan Gatsby kiljui niin kauan, että muut olivat jo syöneet (siis pojillahan menee sekunttikaupalla aikaa syömiseen!) Vihdoinkin peppu meni maahan, suu meni kiinni ja se jopa vilkaisi silmiinkiin! Kauhian kehun saattelemana (jolloin se pysyi silti rauhallisena!) se sai vihdoin ruokansa :)

Pieni mies kyllä käyttää ääntään aivan erilailla kuin kumpikaan pojistani teki pentuna. Kauhiaa vinkumista ja huutoa kokeillaan ensin kaikkeen mahdolliseen. Jouduin eilen illalla sitä yrittäessäni iltapissattaa riemastuttamaan naapureitakin ukkelin huudolla. Se ei millään olisi halunnut olla ulkona vaan hyppi takaovea vasten ja kiljui, melkein ulvoikin. Aina välillä se kiinnostui musta ja tuli luoksekin kiljumaan :D Eiköhän tuo tuosta vielä vähene, kun sillä ei koskaan mitään saa (sanoo toiveikas...)

Harjoittelimmekin eilen ja tänään namin jättämistä sekä kontaktia. Alun hyppimisen, pomppimisen ja huutamisenkin jälkeen pentu hiffasi nopeasti idean ja esiintyi erittäin mallikelpoisesti :) Katsotaan, mitä kaikkea tänään vielä ehditäänkään! Tarkoitus olisi ainakin käydä tuleviin hoitajiin tutustumassa sekä käydä vielä järvenrannassakin ennen syksyn edistymistä. Mutta nyt se nukkuu ja minä sekä papparaiset levätään myös hetki! :)

Söpöläinen! <3 Martta, katso mitä Gatsbyn pannassa lukee! :D

perjantai 13. syyskuuta 2013

TÄNÄÄN!!! :D

Pikainen päivitys niin kauan kuin tämä jatkuu:


Pentu siis simahti toistaiseksi! Luulen, että uni maittaa ainakin hetken. Gatsbyllä on ollut tänään varmaan pienen elämänsä jännin päivä! 


Se asettui ensin hyvinkin rauhassa kasvattajan pihalla autoon. Otin lainaan varmuudeksi kuljetusboksin, jos pentu ei isossa tilassa viihtyisikään. Ja emme olleet ehtineet edes lähikaupan kohdalle, kun poika alkoi protestoida. Minuuttia myöhemmin se yritti punkea itseään takapenkille. Verkko kun ei ylety aivan sivuille. Jouduinkin siis pysäyttämään auton ja Gatsby meni ihan itse pienellä houkuttelulla boksiinsa. ämän jälkeen huutoa kuului vielä viitisen minuuttia, jonka jälkeen sain ajaa vain musiikin säestämänä. Perille päästyäni löysinkin takaa erittäin unisen pienen matkustajan :)

Vein Gatsbyn sylissäni lähimetsään, jonne se reippaasti pissasi. Muuten sitä ei siellä riehuminen kiinnostanut, joten suuntasimme asunnolle. Laitoin hihnan kaulaan ja kävelimme pennun tahtiin. Matkalla jäimme kuuntelemaan ison koiran haukkua, joka mietitytti pientä poikaa vaikkei ihan läheltä kuulunutkaan. Gatsby reipastui pienen tuumailun jälkeen, mutta ei aikaakaan, kun naapurin mies puuhasi jotain sangen erikoista. Peräkärryn päällä oli pressu, jota miehet irrottivat ja rahistelivat. Tässä vaiheessa tuli pennulle koti-ikävä ja se alkoi vähän vinkua. Kyykistyin ja se juoksi viereeni, josta se katseli rapistuttajia jo paljon rauhallisemmin. Siinäpä sitten könötin keskellä katua koiran kanssa :D Gatsby rauhoittui hienosti ja sai kehuja. Kävelyt sille tosin näyttivät jännityksen jälkeen riittäneen, joten lopun kymmenen metriä se matkusti sylissä. Taisi vielä unikin painaa.

Laitoin Gatsbyn autoon hetkeksi ja kävin pistämässä isot pojat taksulle. Niinpä pentu pääsi tutustumaan kotiin uudestaan ihan vain minun kanssani. Eddie haukahti aina välillä komentaessaan sisään, mutta Gatsby ei parin ekan kerran jälkeen sitä enää jaksanu noteerata. Sen sijaan se tutki rohkeasti ympäristöä, myös pimeetä kylppäriä, josta se löysi karvasen puunlastun aarteekseen, jonka joku ilkimys siltä otti pois. Niinpä olikin aika siirtyä retuuttamaan autokuvassakin näkyvää violettia lelua! Poika leikki reippaasti joten päätin kokeilla söisikö se. Ja sehän söin! Tai no, kiljui ja hyppi ruuan perään kuin hyeena! Pääsimmekin siis heti harjoittelemaan meidän perheen ruokatapoja. Vasta kun kaikki tassut oli maassa ja pentu pysyi hiljaa, kuppi laskeutui taivaista :)

Syönnin jälkeen käytin sen onnistuneesti ulkona kakalla ja sitten päätin esitellä koirat taas toisilleen. Pentu syliin ja takaovi auki, kun pappani olivat rauhassa. Molemmat yrittivät kovasti nuuskuttaa sylissäni olevaa palleroa, mutta koska Gatsby käänsi itseään pois, en antanut koirien vielä tulla liian lähelle. Tilanteen hieman rauhoituttua istui tuolille pentu sylissä ja annoin ensin Eddien ja sitten Fero tulla nuuskimaan pentua. Tämän jälkeen Gatsby itse oli valmis menemään maahan, jonne sen päästin. Hienosti ja rauhallisesti meni jälleennäkeminen! Tosin ei niin rauhallisesti, että olisin yhtään hyvää kuvaa saanu taaskaan... 

Gatsby riehui lelun kanssa reippaana ulkosalla, mutta aina välillä vinkui ovella. Samoin sisällä pariin kertaan kävi etuovella vinkumassa. Hämäsin sitä äänellä ja se lähti minut huomatessaan tulemaan aina hienosti luokse! Kaikkien ollessa hieman rauhallisemmin mielin, tulimme sisään. Fero edelleen varoo pentua, mutta Eddie on aika välinpitämätön. Gatsby yritti pariin kertaan saada Eddiä leikkimään kanssaan ja teki kerran sellaisen yllätyshyökkäyksen urinan kanssa, että Gatsby ja Eddie säpsähtivät hurjimusta molemmat :D 

Makuuhuoneesta kuului urinaa ja kun kävin katsomassa, mitä siellä oli, niin näin pennun kahtena! Se oli löytänyt peilini ja siellä asuvan oudon koiranpennun! Tätä kaveria mentiin yhdessä katsomaan lähempää eikä aikaakaan, kun peilini alaosa peittyi kuolaan pennun pusutellessa itseään :D 

Toistaiseksi on siis lähtenyt hyvin käyntiin! Katsotaan miten yö menee :) Ennätin myös paljon pidemmän päivityksen kuin ikinä kuvittelinkaan! 

torstai 12. syyskuuta 2013

Huomenna, huomenna, HUOMENNAAAA!!!

Eli jos jollekulle jäi vielä epäselväksi, niin HUOMENNA haen pentusen viikonlopuksi kotiin! Jee! :D Vakuutuspaperitkin tulivat tänään postissa eli nyt voin teloa sitä ihan rauhassa :)

Yritin olla ajattelematta pentukuumettani ja pitää itseni kiireisenä menemällä pelastuskoiratreeneihin. Siellä tosin tuli vain ajateltua kuusen juurella kökkiessäni, että kuinka siistiä onkaan päästä tekemään tätä sitten sen pennun kanssa. Eli ei oikein onnistunut tämä suunnitelma odotetusti. Mielenkiintoista oli kyllä ja porukka oli yhtä kivaa kuin muistinkin! Pääsin myös näkemään tällä kertaa Minnan Novan työn touhussa. Nova on siis Gatsbyn velipuoli ja kanssa Wirnistelijä :) 

Nappasin Feron mukaan, jotta sekin saisi jotain vaihtelua joskus. Eddie kun pääsi pelastuskoirailemaan aikaisemmin, niin ajattelin vähän Feroakin ottaa joskus johonkin mukaani. Se haukkui aluksi muille koirille autosta käsin, mutta rauhoittui sinne nopeasti. Annoin sille luun ja kun kävin sopivassa välissä katsomassa, niin herra nukkui tyytyväisenä. Se ei edes huomannut minun kurkkaavan ikkunasta sisään ja hiippailin hipihiljaa muualle. 

Fero pääsi myös tapaamaan kymmenkunta uutta ihmistä pimeässä. Tungin ihmisille nameja käteen ja Fero kävi hieman epävarmasti, mutta hienosti kaikki ihmiset haukkumatta läpi! Porukan mieskin säästyi haukuilta ja sai antaa eniten nameja hoffilaiselle. Feron häntä oli alkuun hieman jopa jalkojenväliin painautunut, mutta rentoutui pian ja lopuksi sitä jo ihmisille vähän alhaalla heiluteltiinkin! Samoin muutaman ihmisen kosketuksetkin otettiin rauhallisesti vastaan. Ei meinannut herra malttaa enää mennä takaisin autoonkaan uusien mukavien tuttavuuksien luota! Hienosti siis meni! Kiitos kaikille :)

Kello on jo ohi tämän tytön nukkumaanmenoajan eli suuntaan petiin. Toivottavasti saisin edes vähän nukuttua jännitykseltäni! :)

Tämä on paras kuva Gatsbyn ja Eddien ensitapaamisesta jonka onnistuin nappaamaan. Ehkä huomenna kävisi parempi tuuri?