sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hawk tuli taloon

Perjantaina arki muuttui suuresti pienen pennun muodossa. Hawk huusi ensimmäiset kymmenisen minuuttia hakumatkasta, mutta nukkui sen jälkeen hienosti kotiin asti. Kämpillä se tutki reippaasti vaikkakin uikutti välillä hämmennystään. Tarjosin ruokaa ja se upposi pieneen hienosti. Gatsby oli perjantain aika välinpitämätön koko otuksesta eli ilta oli aikas rauhallinen. Kunnes menimme nukkuman ja Hawk joutui kevythäkkiinsä yöksi. Vartin huutokonsertti tuntui loputtomalta, mutta sen uuvuttamana pentu nukkuikin sitten kuusi tuntia putkeen. Aamulla koitin nukkua vielä, mutta torkuttuani huutokonsertein säestetyn tunnin, luovutin. Hawk pääsi kannustamaan isukkiaan agikisoihin ja oli siellä vähän vakavana muiden koirien huutomsesta. Se ei tietenkään estänyt Hawkia huutamasta häkkivankeuden koittaessa tai juoksematta jokaisen rapsuja tarjonneen treenikaverin jalkoihin. Kaiken kaikkiaan pentu oli yllättävän reipas! Ja super hienolla alulla on myös Hawkin sisäsiisteys! Toistaiseksi ei vielä yhtään yllätystä ole sisälle siltä päässyt!

Reipas ja söpö pentulainen
Gatsbyn viileä välinpitämättömyys vaihtui ketutukseen lauantaina. Se omi kaiken mahdollisen pennulta ja jouduin jopa huomattamaan sille, että minä saan kyllä leikkiä pennun kanssa. Sen jälkeen iso mies heittäytyi viereeni selälleen ja koitti pentuilla pentuakin söpömmin. Tänään meno on ollut jo paljon suvaitsevaisempaa ja vaikka Käpy murraakin pennulle, niin paljon jo vähemmän ja lähinnä ihan ymmärrettävistä asioista (esim hännän ihailuyrityksistä). Kuten kuvasta näkyy, niin Hawk on onnistunut ujuttautumaan jo aika lähelle yrmeää isäänsä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Gatsby alkaa olla jo aika alistunut kohtaloonsa

lauantai 19. toukokuuta 2018

Nousuaksaa

Meikäläistä alkoi jo painaa hetken aikaa epätoivo, kun nollat antoivat odottaa itseään vaikka monesti käytiinkiin niin kovin lähellä! Viime viikolla korkattiin agikisat taas pitkästä aikaa ja nehän sujuivat aikas hyvin! Gatsbyllä on ollut tapana kuumua liikaa ja viipottaa ensimmäinen rata aina ihan miten sattuu, mutta nyt molemmilla radoilla tehtiin oikeasti samaa rataa! Tuli tosi kivat 10 ja 5.

Kakkosluokkalaisen kidutusta

Tänään sitten oman seuran kisoissa minä hätiköin meille tosi kivan vitosen ja sitten toisella yrittämällä hätäilyistäni huolimatta koira meni ja teki nollan! Ja aivan järjettömän lujaa vipelletyn nollan! Molemmat ykkösten radat voitettiin ja videolla näkyvällä puhtaalla radalla ihanneaika alittui 22,16 sekunnilla jätkän painaessa menemään 5,43 m/s. Kontaktit olivatkin hieman hilkulla ja niihin pitää nyt alkaa taas panostaa, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä! Kakkosten hyppäriltä ei jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa, mutta ehkä kaksi voittoa kolmesta on ihan siedettävä saldo! Videosta iso kiitos Laura Okkerille!

Tässä nollaradan ratapiirros. Pöllitty tuomari Laura Mätön FB sivuilta.



Ps. Hawkin kotiutuminen on alkanut aikas kivasti! Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Meidän pentu

Tässä se sitten olisi. Minun seuraava tulevaisuuden toivoni. Koiranasi Käpysen Tapsa eli Hawk. Gatsbyn poika ja suuren miehen, Stephen Hawkingin, mukaan nimetty pieni musta pallukka. Perjantaina poika muuttaa kotiin. Katsotaan, mihin yhteinen matkamme vielä viekään.

Vauhtia tulee varmaan ainakin riittämään!

torstai 26. huhtikuuta 2018

KäpyKaijat 4 vko

Kävin pyörähtämässä pentulassa tällä viikolla. Vierailun aikana sormiani purtiin, vaatteitani revittiin ja kamerassani roikuttiin. Kosketusnäyttöominaisuuden avulla kaksi pennuistakin harjoitteli kuvien ottamista. Seija oli selvästi tätä nykysomekansaa ja ottikin itsestään selfien! Muuten toimin pentujen tyynynä sekä siivosin yhdet pissat omilla housuillani istumalla mukavasti vielä lämpöiseen lätäkköön. Onneksi talouspaperia oli yllättäen tarjolla runsaasti!


Lisää kuvia TÄÄÄLLÄÄÄÄ!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

KäpyKaijat 2 viikkoa aka pentusaastetta osa 2

Tänään kävin pyörähtämässä pentulandiassa ensimmäistä kertaa. Pennut olivat mielettömän söpöjä ja osalla jo simmut aukeamassa, joten söpöyskerroin kasvaa huimaa tahtia! Näin pienet pötkylät tietenkin enimmäkseen nukkuivat, mutta Keijo harjoitteli myös jo isojen koirien juttuja haukkumalla ja ulvomalla! Mentula koitti syödä meikäläisen, mutta pääsin onneksi pakenemaan juuri ja juuri hampattoman kidan uumenista. Veijo enimmäkseen nukkui ja Reijo oli aika vipeltäväisellä tuulella. Reijo lähestulkoon suuttui, kun menin sitä väärään aikaa silittämään. Se heitti selälleen ja rääkäisi, mutta antoi kohtelunsa myöhemmin onneksi anteeksi ja köllötteli sylissäni hyvän tovin. Seija keskittyi veljiensä pureskeluun eli pojat tulevat kasvamaan hyvässä kurissa ja nuhteessa! Alla muutama kuva ja täällä lisää. Jos klikkaa sitä "tiedot" kohtaa, niin saa kuvien nimet näkyviin ja niissä monessa vähän näkyy, ketä kuvissa esiintyy.

Kaija hoiti pesuettaan esimerkillisesti (ja kerjäsi rapsuja myös suurella taidolla :D )
Oli tassuja...
... ja nassuja ...
... sekä veljen natustelua ♥

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pentusaastetta!

Pennuilla pyörähti kokonainen viikko mittariin ja hienosti kasvis hoiti velvollisuutensa ja otti viikkoskuvat! Tässä niistä muutama oma suosikkini ja täällä kokonainen albumillinen söpöyttä! Enää vajaa seitsemän viikkoa rauhaa maassa, kunnes joku pojista muuttaa meidän elämää mullistamaan. Apua! Kaksi on erottunut salaisiksi suosikeiksi kuvien perusteella. Katsotaan mitkä fiilikset tulee sunnuntaina, kun pentuja käyn ihan livenä palluttelemassa ♥

Seijaa söpömpää pikku ruttua saa kyllä hakea ♥
Veijo harjoittelee eripari korvia jo nyt :D
Pienellä Repaleisella on selvästi kauhia nälkä! Mallin työ on rankkaa!
Jos kuvien perusteella valkkaisin, niin tässä olisi mun pieni Kätyrini! Voiko söpömpää olla!? TUIH! ♥
Possusta ei ollut enää vastusta Mentulalle :D
Tarttee hankkia tämmönen kori sunnuntaita varten ;)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pennut ovat täällä!

Vähän turhankin jännittävien käänteiden jälkeen maailmaan putkahti tänään aamusta kasa söpöyttä! Gatsbyn ja Kaijan pennut ovat siis vihdoin täällä ♥ Niiden elämää voipi seurailla Naama Kirjan puolella ja sieltä tämäkin kuva on kysymättä lainattu. Neljää odotettiin, mutta viisi saatiin. Joukossa oli siis ovela salamatkustaja! Olisiko se kenties se meikäläisen tuleva pelastuskoira, kun kerta osaa leikkiä piilosta jo nyt? Innolla odotan, minkäläisia pikkuisista kasvaa! Itse olen sieluni silmin koko ajan nähnyt pennun sellaisena pienenä sievänä mustuaisena, mutta ystäväiseni oli nähnyt ennneunta redmerlestä pennusta. Molempia syntyi, joten jännä nähdä kumman ennustukset lopulta toteutuvatkaan!

Kuva kasvattaja Vilmalta luvattomasti pöllitty 


Nenut ♥

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kääntymisiä erikoisesteillä

Ihmeiden ihme on tapahtunut eli sain vihdoista viimein ryhdistäydyttyä ja hankittua uuden koneen! Nyt onnistuu jopa videoiden muokkaaminen ja sitä kautta on kiva laittaa matskua tänne bloginkin puolelle! Kouluttajamme VAUn agility teamissä antaa meille aina leiripäivien väleihin kivoja kotiläksyjä. Tällä kertaa teemana erikoisesteillä kääntyminen ja olin ihan innoissani aiheesta, sillä olemme saaneet kisoissakin virheitä, kun esimerkiksi pituudelta käännyttäessä Gatsby on kolahtanut viimeiseen palikkaan. Sieluni silmin näin räjähtäviä renkaita ja muita ongelmia, mutta Gatsby olikin ihan super pätevä (minkä ei kai enää pitäisi yllättää?) ja teki ihan törkeän siistiä työtä! 

Tämmöisiä treenailtiin.
Ongelmia tuottikin vikalla radalla pituuden ohittaminen putkeen eli monen monta kertaa Gatsby pinkaisi pituuden sivusta läpi. Samoin olisin päässyt varmasti helpommalla, kun olisin tehnyt kolmosessa okserille vain valssin, mutta hitto sentään, kun haluan oppia tekemään noita viskejä vai mitä nyt olivatkaan! Lopulta onnistuttiin eli kyllä kannatti!


torstai 18. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi meni ja vaihtui jälleen kerran. Vaikka blogi ei olekaan päivittynyt pariin kuukauteen (pitäisi hankkia kone, jolla pystyisi muokaamaan videoita...) niin tästä perinteestä pitää silti pitää kiinni! Vaikkakin vähän myöhässä, köh köh (varsinkin, kun joku kirjoitti tämän jo pari viikkoa sitten muttei muistanut julkaista!?) Eli katsaus menneen vuoden haaveisiin ja tulevan kauden suunnitelmia.

Ei kerrota kellekään, että tästä kuvasta on jo lähemmäs vuosi.

Vuoden 2017 tavoitteet höystettynä 2018 tavoitteilla:

1. Pelastelu: olla luovuttamatta. Tai sitten tajuta luovuttaa hyvän sään aikana. Ongelmakoiraryhmä on pyörinyt, mutta edistystä ei ole ollut havaittavissa tarpeeksi. Ulkopuolinen koulutus peruuntui ja harmittaa, kun en jo heti syksyllä mennyt yksityistunneilla, kuten olin suunnitellut, koska kuvittelin ryhmämme saavan hankittua kouluttajan melkein heti alkuunsa. Kauaa en enää odota vaan alan heittää rahaa käytösongelman perään oikein huolella, jos se vaikka auttaisi. 

Toteutuma: Luovutaan hommasta Gatsbyn osalta ainakin toistaiseksi. Agiteam vie todella paljon aikaa ja tosiaan tuntuu tyhmältä käydä kuluttamassa kaikkien aikaa viikosta toiseen, kun neljän vuoden aktiivisen harrastamisenkaan jälkeen emme ole kokeisiin pääsemässä. Kesätauon jälkeen pelastelun pariin palattuamme huomasin, ettei treeneissä ollut enää kivaa. Gatsby käyttäytyy kaikkialla muualla niin paljon paremmin, että oli jotenkin uuvuttavaa mennä hakkaamaan päätä seinään kyseisiin treeneihin. Luovuin myös paikastani ryhmän vetäjänä, mutta pääsin itse hälyryhmään, kun vihdoinkin sain rämmittyä suunnistustestin läpi. 

Tavoite: Käydä tuuraamassa, jos on tarvetta (olen luvannut, että jos ei muuten saada treeniporukkaa kasaan tai jos tarvitaan hätävetoapua, niin menen.) Tilauksessa se uusi tulevaisuuden toivo, jonka kanssa sitten käydä ihan treenaamassakin.

Elsa ja Gatsby

2. Agility: jatketaan harrastamista ja käydään varmaan joissakin kisoissa. Ei haittaisi vaikka saataisiin nolla tai toinenkin vielä kerättyä. Kakkosiin tosin ei ole mikään kiire. Agissa toimimme tiiminä ja toivon hartaasti, etten onnistu pilaamaan tätä millään tavalla!

Toteutuma: Agi on ollut sairaan kivaa! Kisat ovat olleet haastavia kisavireen takia, mutta sen suhteen ollaan menty paljon eteenpäin ja se toinen nollakin napsahti. Uskaltauduin hakemaan seuramme valmennustiimiin, jonne yllätyksekseni myös pääsimme enkä ole sielläkään tuntenut itseäni aivan surkeaksi. Käpy&Katana tiimi toimii myös tosi kivasti radalla!

Tavoite: Päästä sinne kakkosiin. Kyllä se nolla saa tänä vuonna tulla! Haluan päästä kokeilemaan kakkostenkin ratoja! 


3. Paimennus: käyn varmaan kokeilemassa, menikö Gatsby lopullisesti rikki vai saisiko sen taas toimimaan.

Toteutuma: Ei se nyt totaalisen rikki ole ja se yksi rundi jonka kävimme lampaita hätyyttelemässä oli taas aikamoista showta... Jotenkin koiran hillintä pettää ja oma hallinta ei riitä ihan tähän hommaan. Gatsby saa jäädä nyt eläkkeelle tästä lajista! Eli ei tavoitteita.


Älyvapaata
4. Jäljestys: jatketaan ja koitetaan edetä ilman kauheampia tavoitteita. Jos hausta ei ole asiaa peruskokeeseen, niin ei siitä ole jäljelläkään. 

Toteutuma: Gatsby on mielestäni aikas mainio pieni jälkieläin ja varmasti jatketaan satunnaisesti omaksi iloksi. Ei mitään kummempia tavoitteita.


5. Me: mielestäni suhteemme on huonontunut. Joskus minulla on kiltti ihana koira, joka tottelee kuin unelma, sitten taas minulla on koira, joka ei korvaansa letkauta vaikka seisoisin sen päällä. Aina ei pyytäminen kelpaa ja kovemmasta ojentamisesta otetaan viiveellä nokkiinsa (kuten paimennuksessa nähtiin). En ymmärrä tuota koiraa eikä se varmaan ymmärrä minua senkään vertaa. Koitetaan siis löytää se agilityssä esiintyvä tiimi myös radan ulkopuolelle. 

Toteutuma: Väitän ymmärtäväni tuota otusta vähän paremmin kuin ennen. Olen myös oppinut näkemään ja keskittymään niihin sen hyviinkin puoliin enemmän. Niitäkin kun siinä ihan oikeasti riittää! Pelastelun lopettaminen on jotenkin poistanut itseltä todella paljon niitä nagatiivisia tunteita tuottavia kokemuksia poikkelin kanssa. 

Gatsby perus leikkitaktiikka: oho, hupsista, kuinkas nyt näin kaaduinkaan ihan vahingossa?


6. Terveys: peukkuja pidetään!

Toteutuma: Peukut selvästi auttoivat! Tämä on se ykköstavoite myös tälle vuodelle! Ihan virallisiakin tuloksia saatiin silmätarkin muodossa.

Sitten se vuoden 2018 suurin tavoite  eli pennut! Toivottavasti Kaija kelpuuttaa Käpyliinin sulhasekseen. Sitten tietenkin toivotaan mukavia pieniä terveitä palleroita, jotka löytävät parhaat mahdolliset omat ihmisensä. Jospa niistä joku sopisi meidänkin lauman jatkeeksi. Tässä on nyt jo pari vuotta hurahtanut vain yhden koiran omistajana.

Kaija ja Gatsby kesällä

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Oman seuran agikisoissa

Syysloma oli mukava taputella oman seuran agikisoilla. Petri Siimes oli taiteillut suoraan sanottuna haastavat ykkösten radat ja monen kauhuksi rimatkin olivat vielä yllätyskorkealla eli 60 cm. Meillä oli haasteina perusongelmat eli järjetön kisavire ensimmäisellä radalla. Gatsby veti surutta vähän sinnepäin ja rimoja tipahteli minkä kerkesi. Kirsikkana kaaoskakun päällä oli vielä loppuun saatu hylky, kun luotin sen suorittavan kepit ihan itse. Noh, eihän hänen Vireytensä viitsinyt mennä oikeasta välistä tai pysyä ihan loppuun saakka. Gatsby myös uhosi ennen rataa vähän kaikille, mutta lopulta purki itseään hyvin hihnaansa ja pystyi olemaan ihan fiksustikin. Huomasin myös ilokseni, ettei Gatsbylle jäänyt rähinä kertaakaan päälle eli se palautui urinoistaan todella kivasti! Lisäksi hampaat eivät olleet lähelläkään iskeytyä omistajan lihaan missään vaiheessa. Gatsby myös selvästi kuunteli minua radalla vireestään huolimatta eli ei tehnyt muuten omia ratkaisujaan, kuin ettei viitsinyt suorittaa hyppyjä tai keppejä kunnolla. Eteenpäin ollaan siis tultu!

Tokan radan täydet kympit! Vale-Wirnistelijä Hyrrä (Snowtimes Bonanza) pinkoi omalla kympillään kakkosradan voittoon

Ensimmäisen radan kepeistä johtuen en sitten uskaltanutkaan luottaa meidän keppeihin tokalla radalla vaikkakin Gatsby teki todella nättiä työtä niiden sisäänmenossa (jossa moni teki virheitä). En kuitenkaan uskaltanut irrtoa terpeeksi kauaksi sen edelle ja ohjasin seuraavan hypyn hieman myöhässä ja turhan takaa. Ei ollut kellekään varmaan yllätys, kun tämä rima tipahti. Lisäksi pelkäsin jostakin syystä ettei Gatsby tekisi muuria nätisti, koska sille käännyttiin aika tiukasti putkesta. Monen muun makiskoira ryntäsi sellaista vauhtia putkesta ulos, ettei niillä ollut olngelmia, mutta minun pieni kiltti poikana kääntyi mammaa etsimään turhankin nätisti. Siinä sitten kun jännittelin ja varmistelin muuria, niin unohdin minne sen jälkeen mennään, lähes tungin koiran hylkyputkeenkin, mutta onneksi Gatsby pyöri vain kiellon meille. Teimme jälleen yhteistä rataa, mikä oli itselle se isoin juttu!  Lisäksi Gatsbyn vire oli kohdillaan radan ulkopuolellakin ja sen kanssa oli rento ja kiva odotella! Harmi, kun ei ollut sitä kolmatta rataa! Jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla se meidän rata! Seuramme palkinnot olivat parantuneet sitten viime kisoissa pärjäämistemme. Sain starttialennuslahjakortin, etusetelin Riemuun, suklaata sekä kivan lelun koiralle. Tämän lisäksi sain vielä valkata palkintopöydästä jotain pientä kivaa ja otin Gatsbylle äijämäisen pinkin vilkkuvalon talven pimeisiin iltoihin!