maanantai 24. huhtikuuta 2017

Raunioiden rämäpää

Raunioilla oli harvinaisen siistiä!
Pitkästä aikaa päästiin taas pelastelussa raunioille! Kuusankoskella on kiva alue, missä on sekä neljäkerroksinen talo että pienet rauniot. Aloitimme talossa ja Gatsbyllä oli hieman liikaa vauhtia, joten se onnistui telomaan itsensä hyppiessään rojujen keskellä maalimiehen hajun innoittamana. Mitään näkyvää ei kuitenkaan koiraan tullut eikä se reagoinut kopelointiini mitenkään, joten päätin jatkaa treenejä. Mieltä piristi selvästi heti telomisen jälkeen tapahtunut löytö, mutta hieman mammanpojaksihan Käpynen heittäytyi. Toisen maalimiehen se työstikin yllättävän sivistyneesti ja kiipeili tuoleilla ja muilla tasoilla suorastaan rauhallisesti. Kolmas maali oli kuitenkin lattian sisällä ja koska haju nousi kaikkialle muualle, niin johan alkoi vauhtia ja potkua koirasta kuoritumaan turhauman kasvaessa. Lopulta hyppimiseen kyllästynyt koira malttoi laittaa nokkaansa maahan ja viimeinenkin ihminen koki pelastumisen autiuden! Gatsbyllä on ollut tapana äännellä jonkun verran ylimääräistä rakennuksissa, koska niissä haisee niin paljon voimakkaammin, mutta tällä kertaa se oli todella hiljainen! Muutaman vinkaisun päästi, muttei haukkunut kertaakaan turhia!

Raunioilla meno oli palautunut jo normaaliksi eli käytöksessä ei näkynyt merkkejä aiemmasta telomisesta. Sen sijaan herneiden käyttö aiheutti normaalia rauhallisempa työskentelyä, joka oli ehkä ihan suotavaakin! Normaalia rauhallisempi ei tietenkään tarkoittanut rauhallista ja jouduin oikeasti näkemään vaivaa pysyäkseni koiruuden perässä! Useammankin kerran se onnistui katoamaan näkyvistä kokonaan jonnekin betonien joukkoon. Gatsby aristeli ritilätasolle hyppäämistä, mutta könysi sinne lopulta (näkyy kuvassakin). Ihmisen korkuisen rengaspinon päälle pomppaaminen taas ei mietityttänyt pientä vuorikauristani hetkeäkään ja näin sen jo kauhukseni sukeltavan pää edellä keskelle renkaita. Maalimiehen olkapäät olivat kuitenkin onneksi tarjolla ja pystäyttivät sukkulan matkan! En myöskään vaatinut sen kummempaa ilmaisua tai sahausta, yllättäen! Muuten ilmaisut toimi hyvin, jopa seistessäni aivan koiran vieressä. Kyllä se vain on aikamoisen taitava pieni pelastus-Käpy!

Kuvan maalimies siis seisoo rengaspinon keskellä,
jonka päälle Käpyliini pomppasi ja osoitti sukeltavansa vaikka kaivoon hajun perässä!
Gatsby ei tosiaan suostunut itsekseen ritilälle kiipeillä,
mutta seurasi lopulta perässäni eikä ritilällä liikkuminen ollut juttu eikä mikään.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Hyvän mielen kisapäivä

Viime kisoista on jo jokunen hetki ehtinyt vierähtään, joten oli ihan kiva päästä taas kokeilemaan meidän agiosaamista tuomarin tarkan katseen alle. Järjestäjinä oma seuramme VAU ja tuomarina Arto Laitinen. Vaikka molemmilla radoilla onnistuimme saamaan harmillisesti yhden riman alas, niin muuten kisafiilis oli kyllä huipussaan! Gatsby käyttäytyi sivistyneesti, minä jatkoin rataa mokailuista huolimatta ja ekalla radalla kontaktit oli just eikä melkein! Hieno pieni agipurriainen mulla ♥

Ensimmäisellä radalla pelkäsin alun rengasta tai paremminkin sen räjähtämistä. Inhoan koko estettä ja varsinkin, jos sen jälkeen pitää kääntyä jonnekin. Niinpä varmistelin liikaa, olin seuraavassa ohjauksessa myöhässä ja 3-4 meni järjettömäksi sähläykseksi. Mutta me selvittiin siitä! Sen jälkeen panikoin uudestaan 14 hypyllä, koska näin kuinka yksi koira lähtikin kiipeämään puomia A:n sijaan. Niinpä keskityin ohjaamaan A:lle, jolloin en keskittynyt hyppyä suorittavan koiraani ja rima tuli alas. Muuten fiilis oli kuitenkin niin hyvä, ettei haitannut yhtään!

Kuva Arto Laitinen

Tuloksena siis 5, -12,53 ihanneajasta ja etenemänä 4,53m/s.



Toinen rata hirvitti hieman, mutta siitä selvittiin kuitenkin aika mukavasti! Puomin kontakti ei mennyt tällä kertaa loppuun saakka ja joku tuhma antoi asiassa periksi... 6 hypyllä tuli rima alas vääräaikaisesta ohjauksesta johtuen. Moni meni kepeille väärästä välistä ja olin todella tyytyväinen, kun meillä onnistui ne niin nätisti! Keinu oli niin vauhdikas, että olin jo varma, että poikkeli vetää sen lentäen, mutta mitä vielä, hieno mies! Loppu sujui hienosta liitelemällä!

Kuva Arto Laitinen



Tuloksena 5, -10,48 ihanneajasta ja etenemänä 4,34m/s.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Saalisvietti koiran moottorina?

Päijät Hämeen Pelastuskoirat järjestivät Salme Mujusen esittelemänä luennon saalisvietistä. Kolme tuntia ei oikein mielestäni riittänyt asian käsittelyyn ja hieman pintapuoleiseksi aihe tällä kertaa jäi. Luennolla oli paljon hyvää keskustelua, mistä tykkäsin ja täkeimpänä asiana kaikista, se herätti ainakin minulla paljon ajatuksia. Aion tässä purkaa mietteitäni aihetta sen kummemmin referoimatta eli aikamoista sekametelisoppaa mahdollisilla väärinymmärryksillä höystettynä olisi tarjolla. Kaivoin netin syövereistä kuitenkin kiinnostuneille tämän linkin ja myös tämmöisen, jotka esittelevät aika hyvin sen, mitä meillekin tarjoiltiin tänään.

Tulevaisuudessa kenties vähemmän tätä...
Kiteytettynä luennosta jäi päällimmäisenä mieleen ajatus siitä, että saalisvietti on koiran moottorin alku ja juuri. Kärjistettynä koirasta ei ole työkäyttöön ilman saalisviettiä. Olen puhunut aikaisemminkin Gatsbyn saalisvietistä esimerkiksi sisarusten omistajien kanssa ja tässäkin asiassa pentueessa on isoa hajontaa. En koe, että Gatsbyllä olisi erityisen korkeaa saalisviettiä, sillä se ei kovinkaan helposti lähde jahtaamaan erinäisiä elukoita. Esimerkiksi MH-kuvauksessa viehe ei herättänyt koirassani suuria tunteita eivätkä palloleikit ole sen ykkösintohimo. Toisaalta se käyttää kyllä silmiään ja esimerkiksi on kiinnostunut paimennettavista eläimistä. Mutta Gatsby tykkää nimenomaan vetoleikeistä. Kysyinkin asiasta luennolla ja kertomani mukaan Mujunen sanoi, ettei koirallani varmaankaan ole kovinkaan kummoinen saalisvietti vaan taisteluhalua. Mielestäni Gatsby on motivoitunut työskentelijä vaikkei se hyödynnäkään saalisviettiään mitenkään erityisesti. Tässä tuli luennon annin ensimmäinen ristiriita. Joko minä en ymmärrä koirani esittelemää saalisviettiä tai sitten Gatsby on outo otus, joka pystyy toimimaan ainakin omasta mielestäni kivalla moottorilla vaikkei sinne heitetäkään polttoainetta saalisvietin muodossa. Vaihtoehtoisestä Gatsbyllä on tarpeeksi saalisviettiä, mutta vain sitäkin enemmän taisteluhalua, mistä syystä se palkkautuu parhaiten vetoleikillä.

... ja enemmän tätä?

Leikkimisestä puhuttiin ja paljon. Vaikka Gatsby pitääkin vetoleikeistä, niin se myös todennäköisesti paineistuu niistä. Gatsbyhän pitää ääntä leikkiessään vaikka leikkisikin yksinään. Ääni on kuitenkin erilainen varsinkin, jos se leikkii muiden kuin minun kanssani. Se ei siis ehkä nautikaan täysin vieraiden kanssa taistelusta ja itsekin ole syyllistynyt sen ääntelyn yllyttämiseen. Tiedän muun muassa, missä sen "urinanapit" ovat ja jos tönin sitä, niin johan sitä ääntä irtoaakin. Aion nyt kiinnittää huomiota siihen, olisiko syytä vähentää omaa painettani koiraani tai saada sitä innostuneemmaksi noutoleikeistä. Meidän leikkiminen oli Mujusen mukaan kyllä koiraa nostattavaa, muttei palvele oikeaa asiaa tai viettiä. Viime pelastelutreeneissä Gatsby sai treenikaverilta lahjaksi pallon, josta se oikeasti innostui! Minä olen ostanut sille lussupalloa, vinkuvaa, pomppivaa ja viheltävää pyörylää, jotka eivät kuitenkaan ole kelvanneet. Kyllähän tuo palloa hakee, mutta haluaisi sitten kiskoa sitä kanssani, joka on hieman haastavaa, joten olen luovuttanut ja vaihtanut matonkuderinkuloihin. Mielestäni Gatsby rakastaa niitä, mutta ovatko ne kuitenkaan se paras mahdollinen palkka sille? Tätä alan nyt tutkimaan. Rinkulathan voisi myös laittaa narun päähän, jolloin Gatsby saa repiä niitä, mutta kauempana minusta, joka vähentäisi painetta. Koirassa on synnynnäinen, peritty määrä saalisviettiä eli sitä ei voi koiraan luoda. Ajattelin kuitenkin katsoa kuinka paljon saisin sitä kaivettua koirastani esiin. Auttakaahan hämmentynyttä, kiihkeän mutta näennäisesti saalisvietittömän koiran omistajaa vastaamalla päivän galluppiin:

Onko teidän kaikkien muiden harrastuskoirilla nimenomaan korkea saalisvietti?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Ongelmien ratkomista

Meillä on rähinäongelma, joka näkyy Gatsbyn loputtomana inhona ja rääkymisenä erityisesti tiettyjä uroksia kohtaan. Tämän kanssa on nyt enemmän ja vähemmän taisteltu viimeiset pari vuotta ja edistymisiä on tapahtunut, mutta myös niitä ei-edistymisiä, joita joku ilkeä ihminen voisi takapakeiksikin haukkua. Minä osaan olla kaikkien koirien läheisyydessä ja Gatsby osaa pitää isottelut sisällään osaavissa käsissä. Niinpä ongelma onkin meissä koirakkona ja tämä on nakertanut erityisesti minun itsetuntoani koirankouluttajana sekä koiranomistajana. Viime aikoina päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut epävarmuus siitä, miten kannattaisi edetä. Neuvoja kun satelee niin pyydettynä kuin pyytämättäkin enemmän kuin mitä pieneen päähäni pystyn ahtamaan. Niinpä oli suorastaan terapeuttista käydä saamassa neuvoja ammatti-ihmiseltä Kirsi Liikasen muodossa. Pari vuotta sitten kävimme samaisella kouluttajalla ja hänen neuvoillaan pääsimme pahimmasta kiihkosta eroon. Pienen hetken menomme oli suorastaan seesteistä, kunnes onnistuin pilaamaan edistyksemme ja olemme junnanneet luvattoman kauan paikallaan. Takana on suoraan sanottuna luvattoman monta tyhmää korjausyritystä ja lopputuloksena melkoisen massiivinen turhauma. 

Heinikossa suhisee.

Sain vahvistusta omalle käsitykselleni siitä, että ennen kaikkea Gatsbylle pitää onnistua luomaan parempi mielentila toisten urosten läheisyydessä. Kiellot ja rankaisut eivät tässä auta, mutta ei pakottaminenkaan. Gatsbyhän luovuttaa, jos sen pakottaa vain kestämään toisten läheisyyttä, mutta näistä harjoituksista itselle jää aina hieman paha mieli. Ne ovat selvästi todella kova pala poikkelille ja ennen kaikkea valtaisa henkinen kuormitus. Kirsi myös sanoi, että kyseiset harjoitukset opettavat koiralle avutonta passiivisuutta ja haluamme opettaa koiran nimenomaan luopumaan rähinän kohteista. Nyt keskitymme luomaan sopivan tasoisia harjoituksia, joissa Gatsby ei toivottavasti koe missään vaiheessa tarvetta rääkyä ja pääsen palkkaamaan sitä fiksusta käytöksestä. Tätä olenkin tehnyt ja se onkin toiminut hyvin, jos olen pystynyt ennakoimaan tilanteen tarpeeksi hyvin. Treeneissähän tätä on helppo ennakoida eli nyt pitää ottaa ohjat tässäkin asiassa omiin käsiin ja kieltäytyä liian vaikeista harjoituksista. Isoin ahaa-elämys oli kuitenkin se, että voin vahvistaa rauhallista käytöstä myös ei-provosoivissa tilanteissa. Gatsbyhän ei esimerkiksi vedä hernettä, jos toiset koirat rähisevät keskenään, kunhan se ei kohdistu siihen itseensä, Niinpä en ole tälläisissä tilanteissa kiinnittänyt koiraani juurikaan huomiota. Tämä on ollut iso virhe ja hukattu harjoitusmahdollisuus! Näissä tilanteissa voin kehua omaa koiraani ja palkata sitä. Tämä kasvattaa sen sietoa näissäkin tilanteissa (joissa se kuitenkin vähintään huomioi toisten käytöksen, saattaapa jopa hieman huolestua siitä) ja auttaa Gatsbyä kohdistamaan huomionsa minuun. Niinpä tästä eteenpäin vaikka tietäisin, että se ei rähise toiselle koiralle, koska se on narttu tai leikattu uros tai muuten vain lenkillä ohitettava koira, niin kehun Käpyä sen käytöksestä ja palkkaan sitä. Aina ja kaikkialla. Kaikki positiivinen käytös toisten koirien läheisyydessä on tällä hetkellä palkkion arvoista käytöstä! 

Koulutuksessa sai onneksi paljon namusia!

Gatsby pääsi harjoittelemaan Wictori-belgin raivostuttavassa seurassa. Paitsi tänään Kirsin läsnäolo sai pienen pojan hännän alas eikä se päästänyt pihaustakaan Wictorin suuntaan, uskomatonta! Vaikka Gatsby näyttikin suorastaan hakatulta sen hetken, kun hihna oli Kirsin kädessä ja sillä oli kova ikävä meikäläisen perään, niin se oli silti suhteellisen hyvällä mielellä mukana. Se ei ollut kiihtynyt, mutta teki iloisesti muutamia simppeleitä tehtäviä kuten perusasentoa. Se sai olla koko ajan naama Wictoriin päin ja namittelin sitä ahkerasti kaikesta fiksusta käytöksestä (mitä se esitteli lähestulkoon koko ajan!!!) Käpyläinen katseli toista urosta aina välillä, mutta katse ei ollut haastava ja se tarjosi itse kohteesta luopumista. Lopulta olimme ihan muutaman metrin päässä Iriksestä ja Wictorista ilman ongelmia. Hihna pysyi lähes koko ajan löysällä ja Kirsi sanoikin tämän olevan selvästi Gatsbyä rauhoittava asia. Sen ei tule antaa mennä yhtään keulimaan eteeni vaan sen paikka on sivullani. Olin tänään useamman kerran liian myöhässä korjaamassa tätä käytöstä ja ennustan tämän olevan tulevaisuudessa melkoisen haastavaa. Olen aikasemminkin pelännyt puuttua näissä tilanteissa kiskomiseen, sillä joudun auttamattomasti luomaan lisää jännitettä hihnaan asian korjaamiseksi ja olen koittanut välttää kaikkea jännitystä. Nyt siis rohkeasti vain tätäkin asiaa vaatimaan. Oli todella hyvä koulutus ja oma olo on pitkästä aikaa päättäväinen sekä minulla on vihdoinkin selkeä etenemissuunnitelma. Viimeksimainittu on kultaakin arvokkaampaa omalle pääkopalleni!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

SydänKäpynen

Käpynen on maailman mahtavin pikku koira! Sen lisäksi, että se oli taas kerran mitä paras, kiltein ja taitavin agitykki, niin se myös käyttäytyi mitä parhaimmin! Gatsbyn kanssa oli mukavaa ja rentoa odotella omaa vuoroa ja lenkkeillä hallin ympäristössä. Se oli innoissaan ja toki pari kertaa piti muistuttaa vetämisestä, mutta se ei haastanut riitaa kenenkään kanssa. Eikä kiljunut muiden agittamisten perään! Se oli yksinkertaisesti täydellisesti ♥!

Tästä tehtiin harmaat numerot.

Otettiin tavoitteeksi päästä ensimmäisellä yrittämällä kepeille ja niille myös päästiin! Gatsby alkoi hieman himmailla ensimmäisellä kerralla, koska kepit menivät todella lähelle putkea eli loppuivat "seinään". Vauhti onneksi muistui mukaan, kun se luotti mahtuvansa keppien jälkeen rataa jatkamaan. Takaakierrot menivät niin vietävän nätisti eikä kertaakaan pelottanut Gatsbyn valkkaavan houkuttelevia putkiensuita hyppyjen sijaan. Se vaan on niin mielettömän kiltti näissä asioissa! Kontaktit meinasivat jäädä vähän vajaiksi, koska olin niin paljon koiraani jäljessä, mutta avun kanssa Gatsby korjasi ja minä muistin kerrankin vapauttaa sen vasta liikkuessani taas. 12-14 suoralla olin auttamattomasti aivan järjettömän takana ja Gatsby ei meinannutkaan irrota ihan yksikseen viimeiselle, vinolle hypylle vaan kääntyi katsomaan minua. Täytyy siis muistaa taas ottaa pitkät irtoamiset työn alle! Samoin, kun alussa olin pitkällä koiran edellä, niin unohdin välillä pitää kontaktia Gatsbyyn. Kuulemma poskenkin näyttäminen riittää, jotten jätä koiraa yksin. Gatsbylle kun se yhdessä tekeminen on tärkeää ja ilman yhteistyötä se tiputtikin kakkosriman yhdellä kerralla. Hienosti meni kaiken kaikkiaan ja oli sopivasti haastetta, mutta onnistuttiin silti kivasti!

torstai 29. joulukuuta 2016

Vuodesta toiseen

Myöhästyneet joulut!
Vuoden 2016 tavoitteet:

1. Pelastuksessa hain kokeisiin tähtäävien ryhmään. Katsotaan, jos sinne pääsemme ja josko saisimme täsmä apua juuri meidän ongelmaan. Peruskoe olisi kiva käydä. Jos ei toteudu tänäkään vuonna (tai ole lähelläkään toteutumassa), niin pitää miettiä muiden ajan kuluttamisen järkevyyttä.

Toteuma: Emme ole lähelläkään peruskoetta. Luovuttaminen on hyvin herkässä juuri nyt. 

2. Rally-tokossa tai TOKOssa ei ole tavoitteita. Voi olla, että kesällä suuntaamme rallyryhmään, mutta voipi olla ettei näin tehdä. TOKOn juttuja treenailemme temppuina omaksi huviksemme.

Toteuma: Omaksi huviksi treenailua, ei muuta. 

3. Agilityssä voisi käydä jonkin asteisissa kisamaisissa häppeningeissä. Tällä kertaa ihan minä itse koirani kanssa!

Toteuma: Näin myös tehtiin! Ensin kolmien episten läpi räpiköityämme uskaltauduin kaksiin omassa hallissa järjestettäviin kisoihin. Saimme jopa yhden LUVAn kasaan eli yli odotusten kerrankin!



4. Temppuja on tultu opetettua tänä vuonna pienelle sirkuskoiralle huomattavasti edellistä vuotta enemmän. Sain myös temppukirjan joululahjaksi eli kyllä ainakin pari uutta temppua pitää olla ensi jouluna yleisölle esiteltäväksi! 

Toteuma: Gatsbyn temppuarsenaali on kasvanut kohisten ja se on niin järjettömän söpö leikkiessään kuollutta, etten meinaa kestää! Temput kannattavat aina!

5. Paimennuksessa tuli se raja vastaan, että joko sitä pitäisi päästä tekemään useammin tai siinä ei oikein ole mitään järkeä. Koska useammin ei tällä hetkellä kuulosta kovin mahdoliselta, taitaa laji jäädä meidän listalta lähes kokonaan. 

Toteuma: Kasvattaja hankki lesälambit, joita kävimme kolmesti ihmettelemässä. Omaksi suureksi järkytyksekseni sain paimeneni kokonaan rikki. 

6. Pitää pieni poikkeli pienenä ja terveenä. 

Toteuma: Onneksi piti kutinsa!


Keräsin tänä vuonna muistiin myös koiramaiset menoni, joita Gatsby kerrytti minulle kuluneena vuonna hieman ehkä yllättävät 2645 euroa. Yllätyin siksi, ettei tänä vuonna tehty mitään erityistä kuten kisattu ahkeraan. Loppusummaan on laskettu myös autoon kerääntyneet kilometrit, joita ilman koiraharrastusta ei olisi mittariin tupsahtanut. Vuodessa tuli huristeltua koira takaboksissa sellaiset 6571 kilometriä. Alla eriteltynä hienona piirakkana eli terveys sisältää fyssarit, matolääkkeet ja vakuutuksen. Eläinlääkärissä ei onneksi tarvinut käydä. Ruokaan sisälsin kaikki suuhun menevän eli myös luut. Kisat ja kokeet kohtaan sisälsin kisakirjan. Harrastukset kattavat niin harkka- kuin kurssimaksutkin ja yhden innostuksissani hankkimani kirjan. Tavaroihin ja muihin ymppäsin kaiken lopun omasta treeniliivistä koiranhoitajien lahjomisiin. Vielä meitinnässä samanlaisen kirjanpidon harrastaminen ensi vuonna. 



Vuoden 2017 tavoitteet:

1. Pelastelu: olla luovuttamatta. Tai sitten tajuta luovuttaa hyvän sään aikana. Ongelmakoiraryhmä on pyörinyt, mutta edistystä ei ole ollut havaittavissa tarpeeksi. Ulkopuolinen koulutus peruuntui ja harmittaa, kun en jo heti syksyllä mennyt yksityistunneilla, kuten olin suunnitellut, koska kuvittelin ryhmämme saavan hankittua kouluttajan melkein heti alkuunsa. Kauaa en enää odota vaan alan heittää rahaa käytösongelman perään oikein huolella, jos se vaikka auttaisi. 

2. Agility: jatketaan harrastamista ja käydään varmaan joissakin kisoissa. Ei haittaisi vaikka saataisiin nolla tai toinenkin vielä kerättyä. Kakkosiin tosin ei ole mikään kiire. Agissa toimimme tiiminä ja toivon hartaasti, etten onnistu pilaamaan tätä millään tavalla!

3. Paimennus: käyn varmaan kokeilemassa, menikö Gatsby lopullisesti rikki vai saisiko sen taas toimimaan.

4. Jäljestys: jatketaan ja koitetaan edetä ilman kauheampia tavoitteita. Jos hausta ei ole asiaa peruskokeeseen, niin ei siitä ole jäljelläkään. 


5. Me: mielestäni suhteemme on huonontunut. Joskus minulla on kiltti ihana koira, joka tottelee kuin unelma, sitten taas minulla on koira, joka ei korvaansa letkauta vaikka seisoisin sen päällä. Aina ei pyytäminen kelpaa ja kovemmasta ojentamisesta otetaan viiveellä nokkiinsa (kuten paimennuksessa nähtiin). En ymmärrä tuota koiraa eikä se varmaan ymmärrä minua senkään vertaa. Koitetaan siis löytää se agilityssä esiintyvä tiimi myös radan ulkopuolelle. 

6. Terveys: peukkuja pidetään!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jo vuosi ilman Maailman Parasta Ruttimusta ja muita masennuksen aiheita

Luvassa siis erityisen pirteää tekstiä... Viime aikoina on tultu ajateltua paljon Eddietä, koska sen kuoleman vuosipäivä tuli kalenterissani vastaan. Pientä oranssia parhaus pakkausta on välillä ikävä niin, että pahaa tekee, mutta enimmäkseen pystyn muistelemaan sitä lämmöllä ja hymyssäsuin. Erityisesti jostakin syystä muistelen Eddie tuhinaa sen nukkuessa kainalossani vaikka se muuten vältteli läheisyyttä. Vielä vanhanakin siitä löytyi kadehdittavaa tarmoa ja tekemisenriemua sekä maailman mahtavinta asennetta! Eddiestä ajatukset leijailevat helposti myös Feroon ja sen onnelliseen yninään ja propellihäntään sekä pehmeään kuonoon. Fero rakasti, jos sitä kyhnytti leuan alta ja minä rakastin sen luottavaista katsetta, kun ison koiran pää lepäsi kämmenelläni tyytyväisyyttä huokuen. Välillä papat vierailevat unissakin ja niinä aamuina herääminen on erityisen vastahakoista. 

Tästäkin on jo yli kaksi vuotta aikaa
Gatsbyn kanssa tuntuu tällä hetkellä moni asia jumahtaneelta. Agility tuntuu ainoalta asialta, joka sujuu ja menee eteenpäin. Pelastelussa ja käytöksessä sen sijaan tuntuu seinä nousevan vastaan melkoisen lannistavalla tavalla. Pelastuskoirailuaktiivimme järjestivät tänään harjoitusperuskokeen, johon erehdyin meidät ilmoittamaan. Jotenkin olen ollut niin keskittynyt siihen, että ongelmamme on muiden urosten läheisyys hallitavuuden testaamisen osiossa, etten ole aikaisemmin herännyt siihen, että eihän meillä tunnu enää muutkaan pelastelun palaset toimivan. Alku oli pelkkää rähinää ja painetta, jotka toki vaikuttavat koiraani ikävästi myös itse hakusuorituksen aikana. Gatsby vipelsi metsässä irroten aivan liian tehokkaasti, jonka seurauksena se kävi löytämässä molemmat maalimiehet. Pieni koirani ei tietenkään muistanut ilmaista kuin toisen heistä ja ilmaisu olikin tästä syystä hieman outo. Tämän lisäksi Gatsby ilmaisi alueen rajoja kiertäviä merkkejä ja minä ääliönä menin hyväksymään ilmaisun. 


Suorituksemme oli siis harvinaisen monen osa-alueen edestä hylätty; aggressiivisuus muita kohtaan, valeilmaisu ja maalimiehen ilmaisematta jättäminen. Harmittaa tietenkin sekin, että koira sai vielä palkan ilmaistessaan maalin lopulta toisella yrittämällä. Jos jotain hyvää pitää kaivaa, niin minä sentään osasin liikkua metsässä sinne eksymättä kompassin avulla ja hahmotin alueen aika kivuttomasti päässänikin. Olen vain pitänyt meitä helpostikin peruskoevalmiina käytöstä lukuunottamatta eli tämän päiväinen oli aika karmottava herätys todellisuuteen. Olin muutenkin asettanut itselleni tämän vuoden lopun jonkunlaiseksi rajaksi, jolloin pitäisi pelastelun mielekkyyttä osata arvioida realistisesti. Niinpä juuri nyt tekisi mieli heittää hakuvaljailla vesilintua ja unohtaa kylmissään metsässä kykkiminen. Talvi on lajin harrastamisen osalta muutenkin niin masentava, kun koko ajan on pimeää ja onnistun aina kastumaan jollakin ilveellä, jonka jälkeen maalimiehenä kykkiminen on harvinaisen kylmää puuhaa. Motivaatiota pitäisi siis pystyä kampeamaan jostakin erityisen paljon ja juuri nyt ei nappaisi yhtään. Treenikaveri ehdotti taukoa, mutta tunnen itseni ja tiedän, että jos annan itseni pitää tauon, niin siitä tulee ihan liian helposti pysyvä. 

Ihminen koitti saada mut poseeraamaan. En halunnut, joten piilotin korvani!

Pelastelutreenikään eivät ole viime aikoina menneet ihan toivomallani tavalla, josta saan syyttää pitkälti itseäni. Listaan kuuluu huonosti neuvottuja maalimiehiä ja omaa kireää pinnaa. Pariin otteeseen Gatsby on myös jättänyt maalimiehiä ilmaisematta, joko pitkän matkan tai todennäköisesti minun huonon tuulen painostamana. Yhteistyömme tuntuu rakoilevan emmekä tunnu aina oikein ymmärtävän toisiamme. Minä en ymmärrä koiraani, joka on välillä kovakalloinen kuin kivi ja välillä taas menettää toimintakykynsä jostakin ainakin näennäisesti hyvinkin pienestä syystä. Minusta tuntuu, etten osaa kouluttaa koiraani vaan kaikki, mikä toimii tai vastaavasti ei toimi, on vain koirani synnynnäisiä ominaisuuksia. Olen jumissa ja motivaatio on erittäin suuressa vaarassa kuolla kupsahtaa kokonaan.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Täydelliset treenit kertaa kaksi!

Jäljestäminen oli märkää hommaa!
Eilen meillä oli maailman täydellisimmät pelastelutreenit! Vaikka paikalla oli monia kiihkeitä ja haukkuvia uroksia, niin Gatsby ei rääkynyt yhdellekään kertaakaan! Otin sen ensimmäisenä ulos autosta ja otimme välimatkaa toisiin. Alkuun Gatsbyn häntä nousi ja se jäykisteli pariin kertaan, mutta pian häntä laski ja se pystyi syömään koko ajan. Gatsby oli loistavassa mielentilassa vastaehdollistamiseen eli aina kun se katsoi muita rauhallisesti, niin naksautin ja se sai palkkaa. Se pystyi myös tekemään pieniä temppuja ja hakemaan katsekontaktia minuun muista huolimatta. Vaikeinta oli katsoa, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja, joista sai leikkiä palkaksi. Hihna kuitenkin kiristyi ainoastaan kerran ja vaikka Gatsby kiihtyikin, niin suu pysyi kiinni. Ihan parhautta!

Treenien teemaana oli ilmaisu ja otimme pari hieman haastavempaa maalimiestä. Ensimmäinen oli kiltisti paikoillaan, mutta toinen vaihtoikin ovelasti paikkaa, kun Gatsby kävi minulle ilmaisemassa. Niinpä pieni koirani oli aika hämmentynyt, kun se lähti iloisesti minua maalille viemään, mutta maalimies ei ollutkaan enää piilossaan! Aluksi Käpy tarkasti vanhan piilon huolella, mutta vihjeestäni etsi maalin uudestaan. Ongelmittahan maali tässä vaiheessa löytyikin. Viimeinen puolestaan lähti koiran käytyä juoksemaan pakoon. Hienosti Gatsby silti sahasi minun ja juoksevan maalin väliä. Autoin sitä kannustamalla joka ilmaisukerta "näytä" sanalla, mutta eipä tuo tainnut apujani tarvita. Koko treenin ajan minulla oli super pätevä pieni koiruli mukana, joka teki aivan järjettömän hienolla asenteella ja voi että kun meillä oli molemmilla sitten kivaa! Lisäksi se käyttäytyi yllättävän maalimiesystävällisesti eli ei tunkenut kenenkään syliin pusuttamaan. Viimeisellä se ei edes käynyt luona vaan kiireen vilkkaa näkyvillä olleen eksyneen huomattuaan vipelsikin minulle kertomaan!

Edelliset nuuskuttelutreenit eivät ole sujuneet ihan yhtä hyvin. Osittain lumisessa ja osittain sulassa metsässä tehty jälki meni aivan järjettömäksi haahuamiseksi! Lumi veti hajuja puoleensa ja pieni koirani eksyi aina sulalla menneeltä jäljeltä hankea nuuskimaan. Esineet nousivat armottoman hyörinän jälkeen, mutta kulma sentään meni siististi. Odotan nyt siis innolla tasaista lumipeitettä, jotta jälki voisi taas onnistua! Edellisissä pelastelutreeneissä Gatsby oli puolestaan hieman huono-onninen ja liukasteli itselleen naarmun koipeensa. Onneksi jalka ei vaivannut sitä alkuihmettelyn jälkeen, mutta vähästä oli varmaan kiinni, ettei 10 sentin pituinen naarmu olisikin ollut jotain aika paljon ikävempää.



Agissa olemme vain omatoimitreenailleet, koska treenit olivat vetäjän sairastelun takia tauolla. Olen nyt törmännyt siihen ongelmaan, etten oikein tiedä mitä itsekseni puuhailisin. Mitään yksittäistä estettä ei tarvitse enää hioa, mutta en osaa oikein kehittää omaa ohjaustani itsekseni. Niinpä olen sortunut lähinnä juoksuttamaan koiraani helppoa rataa ympäri. Toki tämä ei Gatsbyä haittaa! Niinpä olinkin iloinen, kun tänään hallille hurauttaessani siellä oli numeroitu rata, jota taitavemmat olivat edellisenä iltana Marko Mäkelän opissa tehneet. Otin tavoitteeksi päästä kepeille eli esteelle 12 asti ja hitto sentään, mehän onnistuttiin pääsemään sinne ihan ensimmäisellä yrittämällä! Toisella yrittämällä onnistui jopa kääntämään Gatsbyn nelosputkesta nätisti kohti vitoshyppyä ja ai että sitä sujuvuuden määrää aina 16 hypylle saakka! Gatsby ymmärsi jopa todella epämääräisen lähetykseni kepeille! Koitin saada 17-19 kohtia erillisenä osana onnistumaan, mutta en osannut kertoa Gatsbylle reittiä 19 hypylle vaan se otti aina välissä olleen 6/31 hypyn mennessää vaikka kuinka koitin painaa sitä pois. Kivaa oli silti ja aion kysyä taitavemmilta vinkkiä tuollaiseen kohtaan ensi treeneissä! Treeneistä tuli tosi onnistunut ja hyvä fiilis, mutta agi-intoni nousi ihan uudelle tasolle, kun seurakaveri kommentoi menoamme naamakirjan puolella näin imartelevasti:
Teillä on musta mainio asenne agilityyn ja tekemiseen yhdessä. Aina iloisesti ja koiraa kehuen :) Sitä on ilo seurata aina sivustakin ja siitä voisi moni ottaa oppia :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kehutut kisaajat

Nyt on takana jo toiset agilitykisamme tutussa kotihallissamme Kromfohrländereiden järjestäminä. Tuomarina todella mukava ja reilun oloinen Marja Lahikainen. Tuloksiksi saimme tällä kertaa 5, jolla sijoitumme kolmansiksi sekä HYLyn, koska rengas tuotti pitkästä aikaa koirulille päänvaivaa. Vaikka ensimmäisen radan rimantiputus johtui minun huonosta sijoittumisesta radalla (koira hidasti, ettei olisi törmännyt meikäläiseen), niin tuomari kehui palkintojenjaossa ohjaustani. Kuulemma hyvää ja selkeää, jolloin koirankin oli helppo edetä! Olen tottunut saamaan koirastani kehuja ja tuntui aika häkellyttävältä kuulla, että itsekin olin onnistunut! Toisen radan jälkeen törmäsin tuomariin ulkona ja hän pysähtyi vielä uudestaan kehumaan myös asennettani koiraani. Oli kuulemma mielissään, kun kehuin Käpystä vaikka renkaan kanssa hieman häslättiinkin. Kuulemma oikein esimerkillistä toimintaa! Kiittelin jälleen häkeltyneenä ja nämä kehut tuntuivat voittoa paremmalta! Varsinkin kun odottelu meni tällä kertaa juuri niin järkyttävästi kuin voi vain mennä. Tuttu koira sai omani kiihdyksiin ja reagoin itse liian hitaasti, jolloin pojat pääsivät toistensa kimppuun. Vaikka minulle meinattiinkin, että kukaan paikallaolleista ei ollut tarpean nopeasti tilanteen tasalla, niin silti tuntuu todella pahalta. Vain minä olen koirastani ja sen käytöksestä vastuussa, joten ihan minun vikani tilanne oli. Pehmeä fleecehihna on kiva palkkaamiseen, mutta joustaa yllättävän paljon, jos koira heittää koko massansa sen varaan. Lopulta pääsimme hallista ulos rähisemättä, mutta vielä tätä kirjoittaessa on mahanipohjalla ikävä tunne vaikkakin lopuksi onnistuimme.

Gatsby ja miehekkään väriset palkinnot!
Naksu, nameja ja 15 euron lahjakortti todella kiva oloiseen, agiakin sponssaavaan Vauhtikoira - nettikauppaan. 


Ensimmäisellä videolla siis tuo 5vp rata, jolla Käpy painoi menemään 4,18 m/s ja alitti ihanneajan 12,76 sekunnilla:


HYLky tuli mutta ei haittaa:

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Nuuskutin kavereineen

Viikkoon on mahtunut treffejä mukavassa seurassa! Rocky-sheltti oli aikuistunut viime näkemästä paljon ja pennulla nousikin jo jalka hyvin tottuneen näköisesti. Tästä huolimatta Gatsby piti sitä onneksi vielä tarpeaksi pentuna eli pojat tulivat taas toimeen mukisematta. Leikkejä ei saatu oikein aikaiseksi, sillä Gatsby painatteli vain toiveikkaana juoksuisen nartun hajujen perässä. Kyseinen ihanuus tuli meitä lenkillä vastaan ja se oli selvästi jättänyt useita terveisiä pojille lenkkireittimme varteen. Vaikka kävimme Elsan ja Mimmin kanssa juoksemassa seuraavana päivänä eri maastossa, niin Käpyliino koitti etsiä itselleen ahkerasti alkulenkistä tyttöystävää. Niinpä se irtosi yllättävänkin pitkälle eikä luoksetulovauhti ollut läheskään aina kovinkaan päätä huimaava. Lopulta se heltyi Elsan leikkiyrityksille ja oli oikein kohtelias leikkisetä tällä kertaa!

No leikitään sitten!

Elsan omistaja Taru teki Gatsbylle myös jäljen. Viime jälki oli mennyt aika kammottavasti, joten odotukseni olivat melko matalalla. Taru luotti kuitenkin Gatsbyyn ja ehkä hänen luottonsa voimalla Gatsby tekikin elämänsä varmaan parhaan jäljen! Pituutta oli 200 metriä kolmella esineellä ja yhdellä kulmalla höystettynä. Maahan satanut lumi auttoi minun jäljenhahmottamista, mutta nähtävästi siitä oli hyötyä myös koiralle. Gatsby meinaan pysyi jäljellä uskomattoman hyvin eikä tehnyt siksakkia, kuten sillä tuppaa usein olemaan tapana. Vauhtia oli taas, mutta siitä huolimatta Gatsby pysyi jäljellä jopa niin hyvin, että kulma meni täydellisesti! Ensimmäinen esine löytyi, mutta sitä ei heti ilmaistu. Toinen esine sen sijaan ilmaistiin hienosti ja siihen olisi varmaan fiksumpi ihminen lopettanut. Toisaalta onneksi tuli jatkettua, koska kulma oli tämän jälkeen ja sen onnistuminen tuntui todella hyvältä! Viimeinen esine ei meinannutkaan löytyä. Gatsby meni juuri sen kohdalla hitusen ohi jäljestä ja koitti harmikseni löytää esinettä nostamalla nokkaansa ilmaan. Niinpä se löysikin esinemerkin puusta... Lopulta esinekin löytyi, mutta Gatsby ilmaisi sen liikkumalla minua kohti jolloin se asettui makoilemaan väärään kohtaan. Pyysin sitä korjaamaan, mutta keskittyminen ei ollut ihan parasta vaikkakin koiruli lopulta palkkansa ansaitsikin. Vaikka loppu menikin hieman kökösti, niin silti jäi todella tyytyväinen fiilis Gatsbyn työskentelystä!

Gatsbyä ei kiinnostanut poseeraaminen pätkääkään ja se näyttikin kaikissa kuvissa kauhealta! Tässä paras otos.

Pelastustreeneissä teimme pitkästä aikaa pidempää etsintää. Aikaa meni kuulemma lähemmäs 40 minuuttia. Gatsby oli alusta saakka hieman normaalia vetelämpi enkä osaa yhtään sanoa mistä se olisi voinut johtua. Ehkäpä tästä laiskottelusta johtuen se koittikin oikaista ensimmäisellä maalimiehellä. Gatsby meinaan jäi haukkumaan maalille, mitä se ei ole muistaakseni koskaan tehnyt. Oli kuulemma koittanut saada maalin seuraamaan itseään luokseni! Ovela pikku koira! Kun kukaan ei suostunut Gatsbyn nerokkaasaan uuteen innovaatioon, niin se tuli lopulta hakemaan minut. Sahaaminen tosin oli todella laiskaa. Toisen maalimiehen Gatsby sen sijaan työsti aikas ihailtavasti. Se lähti jo kaukaa työstämään hajua ja minä jopa kerrankin tajusin lähteä tukemaan sitä sen touhuissa! Haju tuli kallionseinää pitkin eri kohtaan kuin missä maalimies oli ja minulle tultiinkin ilmaisemaan hajua. Lopulta Gatsby kuitenkin tarkensi pressumytyn ja oli harmikseni kuulemma kaivanut pressua. Nämä kokonaan pressutetut pitää siis ottaa nyt erilliseen treeniin! Viimeinen oli kävelevä ja Gatsby vetikin häntänsä tötterölle havaitessaan pimeässä tallustelevan miehen. Olin jo ihan varma, että se alkaa haukkumaan mokomaa, mutta ilokseni Käpy menikin ihan itse maalin luo ja ilmaisi kävelijänkin alkujäykistelystä huolimatta iloisesti! Hyvä mieli jäi siis onneksi päällimmäiseksi näistä treeneistä!